Nyt jo perinne, Inarijärven melonta elokuussa

Reissuun valmistautumista

Ukkosta sadetta poutaa, ukkosta, sadetta ...  ja vähemmän poutaa. Siltä näyttivät sääennusteet reissun lähestyessä. Tosin mitä lähemmäs reissun aloitus tuli, sitä paremmalta ennusteetkin näyttivät.

Tämän reissun toteutus sovittiin noin vuosi sitten edellisen reissun jälkeen. Silloin Inarijärvellä ensimmäistä kertaa melomassa ollut kaveri kysäisi että eikö täällä ole enempää näitä autiotupia. Kyseisellä reissulla olimme yöpyneet vain yhden yön autiotuvassa eli Suolistaipaleella ja poikkesimme tauolla Pisterinniemessä. Eli mietin uutta reissua tämä ajatus takaraivossa.

Minulle oli nyt neljäs reissu, tämän reissun miehitys lähes sama kuin vuosi sitten, yksi viime vuoden nelikosta on tällä kertaa poissa joukosta.

Jokaisen melontareissun Inarilla olen tähän asti aloittanut eri paikasta, siinä toinen suunnittelun lähtökohta. Lähtöpaikaksi sovimme Nellimin, siinä mielessä se on hyvä vaihtoehto, että sieltä voi lähteä melomaan huonommissakin olosuhteissa, kun vaihtoehtoisia etenemisreittejä löytyy useita.

Vielä yksi toivomus oli kavereilla reissun suhteen, edellisenä vuonna ajelimme lähtöpaikalle läpi yön ja lähdimme siitä samoilla silmillä melomaan, nyt oli toiveissa että ehtisimme väliyönä myös jonkin verran nukkua. Ajatuksissa oli toteuttaa rentoreissu, ei lähteä keräämään kilometrejä.

Etukäteen keskustelimme myös reissussa majoittumisesta, tällä kertaa varauduimme siinäkin eritavalla kuin vuosi sitten. Itse varasin mukaan riippumaton ja tarppikankaan, ajatuksena yöpyä  joko riippumatossa tai maassa tarppikankaan alla. Markus varasi mukaan yhden hengen teltan, riippumaton ja tarpin ja Petri varasi mukaan tarpin. 

Ruokien suhteen vanhaa hyväksi havaittua kaavaa, tuoreet lihat, grillimakkarat, levitteet,pekonit, voi, juustot leivänpäälliset yms jäisenä mukaan. Kuudelle päivälle varasimme ruuat mukaan ja viimeisenä päivänä ajattelimme käydä melonnan lopuksi ruokailemassa Nellimissä erähotellissa. Evästä oli tosin niin paljon että nälkää ei tarvinnut pelätä vaikka reissu jostain syystä venähtäisi.

Torstai 30.7. 

Puolen päivän seutuville ajoitimme lähtöhetken, lieneekö kello ollut 12:30 kun kaverit ajelivat pihalleni ja pääsimme pakkaamaan tavarat autooni. Hyvin sopi autoni takatilaan kolme ilmatäytteistä kajakkia ja kolmen miehen viikon varusteet ja ruuat. Jotain tuoreena vietäviä eväitä jätimme hankittavaksi Ivalosta. Ensimmäisen päivän tavoite oli ajella Posion ja Kemijärven rajamaille kesämökille yöksi, mistä jatkaisimme matkaa aamulla eteenpäin. Hyvissä ajoin olimmekin jo mökillä, joten reissun suunnittelun yksi tavoitteista täyttyi heti alussa, hyvät yöunet ennen melontapäivää. 

Todella upeassa säässä näytti reissu alkavan.

 

Perjantai 31.7.

Aikainen herätys, olihan edessä vielä noin 4,5 h ajoaikaa ja tauot vielä sen päälle. Porttipahdassa kahvitauko, Ivalossa kauppareissu, Kultahipussa lounas ja sen jälkeen kohti Nellimiä, minne saavuimme melko tarkasti puolenpäivän maissa. Lähtöpaikkana taas veneilysatama. 

Vaatteiden vaihto, varusteiden purku autosta ja kajakkien täyttäminen. Sen jälkeen varusteiden pakkaus kajakkeihin. 

