Vätsärin ruuhkissa

 Reissun suunnittelua

Jo monilta melontareissuilta tutun kaverin, Petrin kanssa sovittiin että tämän kesän melontareissu suuntautuu taas Vätsäriin. Saimme reissulle vielä vahvistukseksi Jaskan niin lähtökohdat reissun suunnitteluun oli olemassa. Meillä Petrin kanssa on Advanced Elements convertible kajakit ja Jaskalla on inkkari kanootti. Ajateltiin suunnitella reissu niin että inkkaria ei oteta mukaan. Päädyin sitten ratkaisuun hankkia itselleni  Saimaa Trek packraft in. Hankinta "listalla" packraft on ollut jo pitempään ja päädyin tähän ajatuksella että hankin niin kevyen ja pieneen tilaan pakattavan, että sen voi halutessaan pakata mukaan rinkkaan joskus jos vaelluksella on tiedossa vesistöjen ylityksiä. Lisäksi tähän valintaan oli helppo päätyä, kun kajakkimme on helposti muutettavissa yksiköstä kaksikoksi. Se antoi mahdollisuuden tarvittaessa muuttaa packraft  hinattavaksi tavaran kuljetus lautaksi.

Reissun suunnitteluun liittyi muutamia perusajatuksia: suorittamaan ei olla lähdössä, sen voi tehdä kotona. Lähtöpaikka Semekurtan poroerotuspaikka, kun meistä vain minä olin vieraillut Routasen kurulla ja nyt se oli reissun "pääkohde". Ei mitään tarkkoja päiväsuunnitelmia, mennään tilanteen ja tuntemusten mukaan, nautiskellen, aikaa reissuun oli varattu 6 - 8 pv. Ja myös niin että reissun noin puoliväliin on varattu aikaa myös jalkaisin tutustua ympäristöön. Ajankohta jo aiemmista reissuista hyväksi havaittu heinä-elokuun vaihde, silloin ei yleensä hyttyset juurikaan kiusaa reissussa.

Reissuruuat: sama jo perinteinen kaava, jokainen huolehtii vuorollaan koko porukan pääruuan, tällä kertaa se tarkoitti että jokainen mietti ruuat kahdelle päivälle ja loput tarvittaessa soveltaen. Matkalla mietitään muut kuin kylmänä säilytettävät ja kuivatut ruuat ja hankintaan ne yhdessä. Ruokiin liittyy myös usein käyttämäni ajatus, reissussa ei saa syödä huonommin kuin kotona. Hyväksi havaittu tapa kesäretkeilyyn on ollut että viedään ruuat jäisenä maastoon, niin ei tarvi kaikkia reissueväitä kuivatella. Ruokalistalle kertyi parille eka päivälle hyvät hirvenliha pihvit muusin ja kermakastikkeen kera, sitten oli vuorossa kanafileet uusien perunoiden kera, tämän jälkeen naudan filepihvit edelleen uusien perunoiden kanssa ja sen jälkeen siirryttiin kuivattuihin ruokiin. Myöskin grillimakkarat, levitteet yms lähti jäisenä maastoon, varovaisesti laskien kylmälaukussa oli lähtiessä jäisenä 2kg lihaa, 3kg grillimakkaraa, 1kg levitteitä, vajaa 700g pekonia. Muut ruuat perinteen mukaan Ivalosta ruokakaupasta.

Reittisuunnitelma: Yritin miettiä jotain uutta aiemmista reissuista poiketen, ettei tarvi koko reissua tehdä tutuissa maastoissa. Luonnollisesti väkisinkin tulee kuljettavaksi myös tuttuja paikkoja, kun melonta osuudet suoritetaan pääosin vettä pitkin, joka tosin ei ole niin itsestään selvää kun ollaan Vätsärissä. Alla kuvassa reissusuunnitelma, kuvat avautuu omalle sivulleen isompana, kun sitä klikkaa hiirellä.

 

Viikko ennen lähtöpäivää oli ollut pohjoisessa todella lämmin ja lähes koko lapinläänin alueella oli metsäpalovaroitus joka ennusteiden mukaan jatkuisi koko reissumme ajan, joten varauduimme siihen että saamme kaikki syömiset valmistettua kaasukeittimellä. Samoin varasin reissulle mukaan veden puhdistusvälineet (minulla vastaava kuin linkissä, mutta 10 L pussilla) kun oletimme järvien vesien olevan huomattavan lämpimät ja halusimme minimoida mahataudin riskit. Ennuste näytti meille että parin todella lämpöisen päivän jälkeen lämpötila alenisi miellyttävämmälle tasolle, päivisin alle 20 astetta.

26.7. Reissun lähtöpäivä

Petri starttasi Vihdistä aamupäivällä, nappasi Jaskan kyytiin Hämeenlinnasta ja suurinpiirtein suunnitellusti puolen päivän maissa pääsimme pakkaamaan varusteita retkeilyautooni. Vielä ruuan syönti ja lähtökahvit ettei tarvi olla heti pysähtymässä. Startti noin klo 13, tässä kohti arvio että noin puolenyön maissa olisimme Sodankylän kohdalla. Sieltä oli nimittäin tarkoitus saada takaisin kaverille lainaamani Garminin satelliitti gps, niin ei olla turvallisuusmielessä vain kännyköiden varassa. Muutama jalottelutauko ja samalla kuskin vaihto ja suunnitellusti puolenyön maissa Sodankylässä. Sitten vielä pikkupätkä ajoa (n. 40km) ehkäpä jo perinteiselle yöpaikalle Vajukosken rannalle Cafe Mariannan viereiselle parkkipaikalle.

27.7.

Aamulla noin klo 08 olimme Ivalossa ja kävimme syömässä Hotelli Kultahipussa aamupalan. Vaikka aamupala seisovasta pöydästä on varmasti riittävän tukeva, niin mielestäni se on huomattavan ylihintainen, voi olla että tämä kerta oli tähän hätään viimeinen aamupala tuossa paikassa. Tämän jälkeen kauppaan tekemään viimeiset hankinnat. Ivalossa ja Inarissa on hyvätasoiset S-marketi ja K-kaupat, joten sen puolesta voi kaikki muut kuin jäädytetyt ruuat hankkia paikallisesti. Sitten vielä pikku ajomatka lähtöpaikalle, vain reilu 150km ja noin 2h. 

Semekurtan poroerostuspaikalla olimme joskus puolen päivän seutuvilla, autoista päätellen näytti muitakin olevan maastossa. Varusteiden läpikäynti ja katsoimme vielä että mitä yhteisiä varusteita otetaan mukaan ja mitä ylimääräistä jätetään autolle. Vätsärin melontavaellus tarkoittaa ainakin meillä sitä, että varusteet pitää olla niin pakattuna että ne on helppo pakata melonnan ajaksi ja myös helppo nostaa kantoon maakannaksille. Hyvin toimivaksi on osoittautunut tapa pakata kaikki varusteet rinkkaan, kylmälaukku jää erilliseksi kannettavaksi, niin saa pidettyä kaikki kylmät eväät samassa "paketissa" ja kyseisen päivän tarvikkeet pakataan omaan pieneen kylmälaukkuun.

