sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Kevätvaellus osa II, nyt Käsivarressa

 21.4.2021 Siirtymätaival

Inarijärven reissun jälkeen pieni huoltotauko Ivalossa ja sitten auton keula kohti Kilpisjärveä. Kaikki muut paitsi kylmässä säilytettävät ruuat ostin jo valmiiksi Ivalosta. Matkalla soittelin Kilpisjärven Retkeilykeskukseen ja sain sieltä varattua itselleni yöpaikan. Matkalla jo huomasi että nyt siirrytään varhaisestä keväästä talveen. Länsirajan tuntumassa ei ollut enää mitään kevään merkkejä, monesti tähän aikaan on esim Karesuvannon seutuvilla suot jo hyvin sulaneet, mutta nyt oli täysi talvi.                Illaksi majapaikkaan ja vielä ennen nukkumaan menoa pakkailin reissun ruuat ja varusteet lähtökuntoon. 

22.4. Ylös tunturiin

Sain aamusta kiinni metsähallituksen tämän alueen  vastuuhenkilön ja sovimme tapaamisesta. Olihan tämän reissun yksi päätavoitteista kunnostaa yhtä käsivarren ja ehkäpä suomenkin syrjäisimmistä autiotuvista. Jätin työvaatteet ja osan ruokatavaroistani talkootavaroiden mukana tuotavaksi. Sen jälkeen kävin vielä täydentämässä ruokaostokseni ja siirryin luontotalon parkkipaikalle valmistautumaan tunturiin lähtöön. Harvoin on parkkipaikka ollut niin täynnä autoja kuin se nyt oli, mutta vielä löytyi minunkin autolleni yksi tyhjä "ruutu". 

Noin 13:30 seutuvilla aloitimme Soolon kanssa nousun Tsahkaljärvelle. Vähän ennen nousua tuli pari päivähiihtelijää vastaan. Ensimmäinen kommentti taisi olla että kyllä nyt miehiä harmittaa kun kuulevat että tapasimme sinut. He olivat aikaisemmin keskustelleet että olenkohan tänä keväänä käynyt lainkaan tunturissa. Hetki mukavaa ajatusten vaihtoa ja jatkoimme omiin suuntiimme. Nyt koronasta johtuen Saarijärvelle mennään kokonaan suomen puolta eli Tsahkaljärveltä kohti Terbmisjärveä mutta Muurivaaran jälkeen suunta pohjoiseen tuntureiden väliin. Siellä ajeli pari koiravaljakkoa minua vastaan, toinen pysäytti valjakon ja kysäisi että onko koirani nimi Soolo ja sen jälkeen  ajatusten vaihtoa ja terveisiäkin tuli tunturitutuilta. Ilmeisesti olen jonkun julkkiksen kanssa liikkeellä kun Soolo tunnistetaan noin helposti. Tunturein välin hiihdettyäni suunta taas itään ja Saarijärven kämppä tulikin jo kohta näkyviin. Samalla selvisi että kämpän ympäristössä on todella paljon väkeä. Noin klo 17 saavuimme kämpän pihalle, ennen kämppää oli pari puolijoukkuetelttaa pystyssä ja kämpän ympäristössä vielä kolme muuta telttaa. Kurkkasin autiotuvan puolelle, siellä taisi olla jo kahdeksan ihmistä ja huonosti lämmitetyn saunan tunnelma. Jäin autiotuvan ja varaustuvan väliseen eteiseen valmistelemaan itselleni syötävää ja nautiskelemaan illasta. Myöhemmin illalla varaustuvan puolelle hiihteli Haltin suunnasta yksi naisporukka jotka olivat jo ennestään tuttuja tunturista. Tunturi on näköjään tuttuja täynnä jos liikkuu Haltin huoltoreitin varressa. Laskeskelin että taisi nyt kämpällä ja sen  ympäristössä olla yhteensä yli 40 henkilöä. Siirsin varusteeni kämpän edestä alas Saarijärven jäälle ja pystytin oman vaelluskotani. Pakkanen oli jo illan aikana kohtuullisesti kiristynyt ja lienee ollut noin -10 asteen tietämissä. 

