sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Kevätvaellus osa II, nyt Käsivarressa

 21.4.2021 Siirtymätaival

Inarijärven reissun jälkeen pieni huoltotauko Ivalossa ja sitten auton keula kohti Kilpisjärveä. Kaikki muut paitsi kylmässä säilytettävät ruuat ostin jo valmiiksi Ivalosta. Matkalla soittelin Kilpisjärven Retkeilykeskukseen ja sain sieltä varattua itselleni yöpaikan. Matkalla jo huomasi että nyt siirrytään varhaisestä keväästä talveen. Länsirajan tuntumassa ei ollut enää mitään kevään merkkejä, monesti tähän aikaan on esim Karesuvannon seutuvilla suot jo hyvin sulaneet, mutta nyt oli täysi talvi.                Illaksi majapaikkaan ja vielä ennen nukkumaan menoa pakkailin reissun ruuat ja varusteet lähtökuntoon. 

22.4. Ylös tunturiin

Sain aamusta kiinni metsähallituksen tämän alueen  vastuuhenkilön ja sovimme tapaamisesta. Olihan tämän reissun yksi päätavoitteista kunnostaa yhtä käsivarren ja ehkäpä suomenkin syrjäisimmistä autiotuvista. Jätin työvaatteet ja osan ruokatavaroistani talkootavaroiden mukana tuotavaksi. Sen jälkeen kävin vielä täydentämässä ruokaostokseni ja siirryin luontotalon parkkipaikalle valmistautumaan tunturiin lähtöön. Harvoin on parkkipaikka ollut niin täynnä autoja kuin se nyt oli, mutta vielä löytyi minunkin autolleni yksi tyhjä "ruutu". 

Noin 13:30 seutuvilla aloitimme Soolon kanssa nousun Tsahkaljärvelle. Vähän ennen nousua tuli pari päivähiihtelijää vastaan. Ensimmäinen kommentti taisi olla että kyllä nyt miehiä harmittaa kun kuulevat että tapasimme sinut. He olivat aikaisemmin keskustelleet että olenkohan tänä keväänä käynyt lainkaan tunturissa. Hetki mukavaa ajatusten vaihtoa ja jatkoimme omiin suuntiimme. Nyt koronasta johtuen Saarijärvelle mennään kokonaan suomen puolta eli Tsahkaljärveltä kohti Terbmisjärveä mutta Muurivaaran jälkeen suunta pohjoiseen tuntureiden väliin. Siellä ajeli pari koiravaljakkoa minua vastaan, toinen pysäytti valjakon ja kysäisi että onko koirani nimi Soolo ja sen jälkeen  ajatusten vaihtoa ja terveisiäkin tuli tunturitutuilta. Ilmeisesti olen jonkun julkkiksen kanssa liikkeellä kun Soolo tunnistetaan noin helposti. Tunturein välin hiihdettyäni suunta taas itään ja Saarijärven kämppä tulikin jo kohta näkyviin. Samalla selvisi että kämpän ympäristössä on todella paljon väkeä. Noin klo 17 saavuimme kämpän pihalle, ennen kämppää oli pari puolijoukkuetelttaa pystyssä ja kämpän ympäristössä vielä kolme muuta telttaa. Kurkkasin autiotuvan puolelle, siellä taisi olla jo kahdeksan ihmistä ja huonosti lämmitetyn saunan tunnelma. Jäin autiotuvan ja varaustuvan väliseen eteiseen valmistelemaan itselleni syötävää ja nautiskelemaan illasta. Myöhemmin illalla varaustuvan puolelle hiihteli Haltin suunnasta yksi naisporukka jotka olivat jo ennestään tuttuja tunturista. Tunturi on näköjään tuttuja täynnä jos liikkuu Haltin huoltoreitin varressa. Laskeskelin että taisi nyt kämpällä ja sen  ympäristössä olla yhteensä yli 40 henkilöä. Siirsin varusteeni kämpän edestä alas Saarijärven jäälle ja pystytin oman vaelluskotani. Pakkanen oli jo illan aikana kohtuullisesti kiristynyt ja lienee ollut noin -10 asteen tietämissä. 

23.4. Pikkuhiljaa eteen ja ylöspäin

Aamulla en tarkistanut mittarista lämpötilaa mutta luulen että pakkanen oli käynyt n. -15 asteen tietämissä, varsinkin kun sen jälkeen useampana aamuna pakkanen oli -12 asteen tietämissä ja se ei tuntunut lähellekään yhtä kylmältä kuin tuo ensimmäinen aamu. 

Autiotuvan puolella väki vielä nukkui, valmistelin itselleni aamupalan taas siinä eteistilassa ja vietin kiireetöntä aamua. Minulla ei ollut vielä edes suunnitelmaa että minne jatkan tästä matkaa. Tuumailin rauhassa ja päätin jatkaa nyt ensin Kuonjarjohkaan ja jatkaa siellä sitten taas tuumailua, nyt oli jo ennakkoon tiedossa leppoisa reissu niin piti päästä sopivaan mielialaan heti reissun alussa.Vähän ennen 10:30 lähdin hiihtelemään kohti Kuonjarjohkaa. Reittihän menee Naalivaaran pohjoispuolelta kaartaen sitten pohjoiseen kohti Viittakurua. Ennen viittakurua tuli minua vastaan ilmeisestikin joku tunturikerhon porukka, ainakin sellaisen johtopäätöksen itse tein vaikka jutusteluun heillä ei ollut aikaa tai tarvetta. Vielä ennen Viittakurua tuli takaa luisteluhiitelyllä reppuselässä mies joka oli matkalla Haltille. Hänellä ei ollut niin kiire ettei ehdi vähän jutustelemaan. Kertoi tuulen olevan sen verran kova että on pakko hiihtää untuvatakki päällä, ennusteen mukaan ei kuulemma pitänyt olla näin kova tuuli. Hän aikoi mennä Kuonjarin autiotuvalle tauolle ja miettimään että jatkaako eteenpäin. Noin 12:30 mekin saavuimme Soolon kanssa perille. Tuvalla ei ollutkaan ketään muita kuin tämä aikaisemmin tapaamani hiihtäjä. Porinoissa selvisi että hän olikin Inarin suunnalta ja sain mukavaa lisätietoa häneltä Inarijärven tämän vuoden keväästä verrattuna ns. normaalikevääseen. Tuuli vähän tyyntyi ja hän päätti lähteä  jatkamaan matkaa kohti Haltia, missä hänellä oli varaustupa varattuna. Nautiskelin yksin ison kämpän rauhasta, tiesin myös että talkookaverini olivat iltapäivällä lähdössä Kilpisjärveltä hiihtämään ja heidän tavoitteena oli tulla vielä tänään Kuonjariin. Myöhemmin illalla tuvalle tuli Meekon suunnasta naisvaellusryhmä yhdellä miehellä vahvistetuna. Ryhmän vetäjä ja tämä mies olivat myöskin ennestään tunturituttuja ja sain mukavaa juttuseuraa. Päätin jäädä odottelemaan kavereitani, jossain vaiheessa varaustuvan puolelle saapui yksi pariskunta ja kas kummaa taas tuttuja. Heidän kanssaan olimme olleet talkoilemassa Rakitsanojan kammia pystyyn. Noin klo 22 saapuivat kaverini tuvalle matkasta ja olosuhteista johtuen melko rankan hiihtopäivän jälkeen. 

24.4. Leppoisaa laskettelua

Tämän päivän tavoite oli selvä, olimme varanneet Meekon varaustuvan kokonaan meidän porukalle (Koronarajoituksista johtuen paikkoja oli rajoitetusti jaossa). Kuonjarista Meekolle oleva hiihto-osuus on ehkä enemmän nautiskelua kuin rehkimistä, pari pientä jokiuomista johtuvaa nousua sattuu välille mutta muuten se on tasaista tai myötämäkeä. Varsinkin viimeiset noin neljäkilometriä on reipasta alamäkeä, missä voimia kuluu enemmän vauhdin jarruttamiseen kuin hiihtämiseen. Emme pitäneet kiirettä, liikkeelle lähdimme vasta vähän klo 11:00 jälkeen ja perillä olimme noin 13:30. Olimme sopineet reissusta että jokaisella on vastuullaan tehdä ruoka koko porukalle yhden kerran. Minun vuoroni oli tänään. Tarjolla oli parit hampurilaiset mieheen paikanpäällä paistettujen pihvien ja mausteiden kera. Ympäristössä näytti olevan leiriytyneenä useita koiravaljakoita ja joitakin hiihtelijöitäkin näytti reitillä olevan menossa. 

25.4. Kohti Kekkosen kämppää

Kuten alussa kerroin, tällä kertaa reissun luonne oli jotain muuta kuin perinteistä vaeltamista. Seuraavaksi vuorokaudeksi olimme varanneet käyttöömme Kekkosen kämpän, eli oli tiedossa saunomista vielä tälle päivälle. Lähdimme hiihtelemään Meekon laaksoa itään noin klo 09 ja noin klo 11 saavuimme Porojärven autiotuvalle. Oven edessä oli isohko kinos, sen perusteella saatoi päätellä ettei tuvassa ole ihan juuri ketään vieraillut. Pidimme hyvän tauon jonka jälkeen jatkoimme vielä pienen pätkän Kekkosen kämpälle.Varusteet sisään, sauna lämpenemään ja nautiskelemaan. Osa meistä siirtyi Poroenon jäälle kokeilemaan kalaonneaan ja ruuan valmistusvuorossa oleva valmisteli yhteistä ruokaa. Alueen nuohooja ajeli iltapäivällä paikalle ja kertoi että hänen pitäisi vaihtaa kämppään uusi kamina kun vanhan kaminan kylki on haljennut. Meillä oli tulet kaminassa niin sovimme että hän jättää uuden kaminan paikanpäälle niin me voimme sen vaihtaa kun tulet on sammuneet ja näin  myös toimittiin. Ensin päiväsauna, sitten poronkäristys puolukoineen ja perunamuuseineen ruuaksi. Ja tietysti illalla vielä uudestaan sauna lämpöiseksi. Tämmöiseksi tämä vaeltelu on näköjään mennyt. 