Hyväksi aiemmin havaitsemamme reitin mukaan parkkipaikalta n. 1,2km matka ensimmäisen vesistön rantaan. Ensin varusteet lähtöpaikalle, juuri ennen perille tuloa ensimmäiset kohtaamiset, kaksi miestä myös lähtöpuuhissa. Sanoivat olevansa tekemässä nyt viimeistä reissua Vätsäriin, kuulemma ikä painaa (tosin totesin heidän olevan minua nuorempia) Sen jälkeen palasimme hakemaan kajakit, jotka vedimme lähtöpaikalle. Aluenperin tuo reitti löytyi oman "karttatiedustelun" avulla, kun erilaisten Youtube kanavien kertomat vaihtoehdot osoittautuivat varsin haastaviksi vaihtoehdoiksi, edelleen suosittelen tätä.

Tapaamiemme miesten alkureitti Sollomusjärvelle asti oli sama kuin meillä, he näyttivät juuri rantautuvan ensimmäisen lammen yli melonnasta vastarannelle kun saavuimme rantaan kajakkien veto puuhasta. Laitoin packraftiin ilmat ja lastasimme varusteet kyytiin. Noin 2h autolta lähdön jälkeen olimme valmiina ensimmäiseen melontapätkään, 500m melontaa, 100m tavaroiden siirtoa, 400m melontaa, 200m tavaroiden kantamista, Sollomuslompolon rantaan, sellaista on melontaretkeily Vätsärissä. Sitten hyvin ansaittu kahvitauko ja samalla kannaksella näytti taukoilevan myös edellämme lähteneet. Mittasimme järviveden lämpötilan ja se oli oli n. 24 astetta, tämä vahvisti ajatuksen suodattaa kaikki juomavesi, mitä ei keitetä. Kahvin jälkeen pienet nokoset, varusteet kulkupeleihin ja eteenpäin, mutta ei se aina niin helppoa ole. Sain jalkani tarttumaan istuimen kiinnitysliinaan ja sukelsin pää edellä järveen. Uinti rantaan ja uusi yritys, kunnes huomasin että silmälasit puuttuu. Lasien metsästys pohjasta vei tovin aikaa ja niiden sukellus sieltä sitten ylös ja taas eteenpäin. Tauolla olimme sopineet että heti kun löytyy hyvä leiripaikka niin jäämme siihen yöksi. Pieni kannas ylitettäväksi ja siirryimme Sollomusjärvelle. Vastarannalla näkyi mukavan näköinen hiekkaranta vähän sivussa suunnitellulta jatkoreitiltä. Suuntasimme sinne, löytyi vanha leiripaikka, valmis tulisija jota tosin emme voineet nyt käyttää kun on metsäpalovaroitus päällä. Syöntiä, turinointia ja ympäristöön tutustumista. Mukava harju rantakaistaleen takana, poro ja kuukkelit kävivät toivottamassa tervetulleeksi Vätsäriin. Upea ilta ja auringon lasku, aurinko horisontin takana tähän aikaan jo melkein puolituntia.Kuvassa eteläisempi viiva Sollomusjärvellä on aloitusreitti ja keltainen nuoli näyttää 1. yöpymispaikan.

28.7. 

Heräsimme noin klo 07, aamupala, leirin purku ja liikkeelle n. 8:30. Pikku melonta pätkä, maakannaksen ylitys, pikku melonta, sitten 500mm tavaroiden kantamista ja Kantapääjärvellä pääsimme melomaan jo yli kilometrin pätkän. Itärannalla näytti olevan ainakin kahden teltan leiri ja muutama ihminenkin siellä näytti olevan. Sadan metrin kannas ja noin kilometrin melonta Saarijärveä pitkin, josta parin kannaksen kautta Peten Harrijärvelle. Peten Harrijärven pohjoispäästä suunta itään ja kohti Pikku Tuulijärveä. Jos Peten Harrijärvi oli heinäinen ja matala niin Pikku Tuulijärvi oli upean karu ja se liittyy pienen kosken kautta Tuulijärveen. Tuulijärven lounaiskulmassa kosken juurella pidimme kahvinkeitto tauon, sen jälkeen olikin edessä reissun tähän asti pisin melontapätkä, noin 5km. Lievää jännitystä melontaan toi selän takana jyrisevä ukkonen, tummat pilvet ja näkyvät sateet kauempana selän takana. Meloimme järven kaakkoisrannan tuntumassa ja olimme valmiina rantautumaan, mikäli ukkonen olisi meidät saavuttanut. Nyt oli hyvä vertailla kajakkien ja packraftin melonta ominaisuuksia, Jaskaan verrattuna, jolla oli vähän pidennetty mela, minun piti meloa lähes tuplaten nopeammalla tahdilla ja Petriin verrattuna noin 50%, enkä siltikään oikein pysynyt mukana. Tässä kohti olimme jo sopineet, että kun saavumme Iso Rovijärvelle lähtevän ylityspaikan luo niin katselemme siitä sopivan leiripaikan. Tuulijärvi oli täältä koillisrannaltaan oikeastaan koko matkan todella matala, rannoilla pitkästi hienoja hiekkarantoja.

Rantautumispaikan vieressä olevalla varsin suositulla leiripaikalla pitkässä niemennokassa näytti olevan pari kanoottia ja telttaa ja jos oikein muistan niin kuusi ihmistä. Iso-Rovijärvelle lähtevän polun läheisyydestä, sen eteläpuolelta metsästä löysimme sopivan suojaisen leiripaikan niin asetuimme sinne. Tuulijärveltä Iso-Rovijävelle on polkua pitkin hieman vajaa 2km matka ja nousumetrejäkin kertyy n. 45m. Välillä on kolme lampea, jotka ajattelimme mennä meloen. Ruokailun jälkeen kävimmekin hoitamassa melontavälineet ensimäisen lammen rannalle, sinne kun reilun 500m:n matkalla kertyy tuosta kokonaisnoususta jo yli 30m, se helpottaisi merkittävästi aamun lähtöä. Sen verran nettikin toimi, että pääsimme päivittämään sääennusteen ja huomasimme iloksemme että metsäpalovaroitus oli nyt poistunut. Valmistimme mahdollisimman turvallisen tulisijan, kiven päälle kivillä ympyröiden, mutta nuotion kanssa emme jaksaneet tänä iltana alkaa värkkäämään. Ennen nukkuman menoa kävimme vielä uimassa, toiveena että se vähän viilentäisi ennen nukkumaan menemistä. Seuraavalle päivälle pitäisi olla jo tiedossa vähän viileämpää keliä. Kuvassa alla päivän kulkureitti.

29.7.

