Voihan Repovesi sentään

Elokuu alkoi mukavasti viikonloppuretkellä Repovedelle. Säätiedotus lupaili viikonlopuksi erityisen lämmintä säätä.
Perjantaina töiden jälkeen kanootti auton katolle ja auton keula kohti Repovettä.

Reissun valmistelu alkoi jo tosin edellisenä päivänä, kun muutamia litroja juomavettä siirtyi sopivissa astioissa pakasteeseen jäätymään. Ennen lähtöä pakkasin jäisen sisäfilekimpaleen ja osan juomapulloista kuivapussiin ja suljin sen niin, että sinne jäi ilmaa sisään eristeeksi. Loput juomapullot ja edellämainittu pussi sitten kylmälaukkuun ja varusteet ja laukku autoon ja menoksi.

Ruokakaupassa piti vielä poiketa Nastolassa, kaikki kylmässä säilytettävät asiat kylmälaukkuun ja loput vesitiiviisti pussiin.

Loppukiri Repovedelle ja siellä Lapinsalmeen. Kanootti alas, vaatteiden vaihto, varusteet kanoottiin, kanootti rattaile ja suunta kohti rantaa. Melko hyvin kanootti kulki kanoottikärryn päällä, ensin pientä nousua ylämäkeen ja sitten lasku laiturille. Vähän jälkeen klo 19 olimme valmiina siirtymään vesille. Ilma oli upean aurinkoinen ja lämmin. Ensimmäinen "tavoite" tuli äkkiä saavutettua kun kanootti lipui riippusillan alta.

Matka jatkui Patasaaren itäpuolelta rantoja seuraillen kohti pohjoista ja kohti Ruskiansalmea.Ruskiansalmen laiturille oli helppo "rantautua" ja käydä tarkastelemassa vähän paikkaa tarkemmin jalat tukevasti maassa.

Löppösen luola kuulostaa paljon hienommalta kuin miltä se näyttää, tosin sen tiesin jo etukäteen. Ylväät ovat kuitenkin maisemat niilläkin kohti.

Pienen tauon jälkeen melonta jatkui salmen kautta Kuutinlahdelle ja sitä pitkin lahden pohjukkaan. Vesistö oli hyvin rauhallista ja Kuutinlahden pohjukan kalliorinteet näyttivät yhtä hienoilta kuin edelliselläkin kerralla, tosin nyt pääsin niitä katsomaan vedenpäältä.

Kuutinlahden nuotiopaikalla oli kaksi venäläistä perhettä telttailemassa ja kodalle löytyi lähes vesirajasta hyvä pystytyspaikka. Nuotiokin oli jo valmiiksi viritetty, niin iltamakkarat pääsi paistamaan ilman nuotion sytytystä.

Ilta kului rauhassa nautiskellen luonnon rauhasta, sellainen pieni havainto tuli jo tehtyä, että paikalla olevan kodan seinällä oli kiinnitetty ilmoitus Kuutinlahdella seuraavana iltana pidettävästä konsertista. Vaikka en vielä tiennyt, että mitä oli tulossa, niin sen kuitenkin tiesin, että täällä en vietä lauantai-iltaani.

Illan aikana pientä liikkumista lähimaastossa, pari yöpyjää näytti olevan Tervajärven puoleisella nuotiopaikalla ja ilta antoi upeita värejään Kuutinlahden rantaa pitkin tehdylle lenkille.

Ilta oli hyvin rauhallinen, ihmeekseni ei edes ketään myöhäisen illan kulkijoita ollut liikkeellä. Tämä oli sitä rauhaa mitä varmaankin monet retkeilijät näillä lyhkäisilläkin retkillä hakee.

Perinteiseen tapaani aikainen aamuherätys ja aamukahvin jälkeen suuntasin kanootilla rikkomaan tyynen veden pintaa. Meloskelin pikkuhiljaa ulos lahdesta,

Mustalammin kohdalla olevassa niemennokassa näytti riippumatossa nukkuvan yksi onnellinen meloja ilmeisesti tietämättä upeasta aamusta vielä mitään.

Kuikkapariskuntakin oli kaverina järvellä meloskelemassa ja Kaakkurit pitivät melkoista meteliä viereisillä järvillä.

