21.4.2021 Siirtymätaival
Inarijärven reissun jälkeen pieni huoltotauko Ivalossa ja sitten auton keula kohti Kilpisjärveä. Kaikki muut paitsi kylmässä säilytettävät ruuat ostin jo valmiiksi Ivalosta. Matkalla soittelin Kilpisjärven Retkeilykeskukseen ja sain sieltä varattua itselleni yöpaikan. Matkalla jo huomasi että nyt siirrytään varhaisestä keväästä talveen. Länsirajan tuntumassa ei ollut enää mitään kevään merkkejä, monesti tähän aikaan on esim Karesuvannon seutuvilla suot jo hyvin sulaneet, mutta nyt oli täysi talvi. Illaksi majapaikkaan ja vielä ennen nukkumaan menoa pakkailin reissun ruuat ja varusteet lähtökuntoon.
22.4. Ylös tunturiin
Sain aamusta kiinni metsähallituksen tämän alueen vastuuhenkilön ja sovimme tapaamisesta. Olihan tämän reissun yksi päätavoitteista kunnostaa yhtä käsivarren ja ehkäpä suomenkin syrjäisimmistä autiotuvista. Jätin työvaatteet ja osan ruokatavaroistani talkootavaroiden mukana tuotavaksi. Sen jälkeen kävin vielä täydentämässä ruokaostokseni ja siirryin luontotalon parkkipaikalle valmistautumaan tunturiin lähtöön. Harvoin on parkkipaikka ollut niin täynnä autoja kuin se nyt oli, mutta vielä löytyi minunkin autolleni yksi tyhjä "ruutu".
Noin 13:30 seutuvilla aloitimme Soolon kanssa nousun Tsahkaljärvelle. Vähän ennen nousua tuli pari päivähiihtelijää vastaan. Ensimmäinen kommentti taisi olla että kyllä nyt miehiä harmittaa kun kuulevat että tapasimme sinut. He olivat aikaisemmin keskustelleet että olenkohan tänä keväänä käynyt lainkaan tunturissa. Hetki mukavaa ajatusten vaihtoa ja jatkoimme omiin suuntiimme. Nyt koronasta johtuen Saarijärvelle mennään kokonaan suomen puolta eli Tsahkaljärveltä kohti Terbmisjärveä mutta Muurivaaran jälkeen suunta pohjoiseen tuntureiden väliin. Siellä ajeli pari koiravaljakkoa minua vastaan, toinen pysäytti valjakon ja kysäisi että onko koirani nimi Soolo ja sen jälkeen ajatusten vaihtoa ja terveisiäkin tuli tunturitutuilta. Ilmeisesti olen jonkun julkkiksen kanssa liikkeellä kun Soolo tunnistetaan noin helposti. Tunturein välin hiihdettyäni suunta taas itään ja Saarijärven kämppä tulikin jo kohta näkyviin. Samalla selvisi että kämpän ympäristössä on todella paljon väkeä. Noin klo 17 saavuimme kämpän pihalle, ennen kämppää oli pari puolijoukkuetelttaa pystyssä ja kämpän ympäristössä vielä kolme muuta telttaa. Kurkkasin autiotuvan puolelle, siellä taisi olla jo kahdeksan ihmistä ja huonosti lämmitetyn saunan tunnelma. Jäin autiotuvan ja varaustuvan väliseen eteiseen valmistelemaan itselleni syötävää ja nautiskelemaan illasta. Myöhemmin illalla varaustuvan puolelle hiihteli Haltin suunnasta yksi naisporukka jotka olivat jo ennestään tuttuja tunturista. Tunturi on näköjään tuttuja täynnä jos liikkuu Haltin huoltoreitin varressa. Laskeskelin että taisi nyt kämpällä ja sen ympäristössä olla yhteensä yli 40 henkilöä. Siirsin varusteeni kämpän edestä alas Saarijärven jäälle ja pystytin oman vaelluskotani. Pakkanen oli jo illan aikana kohtuullisesti kiristynyt ja lienee ollut noin -10 asteen tietämissä.
23.4. Pikkuhiljaa eteen ja ylöspäin
Aamulla en tarkistanut mittarista lämpötilaa mutta luulen että pakkanen oli käynyt n. -15 asteen tietämissä, varsinkin kun sen jälkeen useampana aamuna pakkanen oli -12 asteen tietämissä ja se ei tuntunut lähellekään yhtä kylmältä kuin tuo ensimmäinen aamu.