23.4. Pikkuhiljaa eteen ja ylöspäin

Aamulla en tarkistanut mittarista lämpötilaa mutta luulen että pakkanen oli käynyt n. -15 asteen tietämissä, varsinkin kun sen jälkeen useampana aamuna pakkanen oli -12 asteen tietämissä ja se ei tuntunut lähellekään yhtä kylmältä kuin tuo ensimmäinen aamu. 

Autiotuvan puolella väki vielä nukkui, valmistelin itselleni aamupalan taas siinä eteistilassa ja vietin kiireetöntä aamua. Minulla ei ollut vielä edes suunnitelmaa että minne jatkan tästä matkaa. Tuumailin rauhassa ja päätin jatkaa nyt ensin Kuonjarjohkaan ja jatkaa siellä sitten taas tuumailua, nyt oli jo ennakkoon tiedossa leppoisa reissu niin piti päästä sopivaan mielialaan heti reissun alussa.Vähän ennen 10:30 lähdin hiihtelemään kohti Kuonjarjohkaa. Reittihän menee Naalivaaran pohjoispuolelta kaartaen sitten pohjoiseen kohti Viittakurua. Ennen viittakurua tuli minua vastaan ilmeisestikin joku tunturikerhon porukka, ainakin sellaisen johtopäätöksen itse tein vaikka jutusteluun heillä ei ollut aikaa tai tarvetta. Vielä ennen Viittakurua tuli takaa luisteluhiitelyllä reppuselässä mies joka oli matkalla Haltille. Hänellä ei ollut niin kiire ettei ehdi vähän jutustelemaan. Kertoi tuulen olevan sen verran kova että on pakko hiihtää untuvatakki päällä, ennusteen mukaan ei kuulemma pitänyt olla näin kova tuuli. Hän aikoi mennä Kuonjarin autiotuvalle tauolle ja miettimään että jatkaako eteenpäin. Noin 12:30 mekin saavuimme Soolon kanssa perille. Tuvalla ei ollutkaan ketään muita kuin tämä aikaisemmin tapaamani hiihtäjä. Porinoissa selvisi että hän olikin Inarin suunnalta ja sain mukavaa lisätietoa häneltä Inarijärven tämän vuoden keväästä verrattuna ns. normaalikevääseen. Tuuli vähän tyyntyi ja hän päätti lähteä  jatkamaan matkaa kohti Haltia, missä hänellä oli varaustupa varattuna. Nautiskelin yksin ison kämpän rauhasta, tiesin myös että talkookaverini olivat iltapäivällä lähdössä Kilpisjärveltä hiihtämään ja heidän tavoitteena oli tulla vielä tänään Kuonjariin. Myöhemmin illalla tuvalle tuli Meekon suunnasta naisvaellusryhmä yhdellä miehellä vahvistetuna. Ryhmän vetäjä ja tämä mies olivat myöskin ennestään tunturituttuja ja sain mukavaa juttuseuraa. Päätin jäädä odottelemaan kavereitani, jossain vaiheessa varaustuvan puolelle saapui yksi pariskunta ja kas kummaa taas tuttuja. Heidän kanssaan olimme olleet talkoilemassa Rakitsanojan kammia pystyyn. Noin klo 22 saapuivat kaverini tuvalle matkasta ja olosuhteista johtuen melko rankan hiihtopäivän jälkeen. 

24.4. Leppoisaa laskettelua

Tämän päivän tavoite oli selvä, olimme varanneet Meekon varaustuvan kokonaan meidän porukalle (Koronarajoituksista johtuen paikkoja oli rajoitetusti jaossa). Kuonjarista Meekolle oleva hiihto-osuus on ehkä enemmän nautiskelua kuin rehkimistä, pari pientä jokiuomista johtuvaa nousua sattuu välille mutta muuten se on tasaista tai myötämäkeä. Varsinkin viimeiset noin neljäkilometriä on reipasta alamäkeä, missä voimia kuluu enemmän vauhdin jarruttamiseen kuin hiihtämiseen. Emme pitäneet kiirettä, liikkeelle lähdimme vasta vähän klo 11:00 jälkeen ja perillä olimme noin 13:30. Olimme sopineet reissusta että jokaisella on vastuullaan tehdä ruoka koko porukalle yhden kerran. Minun vuoroni oli tänään. Tarjolla oli parit hampurilaiset mieheen paikanpäällä paistettujen pihvien ja mausteiden kera. Ympäristössä näytti olevan leiriytyneenä useita koiravaljakoita ja joitakin hiihtelijöitäkin näytti reitillä olevan menossa. 