26.4. - 29.4 Talkoot 

Aloitimme heti aamusta valmistautumiseen talkoihin pakkaamalla omat varusteet ahkioihin lähtövalmiiksi ja siivomalla paikat kuntoon seuraaville tulijoille. Olimme sopineet metsähallituksen vastuuhenkilön kanssa että hän tuo aamupäivällä työvälineet, -vaatteet yms varusteet meille maanantaina aamupäivällä. Paikalle tulikin kaksi moottorikelkkaa rekineen. Yksi meistä jäi kämpälle odottelemaan moottorikelkkojen paluuta ja me muut siirryimme moottorikelkkojen kyydittämänä Taabman tuvalle. Olimme paikalla noin puolenpäivän aikoihin, purimme kuormat ja aloitimme työt välittömästi. Moottorikelkat palasivat takaisin siirtämään meidän varusteet majoitupaikkaamme metsähallituksen huoltotuvalle ja kämpälle odottamaan jäänyt kaveri lähti sen jälkeen moottorikelkan kyydissä kohti Kilpisjärveä hakemaan käyttöömme yhden moottorikelkan ja reen. Olihan majapaikan ja talkoopaikan välinen etäisyys n. 15km ja samalla tämä mahdollisti sen että meillä oli mahdollisuus kuljettaa kämpälle tuodut työkalut, vanha savuhormi ja muut varusteet jo vähän lähemmäksi tuonne huoltotuvalle. 

Irrotimme kämpän laverit ja pöydän ja irrotimme vanhan savuhormin paikoiltaan. Hiomakoneilla hiottiin kulunut kämpän lattia siistimmäksi, samoin laverit ja pöytä. Savuhormi nostettiin vesikaton kautta pois ja asensimme uuden savuhormin paikoilleen. Näin saimme kämpän lämmityksen pelaamaan koko talkoiden ajan. Aikaisemmista talkoista kun oli kokemuksena että kämppä täytyy pitää koko ajan lämpöisenä jos halutaaan että maalit ja lakat kuivuvat kunnolla. 

1. päivän tavoitteeksi olimme asettaneet että lattia pitää saada ensimmäisen kerran maalattua. Homma eteni mukavasti ja lienee ollut vähän klo 18 jälkeen kun kämpän lattiassa oli ensimmäinen maalikerros paikoillaan. Lattian väri vaikutti ehkä hieman voimaakkaalta, mutta meillä oli tieto että jostain syystä maali oli sekoitettu eriväriseksi kuin mitä se oli tilattu. Sen verran pitkämatka olisi ollut maalin vaihtoon että näillä mennään. Pidimme kaminassa sopivasti tulta että kämppä pysyi lämpöisenä ja kelkkakin saapui meitä hakemaan muistaakseni joskus klo 19 jälkeen. Siirryimme kelkkakyydillä majapaikkaamme ruokailemaan ja saunomaan.  Myöhemmin illalla kävi pari kaveria vielä kerran laittamassa puuta kaminan pesään että kämppä pysyy lämpöisenä, paluuterveisenä tuli että lattiamaali oli jo silloin kuivunut melko hyvin. 

2. päivän aamuna meitä lähti paikalle vain kolme + Soolo-koira jolla oli talkoiden päävalvojan tehtävät hoidettavanaan. Pari kaveria jäivät kokeilemaan kalaonneaan Jogasjärvelle. Asensimme lavereille tuet  niin että saisimme ne sekä pöydän jätettyä kämppään kuivumaan niiden lakkauksen jälkeen. Maalasimme lattian toiseen kertaan ja lakkasimme laverit (kiinteät + välilaveri) sekä pöydän. Jätimme kaminaan taas pienellä vedolla tulen palamaan ja palasimme takaisin huoltotuvalle. Matkalla "törmäsimme" merikotkaan joka oli istumassa tunturin rinteellä kivellä. Sen verran se tulostamme häiriintyi että se nousi siivilleen. Myöhemmin tuvalla ulkona ollessa huomasimme että nyt merikotka liiteli Toskaljärven suunnalla taivaalla. Lieneekä katsellut tunturissa näkyviä poroja vai sattuiko vain samoille seuduille. Osa väestä jatkoi pilkkimistä, minä lähdin iltapäivällä hiihtoreissulle kohti Toskaljärveä. Oli koiran kanssa kulkevan unelmakeli tunturissa. Lumi kantoi nimittäin koiraa missä vaan. Tänään oli vuorossa kalaruokaa, tosin pilkkimiesten saalis oli tässä kohti vielä suolautumassa. Kerran iltapäivällä ja toisen kerran illalla vielä reissu Taabman tuvalle huolehtimaan kämpän lämmityksestä. Jälkimmäisellä reissulla maalasimme lattian vielä kolmanteen kertaan kun se oli kuivunut niin hyvin. 

3. päivä. Taas kolmen miehen voimin talkoopaikalle, ensin lavereiden alta lattian lakkaus, sitten laverit ja pöytä paikoilleen sekä uudet pienet varustehyllyt kämpän peräseinälle. Sen jälkeen loppu lattian lakkaus. Samaan aikaan purettiin vielä vanhat ulkoportaat ja asennettiin sen tilalle uudet. Paluukuormassa loputkin työkalut ja varusteet huoltotuvalle. Iltapäivällä tuli metsähallituksen kaveri käymään paikalla. Juhlistimme talkoiden suorittamista kakkukahvin kera, olin varannut nimittäin pari kakkupohjaa, siihen täytteet ja kermavaahtoa tätä varten mukaan. Lastasimme hänelle täyden kuorman rekeen työkaluista ja tienvarteen vietävistä tavaroista. Pari reissua vielä loppupäivän aikana kämpän pitämiseksi lämpöisenä, illalla lattian lakka olikin jo hyvin kuivunut. Kämppä tuntui pitävän hyvin lämpöä ja kaminan sai säädettyä niin että 4 - 6 tunnin huoltovälillä kaminasta löytyi vielä pienet hiillokset. 

4. päivä työn tarkastelua ja tulevaisuuden suunnittelua. Metsähallituksen kaveri tuli aamupäivällä taas paikalle, lähdimme kahden moottorikelkan ja reen kanssa kohti Taabman tupaa. Siirtelimme kaikki loput varusteet kämpässä paikoilleen ja lähdimme jatkamaan matkaa kohti Tenomuotkan autiotupaa. Tarkoituksena oli käydä katsomassa sen kämpän kuntoa ja miettiä mahdollisia tulevia talkookohteita. Samalla poikkesimme metsähallitukse Ruununvuopion huoltokämpällä. Totesimme kämpän vesikaton olevan uusimisen tarpeessa ja otimme samalla siitä mitat ylös. Jatkoimme siitä Tenomuotkan autiotuvalle. Tupa olikin yllättävän hyvässä kunnossa sisältä. Kämppä on aikanaan rakennettu maahan kiinni ja se lienee sen kämpän isoin haaste, alimmat hirret on käytännössä osin maan sisässä. Tämän jälkeen palasimme takaisin Jogasjärvelle. Talkookaverini pakkasivat pääosan omista varusteistaan nyt kylälle jatkavan moottorikelkan rekeen kun heidän tarkoituksensa oli mennä seuraavana päivänä moottorikelkalla tienvarteen. Tästä syystä he tekivätkin tutustumismatkan Toskaljärvelle kävellen. Lieneekö huhtikuussa koskaan aikasemmin kukaan tullut Toskaljärvelle kävelemällä :) Sieltä löytyi melkoinen pilkkiarkkikylä. Itse suuntasin suksilla kohti Jogasjärven ja Porojärven välisiä koskia. Vaikka kelit olivat koko reissun ajan erittäin talviset niin löysin sieltä kuitenkin joutsenpariskunnan joka oli odottamassa tunturin kevättä, samoin yksi koskikara lenteli kosken rannoilla. Joku sana vielä talkootyön päävalvojasta Soolosta. Tuli taas hyvin testattua koiran ominaisuuksia, taisimme matkustaa tällä reissulla moottorikelkan reessä ehkä 150km ilman minkäänlaista ongelmaa.