Autiotuvan puolella väki vielä nukkui, valmistelin itselleni aamupalan taas siinä eteistilassa ja vietin kiireetöntä aamua. Minulla ei ollut vielä edes suunnitelmaa että minne jatkan tästä matkaa. Tuumailin rauhassa ja päätin jatkaa nyt ensin Kuonjarjohkaan ja jatkaa siellä sitten taas tuumailua, nyt oli jo ennakkoon tiedossa leppoisa reissu niin piti päästä sopivaan mielialaan heti reissun alussa.Vähän ennen 10:30 lähdin hiihtelemään kohti Kuonjarjohkaa. Reittihän menee Naalivaaran pohjoispuolelta kaartaen sitten pohjoiseen kohti Viittakurua. Ennen viittakurua tuli minua vastaan ilmeisestikin joku tunturikerhon porukka, ainakin sellaisen johtopäätöksen itse tein vaikka jutusteluun heillä ei ollut aikaa tai tarvetta. Vielä ennen Viittakurua tuli takaa luisteluhiitelyllä reppuselässä mies joka oli matkalla Haltille. Hänellä ei ollut niin kiire ettei ehdi vähän jutustelemaan. Kertoi tuulen olevan sen verran kova että on pakko hiihtää untuvatakki päällä, ennusteen mukaan ei kuulemma pitänyt olla näin kova tuuli. Hän aikoi mennä Kuonjarin autiotuvalle tauolle ja miettimään että jatkaako eteenpäin. Noin 12:30 mekin saavuimme Soolon kanssa perille. Tuvalla ei ollutkaan ketään muita kuin tämä aikaisemmin tapaamani hiihtäjä. Porinoissa selvisi että hän olikin Inarin suunnalta ja sain mukavaa lisätietoa häneltä Inarijärven tämän vuoden keväästä verrattuna ns. normaalikevääseen. Tuuli vähän tyyntyi ja hän päätti lähteä jatkamaan matkaa kohti Haltia, missä hänellä oli varaustupa varattuna. Nautiskelin yksin ison kämpän rauhasta, tiesin myös että talkookaverini olivat iltapäivällä lähdössä Kilpisjärveltä hiihtämään ja heidän tavoitteena oli tulla vielä tänään Kuonjariin. Myöhemmin illalla tuvalle tuli Meekon suunnasta naisvaellusryhmä yhdellä miehellä vahvistetuna. Ryhmän vetäjä ja tämä mies olivat myöskin ennestään tunturituttuja ja sain mukavaa juttuseuraa. Päätin jäädä odottelemaan kavereitani, jossain vaiheessa varaustuvan puolelle saapui yksi pariskunta ja kas kummaa taas tuttuja. Heidän kanssaan olimme olleet talkoilemassa Rakitsanojan kammia pystyyn. Noin klo 22 saapuivat kaverini tuvalle matkasta ja olosuhteista johtuen melko rankan hiihtopäivän jälkeen.
24.4. Leppoisaa laskettelua
Tämän päivän tavoite oli selvä, olimme varanneet Meekon varaustuvan kokonaan meidän porukalle (Koronarajoituksista johtuen paikkoja oli rajoitetusti jaossa). Kuonjarista Meekolle oleva hiihto-osuus on ehkä enemmän nautiskelua kuin rehkimistä, pari pientä jokiuomista johtuvaa nousua sattuu välille mutta muuten se on tasaista tai myötämäkeä. Varsinkin viimeiset noin neljäkilometriä on reipasta alamäkeä, missä voimia kuluu enemmän vauhdin jarruttamiseen kuin hiihtämiseen. Emme pitäneet kiirettä, liikkeelle lähdimme vasta vähän klo 11:00 jälkeen ja perillä olimme noin 13:30. Olimme sopineet reissusta että jokaisella on vastuullaan tehdä ruoka koko porukalle yhden kerran. Minun vuoroni oli tänään. Tarjolla oli parit hampurilaiset mieheen paikanpäällä paistettujen pihvien ja mausteiden kera. Ympäristössä näytti olevan leiriytyneenä useita koiravaljakoita ja joitakin hiihtelijöitäkin näytti reitillä olevan menossa.