25.4. Kohti Kekkosen kämppää

Kuten alussa kerroin, tällä kertaa reissun luonne oli jotain muuta kuin perinteistä vaeltamista. Seuraavaksi vuorokaudeksi olimme varanneet käyttöömme Kekkosen kämpän, eli oli tiedossa saunomista vielä tälle päivälle. Lähdimme hiihtelemään Meekon laaksoa itään noin klo 09 ja noin klo 11 saavuimme Porojärven autiotuvalle. Oven edessä oli isohko kinos, sen perusteella saatoi päätellä ettei tuvassa ole ihan juuri ketään vieraillut. Pidimme hyvän tauon jonka jälkeen jatkoimme vielä pienen pätkän Kekkosen kämpälle.Varusteet sisään, sauna lämpenemään ja nautiskelemaan. Osa meistä siirtyi Poroenon jäälle kokeilemaan kalaonneaan ja ruuan valmistusvuorossa oleva valmisteli yhteistä ruokaa. Alueen nuohooja ajeli iltapäivällä paikalle ja kertoi että hänen pitäisi vaihtaa kämppään uusi kamina kun vanhan kaminan kylki on haljennut. Meillä oli tulet kaminassa niin sovimme että hän jättää uuden kaminan paikanpäälle niin me voimme sen vaihtaa kun tulet on sammuneet ja näin  myös toimittiin. Ensin päiväsauna, sitten poronkäristys puolukoineen ja perunamuuseineen ruuaksi. Ja tietysti illalla vielä uudestaan sauna lämpöiseksi. Tämmöiseksi tämä vaeltelu on näköjään mennyt. 

26.4. - 29.4 Talkoot 

Aloitimme heti aamusta valmistautumiseen talkoihin pakkaamalla omat varusteet ahkioihin lähtövalmiiksi ja siivomalla paikat kuntoon seuraaville tulijoille. Olimme sopineet metsähallituksen vastuuhenkilön kanssa että hän tuo aamupäivällä työvälineet, -vaatteet yms varusteet meille maanantaina aamupäivällä. Paikalle tulikin kaksi moottorikelkkaa rekineen. Yksi meistä jäi kämpälle odottelemaan moottorikelkkojen paluuta ja me muut siirryimme moottorikelkkojen kyydittämänä Taabman tuvalle. Olimme paikalla noin puolenpäivän aikoihin, purimme kuormat ja aloitimme työt välittömästi. Moottorikelkat palasivat takaisin siirtämään meidän varusteet majoitupaikkaamme metsähallituksen huoltotuvalle ja kämpälle odottamaan jäänyt kaveri lähti sen jälkeen moottorikelkan kyydissä kohti Kilpisjärveä hakemaan käyttöömme yhden moottorikelkan ja reen. Olihan majapaikan ja talkoopaikan välinen etäisyys n. 15km ja samalla tämä mahdollisti sen että meillä oli mahdollisuus kuljettaa kämpälle tuodut työkalut, vanha savuhormi ja muut varusteet jo vähän lähemmäksi tuonne huoltotuvalle. 

Irrotimme kämpän laverit ja pöydän ja irrotimme vanhan savuhormin paikoiltaan. Hiomakoneilla hiottiin kulunut kämpän lattia siistimmäksi, samoin laverit ja pöytä. Savuhormi nostettiin vesikaton kautta pois ja asensimme uuden savuhormin paikoilleen. Näin saimme kämpän lämmityksen pelaamaan koko talkoiden ajan. Aikaisemmista talkoista kun oli kokemuksena että kämppä täytyy pitää koko ajan lämpöisenä jos halutaaan että maalit ja lakat kuivuvat kunnolla. 