30.4. Aamusta noin klo 09:00 kaverit lähtivät kohti kylää ja minä Soolon kanssa ensin kohti Meekon autiotupaa. Pikkasen vajaan tunnin päästä tulinkin tuvalle, siellä oli pari kulkijaa, toinen oli sama kaveri joka varmisteli minulta silloin Soolon nimeä reissuni ensimmäisenä päivänä. Hän oli palannut vielä uudelle reissulle tunturiin koiravaljakkonsa kanssa. Minulla ei ollut kiirettä, nautiskelin olostani, ehkäpä Soolokin. Se nimittäin pääsi reissun aloituksen jälkeen nyt ensimmäisen kerran lämpöiseen kämppään sisälle, muuten koko reissun ajan se oli ollut ulkona. Säännöt kieltävät koiran viemisen varaustupiin ja vuokratupiin, samoin metsähallituksen huoltotupa on koiravapaata aluetta. Lieneekö ollut puolen päivän seutuvilla kun paikalle hiihteli tuttu kaveri, hänen reissunsa oli vasta alkuvaiheessa. Haltin reitillä oli todella vilkasta, varsinkin moottorikelkkojen osalta, olihan nyt perjantai. Kämpälle kertyi lisää väkeä, tulijoita oli sekä Haltin suunnasta että kylältä päin. Noin kolmen tunnin tauon jälkeen lähdin itse jatkamaan matkaa kohti Kuonjarjohkan autiotupaa. Noin 2,5h vierähti tällä välillä, tuvalla oli yksi isä poikansa kanssa sekä yksi pariskunta. Tiesin että perässäni oli tulossa vielä ainakin kuuden hengen porukka joten tungosta tuntui olevan. Nämä tulivatkin myöhemmin paikalle ja lisäksi myöhemmin illalla tuli paikalle vielä kolmen hengen ryhmä, joka halusi tuoda oman koiransa kämppään sisälle. Itse olen kokenut itselle, kanssakulkijoille ja Soololle helpommaksi näillä vilkkailla tuvilla toimia niin että katson Soololle sopivan paikan ulkoa. Soolon kanssa on mukava olla reissussa, se kun sopeutuu näihin tilanteisiin hyvin. Nyt Soolo oli ulko-oven vieressä kiinnitettynä terassilla. Taisi käydä niin että osa kulkijoista ei edes huomannut kulkevansa ihan koiran vierestä. Yksi kaveri kommentoikin että hän kopisteli suksia terassin vieressä ja yllättäin huomasi katsovansa päänsä vieressä makaavaa koiraa joka tarkkaili häntä, terassi on siihen sopivalla korkeudella. Itse olin jo siirtänyt omat varusteeni kuivaushuoneen puolelle mutta päätin väkimäärän vaan lisääntyessä vielä jatkaa hiihtämistä eteenpäin. Noin klo 20 starttasin tänään kolmannen kerran, keli oli kohtuullisen ankara, pakkasta lienee ollut lähelle kymmenen astetta ja tuuli puhalsi voimakkaasti. Noin puolivälissä reittiä tuuli oli lähes vastainen, mutta onneksi päälytakissani on hyvän mallinen huppu, sillä saa kasvot hyvin tuulelta suojaan niin ei tarvinnut edes kaivaa repusta myrskylaseja kasvojen suojaksi. Kelin ankaruudesta johtuen pidin reipasta vauhtia enkä taukoillut lainkaan niin tämä väli hoitui melko nopeasti. Saarijärvellä oli pari telttakuntaa ja autiotuvassa oli neljä nukkujaa. Vaikka ilta ei vielä ollut kovin myöhäinen niin kaikki olivat jo nukkumassa. Asetuin Soolon kanssa autiotuvan ja varaustuvan väliseen eteiseen, valmistelin vielä itselleni iltapalan ja nukuimme yön eteisessä. 

1.5. Vapun viettoon: Aamupalan jälkeen vielä kerran varusteiden pakkaus ja suksien kärjet kohti Kilpisjärveä. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kymmenen päivää tunturissa mutta kevät ei ollut edennyt sen aikana oikeastaan lainkaan. Kilpisjärven tunturialueella oli vielä täysi talvi. 

Reissu onnellisesti takana, mukava oli tämmöinenkin reissu, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla ilman talkoita keskittyen vaeltamiseen. 

Talkookuvat 

Reissun kaikki kuvat kootusti


sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Yhdellä reissulla kaksi reissua, osa 1


 Tämän kevään reissu muodostui suunnitellusti kahdeksi eri reissuksi. Jo muutaman vuoden ajan olen miettinyt että Inarinjärvi voisi olla keväällä mielenkiintoinen talvivaelluskohde. Kesäisillä melontareissuilla kämppäkirjojen perusteella alueella tuntuisi liikkuvan vain pääasiassa kelkkailijoita. Tänä vuonna työasiatkin tuntuivat rullaavan mukavasti, lomalle lähtö onnistui ilman ylimääräistä puserrusta työasioiden kanssa. 

16.4. iltapäivällä pakkailin varusteet ja Soolon autoon. Tällä kertaa reissut oli muodostumassa sellaiseksi että en tehnyt oikeastaan mitään ruokahankintoja etukäteen vaan olin päättänyt hoitaa ne matkan varrella. Ajo noin puoliväliin ja yöpyminen. 

 

17.4. Ajo Ivaloon, käynti paikallisessa kaupassa ruokaostoksilla ja sen jälkeen auton keula kohti Nanguniemeä. Kun käännyin Veskoniemen tieltä Nanguniemen tielle niin varsin pian huomasin että on hyvä kun autosta löytyy maavaraa. Sääennusteet olivat luvanneet lämmintä ja sitähän nyt oli ajankohtaan nähden todella hyvin, lämpötila n. +10 astetta. Tie oli muuttunut nopeasta lumen sulamisesta johtuen varsin haastavaksi. Henkilöautolla en olisi itse uskaltanut siitä ajaa, mutta hyvin pääsin perille satamaan. Autoja näytti olevan pysäköitynä runsaasti, varmaan viikonlopun ja hyvän sään innoittamana oli väki lähtenyt järvelle ja mökeilleen. 

Ahkio ulos autosta, varusteiden ja ruokien pakkaus ja liikkeelle. Kello oli liikkeelle lähtiessä jo n. 18:30 mutta ensimmäinen etappi ei ollut kovin pitkä. Korkeuserot Käsivarren ympäristöön verrattuna oli pienet, mutta heti aluksi piti sentään satamasta laskea pieni mäki järvelle. Suunta luoteeseen, upea keli, aurinko paistoi eikä paljoa edes tuuleskellut. Moossinasaaren koillispuolelta suunta Jääsaaren autiotuvalle,  minne saavuin noin tunnin hiihtelyn jälkeen. 

Pari moottorikelkkaa oli jäällä, pari ihmistä istuskeli nuotiolla. Kävin kurkkaamassa myös autiotuvan puolelle, sielläkin oli pari ihmistä. Kun kysyin suunnitelmista niin kertoivat olleen edellisen yön tässä tuvassa ja nyt miettivän että ajavatko kelkalla autolla vai jäävätkö yöksi. Lupasin rauhassa miettiä ja kerroin että minun puolesta voivat kyllä vaikka yöpyä. Palasin iskuskelemaan nuotiolle ja syömään vähän iltapalaa. Nuotiolta löytyi mukavaa juttuseuraa ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja illan aikana nuotiolla. Maailman pienuuskin tuli taas kerran todistettua, kun tuli puheeksi että missä nyt asun niin yllätys yllätys, vaikka kaveri oli paikallisia niin löysimme useita yhteisiä tuttuja, osa jopa minun nykyisiä asiakkaita. Joskusn vaellukseen liittyvissä nettikeskusteluissa on tullut ilmi että joidenkin ihmisten vaellus "menee pilalle"

kun joutuvat vaelluksella kuulemaan lentokoneen ääntä tai muuta melua. Sellaisille vaeltajille en keväistä Inarijärveä voi suositella, jää tuntui olevan melko hyvä rumpukalvo ja jäällä ajavien moottorikelkkojen äänet kantautuvat melko kaukaa kulkijan korviin. Nuotioseurani lähti kelkkailemaan mökille ja autiotuvassa olevat näyttivät jäävän tuvalle yöksi. Siirsin omat varusteeni vanhan jo puretun kodan kohdalle jäälle ja pystytin oman kotatelttani tulevan kodan pohjien vierelle. 

18.4. Aika usein vaellusreissuilla tulee noustua aamulla aikaisin, riippumatta siitä mihin aikaan on tullut mentyä nukkumaan, niin nytkin. 

 
Nousin kilpaa auringon kanssa ja pääsin näkemään hienon auringonnousun. Aamupalan jälkeen varusteiden pakkaus ja noin klo 08 lähdin jatkamaan matkaa. Hiihtelin koilliseen saarten välistä kohti Jääsaarten salmea, salmen kautta kulkee moottorikelkkojen talvireitti. Reittiä mukaillen hiihtelin pienen Jääsaaren pohjoispäähän. Siitä suunta kohti Vieppisaaria, missä olikin mukava istahtaa päivän ensimmäiselle tauolle. Tauon jälkeen kelkkareittiä mukaillen kohti Hirvinuoraa, Hirvinuoran "suuaukon" eteläpuolella olevan Tissisaarten länsipäähän nousin rannalle viettämään taukoa. 

 

 

 

Hiihtovaellus ja avojaloin paljaalle mättäälle makoilemaan, ei kovin huono vaihtoehto, käytännössä nukuin mättäällä parin tunnin päiväunet, hyvä lisä vähän lyhkäiseksi jääneelle yöunelle. Puolenpäivän maissa lähdin jatkamaan matkaa, kaarsin Palkissaaren, Koutikisaaren ja Kärppäsaaren etelä-itäpuolen rantoja mukaillen ja noin klo 13 saavuin Kärppäsaaren autiotuvalle. Tupa oli tyhjä eikä siellä vähään aikaan ollut kämppäkirjan mukaan ketään käynyt. Nautiskelin iltapäivän rauhassa ja puhelinkin pelasi jotenkin ainakin ulkona. 