Yöllä taas sateli jossain välissä vettä, unta riitti noin klo 06 jonka jälkeen rauhallinen aamu. Tavarat kantoon vähän ennen klo 09, kantamista, melomista, kantamista, vetämistä, jne  ja noin kahden tunnin kuluttua olimme Iso-Rovijärven rannalla. Totesimme että kahvin edestä on kyllä nyt tullut ja pidimme kahvitunnin, sen se ainakin vaati aikaa. Sitten olisi edessä reissun pisin melontaosuus (palatessa sama myös takaisin) noin 6,5km. Olin ajatellut että leiriydymme kahdeksi tai kolmeksi yöksi Pikku-Rovijärven itäpään seutuville. Hetken melottuamme tuli ensimmäinen vastaantulija tälle päivää, yksinäinen miesmeloja packraftilla. Noin puolitoista kilometriä melottuamme näimme pohjoisrannalla kahden teltan leirin,  missä näytti olevan pari kanoottia ja puolikymmentä henkilöä. Siitä hetken päästä meloi meitä vastaan kaksi miestä packrafteilla. Päästyämme Iso-Rovijärven itäpäässä olevalle järven kapeammalle osalle, katselimme sopivan paikan pysähtyä makkaranpaisto tauolle, se tauko kestikin lähes 1,5h. Tauon aikana ohi meloi aiemmin näkemämme leirin väkeä, ensin toisessa kanootissa kaksi miestä ja jälkimmäisessä kolme miestä, näytti olevan uistimen veto käynnissä. Mukava edetä nautiskellen, kun ei ole kiirettä minnekään. Sitten oli edessä Iso-Rovijärven ja Pikku Rovijärven väliset kannakset, joiden yli vetäisimme kajakit ja nostin packraftin. Hyvissä ajoin iltapäivällä olimme päivän melontatavoitteessa ja hyvä leiripaikka löytyi ennakkoon ajattelemastani paikasta. Rakensimme leirin pystyyn, ruokailua ja ruuan laittoa varten oma katos, siitä vähän matkan päähän vaelluskota yöpymistä varten ja Jaska viritteli riippumaton sopivaan paikkaan siihen lähelle. Ruokailimme ja katselmoimme ympäristöä, kalastaakin yrittelimme, huonoin tuloksin, Petri sai yhden hauen, muuta kalaa ei tarttunut kiinni. Sekin tuli todettua että kun leiripaikasta nousi n. 150m harjun päälle, niin puhelimeen löytyi 4g-verkko. Aika monessa muussakin paikassa tuntui puhelimen kuuluvuus löytyvän, onneksi puhelinta voi pitää lentotilassa. 

Illan aikana leiripaikan ohitti vielä pari kulkijaa, jotka olivat matkalla kohti Jäämerta, toinen meloi packraftia ja toinen sub-lautaa. Olimme tässä vaiheessa jo todenneet että olemme melkoisella ruuhka-alueella vaikka luulimme olevamme erämaassa. Myöhemmin illalla lähdimme vielä patikointi reissulle, kiersimme järven eteläpuolelle ja nousimme Hirvasselän päälle. Täältä löytyikin hienoa tunturinummea, joka poikkeaa melkoisesti Vätsärin tunnetummasta kivierämaasta. Täältä avautui muutenkin hienot maisemat, poikkesimme katsomassa Hirvajärveen puron kautta laskevia lampia ja sen jälkeen siirryimme Hirvasjärvelle. Sen itäpäässä näytti olevan myös telttaleiri, ilmeisesti ainakin kota ja teltta. Heittelimme virveleillä jonkin aikaa ja pari alamittaista taimenta kävi rannalta hakemassa vauhtia. Muutamia tärppejä ja uistimen seuraajiakin näkyi, mutta kovin oli hiljaista. Lieneekö lämpimillä vesillä ja koillistuulella siinä joku osuus? Paluumatkalla oli vielä hyvä kuvailla pohjoiseen avautuvaa maisemaa ja alhaalla olevaan leiriämme. Nyt ilma oli jo selkeästi viilemäpi ja jäämereltä puhaltava tuuli tuntui varsin raikkaalta. Kuvassa päivän melonnat ja iltalenkki.

30.7.

Aamulla taas varhain ylös, aamupala ja päivärepun pakkaus. Tänään tavoitteena katsella Routasen kurun maisemia. Lähdimme kahdella kajakilla liikkeelle, toinen kaksikkona ja toinen yksikkönä. Meloimme neljän eri lammen itäpäähän päätyen Ristijärven länsipuolella olevalle 152.2 korkealla olevan järven itäpäädyn eteläreunaan. Siitä patikoimme Ristijärven rannalle ja kiersimme sen rantoja pitkin Ristijärven etelä "siiven" suu aukolle. Samalla näimme leiripaikkamme ohi meloneiden kavereiden katselevan Ristijärveä sen pohjoisreunalta. Siitä kiipesimme ylös katsomaan jylhiä maisemia pitemmälle etelään. Sopivaa kivisiltaa pitkin pääsimme siirtymään tämän etelähaaran itäpuolelle ja patikoimaan sieltä vesiliukumäkenä tunnetun vesiputouksen kohdalle. Tässä näytti olevan vanha nuotiopaikka ja katselimme ympäristöstä sen verran puuta, että saimme makkarat paistettua ja keitettyä kahvit. Tauon aikana nämä aiemmin näkemämme melojat meloivat järven luoteiskulmaan ja lähtivät siitä siirtämään tavaroitaan kohti Routasenkurua. Tauon jälkeen kiersimme järven 137.1 sen länsipäädyn kautta ja jatkoimme Routasen kurun alkupäähän ihmettelemään sinne virtaavaa putousta ja kurun jylhiä seinämiä. Siellä ollessamme oli ylävirran puoleiselle tasanteelle ilmestynyt kaksi ilmeisesti patikoimalla kulkevaa vaeltajaa. Lähdimme paluumatkalle oikaisten ensin järven 137.1 luoteiskulmaan ja siitä edelleen länteen olevan kurun kautta kajakeille. Kaverit keräili samalla maastosta kajakin kannelle vähän kelopuita leiripaikan polttopuuksi.  Mahdollisesti reissumme aikana oli leiripaikkamme järven toiselle puolen tullut kolmen nuoren miehen ryhmä. Ihmettelimme että mistä kuuluu puhetta ja hetken päästä näkyi miehet rannalla. Taas kerran leppoisa ilta ja hyvissä ajoin nukkumaan. 

31.7.