Ilmatäytteisten kajakkien yksi hyvä puoli on siinä että niihin on helppo pakata varusteet, 20 L kylmälaukkukin sujahtaa hyvin kajakin kannen alle. Kaikki vaatteet ja majoitusvälineet voi pakata yhteen vesitiiviiseen reppuun ja sijoittaa sen kajakkiin sopivaan paikkaan. Ajomatkan aikana olimme tehneet lopullisen päätöksen ensimmäisen päivän melontareitistä. Inarijärvi on niin iso järvi että siellä joutuu reissusuunnitelmansa päivittämään joka päivä, olosuhteiden mukaan. Vaihtoehtoina oli ensimmäiseksi yöpaikaksi erään kesämökin pihapiiri tai Kärppäsaaren autiotupa ja päätimme mennä Kärppäsaarelle.

Noin 13:20 starttasimme järvelle. Upeassa kelissä pääsimme aloittamaan reissua, Nellimvuonosta ulos, Paksuvuonosta yli ja sen jälkeen Lusmasaaren koilliskulmaan ensimmäiselle tauolle noin 1,5h melonnan jälkeen. Tauon jälkeen kohti Satapetäjäselkää, missä saimme meloa kevyessä takatuulessa. 

 

Toisen noin 1,5h melonnan jälkeen pysähdyimme Puuniemensaarista vajaa kilometri pohjoiseen olevalle pienelle saarelle välipalalle ja kahvin keittoon. 

Keli vain parani ja tauon jälkeen saimme jatkaa matkaa jo lähes peilityynellä järvellä. Suunta kohti Lauttasaaria ja siitä suunta luoteeseen Tavessaaren länsipäätä. Lopuksi ihan peilityyntä järveä pitkin Sammakkoselän eteläosasta Kärppäsaareen autiotuvan rantaan. Noin 25 km ja reilu 7h taukoineen vierähti tähän ensimmäisen päivän etappiin.

Nuotiopaikan ympärillä istui iso joukko väkeä, laiturissa oli pari moottorivenettä ja yksi kirkkovene. Pienen tauon jälkeen valmistelimme grillikodassa hyvän iltaruuan ja samaan aikaan muut moittujat näyttivät vetäytyvän jo yölevolle. Markus ja Petri yöpyivät kodassa ja itse viritin riippumaton ja tarppikankaan itselleni yöpaikaksi. Aivan uskomattoman upeaa luonnon näytelmää auringon laskiessa saimme seurata rauhassa, kun kaikki muut leiriytyjät olivat jo vetäytyneet majoitteisiinsa.

Lauantai 1.8

Sovimme jo illalla että nousemme aamusta ajoissa ylös niin ehdimme hoitaa oman aamupalamme ennen isomman ryhmän aamutouhuja. Noin 8:20 olimme jo melomassa eteenpäin. Petri ja Markus olivat aloittaneet uistimen vetämisen eilen heti reissun alusta ja jotain tulostakin oli jo tullut. Minäkin ajattelin tänään aloittaa oman kalastamisen, olihan edellisestä kerrasta jo vierähtänyt lähes vuosi. 

Pienehkössä tuulessa lähdimme liikkeelle, tänään tavoitteena Hoikka Petäjäsaaressa oleva Petäjäsaaren autiotupa. Pätkän verran Suovanuoraa ja sen  jälkeen käänsimme etelään Kärppäsaaren ja Suovasaaren väliseen salmeen. Liinassalmen kautta Liinasvuonoon ja sopivasti noin 1,5h melonnan jälkeen Markus sai ison harrin ja meloimme vieressä olevan Palkissaaressa olevan niemennokan suojaan kahvinkeittotauolle. Olimme jo etukäteen sopineet että liikumme leppoisasti ilman kiirettä, tauko venähtikin reilun 1,5h mittaiseksi. Tauon jälkeen arvioimme keliä ja totesimme että jatkamme suoraan Kasariselän poikki kohti Petäjäsaaria. Olen ollut varsin onnekas, neljäs kerta Kasariselällä ja joka kerta se on näyttänyt minulle lempeimmän puolensa. Noin 14:30 saavuimme autiotuvan rantaan.  Pari uistelijaa oli nuotiolla istuskelemassa mutta autiotupa oli tyhjänä. 

Oli hyvää aikaa katsastella ympärilleen ja tulokahvien jälkeen virittelin riippumaton ulos ja otinkin hyvät päiväunet riippumatossa. Uisteluveneitäkin oli jonkin verran liikkeellä ja laituriin kiinnittyi yksi vähän isompi paikallinen vene. Aikaa oli hyvin ja tänään oli ensimmäinen lätynpaistopäiväkin ohjelmassa. 

Onhan se mukavaa kun melojana voi olla avuksi moottoriavusteiselle kulkijalle, laiturissa olijoilla oli nimittäin ongelmana puhelimen lataaminen, ilmeisesti latauspistoke rikki. Lainasin heille virtapankkia niin saivat puhelimensa ladattua.  Inarijärvi tarjoili meille taas todella upean illan  

Sunnuntai 2.8.