 

Minulla oli sovittuna yksi harrastuksiin liittyvä etäpalaveri tälle päivälle ja vietin palaverin istuskelemassa ulkona nuotiolla. Illalla nautin vielä hienon auringonlaskun antamasta väriloistosta ja vähän klo 22 jälkeen oli aika mennä nukkumaan. 

 

 

19.4. Taas auringon kanssa kilvan ylös noin klo 05 nauttimaan keväisestä luonnosta. Aamutouhujen jälkeen taas eteenpäin, liikkeelle noin klo 08. Nyt suunta länteen Suovanuoraa pitkin. Karttaan on merkitty heikon jään alue Suovanuoran länsipäähän, hiihtelinkin kaiken varalta nuorasta ulos rantoja seuraillen. Upeat kelit vaan jatkuivat, päivälämpötilat huitelivat noin 10 asteen tietämissä, joten päivän hiihto-osuudet oli miellyttävintä hoitaa aamupäivän puolella. Noin tunnin hiihtelyn jälkeen pysähdyin Kasariselän reunasaarille pikkutauolle ennen selän ylitystä. Puoli yhdentoista maissa Kasariselkä oli ylitetty ja pysähdyin tauolle keskimmäisen Lintusaaren eteläkärkeen. Sitten vielä noin kolmen kilometrin hiihtopätkä Kahkusaaren autiotuvalle. 


Saaren eteläreuna oli lumeton, tupa tyhjä ja ilma kuin linnunmaitoa. Koko iltapäivän istuskelin ulkona nauttimassa upeasta maisemasta ja säästä. Ihmettelin luonnon hiljaisuutta, koko reissun aikana en ollut tehnyt juuri mitään lintuhavaintoja. Tässä ilmeisesti sama korppi lensi kolme eri kertaa nuotiopaikan yli siivet suhisten ja tikka tuntui hakkaavan puuta jossain Kahkusaaren länsireunassa. 
 
Lättypäivä eli tänään paistelin itselleni lätyt kahville kaveriksi. Olosuhteet paremmat kuin unelma mutta ei ketään kulkijoita, voisiko retkeilijä enempää toivoa. Tänä iltana ei ollut syytä valvoa auringon laskua kun se laski saaren taakse piiloon, joten hyvissä ajoin nukkumaan. 

20.4. Aurinko sai tänä aamuna nousta ilman valvontaa, nousukin kun tapahtui saaren suojassa. Nukuin siis aamusta vähän pitempään. Aamupalan jälkeen n. klo 08 taas eteenpäin, nyt Kuusennuskaselän yli kohti Vaadinsaaria, sieltä löytyi sopiva taukopaikka n. 10:30 seutuvilla. Tauon jälkeen sieltä kohti Leveä Petäjäsaarta jonka rantaa seuraillen kaarsin Petäjäsaarten väliseen salmeen ja vähän klo 11 jälkeen saavuin Petäjäsaarten autiotuvalle. Täälläkin laajasti lumetonta, lämmintä tässä vaiheessa jo n. +12 astetta lämpömittarin mukaan.



Korkeat päivälämpötilat saivat aikaan sen että jään pintaan kertyi iltapäivisin kosteutta ja vettä. Hieno iltapäivä, lämpötila taisi käydä lähellä +15 astetta ja taas kerran sain nauttia näistä hienoista hetkistä parhaan vaelluskaverin Soolon kanssa. Täälläkin aurinko laski saarten taakse piiloon, joten sen takia ei tarvinnut valvoa, mutta illan aikana päätin hiihtää seuraavana päivänä takaisin autolle. Ja koska iltapäivisin hiihtäminen voisi olla aika kosteaa päätin startata aamusta aikaisin liikkeelle.

21.4. Heräsin noin klo 05, aamupala ja varusteiden pakkaus. Noin klo 07 starttasin suksille, kiersin HoikkaPetäjäsaaren pohjoiskärjen kautta ja suuntasin IsoJääsaaren länsireunaan. Sieltä suunta Moossinasaaren pohjoisreunaan ja saaren koilliskulmassa reissun viimeinen tauko noin 9:30 seutuvilla. Sitten loppusuora eli noin 3km autolle. Loppuosassa näkyi hyvin lämpötilan vaikutus, yöllä jään päälle kertynyt vesi oli jäätynyt mutta nyt pintajää alkoi jo antamaan periksi koiran tassun ja suksienkin alla. Varusteet ja koira autoon, Ivalosta löytyi paikka missä pääsin käymään pesulla ja syömään lounaan. Sen jälkeen kauppaan ostamaan seuraavan reissun eväitä, tosin kaikki kylmässä säilytettävät ruuat päätin hankkia vasta Kilpisjärveltä. Auton keula kohti Kilpisjärveä, puhelimella varasin Kilpisjärven retkeilykeskuksesta itselleni yöpaikan. Hieno reissu, ensimmäinen mutta ei varmasti viimeinen kevätvaellus Inarijärvelle. 

Suosittelen muitakin kokeilemaan.  

reissun kuvat 


sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Vuoden 2021 retkeilykauden avaus lähestyy

 Perinteisesti keväällä olen lähtenyt kevätvaellukselle, ensiviikolla alkaa huhtikuu ja tämän vuoden ensimmäisen reissun aloitus lähestyy.

Vuoden olemme eläneet koronaviruksen keskellä, vuosi sitten piti jännittää että estääkö se kokonaan reissuun lähtemisen. Ei onneksi estänyt, mutta tottakai se vaikutti reissun suunnitelmiin ja toteutukseen. Vaikutus jatkuu vieläkin, en ole muutamaan vuoteen käynyt Käsivarren vaelluksella katselemassa maisemia norjan puolella, joten sinne mieli tekisi, mutta korona sen vieläkin estää. Kalenterista olen varannut tulevalle vaellukselle reilut kaksi viikkoa ja koko sitä aikaa en halunnut nyt viettää käsivarren alueella joten uusia suuntia tutkinnassa.

Tämän hetken suunnitelmissa on tehdä kaksi erillistä reissua, niiden välissä siirtyminen uudelle paikkakunnalle ja eväiden täydennys kaupasta, pääsemme Soolon kanssa liikkumaan siis kevyemmällä kuormalla. 

Reissusuunnitelma 1.

Suuntana Inarijärvi, lähtöpaikkaa ja vaihtoehtoisisa reittejä on tullut pyöriteltyä. Lopullinen reitti varmistuu luonnollisesti vasta paikanpäällä. Olosuhteet järvellä voivat vaihdella, paikoitellen voi olla että vesi on noussut jään päälle ja se voi vaikuttaa reitin suunnitelmiin. Toinen muistettava asia Inarijärvelle on  se että siellä on runsaasti paikkoja joissa järven veden virtauksista johtuen esiintyy heikkoja jäitä. Tänne suuntautuvassa reissussa on kaksi merkittävää eroa kun sitä vertaa käsivarren retkeilyyn. Järvellä edetessä korkeusvaihtelut eivät tuo lisärasitusta reissulle ja käsivarren alueella on turha haaveilla nuotiolla istuskelusta.                                                                                                            Tämän hetken suunnitelma on niin että lähtö vk 15 perjantaina kohti pohjoista ja lauantaina 17.4. johonkin aikaan suksille. Aloituspaikkana tämän hetken suunnitelmissa Nanguniemi. Hiihtopäiviä joko viisi tai viisi ja kuudennen päivän aamulle lyhkäinen hiihtopätkä. Ajatuksena on tehdä reissu nautiskellen, ei kilometrejä keräillen, pieniä hiihtopätkiä, hyviä istuskelutaukoja ja nautiskelua luonnonrauhasta. Ensin suunta kohti punaista tupaa, jossain siellä seutuvilla ensimmäinen yö. Sitten edelleen kohti pohjoista ja Kärppäsaarta. Päivähiihtelynä sen ympäristöön tutustumista ja yöpyminen niillä kulmilla. Sitten suunta Kasariselälle ja sen yli Kahkusaaren suunnille.                                             Seuraavana päivänä suunta etelään päin ja kohti Petäjäsaaria. Taas leppoisa päivämatka niin jää aikaa nautiskeluun ja ehkäpä ympäristön tarkasteluun tai sitten matka jatkuu vielä jonnekin itäänpäin.             Sitten vuorossa ehkäpä talvinen tututuminen jääluolaan, jos sinne talvella edes on turvallista tai mahdollista mennä. Tilanteen mukaan joko hiihto lähtöpaikalle tai Jääsaaren autiotuvan kulmille vielä yhdeksi yöksi. Sitten onkin enää lyhyt siirtyminen lähtöpaikalle. 

Vaikka reissu kiertääkin alueen autiotupien kautta niin omamajoite luonnollisesti mukana ja lopulliset yöpaikat varmistuu sitten paikanpäällä. Reissun jälkeen siirtyminen Kilpisjärvelle.

Reissusuunnitelma 2

Reissun suunnitteluun on vaikuttanut oleellisesti yksi sovittu talkootyökeikka eli Taabman autiotuvan sisäpuolen pikkuremontti. Tarkoitus on käyttää kämpän laverit irti ja kunnostaa ne, hioa kämpän lattia ja maalata se sen jälkeen. Savuhormi on myös päässyt huonoon kuntoon niin samalla reissulla vaihdetaan myös uusi hormi vanhan tilalle. Talkookavereiden kanssa on suunniteltu majoituksia talkoiden ympärille, talkoiden ajan majoituksen meille on hoitanut metsähallitus. 