1. päivän tavoitteeksi olimme asettaneet että lattia pitää saada ensimmäisen kerran maalattua. Homma eteni mukavasti ja lienee ollut vähän klo 18 jälkeen kun kämpän lattiassa oli ensimmäinen maalikerros paikoillaan. Lattian väri vaikutti ehkä hieman voimaakkaalta, mutta meillä oli tieto että jostain syystä maali oli sekoitettu eriväriseksi kuin mitä se oli tilattu. Sen verran pitkämatka olisi ollut maalin vaihtoon että näillä mennään. Pidimme kaminassa sopivasti tulta että kämppä pysyi lämpöisenä ja kelkkakin saapui meitä hakemaan muistaakseni joskus klo 19 jälkeen. Siirryimme kelkkakyydillä majapaikkaamme ruokailemaan ja saunomaan.  Myöhemmin illalla kävi pari kaveria vielä kerran laittamassa puuta kaminan pesään että kämppä pysyy lämpöisenä, paluuterveisenä tuli että lattiamaali oli jo silloin kuivunut melko hyvin. 

2. päivän aamuna meitä lähti paikalle vain kolme + Soolo-koira jolla oli talkoiden päävalvojan tehtävät hoidettavanaan. Pari kaveria jäivät kokeilemaan kalaonneaan Jogasjärvelle. Asensimme lavereille tuet  niin että saisimme ne sekä pöydän jätettyä kämppään kuivumaan niiden lakkauksen jälkeen. Maalasimme lattian toiseen kertaan ja lakkasimme laverit (kiinteät + välilaveri) sekä pöydän. Jätimme kaminaan taas pienellä vedolla tulen palamaan ja palasimme takaisin huoltotuvalle. Matkalla "törmäsimme" merikotkaan joka oli istumassa tunturin rinteellä kivellä. Sen verran se tulostamme häiriintyi että se nousi siivilleen. Myöhemmin tuvalla ulkona ollessa huomasimme että nyt merikotka liiteli Toskaljärven suunnalla taivaalla. Lieneekä katsellut tunturissa näkyviä poroja vai sattuiko vain samoille seuduille. Osa väestä jatkoi pilkkimistä, minä lähdin iltapäivällä hiihtoreissulle kohti Toskaljärveä. Oli koiran kanssa kulkevan unelmakeli tunturissa. Lumi kantoi nimittäin koiraa missä vaan. Tänään oli vuorossa kalaruokaa, tosin pilkkimiesten saalis oli tässä kohti vielä suolautumassa. Kerran iltapäivällä ja toisen kerran illalla vielä reissu Taabman tuvalle huolehtimaan kämpän lämmityksestä. Jälkimmäisellä reissulla maalasimme lattian vielä kolmanteen kertaan kun se oli kuivunut niin hyvin. 

3. päivä. Taas kolmen miehen voimin talkoopaikalle, ensin lavereiden alta lattian lakkaus, sitten laverit ja pöytä paikoilleen sekä uudet pienet varustehyllyt kämpän peräseinälle. Sen jälkeen loppu lattian lakkaus. Samaan aikaan purettiin vielä vanhat ulkoportaat ja asennettiin sen tilalle uudet. Paluukuormassa loputkin työkalut ja varusteet huoltotuvalle. Iltapäivällä tuli metsähallituksen kaveri käymään paikalla. Juhlistimme talkoiden suorittamista kakkukahvin kera, olin varannut nimittäin pari kakkupohjaa, siihen täytteet ja kermavaahtoa tätä varten mukaan. Lastasimme hänelle täyden kuorman rekeen työkaluista ja tienvarteen vietävistä tavaroista. Pari reissua vielä loppupäivän aikana kämpän pitämiseksi lämpöisenä, illalla lattian lakka olikin jo hyvin kuivunut. Kämppä tuntui pitävän hyvin lämpöä ja kaminan sai säädettyä niin että 4 - 6 tunnin huoltovälillä kaminasta löytyi vielä pienet hiillokset. 