Poikkesin kääntymässä Ruskiansalmella ja palailin pikkuhiljaa takaisin.

Jääkaapista oli hyvä kaivaa pekonit esiin ja paistella ne kanamunien kera aamupalaksi ja toisten kahvien jälkeen olikin hyvä suunnata kanootilla Sammallahteen.
Siellä olevaan venevalkamaan kanootti parkkiin ja pieni patikointi Olhavanvuoren juurelle.

Täältä löytyikin oikea telttakylä, jonka asukkaat olivat pikkuhiljaa heräilemässä päivän touhuihin. Ympäristö oli kuin pistetty täyteen telttoja, taisi olla valikoimaa enemmän kuin mitä on erämessuilla. Puheenporinaa kuunnellessa jäi vaikutelma, että paikalla oli enemmän venäläisiä kuin suomalaisia kiipeilyn harrastajia. Nousijoita oli usealla eri nousureitillä ja vuoronsa odottajia ja aamupesulla kävijöitä, aamupalalla olevia jne...
Jonkin aikaa alhaalta tuli seurailtua kiipeilijöiden nousuja, mutta sitten oli aika kiertää vuoren eteläpäädystä ylös katselemaan maisemia. Sieltä löytyi lisää kiipeilyn harrastajia ja upeat maisemat.

Jonkin aikaa tuli täältäkin seurailtua nousijoita ja laskijoita sekä upeita maisemia, mutta eteenpäin on elävän mieli, niin piti otta suunta takaisin alas.
Vuorelta lasku merkittyä polkua pitkin alas tielle ja sitä pitkin takaisin kanootille.

Melonta takaisin leiripaikalle ja oli aika aloittaa lounaan valmistelu. Leiripaikalle oli vaellellut jo useita ihmisiä tauolle ja lounaan valmistelun aikana alueen ohi kulki useita retkeilijöitä. Osa jäi pitämään lounastaukoa ja osa kiirehti eteenpäin. Koirien kanssa vaeltajiakin oli useita. Sää oli suosiollinen, lieneekö se lisännyt retkeilijöiden määrää.
Lahdella näkyi useita kajakkimelojia ja useita kajakkeja rantautuikin leiripaikalle iltapäivän aikana. Lounaan jälkeen oli mukava oikaista nuotiopaikan penkille pitkäkseen viettämään siestaa.

Leiripaikalla kierteli kansallispuiston henkilökuntaan kuuluva henkilö tekemässä kävijätutkimusta, vastauksieni mukaan tärkein syy vierailulle oli päästä luonnon rauhaan.
Vähän myöhemmin iltapäivällä oli sopiva aika purkaa leiri ja "paeta" nuotiopaikalta, ennenkuin illan konsertti alkoi häiritsemään, ensimmäiset järjestelijät ehtivät kuitenkin jo saapua paikalle myymään retkeilijöille konserttilippuja.

Seuraavan yön leiripaikalle oli oikeastaan vain yksi vaatimus, olisi mukava jos siihen paistaisi aamuaurinko. Ensimmäisenä oli mielessä aamulla kuvaamani melojan yöpymispaikka, mutta sinne oli jo ehtinyt muutama vaeltaja leiriytyä. Muutamia mahdollisia leiripaikkoja piti vielä katsella Mustanlamminvuoren puoleiselta rannalta, mutta vastarannan kalliot vetivät puoleensa. Sieltä löytyikin oivallinen paikka, johon kota juuri ja juuri sopi pystytettäväksi.

Kun leiri oli pystytetty, niin alkoikin vähän ehkä normaalista kansallispuistoretkeilijälle tutusta illasta poikkeava vaihe. Pikkuhiljaa lahden pohjukkaan ajoi moottoriveneitä ja useita kanoottejakin oli sinne menossa. Tahti tiivistyi kun kello lähestyi 19:00, jolloin konsertti piti alkaa.
Kohta järveä pitkin kantautuikin "dramaattisen sopraanon" ääni ja välillä pääsi ääneen baritoni tai lieneekö ollut tenori. Tässä vaiheessa konserttia oli hyvä tehdä iltaretki Katajajärvelle.