Ajatuksissa on että Inarijärveltä siirtymisen jälkeen hiihtelisin samalle päivälle jo tunturiin eli jos alkuosa reissusta menee suunnilleen suunnitellusti niin torstaina 22.4. illalla jossain Saarijärven autiotuvan seutuvilla. Reitti vahvistuu paikanpäällä, ehkä Lossun suuntaan ensin. Sieltä lauantaina kohti Meekonlaaksoa ja sunnuntaina Kekkosen kämpälle. Ehkä lauantaina näen talkookaverit, viimeistään suunnuntaina. Maanantai aamulla aloitamme sitten talkoot, sitä ennen siirrämme varusteet metsähallituksen huoltotuvalle. Kolme päivää olemme varanneet talkootyön hoitamiseen, sen jälkeen jää vielä muutamia päiviä aikaa retkeillä, aika näyttää tehdäänkö jotain porukalla vai kuljeskellaanko Soolon kanssa taas loppureissu itseksemme. Vappuna todennäköisesti sitten tienvarteen ja kohti etelää. 

Mutta tämä on vasta suunnitelma, aika näyttää miten toteutus menee.




 

keskiviikko 30. joulukuuta 2020

Vaellusvuosi 2020 lopullaan, vaellusvuosi 2021 vielä vain suunnitelmissa


 Katsetta taakse ja ehkä myös eteenpäin

Taas kerran sydäntalvi meni ilman isompia retkeilyjä, kaamosajan vaellus edelleenkin odottelee toteutumistaan. Olen usein todennut että ellei mitään suunnittele niin ei myös mitään tapahdu, tämän vuoden osalta onneksi suurin osa suunnitelluista retkistä myös toteutui.

Alunperin olin suunnitellut kevätvaelluksen kaksivaiheisena, ensin Inarijärvelle hiihtovaellukselle ja sieltä siirtyminen käsivarteen. Mutta yksi puhelinsoitto saattaa kaiken muuttaa ja niin muuttikin. Sain puhelun pohjoisesta että olisinko valmis hoitamaan Kalkkuoaivin autiotuvan lattiasaneerauksen. Siitä alkoi uusi suunnittelu, sitten tuli vielä koronavirus sekoittamaan tilannetta. Inarin järven reissu jäi ja päätimme että nyt voisi olla hyvä aika hoitaa tuo kämpän lattia ja sisustus parempaan kuntoon.

Edellisen kevään talkoissa Ropin autiotuvalla meinasi lumet loppua ja oikeastaan loppuivatkin kesken talkoiden ja nyt kohde oli vielä vähän alempana, siksi ajoitimme talkoot huhtikuun alkupuolelle. 

Lunta tulikin sitten talvella ainakin omiksi tarpeiksi. Oli täysi talvi kun siirryimme talkookohteelle. Homma hoitui siellä suunnitellusti ja saimme itsellemme rakennetussa aikataulussa homman hoidettua, mitä nyt ulkoportaat jäivät tekemättä kun lunta oli kämpän edessä niin paljon ettei ollut mitään mahdollisuutta sovitella porrasta paikoilleen. 

Talkoiden jälkeen hiihtovaellus Kilpisjärvelle hyvinkin talvisissa olosuhteissa, ihan ok viikko tästä tuli kaiken kaikkiaan. Olosuhteet oli hyvin talviset, vielä ei ollut kevään merkkejä näkyvissä.

Kevät tulikin hitaasti ja toukokuun puolivälin seutuvilla kaveri soitti, että hän lähtee käymään vielä Kilpisjärvellä pilkkireissulla. Oma päätös lähteä mukaan syntyi nopeasti, hyvä mahdollisuus käydä vielä tunturissa hiihtämässä. 

20.5. ajo pohjoiseen ja samantien yötä vasten hiihto tunturiin. Kaveri oli jäämässä Saarijärven lähelle pilkille mutta itse olin ajatellut hyödyntää hyvät kelit ja käyttää tunturissa oloajan tehokkaasti. Ensimmäisen hiihto-osuuden jälkeen muutama tunti lepoa aamuyöllä teltassa, sitten hiihto Saarijärven kämpälle, tauko, hiihto Kuonjarjohkan autiotuvalle, hyvä tauko, hiihto Meekonautiotuvalle. Yöpyminen siellä ja heti aamusta lähdin jatkamaan kohti Pitsusjärveä upeassa hankikelissä. Sitten olikin koko päivä aikaa nautiskella unelmakelistä Pitsusjärven maisemissa. Seuraavana aamuna paluumatkalle, tuntureiden yli suoraan Kuonjarjohkaan, siellä taas kunnon tauko ja vasta illaksi Saarijärvelle. Kavereita ei näkynyt missään ja puhelimella selvisi että he olivat jo siirtyneet Kilpisjärvelle ja houkuttelivat minuakin vielä hiihtämään sinne saunomaan. Mutta nyt kun aurinko ei laskenut enää lainkaan niin oli hienoa olla tunturissa, tilasin saunan aamu viideksi ja hiihtelin aamuyöstä kylälle. 

Sitten reilu kaksi viikkoa töitä ja auton keula kohti pohjoista. Viikko vierähti Lemmenjoen erämaa-alueella, upea reissu, erityisesti erämaa-alueen osuudella. Eli uutta reissua lienee sinne suunnalle tiedossa. 


Sitten olikin reilun kuukauden työpätkä ennen seuraavaa reissua. Heinäkuun lopulla taas auton keula kohti pohjoista ja Inarijärveä. Viikko vierähti Inarijärvellä uskomattoman upeissa olosuhteissa. Luulen että niin hyvissä olosuhteissa en toistamiseen pääse siellä viikkoa viettämään. 

 

 

Kuuden viikon työputki ja ruskaa katsomaan. Viikko vierähti Ylläksen ympäristössä lähiretkeilyn parissa, taas kerran upeaa väriloistoa oli ta

rjolla. Sitten joutuikin odottelemaan lähes kaksi ja puolikuukautta seuraavaa pohjoisen reissua. 

Vajaa viikko ennen joulua ajo Äkäslompoloon, lunta olikin tavanomaista vähemmän, tulohetkellä n. 25cm. On ollut hienoa nauttia olostaan kun ei ole ollut minkäänlaista ennakolta suunniteltua ohjelmaa. Paria reilun 20 asteen pakkaspäivää lukuunottamatta olen käynyt joka päivä hiihtämässä ja lisäksi tietysti Soolon kanssa kävellen lenkkeilemässä. Sitten kirjojen lukemista, sudokun tekoa, hyvää ruokaa, päiväunia jne... 

Nyt tätä kirjoittaessa alkaa kotiinlähtö jo lähestymään, vielä pari yötä ja auton keula kohti etelää.

Sellaista retkeilyä vuonna 2020, kuusi hyvää reissua pohjoiseen. 

Uusi vuosi uudet kujeet

Jotain on tullut suunniteltua mutta jotain on vielä suunnittelematta. Jos talven työkuviot sen mahdollistavat niin jonnekin voisin lähteä sydäntalven hiihtovaellukselle, Pudasjärvelle oman kämpän seutuville?, Posiolle Mustarinnan tunturialueelle? Joku hiihtovaellus lähialueella? Käsivarteen?  Mutta sen aika näyttää. Voi olla että nyt pitää vähäksi aikaa kyllä keskittyä hoitamaan työasioita.

Perinteinen käsivarren reissu on parhaillaan hahmottumassa, näillä näkymin parisen viikkoa olen varaamassa kevätvaellukselle aikaa. Ehkäpä joku pikku talkoohommakin voisi samalla hoitua. Koronavirus on yksi kysymysmerkki mikä vaikuttaa myös retkeilyyn. Pitkästä aikaa olisi mukava suunnata osa kahden viikon reissusta norjan puolelle, mutta onko se mahdollista ensi keväänä? Vaihtoehtoisenan suunitelmana onkin vuoden takainen suunnitelma, ensin viikoksi Inarijärvelle hiihtovaellukselle ja sen jälkeen viikoksi käsivarteen. Aika näyttää mutta aika on kuitenkin noille seutuville alustavasti kalenterista varattu. 

Saako Lemmenjoen vaellusreissu jatkotarinan? Mielessä olen sitä pyöritellyt mutta mitään suunnitelmaa siitä ei ole olemassa eikä osaa edes vielä hahmottaa että mahtaisiko työasiat edes antaa siihen mahdollisuutta. Mutta nyt jo perinteinen Inarijärven reissu on jo hyvin mietittynä, tosin vielä ehkä pientä hienosäätöä aikataulun kanssa. Jokatapauksessa suunnilleen samoihin aikoihin on tarkoitus mennä sinne kuin mitä tänä vuonna siellä oltiin.

Sitten alkaakin kallistua syksyn puolelle, ruskaretkeilyä lienee taas vuorossa, eihän noita värejä voi vastustaa, viikko 39 taas todennäköisesti Ylläksen ympäristössä. 

Joulun viettoa pohjoisessa, kovin houkuttelevalta kuulostaa, mutta sitä ehtii pohtia kyllä varmaan joskus tuolla syksymmällä. 