4. päivä työn tarkastelua ja tulevaisuuden suunnittelua. Metsähallituksen kaveri tuli aamupäivällä taas paikalle, lähdimme kahden moottorikelkan ja reen kanssa kohti Taabman tupaa. Siirtelimme kaikki loput varusteet kämpässä paikoilleen ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti Tenomuotkan autiotupaa. Tarkoituksena oli käydä katsomassa sen kämpän kuntoa ja miettiä mahdollisia tulevia talkookohteita. Samalla poikkesimme metsähallitukse Ruununvuopion huoltokämpällä. Totesimme kämpän vesikaton olevan uusimisen tarpeessa ja otimme samalla siitä mitat ylös. Jatkoimme siitä Tenomuotkan autiotuvalle. Tupa olikin yllättävän hyvässä kunnossa sisältä. Kämppä on aikanaan rakennettu maahan kiinni ja se lienee sen kämpän isoin haaste, alimmat hirret on käytännössä osin maan sisässä. Tämän jälkeen palasimme takaisin Jogasjärvelle. Talkookaverini pakkasivat pääosan omista varusteistaan nyt kylälle jatkavan moottorikelkan rekeen kun heidän tarkoituksensa oli mennä seuraavana päivänä moottorikelkalla tienvarteen. Tästä syystä he tekivätkin tutustumismatkan Toskaljärvelle kävellen. Lieneekö huhtikuussa koskaan aikasemmin kukaan tullut Toskaljärvelle kävelemällä :) Sieltä löytyi melkoinen pilkkiarkkikylä. Itse suuntasin suksilla kohti Jogasjärven ja Porojärven välisiä koskia. Vaikka kelit olivat koko reissun ajan erittäin talviset niin löysin sieltä kuitenkin joutsenpariskunnan joka oli odottamassa tunturin kevättä, samoin yksi koskikara lenteli kosken rannoilla. Joku sana vielä talkootyön päävalvojasta Soolosta. Tuli taas hyvin testattua koiran ominaisuuksia, taisimme matkustaa tällä reissulla moottorikelkan reessä ehkä 150km ilman minkäänlaista ongelmaa.

30.4. Aamusta noin klo 09:00 kaverit lähtivät kohti kylää ja minä Soolon kanssa ensin kohti Meekon autiotupaa. Pikkasen vajaan tunnin päästä tulinkin tuvalle, siellä oli pari kulkijaa, toinen oli sama kaveri joka varmisteli minulta silloin Soolon nimeä reissuni ensimmäisenä päivänä. Hän oli palannut vielä uudelle reissulle tunturiin koiravaljakkonsa kanssa. Minulla ei ollut kiirettä, nautiskelin olostani, ehkäpä Soolokin. Se nimittäin pääsi reissun aloituksen jälkeen nyt ensimmäisen kerran lämpöiseen kämppään sisälle, muuten koko reissun ajan se oli ollut ulkona. Säännöt kieltävät koiran viemisen varaustupiin ja vuokratupiin, samoin metsähallituksen huoltotupa on koiravapaata aluetta. Lieneekö ollut puolen päivän seutuvilla kun paikalle hiihteli tuttu kaveri, hänen reissunsa oli vasta alkuvaiheessa. Haltin reitillä oli todella vilkasta, varsinkin moottorikelkkojen osalta, olihan nyt perjantai. Kämpälle kertyi lisää väkeä, tulijoita oli sekä Haltin suunnasta että kylältä päin. Noin kolmen tunnin tauon jälkeen lähdin itse jatkamaan matkaa kohti Kuonjarjohkan autiotupaa. Noin 2,5h vierähti tällä välillä, tuvalla oli yksi isä poikansa kanssa sekä yksi pariskunta. Tiesin että perässäni oli tulossa vielä ainakin kuuden hengen porukka joten tungosta tuntui olevan. Nämä tulivatkin myöhemmin paikalle ja lisäksi myöhemmin illalla tuli paikalle vielä kolmen hengen ryhmä, joka halusi tuoda oman koiransa kämppään sisälle. Itse olen kokenut itselle, kanssakulkijoille ja Soololle helpommaksi näillä vilkkailla tuvilla toimia niin että katson Soololle sopivan paikan ulkoa. Soolon kanssa on mukava olla reissussa, se kun sopeutuu näihin tilanteisiin hyvin. Nyt Soolo oli ulko-oven vieressä kiinnitettynä terassilla. Taisi käydä niin että osa kulkijoista ei edes huomannut kulkevansa ihan koiran vierestä. Yksi kaveri kommentoikin että hän kopisteli suksia terassin vieressä ja yllättäin huomasi katsovansa päänsä vieressä makaavaa koiraa joka tarkkaili häntä, terassi on siihen sopivalla korkeudella. Itse olin jo siirtänyt omat varusteeni kuivaushuoneen puolelle mutta päätin väkimäärän vaan lisääntyessä vielä jatkaa hiihtämistä eteenpäin. Noin klo 20 starttasin tänään kolmannen kerran, keli oli kohtuullisen ankara, pakkasta lienee ollut lähelle kymmenen astetta ja tuuli puhalsi voimakkaasti. Noin puolivälissä reittiä tuuli oli lähes vastainen, mutta onneksi päälytakissani on hyvän mallinen huppu, sillä saa kasvot hyvin tuulelta suojaan niin ei tarvinnut edes kaivaa repusta myrskylaseja kasvojen suojaksi. Kelin ankaruudesta johtuen pidin reipasta vauhtia enkä taukoillut lainkaan niin tämä väli hoitui melko nopeasti. Saarijärvellä oli pari telttakuntaa ja autiotuvassa oli neljä nukkujaa. Vaikka ilta ei vielä ollut kovin myöhäinen niin kaikki olivat jo nukkumassa. Asetuin Soolon kanssa autiotuvan ja varaustuvan väliseen eteiseen, valmistelin vielä itselleni iltapalan ja nukuimme yön eteisessä. 