Olimme jo reissun suunnitteluvaiheessa ajatelleet että vietämme täällä yhden välipäivän, se sopi hyvin leppoisaksi suunniteltuun retkeen. Aamu oli vähän kostean ja pilvisen oloinen. Rentoa oleskelua, kirjan lukemista, nuotiolla istuskelua ja herkullisen kalakeiton syöntiä. Tarjolla oli harrikeittoa ja taimenkeittoa. Myöhemmin iltapäivällä lähdin tutustumaan maastoon ja nousin katselemaan Petäjäsaarten välistä salmea sen kämpän eteläpuolella olevan jyrkänteen päältä. Sieltä patikoin vielä saaren koillispäässä olevan jyrkänteen reunoille ihmettelemään ja katselemaan petäjien välistä Kasariselälle. Markus ja Petri panostivat enemmän kalastukseen ja tutustuivat samalla meloen lähiympäristöön. Inarijärvi tuntui olevan meille tällä kertaa erittäin suosiollinen, tuntui että illat vaan kaunistuvat kerta kerran jälkeen. 

 

 

 

Maanantai 3.8.

Aamusta taas ajoissa hereille, jo aikaisempien reissujen tavoin, nautittaan upeat illat ja hienot aamut hereillä. Aamupalan jälkeen vähän ennen klo 08 olimme jo kajakeissa lähdössä liikkeelle. Kevyt tuuli puhalteli mukavasti takaa kun suuntasimme kohti Leveä Petäjäsaaren eteläkärkeä. Ensimmäiset kalatkin nappailivat eteläkärjessä olevien saarten välissä. Ensimmäisenä tavoitteena oli minullekin käymätön paikka Suovasaaren veneilytukikohta, kiersimme Korkia Petäjäsaaren pohjoispuolelta ja Suovasaarten pohjoispuolelta saarten väliseen salmeen ja siitä tukikohtaan. Melonta aikaa taisi vierähtää reilut kaksi tuntia. Olin jo etukäteen kertonut että tänään on lätynpaistopäivä ja se tapahtuu Suovasaaressa. Paikallinen lähes savusauna näytti siltä että sitä oli lähiaikoinakin käytetty, mutta vieraskirjan mukaan sen lämmittäminen olisi vaatinut koko päivän, ei testattu. Pienehkö avovene porukka lähialueen mökiltä kävi tutustumassa paikkaan ja aikoivat jatkaa matkaa jääluolalle. Me keittelimme rauhassa kahvit ja paistoimme lätyt kahville kaveriksi.

 

Oma taukomme venähti noin 2,5 h mittaiseksi, mutta eihän meillä kiirettä ollutkaan, seuraava suunniteltu majapaikka oli sen verran lähellä. Meloimme lähes peilityynen Pikku Kapaselän yli Käyränokka saarille ja pienellä katselulla löysimme sopivan leiripaikan itäisimmän saaren

länsipuolelta. Paikka oli siinä mielessä erinomainen, kävisi tuuli mistä suunnasta tahansa niin siinä saisi olla melko hyvin tuulensuojassa. 

 

Leiripaikan pohjoispuolella oli saari, minkä palamista ja sammuttamista sain seurata aitiopaikalta vuonna 2013. En nyt käynyt jalkautumassa saareen, mutta kajakista arvioiden ei kasvusto ollut vielä oikein toipunut. Voi olla että vie satavuotta ennen kuin tuolla saarella on taas kunnollinen puusto. Viritimme leirin kuntoon, pari riippumattoa ja yksi teltta. Nuotiopaikka oli jo valmiiksi valmisteltu kallion päälle, joten siltä osin riitti kun keräsimme polttopuut.

Kun olimme saaneet leirin valmiiksi niin lähdimme jatkamaan päivän melontaa, suuntana Ukonsaari.

Tuuli oli hieman noussut tauon aikana ja kun kiersimme Käyränokka saarten väleistä kohti Palo-Ukon pohjoispäätä saimme mukavan takatuulen avuksi melontaan. Kiersimme Ukonsaaren laiturille saaren pohjoispuolelta ja nousimme katselmaan maisemia saaren huipulle. Olimme nyt suunnitellun reissun läntisimmässä pisteessä ja tästä alkaisi paluumatka.