Hyvää ja reissurikasta retkeilyvuotta 2021 kaikille kanssakulkijoille.






lauantai 22. elokuuta 2020

Nyt jo perinne, Inarijärven melonta elokuussa


Reissuun valmistautumista
Ukkosta sadetta poutaa, ukkosta, sadetta ...  ja vähemmän poutaa. Siltä näyttivät sääennusteet reissun lähestyessä. Tosin mitä lähemmäs reissun aloitus tuli, sitä paremmalta ennusteetkin näyttivät.
Tämän reissun toteutus sovittiin noin vuosi sitten edellisen reissun jälkeen. Silloin Inarijärvellä ensimmäistä kertaa melomassa ollut kaveri kysäisi että eikö täällä ole enempää näitä autiotupia. Kyseisellä reissulla olimme yöpyneet vain yhden yön autiotuvassa eli Suolistaipaleella ja poikkesimme tauolla Pisterinniemessä. Eli mietin uutta reissua tämä ajatus takaraivossa.
Minulle oli nyt neljäs reissu, tämän reissun miehitys lähes sama kuin vuosi sitten, yksi viime vuoden nelikosta on tällä kertaa poissa joukosta.

Jokaisen melontareissun Inarilla olen tähän asti aloittanut eri paikasta, siinä toinen suunnittelun lähtökohta. Lähtöpaikaksi sovimme Nellimin, siinä mielessä se on hyvä vaihtoehto, että sieltä voi lähteä melomaan huonommissakin olosuhteissa, kun vaihtoehtoisia etenemisreittejä löytyy useita.
Vielä yksi toivomus oli kavereilla reissun suhteen, edellisenä vuonna ajelimme lähtöpaikalle läpi yön ja lähdimme siitä samoilla silmillä melomaan, nyt oli toiveissa että ehtisimme väliyönä myös jonkin verran nukkua. Ajatuksissa oli toteuttaa rentoreissu, ei lähteä keräämään kilometrejä.
Etukäteen keskustelimme myös reissussa majoittumisesta, tällä kertaa varauduimme siinäkin eritavalla kuin vuosi sitten. Itse varasin mukaan riippumaton ja tarppikankaan, ajatuksena yöpyä  joko riippumatossa tai maassa tarppikankaan alla. Markus varasi mukaan yhden hengen teltan, riippumaton ja tarpin ja Petri varasi mukaan tarpin. 
Ruokien suhteen vanhaa hyväksi havaittua kaavaa, tuoreet lihat, grillimakkarat, levitteet,pekonit, voi, juustot leivänpäälliset yms jäisenä mukaan. Kuudelle päivälle varasimme ruuat mukaan ja viimeisenä päivänä ajattelimme käydä melonnan lopuksi ruokailemassa Nellimissä erähotellissa. Evästä oli tosin niin paljon että nälkää ei tarvinnut pelätä vaikka reissu jostain syystä venähtäisi.

Torstai 30.7. 

Puolen päivän seutuville ajoitimme lähtöhetken, lieneekö kello ollut 12:30 kun kaverit ajelivat pihalleni ja pääsimme pakkaamaan tavarat autooni. Hyvin sopi autoni takatilaan kolme ilmatäytteistä kajakkia ja kolmen miehen viikon varusteet ja ruuat. Jotain tuoreena vietäviä eväitä jätimme hankittavaksi Ivalosta. Ensimmäisen päivän tavoite oli ajella Posion ja Kemijärven rajamaille kesämökille yöksi, mistä jatkaisimme matkaa aamulla eteenpäin. Hyvissä ajoin olimmekin jo mökillä, joten reissun suunnittelun yksi tavoitteista täyttyi heti alussa, hyvät yöunet ennen melontapäivää. 
Todella upeassa säässä näytti reissu alkavan.
 
Perjantai 31.7.
Aikainen herätys, olihan edessä vielä noin 4,5 h ajoaikaa ja tauot vielä sen päälle. Porttipahdassa kahvitauko, Ivalossa kauppareissu, Kultahipussa lounas ja sen jälkeen kohti Nellimiä, minne saavuimme melko tarkasti puolenpäivän maissa. Lähtöpaikkana taas veneilysatama. 
Vaatteiden vaihto, varusteiden purku autosta ja kajakkien täyttäminen. Sen jälkeen varusteiden pakkaus kajakkeihin. 
Ilmatäytteisten kajakkien yksi hyvä puoli on siinä että niihin on helppo pakata varusteet, 20 L kylmälaukkukin sujahtaa hyvin kajakin kannen alle. Kaikki vaatteet ja majoitusvälineet voi pakata yhteen vesitiiviiseen reppuun ja sijoittaa sen kajakkiin sopivaan paikkaan. Ajomatkan aikana olimme tehneet lopullisen päätöksen ensimmäisen päivän melontareitistä. Inarijärvi on niin iso järvi että siellä joutuu reissusuunnitelmansa päivittämään joka päivä, olosuhteiden mukaan. Vaihtoehtoina oli ensimmäiseksi yöpaikaksi erään kesämökin pihapiiri tai Kärppäsaaren autiotupa ja päätimme mennä Kärppäsaarelle.
Noin 13:20 starttasimme järvelle. Upeassa kelissä pääsimme aloittamaan reissua, Nellimvuonosta ulos, Paksuvuonosta yli ja sen jälkeen Lusmasaaren koilliskulmaan ensimmäiselle tauolle noin 1,5h melonnan jälkeen. Tauon jälkeen kohti Satapetäjäselkää, missä saimme meloa kevyessä takatuulessa. 
 
Toisen noin 1,5h melonnan jälkeen pysähdyimme Puuniemensaarista vajaa kilometri pohjoiseen olevalle pienelle saarelle välipalalle ja kahvin keittoon. 
Keli vain parani ja tauon jälkeen saimme jatkaa matkaa jo lähes peilityynellä järvellä. Suunta kohti Lauttasaaria ja siitä suunta luoteeseen Tavessaaren länsipäätä. Lopuksi ihan peilityyntä järveä pitkin Sammakkoselän eteläosasta Kärppäsaareen autiotuvan rantaan. Noin 25 km ja reilu 7h taukoineen vierähti tähän ensimmäisen päivän etappiin.
Nuotiopaikan ympärillä istui iso joukko väkeä, laiturissa oli pari moottorivenettä ja yksi kirkkovene. Pienen tauon jälkeen valmistelimme grillikodassa hyvän iltaruuan ja samaan aikaan muut moittujat näyttivät vetäytyvän jo yölevolle. Markus ja Petri yöpyivät kodassa ja itse viritin riippumaton ja tarppikankaan itselleni yöpaikaksi. Aivan uskomattoman upeaa luonnon näytelmää auringon laskiessa saimme seurata rauhassa, kun kaikki muut leiriytyjät olivat jo vetäytyneet majoitteisiinsa.


Lauantai 1.8
Sovimme jo illalla että nousemme aamusta ajoissa ylös niin ehdimme hoitaa oman aamupalamme ennen isomman ryhmän aamutouhuja. Noin 8:20 olimme jo melomassa eteenpäin. Petri ja Markus olivat aloittaneet uistimen vetämisen eilen heti reissun alusta ja jotain tulostakin oli jo tullut. Minäkin ajattelin tänään aloittaa oman kalastamisen, olihan edellisestä kerrasta jo vierähtänyt lähes vuosi. 
Pienehkössä tuulessa lähdimme liikkeelle, tänään tavoitteena Hoikka Petäjäsaaressa oleva Petäjäsaaren autiotupa. Pätkän verran Suovanuoraa ja sen  jälkeen käänsimme etelään Kärppäsaaren ja Suovasaaren väliseen salmeen. Liinassalmen kautta Liinasvuonoon ja sopivasti noin 1,5h melonnan jälkeen Markus sai ison harrin ja meloimme vieressä olevan Palkissaaressa olevan niemennokan suojaan kahvinkeittotauolle. Olimme jo etukäteen sopineet että liikumme leppoisasti ilman kiirettä, tauko venähtikin reilun 1,5h mittaiseksi. Tauon jälkeen arvioimme keliä ja totesimme että jatkamme suoraan Kasariselän poikki kohti Petäjäsaaria. Olen ollut varsin onnekas, neljäs kerta Kasariselällä ja joka kerta se on näyttänyt minulle lempeimmän puolensa. Noin 14:30 saavuimme autiotuvan rantaan.  Pari uistelijaa oli nuotiolla istuskelemassa mutta autiotupa oli tyhjänä. 
Oli hyvää aikaa katsastella ympärilleen ja tulokahvien jälkeen virittelin riippumaton ulos ja otinkin hyvät päiväunet riippumatossa. Uisteluveneitäkin oli jonkin verran liikkeellä ja laituriin kiinnittyi yksi vähän isompi paikallinen vene. Aikaa oli hyvin ja tänään oli ensimmäinen lätynpaistopäiväkin ohjelmassa. 
Onhan se mukavaa kun melojana voi olla avuksi moottoriavusteiselle kulkijalle, laiturissa olijoilla oli nimittäin ongelmana puhelimen lataaminen, ilmeisesti latauspistoke rikki. Lainasin heille virtapankkia niin saivat puhelimensa ladattua.  Inarijärvi tarjoili meille taas todella upean illan  



Sunnuntai 2.8.
Olimme jo reissun suunnitteluvaiheessa ajatelleet että vietämme täällä yhden välipäivän, se sopi hyvin leppoisaksi suunniteltuun retkeen. Aamu oli vähän kostean ja pilvisen oloinen. Rentoa oleskelua, kirjan lukemista, nuotiolla istuskelua ja herkullisen kalakeiton syöntiä. Tarjolla oli harrikeittoa ja taimenkeittoa. Myöhemmin iltapäivällä lähdin tutustumaan maastoon ja nousin katselemaan Petäjäsaarten välistä salmea sen kämpän eteläpuolella olevan jyrkänteen päältä. Sieltä patikoin vielä saaren koillispäässä olevan jyrkänteen reunoille ihmettelemään ja katselemaan petäjien välistä Kasariselälle. Markus ja Petri panostivat enemmän kalastukseen ja tutustuivat samalla meloen lähiympäristöön. Inarijärvi tuntui olevan meille tällä kertaa erittäin suosiollinen, tuntui että illat vaan kaunistuvat kerta kerran jälkeen. 
 