Paluumatkalle

Edellisinä päivinä jo alkanut voimakas koillistuuli jatksoi vaan puhaltaa, tuulen nopeus n. 6 - 7m/s.  Reittimme kannalta se tarkoitti alkumatkasta sivu taka tuulta, Iso Rovijärven loppupäässä aika reipasta sivu tuulta ja jos jatkaisimme Tuulijärven yli niin siellä tuuli saisi kerättyä voimaa jo noin kahden kilometrin matkalta. Pikku Rovijärven länsipäädyn lähelle laskee Hirvasjärveltä laskupuro. Puron suulla näytti olevan retkeilyryhmä sen näköisenä että päättelimme heidän odottavan lentokyytiä. Iso Rovijärven leveämmälle osalle meloessa totesimme että tulomatkalla näkemämme leiri oli purkuvaiheessa. Loppupätkä Iso Rovijärveä oli reipasta keliä, kun koillistuuli sai jo vähän toistakilometriä etäisyyttä kerätä voimiaan. Äänistä päätellen vesitaso kävi hakemassa kyytiä odottavat matkaansa. Hieman ennen rantautumista näimme kun järven länsirantaa kohti koillista kulki rinkan kanssa kulkija. Rantautumisen jälkeen siirryimme läheiselle vanhalle nuotiopaikalle kahvinkeitto ja makkaran paisto tauolle. Tauon aikana saapui samaan valkamaan aiemmin näkemämme leirin väki, viisi miestä ja kaksi kanoottia. He lähtivät viemään omat varusteensa Tuulijärvelle ja tauon jälkeen mekin lähdimme samoissa merkeissä liikkeelle, me tosin veimme omat varusteet ensin noin 500m:n päässä olevan lammen rantaan ja palasimme hakemaan kajakit. Packraft huilasi vetämisen aikana toisen kajakin päällä. Sitten varusteet kyytiin, pätkä melontaa, vajaa 100m kantamista, 150m melontaa, 50m kantamista ja 250m melontaa. Näillä main takaa ilmeistyi pari rinkan kantajaa, joilla oli sama suunta kuin meillä. Noin 500m matka alamäkeen varusteiden kanssa, jotka jätimme vähän matkan päähän rannasta, ajatuksella että jos yöpyisimme samassa paikassa kuin tulomatkalla. Palatessamme hakemaan kajakkeja, tuli kanoottiporukan kanootit ja miehet meitä jo vastaan. Vedimme kajakit Tuulijärven rantaan ja katselimme sääennustetta että tuuli ei heikkene edes yöksi niin päätimme vielä ylittää Tuulijärven. Kanoottiporukka löysi telttasaunan kiukaan ja -rungon niemennokasta ja päättivät jäädä siihen saunomaan. Haimme tuulensuojaa itärannalta pistävästä niemennokasta ja samalla pääsimme tekemään tuon pahimman ylityksen taka sivutuuleen, vaahtopäät olivat täällä jo kohtalaiset, kun tuuli sai melkein 2km tilaa kerätä voimiaan. Ylityksen jälkeen siirryimme vielä Pahtareikäjärven puolelle ja sen pohjoisrannalta ensimmäisestä niemennokasta löytyi sopiva suojainen leiripaikka. Nousin illan aikana leiripaikan itäpuolella olevan harjun huipulle. Silläkin harjulla on hieno pahtaseinä länsirinteessä, vaikka karttaan sitä ei ole merkitty. Harjun huipulta avautuu puiden välistä näkymä Tuulijärvelle. Täältä löytyy myös hyvin kelottunutta puuta, jos jollain on leiripaikalla pula polttopuusta. Illan aikana vastatuuleen kohti Tuulijärveä ponnisteli kaksi packraft melojaa, kello oli silloin jo n. 20:00 seutuvilla niin koitimme arvella että minne he olivat menossa yöpymään. Tuulijärven ylitys ei liene olisi kovin helppo ja tuulesuojaisen yöpaikan löytyminenkään ei kovin helppo tehtävä. 

1.8.

Viiden maissa loppui uni ja vähän ennen klo 08 olimme jo melomassa. Pahtareikäjärven jälkeen maakannaksen ylitys pikku lammelle ja sen jälkeen n. 400m:n vähän haastavampi maakannas, jyrkkä nousu, kivinen reitti ja erittäin jyrkkä lasku Pätsikotajärven itäpäähän. Pohdittiin vielä kerran aiemmalla reissulla tekemämme reissuvalinta, missä kiersimme korkeimman vaaran pohjoispuolelta. Kultaako aika muistot vai muistammeko oikein, mielestämme se oli parempi reitti vaikka olikin vähän pitempi. Maasto antoi melko hyvin tuulensuojaa melontaan, mutta Pätsikotajärven länsipäässä tuuli pääsi jo hieman puhaltamaan, onneksi selän takaa. Pieni kannas ja Kurttejärvelle. Siinäkin alkuosa tuulensuojassa mutta noin puolivälistä alkaen vaahtopäät antoivat meille vauhtia kohti järven lounaispäätyä. Rantautumisen jälkeen pakkasimme päiväreppuun ruoka- ja kahvitarpeet ja kävelimme autiotuvalle tauolle. Tupakirjan mukaan varsin vilkas autiotupa, mutta nyt ei ketään paikalla. Siellä ollessa yksi rinkka vaeltaja poikkesi paikalla mutta jatkoi kohta matkaa kohti Semekurttaa. Tauon jälkeen taas vesille, Sollomusjärvelle myötätuuleen melomaan. Suunnilleen samoihin aikoihin vastarannan suunnalta näytti tulevan melojia meitä vastaan. Kauempaa katsoen näytti että liikkeellä oli kaksi melojaa kanootilla ja yksi packraftilla. Meidän katsoman  mukaan näytti että he yrittivät nousta vastatuuleen mutta lopulta käänsivät kuitenkin suunnan etelään saaden myötätuulen ja rannan antaman suojan. Pieni kannas Sollomuslompolon koilliskulmaan, melonta lompolon yli, toiseksi viimeinen kannaksen ylitys, pätkä melontaa siirtyminen viimeiselle lammelle. Rantautumisen jälkeen varusteet kantamiskuntoon ja kohti autoa. Sitten kajakkien vetäminen vielä autoille ja reissu alkoi olla paketissa. Mukava reissu hyvässä porukassa.

Nitsijärvelle saunomaan, Inariin syömään ja pätkän matkaa ajoa kotiinpäin.

2.8. Aamusta liikkeelle, illaksi kotiin. 

Ajatuksia reissusta: 

Reissu meni suurinpiirtein suunnitellusti, tämän reissun perusteella kahdelle miehelle voisi olla hyvä kombinaatio yksi ilmatäytteinen kajakki ja yksi packraft ja kolmelle juuri tämä millä olimme liikkeellä. Koko menomatkan meloin packraftia ja sen perusteella omat kokemukseni siitä on, että se on helppo väline noille maakannaksille. Nopea lastattava (nostaa vain rinkan kyytiin), suuntavakaus heikohko, voimakkaaseen vastatuuleen  todella haastava melottava. Mutta yhdistettynä kaksikkoon antaa hienon mahdollisuuden soveltaa sitä tilanteen mukaan joko melontaan tai tavaroiden hinaukseen. 

Erämaassa oltiin, mutta ei se siltä aina tuntunut, tuntui että oli paikoitellen tungosta. Johtuneeko gps-häirinnästä vai mistä, niin isoja matkustaja lentokoneita lensi tämän tästä poikkeuksellisen matalalla kohti pohjoista. Ihmisiä tuntui alueella olevan todella paljon liikkeellä, taisimme ainakin parina päivänä nähdä noin kymmenen kanssa kulkijaa. Tuli reissun jälkeen vielä piirreltyä kartalle kaikki tekemäni reissut Inarijärvelle ja Vätsäriin. Tuntuu aika uskomattomalta että usein on saanut Inarijärvellä meloa rauhallisemmassa ympäristössä kuin nyt Vätsärissä. Alla kuvissa tähän astiset reissut tälle alueelle, luulen että Inarijärvi voi olla jatkossa kiinnostavampi vaihtoehto kuin Vätsäri jos puhutaan melontareissuista.