25.4. Kohti Kekkosen kämppää
Kuten alussa kerroin, tällä kertaa reissun luonne oli jotain muuta kuin perinteistä vaeltamista. Seuraavaksi vuorokaudeksi olimme varanneet käyttöömme Kekkosen kämpän, eli oli tiedossa saunomista vielä tälle päivälle. Lähdimme hiihtelemään Meekon laaksoa itään noin klo 09 ja noin klo 11 saavuimme Porojärven autiotuvalle. Oven edessä oli isohko kinos, sen perusteella saatoi päätellä ettei tuvassa ole ihan juuri ketään vieraillut. Pidimme hyvän tauon jonka jälkeen jatkoimme vielä pienen pätkän Kekkosen kämpälle.Varusteet sisään, sauna lämpenemään ja nautiskelemaan. Osa meistä siirtyi Poroenon jäälle kokeilemaan kalaonneaan ja ruuan valmistusvuorossa oleva valmisteli yhteistä ruokaa. Alueen nuohooja ajeli iltapäivällä paikalle ja kertoi että hänen pitäisi vaihtaa kämppään uusi kamina kun vanhan kaminan kylki on haljennut. Meillä oli tulet kaminassa niin sovimme että hän jättää uuden kaminan paikanpäälle niin me voimme sen vaihtaa kun tulet on sammuneet ja näin myös toimittiin. Ensin päiväsauna, sitten poronkäristys puolukoineen ja perunamuuseineen ruuaksi. Ja tietysti illalla vielä uudestaan sauna lämpöiseksi. Tämmöiseksi tämä vaeltelu on näköjään mennyt.
26.4. - 29.4 Talkoot
Aloitimme heti aamusta valmistautumiseen talkoihin pakkaamalla omat varusteet ahkioihin lähtövalmiiksi ja siivomalla paikat kuntoon seuraaville tulijoille. Olimme sopineet metsähallituksen vastuuhenkilön kanssa että hän tuo aamupäivällä työvälineet, -vaatteet yms varusteet meille maanantaina aamupäivällä. Paikalle tulikin kaksi moottorikelkkaa rekineen. Yksi meistä jäi kämpälle odottelemaan moottorikelkkojen paluuta ja me muut siirryimme moottorikelkkojen kyydittämänä Taabman tuvalle. Olimme paikalla noin puolenpäivän aikoihin, purimme kuormat ja aloitimme työt välittömästi. Moottorikelkat palasivat takaisin siirtämään meidän varusteet majoitupaikkaamme metsähallituksen huoltotuvalle ja kämpälle odottamaan jäänyt kaveri lähti sen jälkeen moottorikelkan kyydissä kohti Kilpisjärveä hakemaan käyttöömme yhden moottorikelkan ja reen. Olihan majapaikan ja talkoopaikan välinen etäisyys n. 15km ja samalla tämä mahdollisti sen että meillä oli mahdollisuus kuljettaa kämpälle tuodut työkalut, vanha savuhormi ja muut varusteet jo vähän lähemmäksi tuonne huoltotuvalle.
Irrotimme kämpän laverit ja pöydän ja irrotimme vanhan savuhormin paikoiltaan. Hiomakoneilla hiottiin kulunut kämpän lattia siistimmäksi, samoin laverit ja pöytä. Savuhormi nostettiin vesikaton kautta pois ja asensimme uuden savuhormin paikoilleen. Näin saimme kämpän lämmityksen pelaamaan koko talkoiden ajan. Aikaisemmista talkoista kun oli kokemuksena että kämppä täytyy pitää koko ajan lämpöisenä jos halutaaan että maalit ja lakat kuivuvat kunnolla.
1. päivän tavoitteeksi olimme asettaneet että lattia pitää saada ensimmäisen kerran maalattua. Homma eteni mukavasti ja lienee ollut vähän klo 18 jälkeen kun kämpän lattiassa oli ensimmäinen maalikerros paikoillaan. Lattian väri vaikutti ehkä hieman voimaakkaalta, mutta meillä oli tieto että jostain syystä maali oli sekoitettu eriväriseksi kuin mitä se oli tilattu. Sen verran pitkämatka olisi ollut maalin vaihtoon että näillä mennään. Pidimme kaminassa sopivasti tulta että kämppä pysyi lämpöisenä ja kelkkakin saapui meitä hakemaan muistaakseni joskus klo 19 jälkeen. Siirryimme kelkkakyydillä majapaikkaamme ruokailemaan ja saunomaan. Myöhemmin illalla kävi pari kaveria vielä kerran laittamassa puuta kaminan pesään että kämppä pysyy lämpöisenä, paluuterveisenä tuli että lattiamaali oli jo silloin kuivunut melko hyvin.