 
 
Maanantai 3.8.
Aamusta taas ajoissa hereille, jo aikaisempien reissujen tavoin, nautittaan upeat illat ja hienot aamut hereillä. Aamupalan jälkeen vähän ennen klo 08 olimme jo kajakeissa lähdössä liikkeelle. Kevyt tuuli puhalteli mukavasti takaa kun suuntasimme kohti Leveä Petäjäsaaren eteläkärkeä. Ensimmäiset kalatkin nappailivat eteläkärjessä olevien saarten välissä. Ensimmäisenä tavoitteena oli minullekin käymätön paikka Suovasaaren veneilytukikohta, kiersimme Korkia Petäjäsaaren pohjoispuolelta ja Suovasaarten pohjoispuolelta saarten väliseen salmeen ja siitä tukikohtaan. Melonta aikaa taisi vierähtää reilut kaksi tuntia. Olin jo etukäteen kertonut että tänään on lätynpaistopäivä ja se tapahtuu Suovasaaressa. Paikallinen lähes savusauna näytti siltä että sitä oli lähiaikoinakin käytetty, mutta vieraskirjan mukaan sen lämmittäminen olisi vaatinut koko päivän, ei testattu. Pienehkö avovene porukka lähialueen mökiltä kävi tutustumassa paikkaan ja aikoivat jatkaa matkaa jääluolalle. Me keittelimme rauhassa kahvit ja paistoimme lätyt kahville kaveriksi.
 

Oma taukomme venähti noin 2,5 h mittaiseksi, mutta eihän meillä kiirettä ollutkaan, seuraava suunniteltu majapaikka oli sen verran lähellä. Meloimme lähes peilityynen Pikku Kapaselän yli Käyränokka saarille ja pienellä katselulla löysimme sopivan leiripaikan itäisimmän saaren
länsipuolelta. Paikka oli siinä mielessä erinomainen, kävisi tuuli mistä suunnasta tahansa niin siinä saisi olla melko hyvin tuulensuojassa. 
 
Leiripaikan pohjoispuolella oli saari, minkä palamista ja sammuttamista sain seurata aitiopaikalta vuonna 2013. En nyt käynyt jalkautumassa saareen, mutta kajakista arvioiden ei kasvusto ollut vielä oikein toipunut. Voi olla että vie satavuotta ennen kuin tuolla saarella on taas kunnollinen puusto. Viritimme leirin kuntoon, pari riippumattoa ja yksi teltta. Nuotiopaikka oli jo valmiiksi valmisteltu kallion päälle, joten siltä osin riitti kun keräsimme polttopuut.
Kun olimme saaneet leirin valmiiksi niin lähdimme jatkamaan päivän melontaa, suuntana Ukonsaari.
Tuuli oli hieman noussut tauon aikana ja kun kiersimme Käyränokka saarten väleistä kohti Palo-Ukon pohjoispäätä saimme mukavan takatuulen avuksi melontaan. Kiersimme Ukonsaaren laiturille saaren pohjoispuolelta ja nousimme katselmaan maisemia saaren huipulle. Olimme nyt suunnitellun reissun läntisimmässä pisteessä ja tästä alkaisi paluumatka.
 
 

 
 
 
 
 
 Ensimmäisen osan paluumatkasta meloimme Ukkosaaren eteläpuolelta samoin kuin Palo-Ukon ja Käyränokkasaartenkin osalta. Joskus hieman klo 18 jälkeen olimme taas leirissä valmiina aloittamaan päiväruuan valmistuksen. Harvoin arkena pääsee ulos syömään näin lähelle vettä. Jokainen kokeili illan aikana kalastusta myös rannalta ja lopuksi oli mukava istuskella iltanuotiolla nauttimassa luonnonrauhasta.
 

 Tiistai 4.8.
Meille harvinaisen "hidas" aamu, taisimme nukkua jopa klo 07 asti. Liikkeelle lähdimme lähes tyynessä säässä noin klo 09. Ensin Pikku Kapaselän ylitys, sitten Iso Kapaselän ylitys. Vajaan kahden tunnin melonnan jälkeen pysähdyimme kahvin keitto tauolle Makia Petäjäsaaren tai toiselta nimeltä Ahmasaaren eteläkärjen kallioiselle rannalle. Viereiseltä suolta keräsimme tyhjentyneen kanamunakotelon lähes täyteen hilloja tulevaa lättykestiä varten. 
 
 
 
 
Noin tunnin tauon jälkeen matka jatkui, meloimme jylhän salmen läpi Vehersaaren itäpuolelta ja suuntasimme Palosaaren ja Nilisaaren välistä kohti Mahlatin nuoran suuaukkoa. Joitakin uisteluveneitä näytti olevan liikkeellä, muuten saimme meloskella rauhassa. 
 
Koskisaaaren pohjoispuolla ja Vuoriaisen itäpuolella olevaan lahden pohjukkaan meloimme seuraavalle tauolle, melonta-aikaa vierähti tänne noin kolme tuntia. 
Tauon jälkeen oli vielä ohjelmassa matkan jatkaminen teemalla katsellaan sopivaa leiripaikkaa, joka löytyikin noin tunnin melonnan jälkeen Palokotaniemen pohjoispuolella olevan lahden pohjukasta.
 
 
 
 
Jokainen etsi maastosta itselleen sopivan yöpymispaikan, riippumatoille se on helppo löytää ja Markus löysi itselleen hyvän tasaisen paikan kallion päältä ison kaatuneen kelon kyljestä. Lähes koko päivän olimme saaneet meloa melkein tyynessä säässä, illaksi tuuli kuitenkin hieman voimistui. Sääennusteita kun tutkimme niin ne lupailivat seuraavalle päivälle ukkosta ja sadetta, mutta totesimme että seuraavana päivänä edetään taas olosuhteiden mukaan. 

 
Keskiviikko 5.8.

Aamusta noin klo 08 liikkeelle. Ensimmäisenä tavoitteena Korkia-Maura ja siellä oleva jääluola. Kiersimme Laattianiemen ja suuntasimme kohti Lammaskotasaarta. Veskoniemen rakennukset näkyivät jostain saarten välistä, käänsimme Lammaskotasaaren ja Lankovaaran väliin ja saimme mukavan takatuulen avuksi. Saarten välistä Piltsiselälle ja kohti Korkia-Mauraa. Inarijärven mielenkiintoiset tuulet tulivat nyt hyvin esille. Piltsiselällä tuuli puhalsi takaa kaakosta mutta kun käänsimme suunnan kohti koillista niin tuuli olikin kääntynyt 180 astetta ja puhalsi luoteesta. 
Rantauduimme jääluolan kohdalle parin tunnin melonnan jälkeen ja hetken kuluttua menimme sinne sisään. Eipä ollut enää kovin paljoa jäätä jäljellä luolan pohjalla, osa pohjasta oli jo näkyvissä veden alta. Minulle kolmas käynti täällä ja näin vähänä en ole siellä jäätä nähnyt vaikka ensimmäisellä käynnilläni olin siellä vasta elokuun lopussa. 
 
Vierailun jälkeen suuntana Iso Jääsaari ja siellä oleva autiotupa, sen verran leppoisa oli keli eikä ukkosesta ollut tietoakaan niin meloimme suoraan Moossinaselän yli. Siinä tuuli pääsi vähän jo  puhaltamaan niin taisin mitata reissun kovimmat tuulet tuulimittarilla, noin 4,5m/s. Eli todella leppoisissa keleissä saimme tehdä reissua.
Noin tunti vierähti tässä välissä, Jääsaaren autiotuvan laituri oli tyhjä, mutta yllätys yllätys kun menimme tupaan. Se oli "vallattu" kahden ihmisen varusteilla. Jäljistä päätellen näytti että siellä oli jo oltu majoittuneena muutama päivä, lääkepurkitkin avoimessa pussissa suoraan näkyvissä.

Pidimme kahvinkeittotauon ja sen aikana kämpän "valloittajat" saapuivat pienellä perämoottorilla varustetulla ns. jokiveneellä paikalle. Keskustelussa selvisi että olivat majoittuneet tänne viikoksi ja pyytäneet loppuviikolle vielä jälkipolviakin tulemaan paikalle. 
 
 
 
Kerroin kyllä lähtiessä näkemykseni heidän toiminnasta, yritin olla rakentava palautteessani vaikka kovin korkealle en tuollaista toimintaa arvostanut. Olisihan siinä vieressä ollut veneilytukikohdan kota, joka olisi ehkä paremmin sopinut heidän tapaansa majoittua. Pari tuntia oli tauolla vierähtänyt, edelleen keli näytti olevan ennustetta parempi, joten eteenpäin kohti Punaista tupaa. 
 