 

 

 

 

 

 

 

 Ensimmäisen osan paluumatkasta meloimme Ukkosaaren eteläpuolelta samoin kuin Palo-Ukon ja Käyränokkasaartenkin osalta. Joskus hieman klo 18 jälkeen olimme taas leirissä valmiina aloittamaan päiväruuan valmistuksen. Harvoin arkena pääsee ulos syömään näin lähelle vettä. Jokainen kokeili illan aikana kalastusta myös rannalta ja lopuksi oli mukava istuskella iltanuotiolla nauttimassa luonnonrauhasta.

 

 Tiistai 4.8.

Meille harvinaisen "hidas" aamu, taisimme nukkua jopa klo 07 asti. Liikkeelle lähdimme lähes tyynessä säässä noin klo 09. Ensin Pikku Kapaselän ylitys, sitten Iso Kapaselän ylitys. Vajaan kahden tunnin melonnan jälkeen pysähdyimme kahvin keitto tauolle Makia Petäjäsaaren tai toiselta nimeltä Ahmasaaren eteläkärjen kallioiselle rannalle. Viereiseltä suolta keräsimme tyhjentyneen kanamunakotelon lähes täyteen hilloja tulevaa lättykestiä varten. 

 

 

 

 

Noin tunnin tauon jälkeen matka jatkui, meloimme jylhän salmen läpi Vehersaaren itäpuolelta ja suuntasimme Palosaaren ja Nilisaaren välistä kohti Mahlatin nuoran suuaukkoa. Joitakin uisteluveneitä näytti olevan liikkeellä, muuten saimme meloskella rauhassa. 

 

Koskisaaaren pohjoispuolla ja Vuoriaisen itäpuolella olevaan lahden pohjukkaan meloimme seuraavalle tauolle, melonta-aikaa vierähti tänne noin kolme tuntia. 

Tauon jälkeen oli vielä ohjelmassa matkan jatkaminen teemalla katsellaan sopivaa leiripaikkaa, joka löytyikin noin tunnin melonnan jälkeen Palokotaniemen pohjoispuolella olevan lahden pohjukasta.

 

 

 

 

Jokainen etsi maastosta itselleen sopivan yöpymispaikan, riippumatoille se on helppo löytää ja Markus löysi itselleen hyvän tasaisen paikan kallion päältä ison kaatuneen kelon kyljestä. Lähes koko päivän olimme saaneet meloa melkein tyynessä säässä, illaksi tuuli kuitenkin hieman voimistui. Sääennusteita kun tutkimme niin ne lupailivat seuraavalle päivälle ukkosta ja sadetta, mutta totesimme että seuraavana päivänä edetään taas olosuhteiden mukaan. 

 

Keskiviikko 5.8.

Aamusta noin klo 08 liikkeelle. Ensimmäisenä tavoitteena Korkia-Maura ja siellä oleva jääluola. Kiersimme Laattianiemen ja suuntasimme kohti Lammaskotasaarta. Veskoniemen rakennukset näkyivät jostain saarten välistä, käänsimme Lammaskotasaaren ja Lankovaaran väliin ja saimme mukavan takatuulen avuksi. Saarten välistä Piltsiselälle ja kohti Korkia-Mauraa. Inarijärven mielenkiintoiset tuulet tulivat nyt hyvin esille. Piltsiselällä tuuli puhalsi takaa kaakosta mutta kun käänsimme suunnan kohti koillista niin tuuli olikin kääntynyt 180 astetta ja puhalsi luoteesta. 

Rantauduimme jääluolan kohdalle parin tunnin melonnan jälkeen ja hetken kuluttua menimme sinne sisään. Eipä ollut enää kovin paljoa jäätä jäljellä luolan pohjalla, osa pohjasta oli jo näkyvissä veden alta. Minulle kolmas käynti täällä ja näin vähänä en ole siellä jäätä nähnyt vaikka ensimmäisellä käynnilläni olin siellä vasta elokuun lopussa. 

 

Vierailun jälkeen suuntana Iso Jääsaari ja siellä oleva autiotupa, sen verran leppoisa oli keli eikä ukkosesta ollut tietoakaan niin meloimme suoraan Moossinaselän yli. Siinä tuuli pääsi vähän jo  puhaltamaan niin taisin mitata reissun kovimmat tuulet tuulimittarilla, noin 4,5m/s. Eli todella leppoisissa keleissä saimme tehdä reissua.

Noin tunti vierähti tässä välissä, Jääsaaren autiotuvan laituri oli tyhjä, mutta yllätys yllätys kun menimme tupaan. Se oli "vallattu" kahden ihmisen varusteilla. Jäljistä päätellen näytti että siellä oli jo oltu majoittuneena muutama päivä, lääkepurkitkin avoimessa pussissa suoraan näkyvissä.