Leiripaikalta oli vain pieni siirtymä vanhalle kansallispuiston reittipolulle, joka johti Katajajärvelle. Äänistä päätellen Katajajärven nuotiopaikallekin oli leiriytynyt jokin ryhmä. Upea tyyni ilta ja hieno järvi. Samaa polkua pitkin oli hyvä palailla kulttuuriharrastusten pariin.

Tunnin esityksen jälkeen tuli ilmeisesti tauon aika ja sen seurauksena noin kolmekymmentä moottorivenettä poistui kilpa-ajona paikalta. Tauon jälkeen konsertti jatkui ja illalla lienee ollut noin klo 22 kun konsertin päätteeksi yli 70 moottorivenettä päristeli kilpa-ajona leiripaikan ohi. Lisäksi meni pari vesibussia, useita kanootteja, soutuvenettä ym...


Asia ehkä vähän enemmän huvitti kuin ärsytti, varsinkin kun muisti päivällä täytetyn kävijätutkimuksen vastausvaihtoehdot.
Olin etukäteen käynyt Repoveden kansallispuiston sivuilla ja katsonut mm. ajankohtaista palstan enkä löytänyt mitään mainintaa konsertista. Luulisin että se tuli monelle muullekin retkeilijälle epämiellyttävänä yllätyksenä, ei sillä että esityksessä olisi ollut mitään vikaa, mutta siihen ei vain ollut varauduttu ja tuskin sen vuoksi olisi tullut lähdettyä retkeilemään.
Tilanne oli varsin nopeasti ohi ja sen jälkeen kansallispuiston ilta rauhoittui entisiin uomiinsa.

Aamu aukeni hienona vastapainona edellisen illan konsertille, oli nimittäin ensin täysin hiljaista. Yöllä olin jossain vaiheessa kuunnellut järveltä kuuluvaa kuikan huutoa ja kuikat olivatkin järvellä uiskentelemassa. Nousin ylös n. 5:30 upeaan usvaiseen aamuun. Katselin tyyntä veden pintaa ja keittelin kahvit.


Leiripaikan vierestä löysin mustikansyöjän, joka oli noussut järvestä rannalle herkuttelemaan.
Sen verran se häiriintyi valokuvauksesta, että se päätti suorittaa vauhdikkaan laskun järveen.

Vieresillä järvillä kaakkurit pitivät kovaäänistä konserttia, ihmeellinen on ihmisen korva. Moottoriveneen ääni voi häiritä, mutta kaakkurin tai korpin huutelu ei tuntunut yhtään häiritsevän. Jostain järven takaa kuului lisäksi vielä ainakin itselle yllätykseksi teerien pulputusta.
Aurinko nousi metsän takaa ja kahdessa tunnissa lämpötila nousi 15 asteesta 22 asteeseen. Tulossa oli ennusteen mukainen kuuma päivä, lämpötilan oli luvattu nousevan 27 asteeseen.

Edelleenkin jääkaappi oli pysynyt hyvin kylmänä. Kanootti on siitä oivallinen kulkuväline, että kylmälaukun mukaan ottaminen ei tuota ylimääräistä vaivaa. Vielä lähes kahden vuorokauden säilytyksen jälkeen ja erittäin lämpimissä olosuhteissa laukusta löytyi juomapulloja, joiden sisällä oli runsaasti jäätä.
Leppoisaa aamun viettelyä, järven pinta oli niin tyyni, etten halunnut rikkoa sitä edes kanootin melalla ja nautiskelinkin aamusta rannalla. Jossain vaiheessa oli aika siirtyä kallion juurelle uintihommiin.

Leppoisan aamupäivän jälkeen leirinpurku ja rauhallinen melonta takaisin lähtöpaikalle. Yksi kesän hienoimmista viikonlopuista alkoi kallistua loppusuoralle.

Kesäviikonloppua

Viikonloppu takana ja työviikko edessä.
Mukavasti riitti taas viikonlopulle toimintaa, lauantai aamuna kävin nautiskelemassa torielämästä. Mukava oli kahvikupin äärestä seurailla vilkasta torielämää Tammelan torilla Tampereella.

