perjantai 29. toukokuuta 2020

Äkkilähtö

Lapin hulluus, pahempi tauti kuin korona

Juuri kun olin päässyt ajattelemaan että tämän kevään reissut on nyt tehty tuli puhelu, missä kaveri kertoi lähtevänsä muutamaksi päiväksi Kilpiksen seutuville pilkille. Sivulauseessa kyseli että mahtaisiko kiinnostaa. No ei kiinnostanut, mutta sitten iski se lapinhulluus, peli menetetty.
Soitin kaverille että suostutko kuskiksi menomatkalle niin voisin tehdä töitä koneellani tuon päivän. Onneton suostui, niin se oli menoa sen jälkeen. Illalla suksiboxi katolle, varusteet lähtökuntoon ja muka nukkumaan, huonosti nukutti, lieneekö ollut matkakuumetta.

20.5. kohti pohjoista
Aamulla Soolo autoon ja kaveria hakemaan. Kahvit termariin ja vielä leipomosta tuoreet munkit ja viinerit matkaevääksi niin että ei tarvi poikkeilla missään. Lähköaika klo 09 niin kaveri ehti vielä käväistä hoitamassa jonkun työhomman, laskeskeltiin että klo 23 olemme Kilpisjärvellä.
Kaverin kaverit lähtivät Oulusta aamulla jo etujoukoiksi kohti Kilpisjärveä, he olivat siis pääsyylliset siihen että olimme matkalla pohjoiseen.
300km ja tauko, reilu 300km ja tauko, vajaa 300km ja tauko ja klo 22:30 etuajassa Kilpisjärvellä luontotalon parkkipaikalla. Edellisenä päivänä oli aurinko noussut Kilpisjärvellä ja seuraavan kerran se laskeutuisi joskus heinäkuussa.

Tiesimme etujoukoilta saamamme tiedon perusteella että Saarijärven autiotuvalla oli ainakin kuusi henkilöä yöpymässä. Päätimme jo lähtiessä että emme mene tuvalle asti vaan pystytämme teltan jonkin verran ennen kämppää.


Vaatteiden vaihto ja varusteiden laitto lähtökuntoon vei noin tunnin. 23:30 startti tunturiin, tuntuu taas niin hyvältä, vaikka tässä touhussa ei ole mitään järkeä.
Nousu Tsahkaljärvelle ja koronasta johtuen kohti Terbmisjärveä, norjan puolelle ei ollut mitään asiaa. Nousu kelkkauraa pitkin kohti Muurivaaraa ja käännös muurivaaran jälkeen pohjoiseen ja kohti Saarijärveä. Aurinko oli jo kiipeämässä ylöspäin kun löysimme noin varttitunti ennen Saarijärven kämppää sopivan paikan teltalle. Kämppä ei yöpaikallemme näkynyt, joten houkutus jatkaa matkaa ei ollut liian suuri.

21.5. aikainen herätys
Olin yöllä laittanut virrat pois puhelimesta, mutta puhelin lienee "ajatellut" että tunturiin ei kannata tulla nukkumaan. Se nimittäin herätti minut klo 6:30. Yleensä minulla ei ole aamuisin herätystä päällä, mutta ilmeisesti viikko aikaisemmin olin halunnut varmistaa ja puhelin käytti sen hyväksi.
Ei muuta kuin hereille, aamupalalle ja leirin purkuun.

Sitten "päivän" ensimmäinen hiihto-osuus (olihan reissuun lähtö tapahtunut puolituntia edellisen päivän puolella), n. 15 minuuttia hiihtoa hienossa auringonpaisteessa ja sitten tauko. Pilkkimiehet olivat jo lähteneet pilkille ja kämpässä ja sen vieressä teltassa majoittuneet olivat aamupala ja lähtöpuuhissa.
Keittelin itselleni kaakaot ja jatkoin aamupalan syöntiä, kaveri lähti pienen tauon jälkeen katselemaan pilkkikavereitaan. Hän oli jäämässä kavereiden kassa pilkille,
 mutta minä olin ajatellut jatkavani jossain vaiheessa eteenpäin. Vesipaikalla käsittääkseni harmaalokki oli kylpemässä. Ihmeekseni huomasin reissun aikana että tunturissa oli runsaasti lokkeja kevättä viettämässä.

Parin tunnin tauko ja pakkailin kamppeet lähtökuntoon, poikkesin vielä järven jäällä jututtamassa pilkkimiehiä mutta jatkoimme Soolon kanssa kohti Kuonjarjohkan autiotupaa.
Omassa suunnitelmassani oli pitää siellä sitten kunnon tauko, tehdä ruuat, nukkua hyvät päiväunet ja illan puolella hiihtää vielä Meekon autiotuvalle.
Oli ns. t-paita keli, sai hiihdellä aluspaidalla hiat käärittynä ilman pipoa ja hanskoja.
Hieman erilaista kuin huhtikuun alussa oli ollut. Ei muita kulkijoita, ei kiirettä, ei varjopaikkaa, ei tuulta, voiko kevät tunturissa muuta toivoa?
Parisen tuntia hiihtelyä ja saavuin tyhjälle Kuonjarin autiotuvalle.
Nyt sitten taas rentoutumaan. Keittelin kaakaovedet, otin hyvät päiväunet ja sitten piti aloittaa hampurilaisen teko pitkällä kaavalla, saa mieleisen kun valmistaa sen itse.
Muutamia moottorikelkkoja ajeli iltapäivän aikana kämpän ohi, muuten sain olla aivan rauhassa.
Päivä kaartoi kohti iltaa niin aloin pakkaamaan varusteet lähtökuntoon. Upea keli ja teinkin varmaan nopeusennätykseni Kuonjarin ja Meekon välillä, 1h 15 minuuttia siihen vierähti.
Tuvalla oli neljä nuorta miestä jotka olivat paluumatkalla Haltilta. Olipa mukavaa nähdä tunturissa reippaita nuoria miehiä, joilla tuntui olevan retkeily verissä ja asenteet kunnossa.
Huomasin kämpällä että kämppäkirjassa on viimeinen sivu menossa. Lähetin asiasta satelliittilähettimellä viestin alueesta vastaavalle ja palvelun nopeus yllätti positiivisesti. Lieneekö ehtinyt tuntia kulua kun kämpälle toimitettiin uusi kämppäkirja, tuojalla pieni virne suupielessä. Kommenttina että kyllähän asiakaspalautteisiin pitää vastata nopeasti. Tästä ei tarvi palvelun kyllä enää yhtään nopeutua.
Kyselin illalla kulkijoilta että mihinkä aikaan he yleensä nousevat ja lupasin yrittää olla aamulla hiljaa kun kuitenkin herään aiemmin.

22.5. Aamuhiihto ja päivän lepo
Heräsin aikaisin kuten olin arvellut, tein aamupalan ja pakkasin varusteet lähtökuntoon. Matka jatkui kohti Pitsusjärveä. Upea pienen pakkasen aamu, poikkesin heti reissun aluksi reitiltä ja hiihtelin jokiuomaa. Noin puolitoista kilometriä ennen Vuomakasjärveä palasin reitille, kun joki koukkasi sivuun ja uoma oli sen verran jyrkkäreunainen. Nimismiehen majan jälkeen käänsin jo totuttuun tapaani kohti Pitsusköngästä. Näin pääsen nousemaan loivemmin ylös tunturiin eikä tarvi nousta niin korkealle kuin mistä Haltin talvireitti menee. Samalla pääsee kurkkaamaan Pitsuskönkään tilanteen, nyt se oli vielä hyvin talvinen ja vähävetinen. Hiihto Pitsusjärven päähän ja siitä autiotuvalle. Parin tunnin hiihtelyn jälkeen päivän hiihdot oli sitten hiihdelty, taas oli aikaa nauttia.

Kämpältä oli lähdössä useampia pieniä ryhmiä, taas positiivinen yllätys kun yksi ryhmistä oli perhe, minkä lapset olivat mukana hiihtovaelluksella. Ehkäpä tunturivaelluksella on sittenkin tulevaisuutta. Toisessa ryhmässä oli äiti 9v tyttönsä kanssa, heillä oli yksi husky vetoapuna. Reippaita hekin olivat, keskustelussa selvisi että vain teltta kelpaa majoitteeksi. Muutamia luisteluhiihtäjiä poikkesi tuvalla tauolla, jotka olivat aamulla startanneet Kilpisjärveltä ja kävivät Haltin huipulla kääntymässä ja luistelivat takaisin Kilpisjärvelle.

Tuvalle jäi lähtevien jälkeen Raiskin ryhmä 1 + 4 hengen kokoonpanolla. He keskittyivät päivän ajaksi pilkkimiseen ja saivatkin hieman rautuja.  Iltapäivällä he päättivät jatkaa matkaa kohti Meekoa, joten jäin kämpälle Soolon kanssa kahdestaan.
Kapustarintoja tuntui olevan tunturissa todella paljon, piipitys kuului joka puolelta. Samoin lokkien määrä oli uskomattoman iso.
Vähän erikoista pilkkimistäkin tuli tarkasteltua. Pilkkimään nimittäin voi tulla lentokoneella ja pilkkireiältä toiselle voi siirtyä lentokoneavusteisesti nousematta välillä ilmaan. Ja jos pitkästyttää niin voi välillä käydä vaikka vähän lentelemässä ja jatkaa taas pilkkimistä. Itse kukin tyylillään.

 Metsähallituksen kaveri oli viimeisellä huoltokierroksella tälle keväälle. Autoin häntä roskien kuormaamisessa. Ihmettelimme yhdessä että onko tässä mitään järkeä, todettiin että ei ole. Yksi säkillinen tölkkejä ja vaihtopulloja, muutama säkillinen roskia, osa roskista selvästi tunnistettavissa moottorikelkalla tuoduksi.
Vaikka vuosia on puhuttu roskattomasta retkeilystä niin tulevana kesänä Pitsukselle rakennetaan lisää säilytystilaa roskille, kun nykyiset tilat eivät riitä. Itse olen jo monesti sen todennut että viikon ja kahden vaelluksella kertyneet roskat sopivat 1L minigrip pussiin, ne kyllä jaksaa kantaa kotiin saakka. Mutta ilmeisesti tunturissa kulkee kovin heikkovoimaista väkeä, täydet tölkit sinne jaksaa kiskoa ja kantaa, mutta tyhjät jäävät tunturiin. Ärsyttää suunnattomasti, että veronmaksajien rahoilla pitää tällaisten ihmisten roskia kuljettaa tunturista kylälle.

Viereiseltä "porokylältä" kävi väkeä aktiivisesti järvellä pilkillä. Vaikutti että siellä oltiin useamman perheen voimin lähdetty tunturiin.
Tänään oli vuorossa hyvä pippuripihvi, sen valmistelin jossain vaiheessa itselleni ruuaksi. Lämpöäkin tuntui hyvin piisaavan, varjossa eli kämpän itäpuolella oleva lämpömittari näytti +8 astetta, mitä lie ollutkaan sitten auringossa.
Ennusteen mukaan seuraavalle yölle ei ollut luvassa pakkasta ja päätinkin että heti aamusta taas liikkeelle.

23.5. Paluumatkalle yli tunturien
Aamupalan jälkeen tavarat kyytiin ja menoksi. Alkumatka perinteisesti Pitsuskönkään kautta, tällä kertaa syynä välttää jyrkin lasku. Nimismiehen kämpän vierestä Urttasjohkan yli ja sen jälkeen nousu Meekonvaaran tunturisatulan yli.
Nousun jälkeen päätin iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Olen aina harrastanut "suunnistusta" niin että mutkan kautta maaliin. Mieluummin loivasti sekä ylös että alas vaikka näin matkasta tuleekin pitempi. Lähdin heti tunturin satulan ylityksen jälkeen laskemaan luoteeseen kohti Birfejávrea, samalla ajattelin käydä katsomassa alueella olevaa vanhaa kivistä rakennettua poroaitaa. Laskin järvelle ja
kaarroin pikkuhiljaa kohti Goddejohkaa nousten loivasti rinnettä ylöspäin. Lopuksi jokiuoman yli ja hetken kuluttua 90 asteen käännös vasempaan ja jatkoin vinottaista nousua Kahperusvaaran rinteille. Yllättäin tuuli nousi kun olin vielä tuolla laaksossa, se puhalsi sen verran voimakkaasti että mielenkiinnosta piti kaivaa tuulimittari esille. Tuulen voimakkuus oli tasaisesti 12 - 15m/s ja puuskissa n. 17m/s. Jatkoin nousua tunturiin ja tuuli tuntui vain voimistuvan, jossain vaiheessa se puhalsi 15 - 17 m/s ja puuskissa mittasin jopa 21 m/s tuulta. Hieman se häiritsi etenemistä, korvissa kävi melko humina ja pipoa piti kiskoa syvemmälle päähän tämän tästä. Jossain vaiheessa Kahperusvaaran rinteen antoivat jo suojaa ja sitten tuuli päättikin tyyntyä, sellaista se vaan tahtoo olla tunturissa. Koskaan ei voi etukäteen tietää millaista säätä on tarjolla.

Lumen kantavuus alkoi jo vähän suksen alla heiketä, mutta löysin jonku päivän vanhan hiihtojäljen joka kantoi vähän paremmin, Siktakurun seutuvilta löytyi kelkan jälki mitä oli hyvä jatkaa kalottireitille asti. Hieman etupuolellani reitillä hiihteli äiti sen 9v tyttönsä kanssa kohti Kuonjarin tupaa, olivat ilmeisesti lähteneet Meekolta aamulla liikkeelle.
Tuvalla oli lisäksi yksi Haltin suuntaan menossa oleva kulkija joka vaikutti jotenkin tutulta. Aikamme pohdittua totesimme että olemme tavanneet yhteisen Vapepa harrastuksen merkeissä.
Jonkin ajan kuluttua saapui myös Raiskin ryhmä paikalle.

9-v tytöllä tuntui olevan virtaa, hän hoputti äitiään että joko olet syönyt niin päästään jatkamaan matkaa. Tiedustelinkin häneltä että oletko valmis tulemaan tänne joskus uudestaan, vastaus oli myöteinen.
He lähtivät jatkamaan matkaansa kohti kylää, yksinäinen miesvaeltaja lähti puolestaan tavoittelemaan Pitsusjärveä. Tuvalle hiihteli yksi vapaalaskun harrastaja ja Haltin suuntaan matkalla ollut kolmikko poikkesi ruokatauolla. Tungosta siis tunturissa.
Tulipa sekin tänään nähtyä kun joku laskee Kalkkinipalta alas.

Itse olin päättänyt pitää taas kunnon tauon ja hiihdellä illaksi Saarijärven tuvalle. Raiskin ryhmä pohti tilannetta, kun Saarijärveltä päin tullut mies kertoi siellä olleen edellisenä yönä paljon väkeä. Pohdinnan jälkeen he päättivät jäädä yöksi Kuonjarin autiotuvalle. Piekanakin kävi vierailulla edellisen vuoden tapaan. Se liiteli kämpän pohjoispuolelta lumipintaa tarkkaillen hyvin matalalla, lieneekö ollut päivällinen vielä hakusessa.

Aika kului, lumen pinta oli auringon voimasta melko märkää, jossain vaiheessa aloin pakkailemaan kamppeitani ja lähdimme Soolon kanssa hiihtelemään päivän viimeistä etappia.
Tulimme tyhjälle Saarijärven kämpälle  ja mietin että minnehän pilkkikaverini ovat hiihdelleet. Kohta soi puhelin ja asia selvisi. He olivat hiihdelleet jo kylälle, vuokranneet sieltä mökin ja sain saunakutsun. Kerroin että että en minä täältä vielä raski lähteä, hyvänä tekonsyynä oli se että olin hiihtänyt ja Soolo ahkiota vetänyt lähemmäs 30 km tälle päivälle. Sovimme että sauna odottaa minua kuumana aamulla klo 06.
Myöhemmin illalla kämpälle tuli Saarijärvellä olevalta teltalta yksi kaveri, joka kertoi tulevansa kämppään yöksi ja lähtevänsä aikaisin aamulla Kilpisjärvelle. Hän jäi valmistamaan itselleen syömistä kun nukahdin.


24.5. Saunomaan
Lienenkö kuorsannut kun yöllä herättyäni huomasin hänen jo lähteneen.
Kahden jälkeen yöllä tein vielä itselleni aamupalan ja vähän ennen kello kolmea lähdimme Soolon kanssa kohti kylää. Ei nytkään pakkasta, reitillä näkyi jo hyvinkin kevään merkkejä vaikka lunta oli runsaasti, nimittäin edellisenä päivänä oli jo osa moottorikelkoista painunut urallakin lumeen.
Reitti yhtyi Terbmiksen reittiin ja lähestyimme loppulaskua. Suopöllö oli yöllisellä saalistusmatkallaan ja kapustarintoja juoksenteli pitkin lumista tunturia.
Loppulasku Tshakalille, järven ylitys ja loppulasku autolle. Parisen tuntia siinä vierähti nauttiessa kevätyöstä tunturissa, sitten varusteet autoon ja saunaan.
Kyllä vaan osasi olla upea reissu, vaikka sen pituus ei kovin pitkä ollutkaan.


Reissun kuvat







Kalkkuoaivin autiotuvan saneeraus

Ennakointia ja valmistelua:
Metsähallituksen Käsivarren kenttäpäällikön kanssa olimme sopineet jo viime marraskuussa ajankohdan  milloin korjaamme keväällä Kalkkoaivin autiotuvan kuluneet lattiat ja laitamme sisä kalusteet siistimpään kuntoon.
Talven aikana metsähallitus huolehti tarvittavat rakennusmateriaalit paikanpäälle ja suunnittelimme jatkoreissun tuon talkookeikan jatkoksi.
Maaliskuussa alkoi korona-viruksen aiheuttama panikointi, osin syystäkin. Seurasimme tilannetta ja kävimme keskusteluja mahdollisesta talkooreissusta. Metsähallitus sulki vuokrakämpät ja varaustuvat pois käytöstä. Mietimme  kuitenkin
yhdessä että varovaisuutta noudattaen voisimme suunnitellun reissun toteuttaa.
Ennakoimme reissua niin että yritimme minimoida ihmiskontaktit etukäteen ennen reissuun lähtöä ja päätimme että lopullisesti vahvistamme talkoihin lähteminen vasta aivan viime hetkellä.

Reissun ruokahommia vähän sovimme etukäteen, muilta osin en itse oikeastaan valmistellut mitään.
Lähtöä edeltävänä päivänä poikkesin ruokakaupassa ostamassa oman osuuteni ruuista. Viimeisenä iltana pakkasin retkeilyvarusteet tietokoneelta kaivamani varustelistan mukaan, lisäsin tarvittavat työvaatteet ja työkalut ja siinä oli omat ennakkovalmisteluni.
Matkasta olimme sopineet että menemme minimikontakteilla perille asti, ettei vaan kukaan pääse syyttämään siitä että olisimme olleet levittämässä tautia. Toisaalta olimme varautuneet myös siihen että jos joku meistä olisi saanut sairastumisoireita reissun alkupuolella niin olisimme olleet valmiudessa siirtyä nopeasti takaisin kotipaikkakunnalle.
Metsähallitus oli hyvissä ajoin tiedottanut siitä että remontin ajan Kalkkoaivin autiotupa on poissa käytöstä, samoin Kutukosken autiotupa, mikä oli varattu meidän majoittumiseen.

4.4. Reissuun:
Ennen puoltapäivää komensin Soolon auton takaosaan häkkiinsä ja ajelin hakemaan kaverin varusteineen kyytiin. Ajelimme yhtä kyytiä yöpaikkaamme Haukiputaalle, mistä viimeinen talkoomies oli lähdössä mukaan.
Pakkasimme illalla auton lähtökuntoon niin että pääsisimme aamusta hyvin liikkeelle. Kolmen miehen vaellustavarat ja työvaatteet ja työkoneet sekä yksi koira tarkoitti kohtuullisen täyteen lastattua autoa.

5.4. Aamulla teimme ruuat ruokatermoksiin ja kahvit kahvitermoksiin niin ettei meidän tarvinnut tälläkään matkalla poiketa missään ja lähdimme ajelemaan kohti pohjoista. Kovin hiljaista oli maantiellä, vaikka oli ns. vaihtopäivä niin eipä vastaantulijoita kovin paljoa tiellä ollut.

Kahvi ja ruokataukojen jälkeen olimme suunnilleen sovitusti Vuoskussa, missä meitä oli odottamassa metsähallituksen kaveri ja yksi paikallinen kahden moottorikelkan ja reen kanssa.

Pakkasimme varusteemme ja työkalumme rekiin ja lähdimme Kalkkoaivin tiepohjaa pitkin ajamaan moottorikelkoilla kohti Kalkkoaivin autiotupaa. Paikallinen kaveri siirsi automme jo tässä vaiheessa Kilpisjärvelle.

Matkan varrella löytyi ihmeteltävää, kun tunturin rinteeltä löytyi katuvalo, lieneekö paikalla olleilla porokämpillä ja poroaidoilla ollut jotain tekemistä tuon katuvalon kanssa.
Reitin varrelta avautui jo mukavasti tunturimaisemat, missä silmä lepää.

 Saitsijärven seutuvilla kelkkaura poikkesi tieuralta ja meni suoraan pohjoiseen laakson pohjalla ja järvien kautta Ylimmäisen Vuontisjärven päähän. Siitä kääntelimme kelkat kohti Kalkkoaivin autiotupaa. Noin 20km ajomatkan jälkeen tulimme tuvalle, siellä näytti olevan majoitusvarusteita mutta ketään ei näkynyt paikanpäällä.

Purimme kuormasta työkalut tupaan sisälle ja jätimme pöydälle lapun että tulemme aamulla aloittamaan kämpän remonttia.
Lähdimme siirtymään kohti majoituspaikkaamme Kutukosken autiotupaa, matkalla sinne tulikin Kalkkoaivin majoittuja meitä kelkalla vastaan ja hän lupasi aamulla olla poissa kämpältä.
Reilun kuuden kilometrin ajomatkan jälkeen saavuimme tyhjälle Kutukosken kämpälle, minne levitimme omat tavaramme. Lämmitimme kämpän, teimme hyvän lohisopan ja söimme vatsamme täyteen.

Kutukosken kämppä on hienolla paikalla. Kämpän ovelta avautuu mukava tunturimaisema Kalkkoaivin tunturin suuntaan ja kämpän vierellä virtailee Kutukoski avoimena läpi talven, joten juomaveden hankinta on täällä helppoa. Iltaa kohti pakkanen kiristyi ja lähes täysi kuu kiipesi taivaalle antamaan auringolta lainaamaansa valoa.











6.4. Remonttia
Pakkasta oli yölle lupailtu jopa -15 astetta, aamulla herättyämme näytti pakkasmittari jotain -12 asteen lukemia. Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Kalkkoaivin kämppää ja saimme hommat käyntiin.

Autiotuvan lattia oli erittäin huonokuntoinen ja kulunut.
Laverit oli tehty naulaamalla isoilla nauloilla, lavereiden irrottaminen ei onnistunut muuten kuin särkemällä ne.
Kämpän halkolaatikko oli huonossa kunnossa
Pöytä ja penkit olivat käytöstä tummuneet ja pinnoiltaan likaiset.
Remontin aluksi kamina irrotettiin hormista ja kaminen aluspelti poistettiin.
Tämän jälkeen laverit irrotettiin kämpän seinistä, ylä- ja alalaverit erikseen kannettiin pihalle
Lattialistat irrotettiin, lattialaudat sahattiin moottorisahalla pienemmiksi palasiksi, jolloin niiden irrottaminen oli helpompaa.
Lattialaudat kannettiin yhteen kasaan pihalle, missä naulaiset puut hävitettiin polttamalla. Lattiaeristeiden päälle asennttu höyrynsulkumuovi poistettiin ja laitettiin roskasäkkeihin.
Lattiaeristeet (lasivillaa) poistettiin lattiasta ja kerättiin suursäkkeihin poiskuljetusta varten.
Lattiaeristeiden alapuolelle oli asennettu huokoinen kuitulevy.

Tämän kämpän lattian teossa oli ollut ilmeisen hyvät ammattimiehet, ainakin työnjälki oli parempaa kuin edellisenä vuonna korjaamamme Ropin autiotuvan lattiassa. Lattianiskat oli asennettu tarkasti k/k 600mm jaolla, mikä helpotti työtämme kun eristeitä ei tarvinnut leikata vaan ne sai suoraan asentaa sopivaan palkkijakoon.  Lattianiskat olivat täysin terveet eikä lattian sisältä löytynyt lainkaan myyrien tai muidenkaan eläinten jätöksiä, siinäkin selvä ero edellisen vuoden projektiin.
Muutamiin palkkiväleihin oli eristeiden alle jätetty eristeiden suojamuovit. Niistä näki hyvin mitä alapohjan alapintaan asennettu tiivispinta voi saada aikaan. Muovin yläpuolelle oli tiivistynyt kosteutta ja eristeet olivat jäätyneet muoviin kiinni. Sen tästä ainakin voi oppia että rossilattian alapintaan ei saa asentaa mitään tiivistä pintaa. 
Kun lattianiskat ja niiden alapintaan asennetut huokoiset kuitulevyt olivat erittäin hyvässä kunnossa, ei niitä alettu vaihtamaan.
Lattiaan asennettiin uudet puukuitueristeet (100 + 50 mm) ja eristeiden ja lattianiskojen päälle asennettiin ekovillan ilmansulkupaperi, mikä käännettiin hieman seinälle laitettavaksi jalkalistan taakse.
Ilmansulkupaperin asennuksen jälkeen asennettiin lattiaan uudet lattianlankut. Asennus aloitettiin ovelta katsottuna oikeasta reunasta, näin saisimme kaminan asennettua paikoilleen heti kun lattia oli sen kohdalta asennettu. Aluksi lankut kiinnitettiin niskoihin naulaamalla ne urospontista naulapyssyllä kiinni. Laudat olivat jonkin verran kieroja ja vaikutti että naulaus ei kiristänyt lautoja jokaiseen lattianiskaan kunnolla kiinni siirryttiin lautojen ruuvi kiinnitykseen.
Lattiatyön edistyttyä riittävän pitkälle asensimme kaminan alle uusi aluspelti ja sen jälkeen kamina asennettiin takaisin paikoilleen. Näin pääsimme aloittamaan kämpän lämmittämisen hyvissä ajoin.
Tämä jälkeen asensimme kämpän puolen lattian valmiiksi.
Tässä vaiheessa oli hyvä aika siirtyä kohti majoituspaikkaa päivällisen tekemiseen ja nauttimaan tunturielämän rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta. Päivällisenä oli tarjolla omatekoiset hampurilaiset, tuplajuustoin ja tuplapihvein. Taas reipas pakkasyö, ei aivan niin kylmä mitä edellinen oli ollut.

7.4. Sisustusta
Aamupalan jälkeen taas ajo työmaalle jatkamaan projektia
Jatkoimme sisustuksen valmistelulla.
Teimme laverien runkojen osat ja laverilaudat ulkona valmiin mittaisiksi.
Ensin asennettiin laverien rungot paikoilleen, sen jälkeen ylälaverin laverilaudat. Alalaverin laudat jätettiin asentamatta tässä vaiheessa niin laverien alapuolen lattioiden lakkaus oli helpompi suorittaa.
Minä pääsin aloittamaan kämpän lattian lakkaamisen ja kaverit siirtyivät kämpän eteisen lattian pariin.
Eteinen on kylmää tilaa, sieltä poistettiin vanhat lattialankut ja niiden tilalle asennettiin uudet.
Sen jälkeen he jatkoivat huonekalujen pariin.

Ulkona hiottiin kämpän pöydän kannen ja penkkien yläpinnat. Kalusteet oli lakattu jollain sen tyyppisellä lakalla että se tukki tehokkaasti nauhahiomakoneen nauhan. Nauhat riittivät siihen että tasojen yläpinnat saatiin hiottua, loput osat jatettiin käsittelemättä.
Uusi halkolaatikko valmistettiin lattialautojen hukkapätkistä, halkolaatikko varustettiin erillisellä kannella joka toimisi apupöytänä, sen vuoksi kämpässä ollut seinään kiinnitetty pieni apupöytä jätettiin nyt tekemättä.

Lavereiden ja lattian lakkaamisen jälkeen jatkoin huonekalujen pariin, pöydän ja penkkien kannet lakattiin samoin puulaatikko. Yöksi oli taas luvassa kovaa pakkasta ja eteinen oli kylmää tilaa niin eteisen lattiaa ei voinut lakata. 
Kämpän ovelta pääsi lankku”siltaa” pitkin kaminalle, mikä mahdollisti lämmittää kämppää myös lattialakkauksen jälkeen.
Kämppää lämmitettiin koko päivän ja illan, myöhään illalla kämpällä käytiin vielä erikseen laittamassa puita kaminan pesään, että kämppä pysyisi lämpimän puolella koko yön.
Tänään oli sitten jo aivan täysikuu ja saimme nauttia talvisen tunturin hienosta väriloistosta



7.4. Matka jatkuu
Olimme ajatelleet että jos lakka ehtisi riittävästi kuivua niin olisimme vielä käsitelleet lattiat uudestaan. Seuraavana aamuna lakka oli kuitenkin vielä pehmyt eikä sitä sen vuoksi voinut lakata  uudestaan. Koko päivä oli ollut pakkasen puolella ja yöllä pakkanen kävi kireämpänä, niin kuivuminen ei edistynyt riittävän nopeasti.
Ulkoportaat olisivat olleet myöskin ohjelmassame, mutta kämpän ympäristössä oli vielä täysi talvi ja ulkona lumi oli oven alalaidan tasalla niin emme alkaneet arpomaan portaalle sopivaa korkeutta vaan jätettii se tässävaiheessa tekemättä.

Teimme siis roskakuorman, kaverit lähtivät viemään roskakuormaa tienvarteen ja minä jäin lämmittämään kämppää, jotta lakka jatkaisi kuivumistaan ja kovettumistaan. 
Ulkoportaiden tarvikkeet jätettiin kämpälle odottamaan kevään etenemistä. Totesimme että kaminan aluspelti oli hieman liian lyhyt, palomääräykset eivät siltä osin olisi täyttyneet. Kenttäpäällikkö kävi talkoiden jälkeen hoitamassa tämänkin asian kuntoon asetamalla jatkopellin kaminan eteen.
Tänään oli aikaa katsella jopa vähän ympärille ja vähän valokuvailla maisemia.


Kalkkoaivin rinteellä seisoi entinen rajan, nykyisin paliskunnan kämppä, ilmeisen huonokuntoisena. Kuvan perusteella ovi lukittu poikittaisella laudalla. Kun siellä joskus vuosia sitten vierailin, niin se oli jo silloin huonossa kunnossa ja todella epäsiistissä kunnossa


Paluukuormassa kaverit toivat pari metsähallituksen kaveria, jotka olivat osa reissumme jatkosuunnittelua.
Olimme miettineet reissun jatkon myöskin niin että se voisi edetä mahdollisimman turvallisesti tartuntataudin varalta.
Ajoimme kelkoilla Kutukosken kämpälle, missä lastasimme retkeilyvarusteemme rekiin ja lähdimme ns yläkautta kohti Hirvasvuopiota. Ajelimme upeissa maisemissa Adjatoaivin ja Unna Adjatoaivin huippujen kautta. Sieltä avautui yliperän maisemat todella upeasti. Navddegielaksen jälkeen suuntasimme alas kohti Lätäsenoa ja Hirvasvuopion vuokrakämppää. Vuokrakämppään oli nyt turvallista majoittua, kun se on ollut poissa käytöstä jo lähes kolme viikkoa.
Oli hienoa päästä pesemään talkoiden pölyt ihon pinnasta hyvien löylyjen jälkeen vuokrakämpän saunassa.














8.4. Hiihtokauden avaus
Rauhallinen pakkasaamu, aamupalan jälkeen lähdimme päivähiihtelylle.  Ajatus oli että jos vaikka vanhalle Kuoskatan rajakämpälle olisi mennyt joku vanha kelkkaura niin olisimme voineet siellä poiketa. Koska tälle talvelle emme saaneet kotipaikkakunnalleni oikeastaan ollenkaan lunta niin tänään tuli ensimmäinen hiihtopäivä tälle talvelle.










Hiihtelimme kelkkauraa Hirvasvuopiosta etelään Kalaton järvelle asti. Hiihtomatkaa taisi kertyä noin 15km, hyvä alku talven hiihtelylle. Koronan vaikutuksesta kelkkauralla ei ollut yhtään kelkkailijaa liikkeellä, uusia kelkkalupia ei ole enää myynnissä ja todennäköisesti niitä ei ollut kovin paljoa ennakkoon lunastettu. Tämähän meille sopi vallan mainiosti.
Iltapäivän nautiskelimme hienosta auringonpaisteesta ja taas illalla syötiin hyvin ja saunottiin.








9.4. Kohti Kilpisjärveä
Tukeva aamupala, ahkioiden pakkaus ja liikkeelle. Pitkäperjantai, joka normaalisti lienee kohtuullisen vilkas kelkkailupäivä reitillä osottautui hyvin hiljaiseksi. Lumen kantavuus oli sen verran huono, että lähdimme etenemään kohti Kilpisjärveä kelkkauraa pitkin. Päivän suunnitelma oli että jonnekin Raittijärven seutuville voisimme edetä, mutta tarkempi suunnitelma oli sellainen että edetään niin pitkäski kuin huvittaa ja hyvältä tuntuu.
Noin tunti hiihtoa ja sitten tauko oli päivän rytmi. Torisenon ylitys reissun alkuosuudella, silta käyttökiellossa, joten alakautta mentiin. Ensimmäinen tauko ajoittui Munnikurkkion kohdalle ja kävimmekin kurkkaamassa harjun päältä että hyvin oli kenttä puhdistettu, ainakin se nyt näytti ihan puhtaan valkoiselta. Edellisenä päivänä metsähallituksen kaverit kävivät siellä kokeilemassa vesinäytteen ottamista. Vain neljämetriä lunta kaivon päällä, jäi näyte ottamatta. 



Munnikurkkion jälkeen kelkkareitti eteneekin varsin vaihtelevassa maastossa, pari tiukempaa nousupätkää ja joku lyhyehkö vauhdikas laskukin sattui matkalle.
Reitti nousi pikkuhiljaa ylöspäin kun lähestyimme Raittijärveä ja maisemat parani sitä myöten koko ajan. Hyvin alkoi näkyä yliperän tunturit reitin varrelle. Vain kolme reitillä ajavaa kelkkaa oli tullut vastaan päivän aikana, Raittijärven lähellä pari kelkkaa ajoi ensin meistä ohi ja jonkin ajan kuluttua palasivat takaisin. Toinen kelkoista tuli kohta vielä takaisin ja kävi palauttamassa minulta vyöltä pudonneen puukon, kun puukon tupen vyölenkki oli kulunut poikki. Käsitin että olivat paikallisia, jotka olivat täälläpäin pilkkihommissa. Osasipa puukko pudota oikeaan aikaan. 
Käsivarressa kämppiä riittää, olen itse käynyt yli neljälläkymmenellä kämpällä tällä alueella, mutta näköjään uusia vaan löytyy. 
Yksi poromiesten kämppä oli kelkkareitin eteläpuolella ja ennen Raittijärveä näytti pari kämppää olevan vielä jonkin matkaa reitin pohjoispuolella.

Vähän ennen Raittijärvelle tuloa näimme kun ilmeisesti kotka liiteli Unna Buoiddesoaivvasin huipun tuntumassa.
Kelkkareitin ja Saarikoskelta Raittijärvelle menevän uran risteyksen seutuvilla oli porotokan paimenus käynnissä. Isohko porotokka ajettiin reitin lähelle ruokailemaan. Samalla kun pidimme taukoa oli hyvä seurailla porojen paimentamista.

Hiihtointoa tuntui vielä piisaavaan vaikka päivän hiihtomatka lähestyi jo 30 km rajaa. Jatkoimme reitillä eteenpäin, ensin nousua tunturiin ja sitten myötämäkeä alas. Reilun viisikilometriä myöhemmin saavuimme Vartsajoen kohdalle, reitin vieressä olevan porokämpästä saimme hyvän tuulensuojan lännestä puhaltavaa tuulta vastaan ja pystytimme kodan ja teltan kämpän suojaan. Reilu 30 km talven toiselle hiihtopäivälle, kohtuullien suoritus, varsinkin kun olimme samalla kivunneet ylöspäin ahkioiden kanssa n. 200m verrattuna merenpintaan ja todellisuudessa paljon enemmän kun huomioi nousut ja laskut.
Olimme valmistelleet ennakkoon päivällisen, joten sen valmistus oli helppo hoitaa, kun se tarvitsi vain lämmittää, tällä kertaa hirvikäristystä perunamuusin kera.
Hieno, tosin talvinen sää suosi koko hiihtopäivän ja mukavasti löytyi värejä ympäriltä auringonlaskun aikoihin.

 Makeasti nukutti pitkän hiihtopäivän jälkeen kun asetuimme Soolon kanssa yölevolle syömisen jälkeen vaelluskotaani.

10.4. Hiihto Terbikselle
Aamulla herätys sitten kun uni loppui, aamupalan syönti, ahkioiden pakkaus ja matka jatkuu kohti Terbmisjärveä. Nyt reitti oli miellyttävää hiihdettävää hienoissa maisemissa. Noin 11 km niin olimme Terbmisjärven päässä loppusuoran alussa.
Noin 4 km vielä kämpälle, ensimmäiset vaeltajat tälle reissulle näimme kun kämpältä lähti pari hiihtäjää tulemaan meitä vastaan lähestyessämme Terbmiksen kämppää. Autiotupa oli tyhjänä, mutta taas majoituimme varaustuvan puolelle, niin emme täälläkään olisi aiheuttamassa huolta muille kulkijoille.  Päivän aikana tuvalle tulikin vielä pari pariskuntaan. Tuli sekin nähtyä että talvellakin Terbmikselle voi tulla kävelemällä. Vielä kerran jotain muuta kuin perinteisiä reissuruokia, tällä kertaa hyvät pihvit oli vuorossa. Reissu alkoi siis olla lopullaan, nautiskelimme talvisessa säässä vielä tästä päivästä. Tiedossa oli että seuraavalle päivälle oli luvassa lumimyrskyä noin puolenpäivän seutuvilla. Siitä syystä päätimme lähteä seuraavana aamuna hyvissä ajoin jo liikkeelle.



11.4. Kilpikselle

Aamupala, vielä kerran ahkion pakkaus ja suunta kohti Kilpisjärveä. Edellisen illan olimme jo seurailleet porojen paimennusta Terbmiksen länsipuolella. Nyt pääsimme näkemään miltä se näyttää kun porot asettuvat jonossa jatkamaan matkaa.

Loppumatkasta alkoi keli ja näkyvyys heiketä ja tuulikin nousta, mutta ihan hyvässä kelissä saimme reissumme lopettaa.
Vaikka vaelluksen osalta reissu jäi vähän lyhkäiseksi niin silti aivan onnistunut reissu ja tulipa taas joku uusi alue tutummaksi, Munnikurkkiosta Terbmikselle oli minulle aikaisemmin kulkematon väli. 

Linkki reissukuviin