1.5. Vapun viettoon: Aamupalan jälkeen vielä kerran varusteiden pakkaus ja suksien kärjet kohti Kilpisjärveä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kymmenen päivää tunturissa mutta kevät ei ollut edennyt sen aikana oikeastaan lainkaan. Kilpisjärven tunturialueella oli vielä täysi talvi. 

Reissu onnellisesti takana, mukava oli tämmöinenkin reissu, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla ilman talkoita keskittyen vaeltamiseen. 

Talkookuvat 

Reissun kaikki kuvat kootusti


sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Yhdellä reissulla kaksi reissua, osa 1


 Tämän kevään reissu muodostui suunnitellusti kahdeksi eri reissuksi. Jo muutaman vuoden ajan olen miettinyt että Inarinjärvi voisi olla keväällä mielenkiintoinen talvivaelluskohde. Kesäisillä melontareissuilla kämppäkirjojen perusteella alueella tuntuisi liikkuvan vain pääasiassa kelkkailijoita. Tänä vuonna työasiatkin tuntuivat rullaavan mukavasti, lomalle lähtö onnistui ilman ylimääräistä puserrusta työasioiden kanssa. 

16.4. iltapäivällä pakkailin varusteet ja Soolon autoon. Tällä kertaa reissut oli muodostumassa sellaiseksi että en tehnyt oikeastaan mitään ruokahankintoja etukäteen vaan olin päättänyt hoitaa ne matkan varrella. Ajo noin puoliväliin ja yöpyminen. 

 

17.4. Ajo Ivaloon, käynti paikallisessa kaupassa ruokaostoksilla ja sen jälkeen auton keula kohti Nanguniemeä. Kun käännyin Veskoniemen tieltä Nanguniemen tielle niin varsin pian huomasin että on hyvä kun autosta löytyy maavaraa. Sääennusteet olivat luvanneet lämmintä ja sitähän nyt oli ajankohtaan nähden todella hyvin, lämpötila n. +10 astetta. Tie oli muuttunut nopeasta lumen sulamisesta johtuen varsin haastavaksi. Henkilöautolla en olisi itse uskaltanut siitä ajaa, mutta hyvin pääsin perille satamaan. Autoja näytti olevan pysäköitynä runsaasti, varmaan viikonlopun ja hyvän sään innoittamana oli väki lähtenyt järvelle ja mökeilleen. 

Ahkio ulos autosta, varusteiden ja ruokien pakkaus ja liikkeelle. Kello oli liikkeelle lähtiessä jo n. 18:30 mutta ensimmäinen etappi ei ollut kovin pitkä. Korkeuserot Käsivarren ympäristöön verrattuna oli pienet, mutta heti aluksi piti sentään satamasta laskea pieni mäki järvelle. Suunta luoteeseen, upea keli, aurinko paistoi eikä paljoa edes tuuleskellut. Moossinasaaren koillispuolelta suunta Jääsaaren autiotuvalle,  minne saavuin noin tunnin hiihtelyn jälkeen. 