Illalla reilun kymmenen kilometrin melontareissu Kaitavedellä ja tänä aamuna suuntasimme Ronin kanssa Pukalaan. Järven länsipäästä Vuolletien sillan vierestä sain kanootin hyvin pudotettua vesille ja siitä sitten kanootin nokka kohti Pukalajärveä. Tuuli kävi koillisesta ja meloskelin järven eteläreunaa reilut pari kilometriä, josta suuntasin järven yli Valkealahden länsipuolelle. Kallioilla näytti olevan joitakin retkeilijöitä auringon otossa ja jatkoin pohjoisrantaa pitkin kohti Roninmaata ja siellä olevaa nuotiopaikkaa ja laavua.
Kallioisilta rannoilta katselin sopivaa rantautumispaikkaa
ja sellainen löytyi rannan lähellä olevan pöydän ja penkkien vierestä.



Nostelin varusteet läheiselle nuotiopaikalle ja virittelin tulet. Tulen syttymisen jälkeen kävimme Ronin kanssa katselemassa läheistä laavua. Muutaman ajatuksen vaihdoin laavulla yöpyneiden kanssa, mutta poistuimme takaisin omalle nuotiolle nauttimaan upeasta aurinkoisesta säästä.

Reilun tauon jälkeen jatkoimme vielä jonkin matkaa eteenpäin kierrellen saarten väleistä. Tähystäjä oli keulassa tarkkana.

 Välillä se antoi palautetta katsomalla suoraan melojan suuntaan.
Suurimman osan melontaretkestä se kyllä vietti kanootin keskiosassa, siinä se sopii halutessaan myös makaamaan, sikäli mikäli se malttaa.
Pohjoisrantaa olikin hyvä meloskella takaisinpäin, koska se oli hyvin tuulensuojassa.
Hieno päivä ja hieno pikareissu, taisi sitä melontaa kertyä kartasta mitattuna tällekin päivälle lähelle 10 km. Hienoa asua paikkakunnalla jossa ympäristö on täynnä hyviä melontamahdollisuuksia.

Melontaa

Kesä parhaimmillaan
Sopivan kanootin katselu oli ohjelmassa koko alkukesän ja juhannuksena kävin lopulta hakemassa vähän käytetyn lasikuitukanootin.
Tältä se näyttää

Tämmöistä palautetta oli Eräkettu antanut tästä mallista:

Eräkettu kokemuksia Taimen kanootista

Siitä lähtien on sitten kanootti saanut kohtuullisesti viettää vesielämää, lähialueelta on nyt löytynyt vielä paljon paremmat melontamahdollisuudet, kuin mitä edes etukäteen ajattelin. Puolen tunnin ajomatkan sisältä löytyy uskomaton määrä upeita järviä ja jossain vaiheessa kokemuksen karttuessa varmasti myöskin rauhallisia jokia.

Kokemus on ollut hieno, kanootti tuntuu järvellä kulkevan hyvin ja muutaman reissun olen tehnyt sillä myöskin Ronin kanssa.

Aluksi se vähän ihmetteli tämmöstä kulkumuotoa ja haki tasapainoa, mutta nyt se jo pääosin seurailee tilannetta istuen kanottissa tai välillä pohjalla maaten. Melomaan se ei ole suostunut.
Kanootin vakaudesta kertonee jotain se, että Roninkaan kanssa emme ole onnistuneet kaatamaan kanoottia.



Kohtuullisen kovassa tuulessa ja aallokossakin olen vähän päässyt sitä testailemaan ja hyvin on sielläkin pärjäilty
Vesi on hieno elementti, monenmoista vedessä viihtyvää lentävää on jo pieniltä melontareissuilta löytynyt, tämmöiseenkin törmäsin kun kävin melomassa Kangasalan Saarikylien "saaristossa".

Kuvan tuulimyllyä olin kyllä aikaisemminkin katsellut maalta päin, mutta tältä se näytti kanootista katsottuna.