Kiersimme Pienen Jääsaaren eteläkärjestä, pari melojaa tuli niillä seutuvilla vastaan eli olihan täällä muitakin liikkeellä. Melojat valitsivat reittinsä niin että ei tarvinnut tulla juttu etäisyydelle, mutta onhan tuolla onneksi tilaa väistellä.
 
Tuuli oli hyvin kevyt ja kun käänsimme suunnan lähes pohjoiseen Pienen Jääsaaren eteläkärjestä niin  tuntui tuuli loppuvan kokonaan. Muiden päivien tapaan silloin tällöin saatiin joku kalakin. Pääosin kalastus kyllä oli sellaista että saadut kalat siirtyivät takaisin järveen kasvamaan.  
 
 
 
 
Pohjoisella taivaalla oli tummia pilviä näkyvissä, taisinkin mainita että onkohan tyyntä myrskyn edellä. Juuri ennen kuin käänsimme Kaikunuoraan kuului muutama ukkosen jyrähdyn pohjoisesta mutta siihen se ukkonen meidän osalta tällä reissulla näköjään jäi. 

 
Säänhaltija oli kyllä nyt meidän puolella. Meloimme Punaisen tuvan rantaan ja vetäisimme kajakit rannalle. Samoihin aikoihin oli tuvalle tullut isä ja poika uisteluveneellä tauolle.Heidänkin reissu oli kaartamassa loppusuoralle.
Siirsimme varusteet autiotupaan ja valmistelimme reissun viimeistä päivällistä. Jälkiruuaksi oli tulossa tämän reissun totuttuun tapaan lättykestit, tällä kertaa kermavaahdon ja hillojen kera. 
 
 
 
Jossain vaiheessa huomasimme että tuvan pohjoispuolella oli useita melojia, suurin osa meloi Täyssinänrauhan rajakiveä kohti, mutta pari melojaa tuli tupaa kohti. Myöhemmin selvisi että kyseessä oli Helsingin merimelojien melontaryhmä, ryhmä majoittui nuoran pohjoispuolelle ja ryhmän vetäjät tulivat meille kaveriksi tuvalle. 
Aika nopeasti keskustelussa tuli meille jo hyvin tuttu teema aikaisemmilta melojien tapaamisilta. Ajatus menee jotenkin niin että tekeekö noilla ilmatäytteisillä kajakeilla oikeasti mitään, ei ne ainakaan melontamielessä kovin häävejä ole. Meitä se ennakkoasenne lähinnä ehkä huvitti mutta mukavahan siitä on keskustella. 
 
Useimmiten näille oikeille melojille tulee yllätyksenä että leppoisasti meloen teemme suunnilleen samanlaisia päivämatkoja kuin esim tämä ryhmä niillä oikeilla kajakeilla. 
Keskustelussa meille myös selvisi että vaativuusluokittelussa tämä heidän (ja meidän reissu) on 1 -4 asteikolla 2 tasoa, ehkä 3 mekin vielä selviäisimme mutta 4 päivämatkat olisi meille jo liian pitkiä. Vaativien olosuhteiden osalta olemme kyllä päässeet testaamaan omia kajakkejamme ja siltä osin olemme niihin erittäin tyytyväisiä. En tiedä onko se tarpeellista mutta 15m/s tuulessa niillä oli vielä oikeasti melko miellyttävä meloa, tunne oli vähän kuin olisi ollut surffaaassa. 
 
Ja sekin keskustelussa selvisi että meistä ei ketään olisi kelpuutettu mukaan heidän ryhmäänsä, mm. melontakilometrejä aivan liian vähän. Tosin tämä sopii meille todella hyvin, luulen että me emme sopeutuisikaan noin ison ryhmän mukaan ja nautimme siitä kun saamme edetä omaan tahtiin omassa rauhassa. 
Aidosti arvostan näitä ryhmän vetäjiä, ensinnäkin he ottavat ison vastuun kun suostuvat vetäjiksi tällaisille retkille. Toiseksi ei ole mikään helppo juttu "luovia" ison ryhmän erilaisten persoonien ja erilaisten intressien kanssa. Lisäksi ilman tällaisia reissujen vetäjiä jäisi nämä reissut toteutumatta ja monella jäisi nämä hienot kokemukset saamatta. 
 
Mietin muutamia eroja mitä nämä erilaiset kajakit näyttäisivät vaikuttavan. Me yleensä rantaudumme sinne, missä on upea ranta, aika usein se on joko kivikkoinen tai kallioinen, ei tarvi pelätä naarmuja. Ehkäpä toinen ero tulee varusteiden pakkaamisessa, näihin meidän ilmatäytteisiin on varusteiden pakkaaminen helppoa puuhaa, sen kun nostaa varustelaukun kyytiin. 
Minulla oli tälle reissulle seuraava pakkaus"järjestelmä".  20 L kylmälaukku missä lähtiessä lähes kaikki koko porukan kylmäsäilytyseväät jäisenä (n. 3kg erilaisia hyviä lihoja, n. 3 kg paistinmakkaroita, 1kg pekonia, 1kg leivänpäällisiä, reilu 1kg voita ja levitteitä, 500g juustoa, jne...) sujahti helposti selkäni taakse. Sen viereen käden ulottuville keitin, kahvi- ja paistinpannu, ruokavälineet sekä aukkopeite ja sadetakki.
Kajakin keulaan kuivamuonat yhdessä pussissa ja toisessa vesitiiviissä repussa vaatteet ja makuupussi. Lisäksi sinne riippumatto, tarppi ja makuualusta. Kaikki on helposti käden ulottuvilla, oli kyseessä pieni kahvitauko tai leiriytyminen.  
Ja melonta-alueelle liikkuminen on helppoa, nytkin pakkasimme auton perään kolme kajakkia, kolmen miehen viikon varusteet ja viikon ruuat, eikä auton perä tullut vielä edes täyteen. Kyllä sinne vielä yhden miehen kajakin ja varusteet olisi saanut soviteltua.
 
Onneksi jokainen saa valita omat kulkupelinsä, omat olemme päässeet testaamaan sekä tyynessä että myrskyssä ja molemmissa olemme olleet niihin tyytyväisiä. Meille riittää vallan hyvin että ehdimme viikossa nautiskellen kierrellä n. 150km lenkin. Kajakkiemme vakaus on meille melko tärkeä juttu, kaverit ovat innokkaita kalastajia ja minäkin sitä vähän välillä kokeilen. Itse taas innokkaana kuvaajana arvostan sitä että voin pitää kameraa koko ajan valmiudessa. Nytkin koko reissun ajan oli järjestelmäkamera ja siihen vaihtoobjektiivi jalkojen välissä. Kännykkäkamera samoin käden ulottuvilla. Helposti saatavilla on kyllä kokoajan vesitiivis pakkaus valokuvausvälineille, niitä tarvin yleensä vain jos sataa tai jos etenemme erittäin kovassa kelissä.
 
Torstai 6.8.
Reissun viimeinen aamu, totutusti liikkeelle. Noin 7:20 olimme lähtövalmiina ja kajakkien nokka kohti itää ja Nellimiä. Noin 20 km pitkästi Kaikunuoraa kohti Nellimiä, noin 2,5h melontaa ja kahvin keittotauko Moskväylän pienellä saarella. 
Tauon jälkeen matka jatkui kohti lähtöpistettä ja noin klo 13 olimme palanneet lähtöpaikalle. Varusteet autoon ja sitten nauttimaan Erähotellille ehkäpä annoksen koon mukaan yhtä kalleimmista lounaista mitä olen koskaan nauttinut. N. 25€ pienestä poronkäristysannoksesta on mielestäni kohtuullisen paljon, mutta näin korona-aikana mielellään edes vähän auttaa paikallista matkailuyrittäjää.
Hyvä reissu siis takana, reissun lopuksi kun oli vielä sovittuna sukulaispojan mökille saunominen niin elämä oli aika hyvässä mallissa. 
Saunan lauteilla oli hyvä suunnitella seuraavan vuoden reissua. Ennen kotimatkaa tuli tehtyä tähän jo kalenterivaraus ja oli mielenkiintoista huomata että meillä jokaisella oli samansuuntaiset ajatukset seuraavan vuoden reissusta. Suunnitelmissa olisi painua nyt "syvemmälle" Vätsärin erämaa-alueelle, mutta aika näyttää kuinka sen suunnittelu sitten etenee. 
 
Lopuksi täytyy vielä todeta Inarijärvestä ja retkeilystä siellä muutamia omia ajatuksia.
On se vaan uskomattoman upea järvi, ei tarvi miettiä että löytyykö sopivaa yöpaikkaa eikä tarvi kulkea tungoksessa. Erämaisia rantoja riittää kyllä retkeilijöiden tarpeisiin.
 
Inarijärvi on niin iso järvi että sitä on syytä kunnioittaa, niinkuin luontoa muutenkin.  Sen vuoksi mekin olemme sopineet että reissusuunnitelma päivitetään joka aamu ja sään muutoksia seurataan koko ajan. Tosin se antaa myös hyvät mahdollisuudet erilaisiin reittivalintoihin ja sitä kautta voi hyvin edetä huonommissakin olosuhteissa.  

Tämän vuoden reissulla säänhaltija oli meille uskomattoman suosiollinen, siitä saamme olla todella kiitollisia. Luulen että näin hyvässä säässä en enää koskaan pääse sinne nautiskelemaan, sen vuoksi tämän vuoden reissu tuntuu sitäkin paremmalta.