2. päivän aamuna meitä lähti paikalle vain kolme + Soolo-koira jolla oli talkoiden päävalvojan tehtävät hoidettavanaan. Pari kaveria jäivät kokeilemaan kalaonneaan Jogasjärvelle. Asensimme lavereille tuet niin että saisimme ne sekä pöydän jätettyä kämppään kuivumaan niiden lakkauksen jälkeen. Maalasimme lattian toiseen kertaan ja lakkasimme laverit (kiinteät + välilaveri) sekä pöydän. Jätimme kaminaan taas pienellä vedolla tulen palamaan ja palasimme takaisin huoltotuvalle. Matkalla "törmäsimme" merikotkaan joka oli istumassa tunturin rinteellä kivellä. Sen verran se tulostamme häiriintyi että se nousi siivilleen. Myöhemmin tuvalla ulkona ollessa huomasimme että nyt merikotka liiteli Toskaljärven suunnalla taivaalla. Lieneekä katsellut tunturissa näkyviä poroja vai sattuiko vain samoille seuduille. Osa väestä jatkoi pilkkimistä, minä lähdin iltapäivällä hiihtoreissulle kohti Toskaljärveä. Oli koiran kanssa kulkevan unelmakeli tunturissa. Lumi kantoi nimittäin koiraa missä vaan. Tänään oli vuorossa kalaruokaa, tosin pilkkimiesten saalis oli tässä kohti vielä suolautumassa. Kerran iltapäivällä ja toisen kerran illalla vielä reissu Taabman tuvalle huolehtimaan kämpän lämmityksestä. Jälkimmäisellä reissulla maalasimme lattian vielä kolmanteen kertaan kun se oli kuivunut niin hyvin.
3. päivä. Taas kolmen miehen voimin talkoopaikalle, ensin lavereiden alta lattian lakkaus, sitten laverit ja pöytä paikoilleen sekä uudet pienet varustehyllyt kämpän peräseinälle. Sen jälkeen loppu lattian lakkaus. Samaan aikaan purettiin vielä vanhat ulkoportaat ja asennettiin sen tilalle uudet. Paluukuormassa loputkin työkalut ja varusteet huoltotuvalle. Iltapäivällä tuli metsähallituksen kaveri käymään paikalla. Juhlistimme talkoiden suorittamista kakkukahvin kera, olin varannut nimittäin pari kakkupohjaa, siihen täytteet ja kermavaahtoa tätä varten mukaan. Lastasimme hänelle täyden kuorman rekeen työkaluista ja tienvarteen vietävistä tavaroista. Pari reissua vielä loppupäivän aikana kämpän pitämiseksi lämpöisenä, illalla lattian lakka olikin jo hyvin kuivunut. Kämppä tuntui pitävän hyvin lämpöä ja kaminan sai säädettyä niin että 4 - 6 tunnin huoltovälillä kaminasta löytyi vielä pienet hiillokset.
4. päivä työn tarkastelua ja tulevaisuuden suunnittelua. Metsähallituksen kaveri tuli aamupäivällä taas paikalle, lähdimme kahden moottorikelkan ja reen kanssa kohti Taabman tupaa. Siirtelimme kaikki loput varusteet kämpässä paikoilleen ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti Tenomuotkan autiotupaa. Tarkoituksena oli käydä katsomassa sen kämpän kuntoa ja miettiä mahdollisia tulevia talkookohteita. Samalla poikkesimme metsähallitukse Ruununvuopion huoltokämpällä. Totesimme kämpän vesikaton olevan uusimisen tarpeessa ja otimme samalla siitä mitat ylös. Jatkoimme siitä Tenomuotkan autiotuvalle. Tupa olikin yllättävän hyvässä kunnossa sisältä. Kämppä on aikanaan rakennettu maahan kiinni ja se lienee sen kämpän isoin haaste, alimmat hirret on käytännössä osin maan sisässä. Tämän jälkeen palasimme takaisin Jogasjärvelle. Talkookaverini pakkasivat pääosan omista varusteistaan nyt kylälle jatkavan moottorikelkan rekeen kun heidän tarkoituksensa oli mennä seuraavana päivänä moottorikelkalla tienvarteen. Tästä syystä he tekivätkin tutustumismatkan Toskaljärvelle kävellen. Lieneekö huhtikuussa koskaan aikasemmin kukaan tullut Toskaljärvelle kävelemällä :) Sieltä löytyi melkoinen pilkkiarkkikylä. Itse suuntasin suksilla kohti Jogasjärven ja Porojärven välisiä koskia. Vaikka kelit olivat koko reissun ajan erittäin talviset niin löysin sieltä kuitenkin joutsenpariskunnan joka oli odottamassa tunturin kevättä, samoin yksi koskikara lenteli kosken rannoilla. Joku sana vielä talkootyön päävalvojasta Soolosta. Tuli taas hyvin testattua koiran ominaisuuksia, taisimme matkustaa tällä reissulla moottorikelkan reessä ehkä 150km ilman minkäänlaista ongelmaa.