 

Tässä vielä linkki reissukuviin: Vätsäri 27.7. - 1.8.2024  

Lähes kaikissa kuvissa on sijainti nähtävillä ja kuvissa lisätiedoissa lyhyt selvitys kuvasta

Nyt jo perinne, Inarijärven melonta elokuussa

Reissuun valmistautumista

Ukkosta sadetta poutaa, ukkosta, sadetta ...  ja vähemmän poutaa. Siltä näyttivät sääennusteet reissun lähestyessä. Tosin mitä lähemmäs reissun aloitus tuli, sitä paremmalta ennusteetkin näyttivät.

Tämän reissun toteutus sovittiin noin vuosi sitten edellisen reissun jälkeen. Silloin Inarijärvellä ensimmäistä kertaa melomassa ollut kaveri kysäisi että eikö täällä ole enempää näitä autiotupia. Kyseisellä reissulla olimme yöpyneet vain yhden yön autiotuvassa eli Suolistaipaleella ja poikkesimme tauolla Pisterinniemessä. Eli mietin uutta reissua tämä ajatus takaraivossa.

Minulle oli nyt neljäs reissu, tämän reissun miehitys lähes sama kuin vuosi sitten, yksi viime vuoden nelikosta on tällä kertaa poissa joukosta.

Jokaisen melontareissun Inarilla olen tähän asti aloittanut eri paikasta, siinä toinen suunnittelun lähtökohta. Lähtöpaikaksi sovimme Nellimin, siinä mielessä se on hyvä vaihtoehto, että sieltä voi lähteä melomaan huonommissakin olosuhteissa, kun vaihtoehtoisia etenemisreittejä löytyy useita.

Vielä yksi toivomus oli kavereilla reissun suhteen, edellisenä vuonna ajelimme lähtöpaikalle läpi yön ja lähdimme siitä samoilla silmillä melomaan, nyt oli toiveissa että ehtisimme väliyönä myös jonkin verran nukkua. Ajatuksissa oli toteuttaa rentoreissu, ei lähteä keräämään kilometrejä.

Etukäteen keskustelimme myös reissussa majoittumisesta, tällä kertaa varauduimme siinäkin eritavalla kuin vuosi sitten. Itse varasin mukaan riippumaton ja tarppikankaan, ajatuksena yöpyä  joko riippumatossa tai maassa tarppikankaan alla. Markus varasi mukaan yhden hengen teltan, riippumaton ja tarpin ja Petri varasi mukaan tarpin. 

Ruokien suhteen vanhaa hyväksi havaittua kaavaa, tuoreet lihat, grillimakkarat, levitteet,pekonit, voi, juustot leivänpäälliset yms jäisenä mukaan. Kuudelle päivälle varasimme ruuat mukaan ja viimeisenä päivänä ajattelimme käydä melonnan lopuksi ruokailemassa Nellimissä erähotellissa. Evästä oli tosin niin paljon että nälkää ei tarvinnut pelätä vaikka reissu jostain syystä venähtäisi.

Torstai 30.7. 

Puolen päivän seutuville ajoitimme lähtöhetken, lieneekö kello ollut 12:30 kun kaverit ajelivat pihalleni ja pääsimme pakkaamaan tavarat autooni. Hyvin sopi autoni takatilaan kolme ilmatäytteistä kajakkia ja kolmen miehen viikon varusteet ja ruuat. Jotain tuoreena vietäviä eväitä jätimme hankittavaksi Ivalosta. Ensimmäisen päivän tavoite oli ajella Posion ja Kemijärven rajamaille kesämökille yöksi, mistä jatkaisimme matkaa aamulla eteenpäin. Hyvissä ajoin olimmekin jo mökillä, joten reissun suunnittelun yksi tavoitteista täyttyi heti alussa, hyvät yöunet ennen melontapäivää. 

Todella upeassa säässä näytti reissu alkavan.

 

Perjantai 31.7.

Aikainen herätys, olihan edessä vielä noin 4,5 h ajoaikaa ja tauot vielä sen päälle. Porttipahdassa kahvitauko, Ivalossa kauppareissu, Kultahipussa lounas ja sen jälkeen kohti Nellimiä, minne saavuimme melko tarkasti puolenpäivän maissa. Lähtöpaikkana taas veneilysatama. 

Vaatteiden vaihto, varusteiden purku autosta ja kajakkien täyttäminen. Sen jälkeen varusteiden pakkaus kajakkeihin. 

Ilmatäytteisten kajakkien yksi hyvä puoli on siinä että niihin on helppo pakata varusteet, 20 L kylmälaukkukin sujahtaa hyvin kajakin kannen alle. Kaikki vaatteet ja majoitusvälineet voi pakata yhteen vesitiiviiseen reppuun ja sijoittaa sen kajakkiin sopivaan paikkaan. Ajomatkan aikana olimme tehneet lopullisen päätöksen ensimmäisen päivän melontareitistä. Inarijärvi on niin iso järvi että siellä joutuu reissusuunnitelmansa päivittämään joka päivä, olosuhteiden mukaan. Vaihtoehtoina oli ensimmäiseksi yöpaikaksi erään kesämökin pihapiiri tai Kärppäsaaren autiotupa ja päätimme mennä Kärppäsaarelle.

Noin 13:20 starttasimme järvelle. Upeassa kelissä pääsimme aloittamaan reissua, Nellimvuonosta ulos, Paksuvuonosta yli ja sen jälkeen Lusmasaaren koilliskulmaan ensimmäiselle tauolle noin 1,5h melonnan jälkeen. Tauon jälkeen kohti Satapetäjäselkää, missä saimme meloa kevyessä takatuulessa. 

 

Toisen noin 1,5h melonnan jälkeen pysähdyimme Puuniemensaarista vajaa kilometri pohjoiseen olevalle pienelle saarelle välipalalle ja kahvin keittoon. 

Keli vain parani ja tauon jälkeen saimme jatkaa matkaa jo lähes peilityynellä järvellä. Suunta kohti Lauttasaaria ja siitä suunta luoteeseen Tavessaaren länsipäätä. Lopuksi ihan peilityyntä järveä pitkin Sammakkoselän eteläosasta Kärppäsaareen autiotuvan rantaan. Noin 25 km ja reilu 7h taukoineen vierähti tähän ensimmäisen päivän etappiin.

Nuotiopaikan ympärillä istui iso joukko väkeä, laiturissa oli pari moottorivenettä ja yksi kirkkovene. Pienen tauon jälkeen valmistelimme grillikodassa hyvän iltaruuan ja samaan aikaan muut moittujat näyttivät vetäytyvän jo yölevolle. Markus ja Petri yöpyivät kodassa ja itse viritin riippumaton ja tarppikankaan itselleni yöpaikaksi. Aivan uskomattoman upeaa luonnon näytelmää auringon laskiessa saimme seurata rauhassa, kun kaikki muut leiriytyjät olivat jo vetäytyneet majoitteisiinsa.

Lauantai 1.8

Sovimme jo illalla että nousemme aamusta ajoissa ylös niin ehdimme hoitaa oman aamupalamme ennen isomman ryhmän aamutouhuja. Noin 8:20 olimme jo melomassa eteenpäin. Petri ja Markus olivat aloittaneet uistimen vetämisen eilen heti reissun alusta ja jotain tulostakin oli jo tullut. Minäkin ajattelin tänään aloittaa oman kalastamisen, olihan edellisestä kerrasta jo vierähtänyt lähes vuosi. 

Pienehkössä tuulessa lähdimme liikkeelle, tänään tavoitteena Hoikka Petäjäsaaressa oleva Petäjäsaaren autiotupa. Pätkän verran Suovanuoraa ja sen  jälkeen käänsimme etelään Kärppäsaaren ja Suovasaaren väliseen salmeen. Liinassalmen kautta Liinasvuonoon ja sopivasti noin 1,5h melonnan jälkeen Markus sai ison harrin ja meloimme vieressä olevan Palkissaaressa olevan niemennokan suojaan kahvinkeittotauolle. Olimme jo etukäteen sopineet että liikumme leppoisasti ilman kiirettä, tauko venähtikin reilun 1,5h mittaiseksi. Tauon jälkeen arvioimme keliä ja totesimme että jatkamme suoraan Kasariselän poikki kohti Petäjäsaaria. Olen ollut varsin onnekas, neljäs kerta Kasariselällä ja joka kerta se on näyttänyt minulle lempeimmän puolensa. Noin 14:30 saavuimme autiotuvan rantaan.  Pari uistelijaa oli nuotiolla istuskelemassa mutta autiotupa oli tyhjänä. 

Oli hyvää aikaa katsastella ympärilleen ja tulokahvien jälkeen virittelin riippumaton ulos ja otinkin hyvät päiväunet riippumatossa. Uisteluveneitäkin oli jonkin verran liikkeellä ja laituriin kiinnittyi yksi vähän isompi paikallinen vene. Aikaa oli hyvin ja tänään oli ensimmäinen lätynpaistopäiväkin ohjelmassa. 

Onhan se mukavaa kun melojana voi olla avuksi moottoriavusteiselle kulkijalle, laiturissa olijoilla oli nimittäin ongelmana puhelimen lataaminen, ilmeisesti latauspistoke rikki. Lainasin heille virtapankkia niin saivat puhelimensa ladattua.  Inarijärvi tarjoili meille taas todella upean illan  

Sunnuntai 2.8.

Olimme jo reissun suunnitteluvaiheessa ajatelleet että vietämme täällä yhden välipäivän, se sopi hyvin leppoisaksi suunniteltuun retkeen. Aamu oli vähän kostean ja pilvisen oloinen. Rentoa oleskelua, kirjan lukemista, nuotiolla istuskelua ja herkullisen kalakeiton syöntiä. Tarjolla oli harrikeittoa ja taimenkeittoa. Myöhemmin iltapäivällä lähdin tutustumaan maastoon ja nousin katselemaan Petäjäsaarten välistä salmea sen kämpän eteläpuolella olevan jyrkänteen päältä. Sieltä patikoin vielä saaren koillispäässä olevan jyrkänteen reunoille ihmettelemään ja katselemaan petäjien välistä Kasariselälle. Markus ja Petri panostivat enemmän kalastukseen ja tutustuivat samalla meloen lähiympäristöön. Inarijärvi tuntui olevan meille tällä kertaa erittäin suosiollinen, tuntui että illat vaan kaunistuvat kerta kerran jälkeen. 

 

 

 

Maanantai 3.8.

Aamusta taas ajoissa hereille, jo aikaisempien reissujen tavoin, nautittaan upeat illat ja hienot aamut hereillä. Aamupalan jälkeen vähän ennen klo 08 olimme jo kajakeissa lähdössä liikkeelle. Kevyt tuuli puhalteli mukavasti takaa kun suuntasimme kohti Leveä Petäjäsaaren eteläkärkeä. Ensimmäiset kalatkin nappailivat eteläkärjessä olevien saarten välissä. Ensimmäisenä tavoitteena oli minullekin käymätön paikka Suovasaaren veneilytukikohta, kiersimme Korkia Petäjäsaaren pohjoispuolelta ja Suovasaarten pohjoispuolelta saarten väliseen salmeen ja siitä tukikohtaan. Melonta aikaa taisi vierähtää reilut kaksi tuntia. Olin jo etukäteen kertonut että tänään on lätynpaistopäivä ja se tapahtuu Suovasaaressa. Paikallinen lähes savusauna näytti siltä että sitä oli lähiaikoinakin käytetty, mutta vieraskirjan mukaan sen lämmittäminen olisi vaatinut koko päivän, ei testattu. Pienehkö avovene porukka lähialueen mökiltä kävi tutustumassa paikkaan ja aikoivat jatkaa matkaa jääluolalle. Me keittelimme rauhassa kahvit ja paistoimme lätyt kahville kaveriksi.

 

Oma taukomme venähti noin 2,5 h mittaiseksi, mutta eihän meillä kiirettä ollutkaan, seuraava suunniteltu majapaikka oli sen verran lähellä. Meloimme lähes peilityynen Pikku Kapaselän yli Käyränokka saarille ja pienellä katselulla löysimme sopivan leiripaikan itäisimmän saaren

länsipuolelta. Paikka oli siinä mielessä erinomainen, kävisi tuuli mistä suunnasta tahansa niin siinä saisi olla melko hyvin tuulensuojassa. 

 

Leiripaikan pohjoispuolella oli saari, minkä palamista ja sammuttamista sain seurata aitiopaikalta vuonna 2013. En nyt käynyt jalkautumassa saareen, mutta kajakista arvioiden ei kasvusto ollut vielä oikein toipunut. Voi olla että vie satavuotta ennen kuin tuolla saarella on taas kunnollinen puusto. Viritimme leirin kuntoon, pari riippumattoa ja yksi teltta. Nuotiopaikka oli jo valmiiksi valmisteltu kallion päälle, joten siltä osin riitti kun keräsimme polttopuut.

Kun olimme saaneet leirin valmiiksi niin lähdimme jatkamaan päivän melontaa, suuntana Ukonsaari.

Tuuli oli hieman noussut tauon aikana ja kun kiersimme Käyränokka saarten väleistä kohti Palo-Ukon pohjoispäätä saimme mukavan takatuulen avuksi melontaan. Kiersimme Ukonsaaren laiturille saaren pohjoispuolelta ja nousimme katselmaan maisemia saaren huipulle. Olimme nyt suunnitellun reissun läntisimmässä pisteessä ja tästä alkaisi paluumatka.

 

 

 

 

 

 

 

 Ensimmäisen osan paluumatkasta meloimme Ukkosaaren eteläpuolelta samoin kuin Palo-Ukon ja Käyränokkasaartenkin osalta. Joskus hieman klo 18 jälkeen olimme taas leirissä valmiina aloittamaan päiväruuan valmistuksen. Harvoin arkena pääsee ulos syömään näin lähelle vettä. Jokainen kokeili illan aikana kalastusta myös rannalta ja lopuksi oli mukava istuskella iltanuotiolla nauttimassa luonnonrauhasta.

 

 Tiistai 4.8.

Meille harvinaisen "hidas" aamu, taisimme nukkua jopa klo 07 asti. Liikkeelle lähdimme lähes tyynessä säässä noin klo 09. Ensin Pikku Kapaselän ylitys, sitten Iso Kapaselän ylitys. Vajaan kahden tunnin melonnan jälkeen pysähdyimme kahvin keitto tauolle Makia Petäjäsaaren tai toiselta nimeltä Ahmasaaren eteläkärjen kallioiselle rannalle. Viereiseltä suolta keräsimme tyhjentyneen kanamunakotelon lähes täyteen hilloja tulevaa lättykestiä varten. 

 

 

 

 

Noin tunnin tauon jälkeen matka jatkui, meloimme jylhän salmen läpi Vehersaaren itäpuolelta ja suuntasimme Palosaaren ja Nilisaaren välistä kohti Mahlatin nuoran suuaukkoa. Joitakin uisteluveneitä näytti olevan liikkeellä, muuten saimme meloskella rauhassa. 

 

Koskisaaaren pohjoispuolla ja Vuoriaisen itäpuolella olevaan lahden pohjukkaan meloimme seuraavalle tauolle, melonta-aikaa vierähti tänne noin kolme tuntia. 

Tauon jälkeen oli vielä ohjelmassa matkan jatkaminen teemalla katsellaan sopivaa leiripaikkaa, joka löytyikin noin tunnin melonnan jälkeen Palokotaniemen pohjoispuolella olevan lahden pohjukasta.

 

 

 

 

Jokainen etsi maastosta itselleen sopivan yöpymispaikan, riippumatoille se on helppo löytää ja Markus löysi itselleen hyvän tasaisen paikan kallion päältä ison kaatuneen kelon kyljestä. Lähes koko päivän olimme saaneet meloa melkein tyynessä säässä, illaksi tuuli kuitenkin hieman voimistui. Sääennusteita kun tutkimme niin ne lupailivat seuraavalle päivälle ukkosta ja sadetta, mutta totesimme että seuraavana päivänä edetään taas olosuhteiden mukaan. 

 

Keskiviikko 5.8.

Aamusta noin klo 08 liikkeelle. Ensimmäisenä tavoitteena Korkia-Maura ja siellä oleva jääluola. Kiersimme Laattianiemen ja suuntasimme kohti Lammaskotasaarta. Veskoniemen rakennukset näkyivät jostain saarten välistä, käänsimme Lammaskotasaaren ja Lankovaaran väliin ja saimme mukavan takatuulen avuksi. Saarten välistä Piltsiselälle ja kohti Korkia-Mauraa. Inarijärven mielenkiintoiset tuulet tulivat nyt hyvin esille. Piltsiselällä tuuli puhalsi takaa kaakosta mutta kun käänsimme suunnan kohti koillista niin tuuli olikin kääntynyt 180 astetta ja puhalsi luoteesta. 

Rantauduimme jääluolan kohdalle parin tunnin melonnan jälkeen ja hetken kuluttua menimme sinne sisään. Eipä ollut enää kovin paljoa jäätä jäljellä luolan pohjalla, osa pohjasta oli jo näkyvissä veden alta. Minulle kolmas käynti täällä ja näin vähänä en ole siellä jäätä nähnyt vaikka ensimmäisellä käynnilläni olin siellä vasta elokuun lopussa. 

 

Vierailun jälkeen suuntana Iso Jääsaari ja siellä oleva autiotupa, sen verran leppoisa oli keli eikä ukkosesta ollut tietoakaan niin meloimme suoraan Moossinaselän yli. Siinä tuuli pääsi vähän jo  puhaltamaan niin taisin mitata reissun kovimmat tuulet tuulimittarilla, noin 4,5m/s. Eli todella leppoisissa keleissä saimme tehdä reissua.

Noin tunti vierähti tässä välissä, Jääsaaren autiotuvan laituri oli tyhjä, mutta yllätys yllätys kun menimme tupaan. Se oli "vallattu" kahden ihmisen varusteilla. Jäljistä päätellen näytti että siellä oli jo oltu majoittuneena muutama päivä, lääkepurkitkin avoimessa pussissa suoraan näkyvissä.

Pidimme kahvinkeittotauon ja sen aikana kämpän "valloittajat" saapuivat pienellä perämoottorilla varustetulla ns. jokiveneellä paikalle. Keskustelussa selvisi että olivat majoittuneet tänne viikoksi ja pyytäneet loppuviikolle vielä jälkipolviakin tulemaan paikalle. 

 

 

 

Kerroin kyllä lähtiessä näkemykseni heidän toiminnasta, yritin olla rakentava palautteessani vaikka kovin korkealle en tuollaista toimintaa arvostanut. Olisihan siinä vieressä ollut veneilytukikohdan kota, joka olisi ehkä paremmin sopinut heidän tapaansa majoittua. Pari tuntia oli tauolla vierähtänyt, edelleen keli näytti olevan ennustetta parempi, joten eteenpäin kohti Punaista tupaa. 

 

Kiersimme Pienen Jääsaaren eteläkärjestä, pari melojaa tuli niillä seutuvilla vastaan eli olihan täällä muitakin liikkeellä. Melojat valitsivat reittinsä niin että ei tarvinnut tulla juttu etäisyydelle, mutta onhan tuolla onneksi tilaa väistellä.

 

Tuuli oli hyvin kevyt ja kun käänsimme suunnan lähes pohjoiseen Pienen Jääsaaren eteläkärjestä niin  tuntui tuuli loppuvan kokonaan. Muiden päivien tapaan silloin tällöin saatiin joku kalakin. Pääosin kalastus kyllä oli sellaista että saadut kalat siirtyivät takaisin järveen kasvamaan.  

 

 

 

 

Pohjoisella taivaalla oli tummia pilviä näkyvissä, taisinkin mainita että onkohan tyyntä myrskyn edellä. Juuri ennen kuin käänsimme Kaikunuoraan kuului muutama ukkosen jyrähdyn pohjoisesta mutta siihen se ukkonen meidän osalta tällä reissulla näköjään jäi. 

 

Säänhaltija oli kyllä nyt meidän puolella. Meloimme Punaisen tuvan rantaan ja vetäisimme kajakit rannalle. Samoihin aikoihin oli tuvalle tullut isä ja poika uisteluveneellä tauolle.Heidänkin reissu oli kaartamassa loppusuoralle.

Siirsimme varusteet autiotupaan ja valmistelimme reissun viimeistä päivällistä. Jälkiruuaksi oli tulossa tämän reissun totuttuun tapaan lättykestit, tällä kertaa kermavaahdon ja hillojen kera. 

 

 

 

Jossain vaiheessa huomasimme että tuvan pohjoispuolella oli useita melojia, suurin osa meloi Täyssinänrauhan rajakiveä kohti, mutta pari melojaa tuli tupaa kohti. Myöhemmin selvisi että kyseessä oli Helsingin merimelojien melontaryhmä, ryhmä majoittui nuoran pohjoispuolelle ja ryhmän vetäjät tulivat meille kaveriksi tuvalle. 

Aika nopeasti keskustelussa tuli meille jo hyvin tuttu teema aikaisemmilta melojien tapaamisilta. Ajatus menee jotenkin niin että tekeekö noilla ilmatäytteisillä kajakeilla oikeasti mitään, ei ne ainakaan melontamielessä kovin häävejä ole. Meitä se ennakkoasenne lähinnä ehkä huvitti mutta mukavahan siitä on keskustella. 

 

Useimmiten näille oikeille melojille tulee yllätyksenä että leppoisasti meloen teemme suunnilleen samanlaisia päivämatkoja kuin esim tämä ryhmä niillä oikeilla kajakeilla. 

Keskustelussa meille myös selvisi että vaativuusluokittelussa tämä heidän (ja meidän reissu) on 1 -4 asteikolla 2 tasoa, ehkä 3 mekin vielä selviäisimme mutta 4 päivämatkat olisi meille jo liian pitkiä. Vaativien olosuhteiden osalta olemme kyllä päässeet testaamaan omia kajakkejamme ja siltä osin olemme niihin erittäin tyytyväisiä. En tiedä onko se tarpeellista mutta 15m/s tuulessa niillä oli vielä oikeasti melko miellyttävä meloa, tunne oli vähän kuin olisi ollut surffaaassa. 

 

Ja sekin keskustelussa selvisi että meistä ei ketään olisi kelpuutettu mukaan heidän ryhmäänsä, mm. melontakilometrejä aivan liian vähän. Tosin tämä sopii meille todella hyvin, luulen että me emme sopeutuisikaan noin ison ryhmän mukaan ja nautimme siitä kun saamme edetä omaan tahtiin omassa rauhassa. 

Aidosti arvostan näitä ryhmän vetäjiä, ensinnäkin he ottavat ison vastuun kun suostuvat vetäjiksi tällaisille retkille. Toiseksi ei ole mikään helppo juttu "luovia" ison ryhmän erilaisten persoonien ja erilaisten intressien kanssa. Lisäksi ilman tällaisia reissujen vetäjiä jäisi nämä reissut toteutumatta ja monella jäisi nämä hienot kokemukset saamatta. 

 

Mietin muutamia eroja mitä nämä erilaiset kajakit näyttäisivät vaikuttavan. Me yleensä rantaudumme sinne, missä on upea ranta, aika usein se on joko kivikkoinen tai kallioinen, ei tarvi pelätä naarmuja. Ehkäpä toinen ero tulee varusteiden pakkaamisessa, näihin meidän ilmatäytteisiin on varusteiden pakkaaminen helppoa puuhaa, sen kun nostaa varustelaukun kyytiin. 

Minulla oli tälle reissulle seuraava pakkaus"järjestelmä".  20 L kylmälaukku missä lähtiessä lähes kaikki koko porukan kylmäsäilytyseväät jäisenä (n. 3kg erilaisia hyviä lihoja, n. 3 kg paistinmakkaroita, 1kg pekonia, 1kg leivänpäällisiä, reilu 1kg voita ja levitteitä, 500g juustoa, jne...) sujahti helposti selkäni taakse. Sen viereen käden ulottuville keitin, kahvi- ja paistinpannu, ruokavälineet sekä aukkopeite ja sadetakki.

Kajakin keulaan kuivamuonat yhdessä pussissa ja toisessa vesitiiviissä repussa vaatteet ja makuupussi. Lisäksi sinne riippumatto, tarppi ja makuualusta. Kaikki on helposti käden ulottuvilla, oli kyseessä pieni kahvitauko tai leiriytyminen.  

Ja melonta-alueelle liikkuminen on helppoa, nytkin pakkasimme auton perään kolme kajakkia, kolmen miehen viikon varusteet ja viikon ruuat, eikä auton perä tullut vielä edes täyteen. Kyllä sinne vielä yhden miehen kajakin ja varusteet olisi saanut soviteltua.

 

Onneksi jokainen saa valita omat kulkupelinsä, omat olemme päässeet testaamaan sekä tyynessä että myrskyssä ja molemmissa olemme olleet niihin tyytyväisiä. Meille riittää vallan hyvin että ehdimme viikossa nautiskellen kierrellä n. 150km lenkin. Kajakkiemme vakaus on meille melko tärkeä juttu, kaverit ovat innokkaita kalastajia ja minäkin sitä vähän välillä kokeilen. Itse taas innokkaana kuvaajana arvostan sitä että voin pitää kameraa koko ajan valmiudessa. Nytkin koko reissun ajan oli järjestelmäkamera ja siihen vaihtoobjektiivi jalkojen välissä. Kännykkäkamera samoin käden ulottuvilla. Helposti saatavilla on kyllä kokoajan vesitiivis pakkaus valokuvausvälineille, niitä tarvin yleensä vain jos sataa tai jos etenemme erittäin kovassa kelissä.

 

Torstai 6.8.

Reissun viimeinen aamu, totutusti liikkeelle. Noin 7:20 olimme lähtövalmiina ja kajakkien nokka kohti itää ja Nellimiä. Noin 20 km pitkästi Kaikunuoraa kohti Nellimiä, noin 2,5h melontaa ja kahvin keittotauko Moskväylän pienellä saarella. 

Tauon jälkeen matka jatkui kohti lähtöpistettä ja noin klo 13 olimme palanneet lähtöpaikalle. Varusteet autoon ja sitten nauttimaan Erähotellille ehkäpä annoksen koon mukaan yhtä kalleimmista lounaista mitä olen koskaan nauttinut. N. 25€ pienestä poronkäristysannoksesta on mielestäni kohtuullisen paljon, mutta näin korona-aikana mielellään edes vähän auttaa paikallista matkailuyrittäjää.

Hyvä reissu siis takana, reissun lopuksi kun oli vielä sovittuna sukulaispojan mökille saunominen niin elämä oli aika hyvässä mallissa. 

Saunan lauteilla oli hyvä suunnitella seuraavan vuoden reissua. Ennen kotimatkaa tuli tehtyä tähän jo kalenterivaraus ja oli mielenkiintoista huomata että meillä jokaisella oli samansuuntaiset ajatukset seuraavan vuoden reissusta. Suunnitelmissa olisi painua nyt "syvemmälle" Vätsärin erämaa-alueelle, mutta aika näyttää kuinka sen suunnittelu sitten etenee. 

 

Lopuksi täytyy vielä todeta Inarijärvestä ja retkeilystä siellä muutamia omia ajatuksia.

On se vaan uskomattoman upea järvi, ei tarvi miettiä että löytyykö sopivaa yöpaikkaa eikä tarvi kulkea tungoksessa. Erämaisia rantoja riittää kyllä retkeilijöiden tarpeisiin.

 

Inarijärvi on niin iso järvi että sitä on syytä kunnioittaa, niinkuin luontoa muutenkin.  Sen vuoksi mekin olemme sopineet että reissusuunnitelma päivitetään joka aamu ja sään muutoksia seurataan koko ajan. Tosin se antaa myös hyvät mahdollisuudet erilaisiin reittivalintoihin ja sitä kautta voi hyvin edetä huonommissakin olosuhteissa.  

Tämän vuoden reissulla säänhaltija oli meille uskomattoman suosiollinen, siitä saamme olla todella kiitollisia. Luulen että näin hyvässä säässä en enää koskaan pääse sinne nautiskelemaan, sen vuoksi tämän vuoden reissu tuntuu sitäkin paremmalta. 

 Reissun kuva-albumi