Pari moottorikelkkaa oli jäällä, pari ihmistä istuskeli nuotiolla. Kävin kurkkaamassa myös autiotuvan puolelle, sielläkin oli pari ihmistä. Kun kysyin suunnitelmista niin kertoivat olleen edellisen yön tässä tuvassa ja nyt miettivän että ajavatko kelkalla autolla vai jäävätkö yöksi. Lupasin rauhassa miettiä ja kerroin että minun puolesta voivat kyllä vaikka yöpyä. Palasin iskuskelemaan nuotiolle ja syömään vähän iltapalaa. Nuotiolta löytyi mukavaa juttuseuraa ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja illan aikana nuotiolla. Maailman pienuuskin tuli taas kerran todistettua, kun tuli puheeksi että missä nyt asun niin yllätys yllätys, vaikka kaveri oli paikallisia niin löysimme useita yhteisiä tuttuja, osa jopa minun nykyisiä asiakkaita. Joskusn vaellukseen liittyvissä nettikeskusteluissa on tullut ilmi että joidenkin ihmisten vaellus "menee pilalle"

kun joutuvat vaelluksella kuulemaan lentokoneen ääntä tai muuta melua. Sellaisille vaeltajille en keväistä Inarijärveä voi suositella, jää tuntui olevan melko hyvä rumpukalvo ja jäällä ajavien moottorikelkkojen äänet kantautuvat melko kaukaa kulkijan korviin. Nuotioseurani lähti kelkkailemaan mökille ja autiotuvassa olevat näyttivät jäävän tuvalle yöksi. Siirsin omat varusteeni vanhan jo puretun kodan kohdalle jäälle ja pystytin oman kotatelttani tulevan kodan pohjien vierelle. 

18.4. Aika usein vaellusreissuilla tulee noustua aamulla aikaisin, riippumatta siitä mihin aikaan on tullut mentyä nukkumaan, niin nytkin. 

 
Nousin kilpaa auringon kanssa ja pääsin näkemään hienon auringonnousun. Aamupalan jälkeen varusteiden pakkaus ja noin klo 08 lähdin jatkamaan matkaa. Hiihtelin koilliseen saarten välistä kohti Jääsaarten salmea, salmen kautta kulkee moottorikelkkojen talvireitti. Reittiä mukaillen hiihtelin pienen Jääsaaren pohjoispäähän. Siitä suunta kohti Vieppisaaria, missä olikin mukava istahtaa päivän ensimmäiselle tauolle. Tauon jälkeen kelkkareittiä mukaillen kohti Hirvinuoraa, Hirvinuoran "suuaukon" eteläpuolella olevan Tissisaarten länsipäähän nousin rannalle viettämään taukoa. 

 

 

 

Hiihtovaellus ja avojaloin paljaalle mättäälle makoilemaan, ei kovin huono vaihtoehto, käytännössä nukuin mättäällä parin tunnin päiväunet, hyvä lisä vähän lyhkäiseksi jääneelle yöunelle. Puolenpäivän maissa lähdin jatkamaan matkaa, kaarsin Palkissaaren, Koutikisaaren ja Kärppäsaaren etelä-itäpuolen rantoja mukaillen ja noin klo 13 saavuin Kärppäsaaren autiotuvalle. Tupa oli tyhjä eikä siellä vähään aikaan ollut kämppäkirjan mukaan ketään käynyt. Nautiskelin iltapäivän rauhassa ja puhelinkin pelasi jotenkin ainakin ulkona. 

 

Minulla oli sovittuna yksi harrastuksiin liittyvä etäpalaveri tälle päivälle ja vietin palaverin istuskelemassa ulkona nuotiolla. Illalla nautin vielä hienon auringonlaskun antamasta väriloistosta ja vähän klo 22 jälkeen oli aika mennä nukkumaan. 

 

 

19.4. Taas auringon kanssa kilvan ylös noin klo 05 nauttimaan keväisestä luonnosta. Aamutouhujen jälkeen taas eteenpäin, liikkeelle noin klo 08. Nyt suunta länteen Suovanuoraa pitkin. Karttaan on merkitty heikon jään alue Suovanuoran länsipäähän, hiihtelinkin kaiken varalta nuorasta ulos rantoja seuraillen. Upeat kelit vaan jatkuivat, päivälämpötilat huitelivat noin 10 asteen tietämissä, joten päivän hiihto-osuudet oli miellyttävintä hoitaa aamupäivän puolella. Noin tunnin hiihtelyn jälkeen pysähdyin Kasariselän reunasaarille pikkutauolle ennen selän ylitystä. Puoli yhdentoista maissa Kasariselkä oli ylitetty ja pysähdyin tauolle keskimmäisen Lintusaaren eteläkärkeen. Sitten vielä noin kolmen kilometrin hiihtopätkä Kahkusaaren autiotuvalle. 


Saaren eteläreuna oli lumeton, tupa tyhjä ja ilma kuin linnunmaitoa. Koko iltapäivän istuskelin ulkona nauttimassa upeasta maisemasta ja säästä. Ihmettelin luonnon hiljaisuutta, koko reissun aikana en ollut tehnyt juuri mitään lintuhavaintoja. Tässä ilmeisesti sama korppi lensi kolme eri kertaa nuotiopaikan yli siivet suhisten ja tikka tuntui hakkaavan puuta jossain Kahkusaaren länsireunassa. 
 
Lättypäivä eli tänään paistelin itselleni lätyt kahville kaveriksi. Olosuhteet paremmat kuin unelma mutta ei ketään kulkijoita, voisiko retkeilijä enempää toivoa. Tänä iltana ei ollut syytä valvoa auringon laskua kun se laski saaren taakse piiloon, joten hyvissä ajoin nukkumaan. 

20.4. Aurinko sai tänä aamuna nousta ilman valvontaa, nousukin kun tapahtui saaren suojassa. Nukuin siis aamusta vähän pitempään. Aamupalan jälkeen n. klo 08 taas eteenpäin, nyt Kuusennuskaselän yli kohti Vaadinsaaria, sieltä löytyi sopiva taukopaikka n. 10:30 seutuvilla. Tauon jälkeen sieltä kohti Leveä Petäjäsaarta jonka rantaa seuraillen kaarsin Petäjäsaarten väliseen salmeen ja vähän klo 11 jälkeen saavuin Petäjäsaarten autiotuvalle. Täälläkin laajasti lumetonta, lämmintä tässä vaiheessa jo n. +12 astetta lämpömittarin mukaan.



Korkeat päivälämpötilat saivat aikaan sen että jään pintaan kertyi iltapäivisin kosteutta ja vettä. Hieno iltapäivä, lämpötila taisi käydä lähellä +15 astetta ja taas kerran sain nauttia näistä hienoista hetkistä parhaan vaelluskaverin Soolon kanssa. Täälläkin aurinko laski saarten taakse piiloon, joten sen takia ei tarvinnut valvoa, mutta illan aikana päätin hiihtää seuraavana päivänä takaisin autolle. Ja koska iltapäivisin hiihtäminen voisi olla aika kosteaa päätin startata aamusta aikaisin liikkeelle.

21.4. Heräsin noin klo 05, aamupala ja varusteiden pakkaus. Noin klo 07 starttasin suksille, kiersin HoikkaPetäjäsaaren pohjoiskärjen kautta ja suuntasin IsoJääsaaren länsireunaan. Sieltä suunta Moossinasaaren pohjoisreunaan ja saaren koilliskulmassa reissun viimeinen tauko noin 9:30 seutuvilla. Sitten loppusuora eli noin 3km autolle. Loppuosassa näkyi hyvin lämpötilan vaikutus, yöllä jään päälle kertynyt vesi oli jäätynyt mutta nyt pintajää alkoi jo antamaan periksi koiran tassun ja suksienkin alla. Varusteet ja koira autoon, Ivalosta löytyi paikka missä pääsin käymään pesulla ja syömään lounaan. Sen jälkeen kauppaan ostamaan seuraavan reissun eväitä, tosin kaikki kylmässä säilytettävät ruuat päätin hankkia vasta Kilpisjärveltä. Auton keula kohti Kilpisjärveä, puhelimella varasin Kilpisjärven retkeilykeskuksesta itselleni yöpaikan. Hieno reissu, ensimmäinen mutta ei varmasti viimeinen kevätvaellus Inarijärvelle. 

Suosittelen muitakin kokeilemaan.  

reissun kuvat