30.4. Aamusta noin klo 09:00 kaverit lähtivät kohti kylää ja minä Soolon kanssa ensin kohti Meekon autiotupaa. Pikkasen vajaan tunnin päästä tulinkin tuvalle, siellä oli pari kulkijaa, toinen oli sama kaveri joka varmisteli minulta silloin Soolon nimeä reissuni ensimmäisenä päivänä. Hän oli palannut vielä uudelle reissulle tunturiin koiravaljakkonsa kanssa. Minulla ei ollut kiirettä, nautiskelin olostani, ehkäpä Soolokin. Se nimittäin pääsi reissun aloituksen jälkeen nyt ensimmäisen kerran lämpöiseen kämppään sisälle, muuten koko reissun ajan se oli ollut ulkona. Säännöt kieltävät koiran viemisen varaustupiin ja vuokratupiin, samoin metsähallituksen huoltotupa on koiravapaata aluetta. Lieneekö ollut puolen päivän seutuvilla kun paikalle hiihteli tuttu kaveri, hänen reissunsa oli vasta alkuvaiheessa. Haltin reitillä oli todella vilkasta, varsinkin moottorikelkkojen osalta, olihan nyt perjantai. Kämpälle kertyi lisää väkeä, tulijoita oli sekä Haltin suunnasta että kylältä päin. Noin kolmen tunnin tauon jälkeen lähdin itse jatkamaan matkaa kohti Kuonjarjohkan autiotupaa. Noin 2,5h vierähti tällä välillä, tuvalla oli yksi isä poikansa kanssa sekä yksi pariskunta. Tiesin että perässäni oli tulossa vielä ainakin kuuden hengen porukka joten tungosta tuntui olevan. Nämä tulivatkin myöhemmin paikalle ja lisäksi myöhemmin illalla tuli paikalle vielä kolmen hengen ryhmä, joka halusi tuoda oman koiransa kämppään sisälle. Itse olen kokenut itselle, kanssakulkijoille ja Soololle helpommaksi näillä vilkkailla tuvilla toimia niin että katson Soololle sopivan paikan ulkoa. Soolon kanssa on mukava olla reissussa, se kun sopeutuu näihin tilanteisiin hyvin. Nyt Soolo oli ulko-oven vieressä kiinnitettynä terassilla. Taisi käydä niin että osa kulkijoista ei edes huomannut kulkevansa ihan koiran vierestä. Yksi kaveri kommentoikin että hän kopisteli suksia terassin vieressä ja yllättäin huomasi katsovansa päänsä vieressä makaavaa koiraa joka tarkkaili häntä, terassi on siihen sopivalla korkeudella. Itse olin jo siirtänyt omat varusteeni kuivaushuoneen puolelle mutta päätin väkimäärän vaan lisääntyessä vielä jatkaa hiihtämistä eteenpäin. Noin klo 20 starttasin tänään kolmannen kerran, keli oli kohtuullisen ankara, pakkasta lienee ollut lähelle kymmenen astetta ja tuuli puhalsi voimakkaasti. Noin puolivälissä reittiä tuuli oli lähes vastainen, mutta onneksi päälytakissani on hyvän mallinen huppu, sillä saa kasvot hyvin tuulelta suojaan niin ei tarvinnut edes kaivaa repusta myrskylaseja kasvojen suojaksi. Kelin ankaruudesta johtuen pidin reipasta vauhtia enkä taukoillut lainkaan niin tämä väli hoitui melko nopeasti. Saarijärvellä oli pari telttakuntaa ja autiotuvassa oli neljä nukkujaa. Vaikka ilta ei vielä ollut kovin myöhäinen niin kaikki olivat jo nukkumassa. Asetuin Soolon kanssa autiotuvan ja varaustuvan väliseen eteiseen, valmistelin vielä itselleni iltapalan ja nukuimme yön eteisessä.
1.5. Vapun viettoon: Aamupalan jälkeen vielä kerran varusteiden pakkaus ja suksien kärjet kohti Kilpisjärveä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kymmenen päivää tunturissa mutta kevät ei ollut edennyt sen aikana oikeastaan lainkaan. Kilpisjärven tunturialueella oli vielä täysi talvi.
Reissu onnellisesti takana, mukava oli tämmöinenkin reissu, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla ilman talkoita keskittyen vaeltamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti