sunnuntai 9. tammikuuta 2022

Vuosikin ehti jo vaihtua

 Näköjään edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt kohtuuttoman pitkä aika, onneksi reissujen suunnitelussa ei ole ollut yhtä hiljaista. 

Vuosi 2022 on vierähtänyt jo hyvin käyntiin, jos loppuvuosi menee yhtä hyvin niin tästä voisi tulla ihan hyvä vuosi. Aika paljon on viime aikoina kulunut aikaa alkaneen vuoden reissujen suunnittelussa ja siltäkin osin vuosi näyttäisi ihan hyvältä.

Syksyllä yksi kaveri kyseli että voisinko keväällä järjestää jonkin reissun niin että hän ja joku muukin kaveri voisi lähteä mukaan. Totta kai lupasin, vaihtoehtoina mietin heti joko Käsivarren aluetta tai viime keväältä upeana reissuna mieleen jäänyttä Inarijärveä. Vuoden vaihteen tietämissä laitoin kaverille viestiä että onko hän muistanut kysellä ketään kaveria ja olihan hän kysellyt. Ehdotinkin jo samalle illalle vierailua kahvikupin äärelle luokseni, niin että voidaan tuumailla yhdessä reissua. 

Nyt on reissun ajankohta lukittu huhtikuun lopulle, viiden päivän reissusuunnitelma tehty Inarijärvelle ja jos varhainen kevät yllättäisi niin varasuunnitelma Käsivarren alueelle. Kavereille ensimmäinen tämän tyyppinen reissu, kunhan vaan ei tauti tarttuisi. 

Näistä alla olevista kuvista pääsee vähän kiinni viime kevään tunnelmiin Inarijärvelle




Aika näyttää että tapahtuuko Käsivarren reissuni ennen tätä reissua vai tämän jälkeen, nyt suunnitelmissa on siirtyä vappuna Inarijärveltä Kilpisjärvelle. 
Joka tapauksessa suunnitelmissa on jatkaa jo kohtuullisen pitkää perinnettä hiihdellä keväällä Käsivarren maisemissa. Tällä kertaa reissu jäänee sitten vähän lyhyemmäksi, tällä kertaa ehkä vain viikko tuntureilla. Alue on jo niin tuttu että en ole vielä mitään reittisuunnitelmaa tehnyt, en tiedä että tuleeko edes tehtyä. Voi olla että fiilisten mukaan, toivottavasti kuitenkin muutaman yöhiihdon saan onnistumaan. Toukokuu antaa hyvät puitteet hiihdellä kevätyössä, siinä on jotain omanlaista tunnelmaa. Porojärven laakson suuntaan varmasti suuntailen, voi olla että Taabmalla pitää käydä "vuositakuu tarkastuksella" arvioimassa edellisen kevään omien talkootöiden tulosta. 
Näihin kuvien maisemiin ja näihin tunnelmiin on jo ikävä














Kesäkuu ja Lemmenjoen erämaa alue, sinne seuraava suunnitelma.
Ajankohtaa on hieman hienosäädetty ja alustava lähtöpäivä on jo lukkoon lyöty. Sama lähtöpäivä kuin kaksi vuotta sitten, tavoitteena on olla viikko maastossa. Lähtöpaikka sama kuin edelliselläkin kerralla Vaskojoen Koskenniskalta suoraan erämaa-alueelle. 1. päivä kevyt siirtymä, 2. päivänä ensimmäiset tunturihuiputukset ja leiri pystyyn kolmea yötä varten  samaan paikkaan. Siitä päiväretkiä vähän eri suuntiin ja sen jälkeen parin yön verran kiertämistä takaisin lähtöpaikalle. 
Näitäkin maisemia on tullut jo monesti ikävöityä.





















Heinä- elokuun vaihde, täytyy lähteä jatkamaan siitä mistä vuosi aimmin Vätsärin melontareissu kääntyi takaisin kohti pohjoista. Eli nyt Nitsijärveltä ensin Inarijärvelle. Jos edellinen reissu alkaa Koskenniskalta niin tällä kertaa mennään Koskivuonon kautta. Kyynelvuonon kautta ja monen mutkan jälkeen Karekkijärvelle. Sieltä sitten suunta etelään Surnujokea seuraillen Surnuvuonolle ja paluu lähtöpaikalle, viikko vesillä (ja välillä vähän myös maastossa kajakkia kantaen). Vaikka kipinä jäikin tuonne Vätsärin ylängölle, sinnekin täytyy joskus palata niin nautiskellaan nyt tämä eteläinen osa ensin pois. 












Sitten syyskuussa myös perinteinen päiväretkeily ruskan värien pariin Ylläksen maisemiin, sieltä löytyy erinomaiset puitteet ja aina mielenkiintoiset vaihtoehdot päiväretkille.















Viime vuosina nämä reissuni on jääneet kohtuullisen lyhkäisiksi, yleensä noin viikon mittaisiksi. 
Monta pitempää reissusuunnitelmaa on jo valmiina mielessä odottamassa sopivaa ajankohtaa. Kunhan nuo valtakunnan rajojen ylitykset maastossa taas paremmin onnistuu niin luulen että Käsivarren ja sen ympärillä olevalle alueelle täytyy saada toteutettua taas joku vähintään kahden viikon reissu ja joka vuosi on lähempänä myös se kun joku kevät seuraan tunturista kesän tuloa. Ja täytynee avata myös uusia suuntia reissuille, pelkästään suomesta löytyy uskomaton määrä upeita vaellusalueita. Eli näissä merkeissä lähden taapertamaan tätä vuotta. Itse kullekin samalla toivotellen reissurikasta vuotta 2022