Muutamia upeita auringonlaskujakin on kohdalle sattunut, välillä on tullut kiivettyä katselmaan sitä kallioisten saarten päältä

Ja välillä lähempää vedenpintaa






Tälle illalle tuli taas uusi hieno kokemus, kävin Ronin kanssa melomassa Näsijärvellä. Keli oli vaihteleva ja oli hieno äänikokemus, kun sai järvellä kuunneella tulevan vesisateen lähestyvän.
Välillä olimme kovassa rankkasateessa ja se näytti vähän Ronia häiritsevän, mutta kaikenlaiseen keliin on syytä senkin tottua. Lämmin kesäsade tuntui tosi kivalta ja taas tuli katsasteltua lähiseutuja uusista "kuvakulmista".
Jo tällä vähäisellä kokemuksella voi sanoa, että upea harrastus.

Koiran peräkärry ja lähiretki Isojärvelle

On juhla ja juhannuksen aika. Vajaa viikko ja on juhannus, silloin olisi tarkoitus vain ottaa rennosti kotinurkissa ja kerätä voimia.  Kuten tiedossakin on jo ollut, niin huhtikuisen kevätvaelluksen jälkeen on elämä ollut varsin työkeskeistä, tosin viikonloppuina olen saanut pieniä irtiottoja arjesta.
Toukokuulle kolme viikonloppureissua, ei paha

Toukokuun viimeiseltä reissulta toin tullessani koiran p-eräkärryn rungon ja oikeastaan heti kun passailin siihen ajattelemaani rengaskokoa, niin totesin, että pyöräkorjaamon kaveri olikin antanut minulle väärän kokoiset pyörän etuhaarukat. Lisäksi samalla totesin, että ajattelemani rengaskokokin (20 tuumainen) oli liian iso. Yksi koeajo ja kärry jatkokehitykseen.

Kävin nyt lauantaina vaihtamassa renkaat 12 tuumaisiksi ja lievää suuremmalla väkivallalla muokkasin etuhaarukat niille lähes sopivaksi, niin pääsin vähän testailemaan protoa.

Ja tältähän se näytti koeajolla



Nyt korkeus vaikutti hyvältä, kärryn aisoissa on kiinteäksi hitsatut lenkit, joista se on helppo pikalukoilla kiinnittää koiran vetovaljaisiin. Aluksi Roni vähän ihmetteli, mutta sitten se huomasi, että tämän kanssahan voi hyvin liikkua.

Samoista rengsuista se on muuten kiinnitetttävissä miehenkin vetovyöhön, mutta ne koeajot olen tehnyt tässä vaiheessa ilman vyötä.
Kääntyily sujui hyvin, jyrkät nousut ja laskut ok, tosin tällä kertaa vielä ilman mitään kuormaa.

Kunhan löytyy sopivasti aikaa, niin jatkan koeajoja kuorman kanssa. Tosin tähän kokeiluun en nyt niin kuoleman vakavasti suhtaudu. Ison koiran kanssa vaeltaessa voi osan omista varusteista kuormittaa koiran laukkuihin ja selkään, niin oma kuorma jää kohtuullisen kevyeksi kantaa selässä ainakin vielä noin viikon reissuilla. Mutta mitäpä mies ei tekisi, että pääsisi helpommalla. :)
Tästä asiasta voisi sanoa, että perästä kuuluu, sano torvensoittaja.

Tänään sitten hyvin alkaneen lähiretkeilyn jatkoa. Sääennuste oli luvannut illaksi vesisadetta, joten aamupäivästä nokka kohti Isojärven kansallispuistoa.
Auto Heretyn parkkipaikalle ja siitä kevyt patikointi Kuorejärven laavulle viettämään muutama tunti nuotiota tuijotellen.

Tuli makkarat paistettua, nokipannukahvit keitettyä ja siivoiltua laavun ympäristöä. Parkkipaikalla kyllä oli jonkin verran autoja, mutta näillä kulmilla oli hyvin rauhallista. Aamuinen hieno auringonpaiste vaihtui jossain vaiheessa harmaaksi pilviverhoksi ja tuulekselikin jonkin verran.
Sopivasti vielä autolle ennen ennustettua sadetta ja vettä tulikin jo sitten rajusti ennen kuin auto ehti edes Länkipohjaan.

Varmaankin näitä pikapyrähdyksiä tulee vielä lisääkin tälle kesälle, mutta melko usein ajatukset ovat jo syksyssä. Aika näyttää, että mitä sitä sinne saisi kehiteltyä, ajatuksia kyllä on, mutta toteutuksesta ei vielä osaa mitään sanoa.

Keskikesän juhla lähestyy

Vielä reilu puolivuotta ja taas päivä pitenee, eli hyvään suuntaan ollaa menossa.

Perinteiseen tapaani en ole ehtinyt paljoa retkeilyä harratelemaan. Toukokuulle sain vielä kolmannen reissuviikonlopun, kun poikkesin viikonloppuna vähän pohjoisempana pikareissun. Eipä silläkään reissulla paljon retkeilyä tullut sivuttua, enempi mökkeilyä.
Kesän tulo oli koillismaalla selkeästi edellä normaalia, tuomen kukat olivat jo nupulla ja monesti ne on kukassa vasta juhannuksena. Kesäyön tunnelmat olivat sielläkin samanlaiset kuin täällä hämeessä, teeret soivat, kurjet huutelivat ja pikkulinnut pitivät omia konserttejaan.
Huomasin saaneeni ansiotonta arvonnousua, kun löysin yhden myönnetyn sertifikaatin, tosin sertifikaatin saaneiden joukossa kuuluin joukkoon ym.  :)

Kukahan on mahtanut määrittää tämänkin sertifikaatin vaatimukset ja kukahan mahtaa oikeasti tarkistaa, että saaja on tämän ansainnut?

Joki oli jo mukavasti palautunut kevättulvasta lähelle normaalia kesän vesikorkeutta ja oli mukava soudella joella ja katsella jo vähän vihertävää kesäntuloa.

Pikaisesti kävin yhdellä tupa-,
kaappi- ja siisteystarkastuksella ns. omalla lähikämpällä, tupa ja sauna on "maastoutettu ja sisävarusteitakin on riittävästi.

Toisellakin omalla kämpällä olin haaveillut ehtiväni käydä, mutta se on jo oikeastikin niin syrjässä, että aikataulu ei antanut siihen tällä kertaa mitään mahdollisuutta, mutta joskus taas sinnekin.

Talven lumitilanne oli sellainen, että lumen painosta oli katkeillut melkoiset määrät uskomattoman isoja puita ja lumi oli repinyt myös isoja oksia "juurineen" irti puusta, kuten tässäkin yksi esimerkki.

Ihan mukava oli huomata, että joskus ehtii viikonloppunakin jossain vähän kauempanakin poiketa, kun vain viitsii lähteä liikkeelle. Tosin kuluihan tästäkin viikonlopusta puolivuorokautta autoilussa.

Paluumatkalla poikkesin hakemassa hitsarilta koiran peräkärryn rungon, niin pääsen jatkamaan senkin virittelyä kunhan muilta kiireiltä ehdin.

Kevät on täällä hämeessä jo vaihtunut kesäksi, tuomi kukkii, nurmikko kasvaa niin ettei leikkuri pysy perässä, etanat näyttävät valtaavan lähiympäristöä ja jättiputkiesiintymä laajenee tonttini vieressä hurjaa vauhtia.

Lähi- ja ehkäpä vielä paremmin kuvaava lyhyt-retkeily on lähtenyt tälle kesälle hyvin liikkeelle. Se sai alkunsa helatorstaina kun yövyin Laipanmaalla. Viime viikonloppuna taas ulkoruokinnassa ja yöpyminen taas Laipanmaassa. Kesäyössä ei ole muuten mitään vikaa, mutta nukkumiseen ei tahdo jäädä aikaa. Ukkonenkin jyrähteli aamuyöstä ja joku salamanvälähdyskin oli näkyvissä. Noin klo 02 asti piti tuijotella nuotiota ja noin 5:00 teeret olivat soimassa niin lähellä, että oli pakko lähteä "hyvin nukutun yön jälkeen" tarkkailemaan tilannetta.
Lähin teeri löytyi muutaman kymmenemetrin päästä kodastani, mutta jostain syystä se ei viihtynyt seurassani. Seuraavaksi uutta ääntää kohti ja noin 200m käveltyäni pääsin vähän aikaa seuraamaan, kuinka teeri suhistessaan pomppi, ilmeisesti intoa niin paljon, ettei jalat pysy maassa. Sitäkään en onnistunut lähestymään kuvausetäisyydelle, pitäisi varmaan hoitaa kuvaus kojusta. Sitten taas nuotion sytytykseen ja aamukahvin keittoon ja kuuntelemaan aamukonserttia.

Nyt taas tulevana viikonloppuna vähäksi aikaa maastoon, nyt tosin vähän kauemmaksi, perjantaina lähestymis"marssi" autolla ja lauantai aamuna sitten lyhytretkeilyn tarkempaa suunnittelua. Jos tämä näin jatkuu, niin tästähän voisi tulla hyvä retkeilykesä. Tulollaan olevan kanootin suhteen en ole ehtinyt vieläkään toimia, mutta ehkä lähitulevaisuudessa sekin asia etenee.

Hyviä lähi-, lyhyt, yms-retkiä kaikille

Vaelluksen jälkipyykkiä

Nyt kun pyykit on pesty, niin voisi käydä vähän jälkipyykkiä.

Vaelluksen pääelinkeino.
Täältä löytyy ruokahuollon suunnitelma:
ruokalaskentaa
Vaellukselle varattu ruokapuoli hoitui tällä kertaa poikkeuksellisen hyvin. Talvivaelluksella tuoreen lihan kuljettaminen ja säilyttäminen ahkion pohjalla sujuu hyvin. Reissun ensimmäinen viikko oli poikkeuksellisen lämmintä, niin etukäteen leikatuille sisäfilepihveille kävi huonosti jo reissun alkupuolella.
Välipaloiksi varaamani välipalapatukat kuluivat vähän huonosti ja pakkosyötöllä sain ne melkein kaikki syötyä.
Samoin osa pähkinöistä jäi syömättä, kuivatut hedelmät meni enemmän herkuttelun puolelle, mutta sehän sopii vaellukselle tosi hyvin.
Aamupalalle sain nyt mukavasti vaihtelua, joten puuro ei alkanut missään vaiheessa työntymään korvista ulos.
Suklaalevyt meni 1/pv herkutellessa reissun loppupuolella.
Kaiken kaikkiaan söin tarkoituksella reissun loppupuolella vähän "yli" annoksia ja viimeisen aamun jälkeen oli jäljellä enää oikeastaan muutama välipalapatukka ja pähkinöitä.
Uusia hyviä vinkkejä seuraaville reissulle sain toisilta vaeltajilta. Joitakin niistä olenkin jo testaillut kotipuolessa ja niillä rikastutetaan seuraavien reissujen ruokapuolta.

Polttoaineiden kanssa kävi perinteisesti, eli ne riitti hyvin. Lumen sulatusta tuli kuudelle päivälle, vähäisessä määrin hyödynsin siinä kaminoita. Käytin tarkoituksella varsinkin reissun alkupuolella myös marinolia. Loput marinolit lahjoitin reissun loppupuolella suksen pohjien puhdistusaineeksi, kaasua kului vähän toistapullollista.

Varusteet:
Täällä suunnitelma:
varusteet
Tärkein opetus reissulta oli, että varasommat pitää siirtää ahkiosta päiväreppuun, se kun on aina mukana.
Porakärkiruuvin toimimista poranteränä tuli testattua ja ainakin alumiiniputkeen se toimii hyvin. Laskeutuessani Pitsusjohkan tuvalle jyrkkää alamäkeä, niin toinen aisa taipui melko lailla ja kun se oikaisin tuvan pihalla, niin jatkoholkki meni poikki. Varaputkeen porasin porakärkiruuvilla uudet reiät ja uusi putki paikoilleen ja taas oli aisat kunnossa.
Retkipatjan täyttämiseen hankkimani ilmapumppu pelasi hyvin, patjan täyttäminen oli nyt pikaista hommaa eikä tarvinnut puhkua keuhkoja pihalle.
Olen aina varannut mukaan ahkion pohjalle vara-aisat joilla saan tarvittaessa ahkion itselleni vetoon, vara-aisat + vara jatkoholkit toimivat samalla vaelluskodan lumiankkureina, pelasivat siinäkin tarkoituksessa hyvin.
Kaiken kaikkiaan tuntui varustepuoli olleen kohtuu hyvin tarpeiden mukainen, korjaussarjaa en oikeastaan tuon aisan korjauksen lisäksi itse tarvinnut. Taabman tuvalla korjasin jo monta vuotta häirinneen tuvan pöydän, joka ei ole ollut kunnolla seinässä kiinni. Vuoden päästä teen sinne takuutarkastuksen, että korjaus asennus on pysynyt kunnossa.

Vaatteet:
Olosuhteista johtuen vain kerran koko reissun aikana käytin taukohousuja, mutta ne on hyvät olla mukana jos sattuu jotain poikkeavaa.
Vaellustakin hankinnassa mielestäni kannattaa satsata laatuun ja riittävän vahvaan "pintakankaaseen" Oma vaellustakkini Millet M-dry Performance on jo kymmenen vuotta vanha, mutta edelleen hyvässä kunnossa. Nytkin loppupuolella kuljin päivän kohtuullisen kovassa kelissä, mutta takin hupun saa niin hyvin lakin päälle ja suojaamaan kasvoja, ettei kovasta kelistä ollut siinä mielessä mitään haittaa. Päinvastoin oli nautinnollista kulkea välillä sellaisessakin säässä.

Roni: Ruokapuoli oli mitoitettu sopivasti, viimeisenä iltana ja aamuna se sai vähän extra evästä, mutta sitten oli kaikki syöty. Luonnollisesti sitäkin voi reissun aikana itse vähän säädellä tilanteen mukaan. Etukäteen tekemäni reilun kuukauden mittainen "ylisyöttäminen" toimi hyvin. Roni oli reissun lopussa huippukunnossa, varmasti olisi ollut valmis lähtemään samantien uudelle reissulle.
Syrjäisimmillä tuvilla se sai yöpyä sisällä, mutta suomenpuolen vilkkaammilla kämpillä se yöpyi ja oli muutenkin koko ajan ulkona.

Muuta kommentointia:
Vaikka noin puolet vaelluksesta sain kulkea Ronin kanssa kahden ja nautinkin siitä suunnattomasti. Siinä on jotain sellaista, jota ei voi sanoin kuvata.
Siitä huolimatta jälleen kerran oli hienoa tavata tuvilla ja välillä maastossakin uusia hienoja ihmisiä. On upeaa vaihtaa ajatuksia ja välillä pohtia mitä ihmeellisimpiä asioita ihmisten kanssa, jota ei ole koskaan ennen tavannut. Suurkiitos kaikille tapaamilleni ihmisille kokemusten ja ajatusten vaihdosta, jos vaikka joku sattuisi eksymään tänne lukemaan näitä rivejä. Siinä ajatusten vaihdossa ei ole häviäjiä, siinä voittaa aina kaikki.

Olen aina kokenut vaelluksen minulle sopivaksi akkujen lataamiseksi. Mikäli ajatukseni yleensä ottaen yhtään kulkee, niin tällaisen vaelluksen jälkeen se kulkee selkeästi paremmin, kuin ennen sitä.
Todella upeaa on ollut jatkaa taas työsaralla olevien haasteiden parissa, vaelluksesta johtuen kun edelleen "leijailee" ja askel on kevyt ja onnellinen. Tätäkään tunnetta on vaikea sanoin kuvata, mutta jokainen joka sen on kokenut, niin tietää sen.

Välillä kuulee väitettävän, että Käsivarren alue on pilattu kelkkojen pärinällä ja lentokoneiden pörinällä. Ihminen joka näin väittää, ei taida oikeasti tuntea Käsivarren aluetta. Nytkin lähes puolet vaelluksesta meni niin, etten nähnyt ketään muita ja siellä tapasin ihmisiä, missä etukäteenkin oletinkin tapaavani.
Kannattaa ehdottomasti tutustua alueeseen laajemmin, kuin minne viittoja on pystytelty. Lisäksi kannattaa opetella kuuntelemaan tunturin hiljaisuutta ja tuntemaan tunturituulta poskillaan.


Kiitokset mukavista kommenteista täällä ja vaellusnetin puolella. Kesää kohti ja uusiin seikkailuihin.