Pidimme kahvinkeittotauon ja sen aikana kämpän "valloittajat" saapuivat pienellä perämoottorilla varustetulla ns. jokiveneellä paikalle. Keskustelussa selvisi että olivat majoittuneet tänne viikoksi ja pyytäneet loppuviikolle vielä jälkipolviakin tulemaan paikalle. 

 

 

 

Kerroin kyllä lähtiessä näkemykseni heidän toiminnasta, yritin olla rakentava palautteessani vaikka kovin korkealle en tuollaista toimintaa arvostanut. Olisihan siinä vieressä ollut veneilytukikohdan kota, joka olisi ehkä paremmin sopinut heidän tapaansa majoittua. Pari tuntia oli tauolla vierähtänyt, edelleen keli näytti olevan ennustetta parempi, joten eteenpäin kohti Punaista tupaa. 

 

Kiersimme Pienen Jääsaaren eteläkärjestä, pari melojaa tuli niillä seutuvilla vastaan eli olihan täällä muitakin liikkeellä. Melojat valitsivat reittinsä niin että ei tarvinnut tulla juttu etäisyydelle, mutta onhan tuolla onneksi tilaa väistellä.

 

Tuuli oli hyvin kevyt ja kun käänsimme suunnan lähes pohjoiseen Pienen Jääsaaren eteläkärjestä niin  tuntui tuuli loppuvan kokonaan. Muiden päivien tapaan silloin tällöin saatiin joku kalakin. Pääosin kalastus kyllä oli sellaista että saadut kalat siirtyivät takaisin järveen kasvamaan.  

 

 

 

 

Pohjoisella taivaalla oli tummia pilviä näkyvissä, taisinkin mainita että onkohan tyyntä myrskyn edellä. Juuri ennen kuin käänsimme Kaikunuoraan kuului muutama ukkosen jyrähdyn pohjoisesta mutta siihen se ukkonen meidän osalta tällä reissulla näköjään jäi. 

 

Säänhaltija oli kyllä nyt meidän puolella. Meloimme Punaisen tuvan rantaan ja vetäisimme kajakit rannalle. Samoihin aikoihin oli tuvalle tullut isä ja poika uisteluveneellä tauolle.Heidänkin reissu oli kaartamassa loppusuoralle.

Siirsimme varusteet autiotupaan ja valmistelimme reissun viimeistä päivällistä. Jälkiruuaksi oli tulossa tämän reissun totuttuun tapaan lättykestit, tällä kertaa kermavaahdon ja hillojen kera. 

 

 

 

Jossain vaiheessa huomasimme että tuvan pohjoispuolella oli useita melojia, suurin osa meloi Täyssinänrauhan rajakiveä kohti, mutta pari melojaa tuli tupaa kohti. Myöhemmin selvisi että kyseessä oli Helsingin merimelojien melontaryhmä, ryhmä majoittui nuoran pohjoispuolelle ja ryhmän vetäjät tulivat meille kaveriksi tuvalle. 

Aika nopeasti keskustelussa tuli meille jo hyvin tuttu teema aikaisemmilta melojien tapaamisilta. Ajatus menee jotenkin niin että tekeekö noilla ilmatäytteisillä kajakeilla oikeasti mitään, ei ne ainakaan melontamielessä kovin häävejä ole. Meitä se ennakkoasenne lähinnä ehkä huvitti mutta mukavahan siitä on keskustella. 

 

Useimmiten näille oikeille melojille tulee yllätyksenä että leppoisasti meloen teemme suunnilleen samanlaisia päivämatkoja kuin esim tämä ryhmä niillä oikeilla kajakeilla. 

Keskustelussa meille myös selvisi että vaativuusluokittelussa tämä heidän (ja meidän reissu) on 1 -4 asteikolla 2 tasoa, ehkä 3 mekin vielä selviäisimme mutta 4 päivämatkat olisi meille jo liian pitkiä. Vaativien olosuhteiden osalta olemme kyllä päässeet testaamaan omia kajakkejamme ja siltä osin olemme niihin erittäin tyytyväisiä. En tiedä onko se tarpeellista mutta 15m/s tuulessa niillä oli vielä oikeasti melko miellyttävä meloa, tunne oli vähän kuin olisi ollut surffaaassa. 

 

Ja sekin keskustelussa selvisi että meistä ei ketään olisi kelpuutettu mukaan heidän ryhmäänsä, mm. melontakilometrejä aivan liian vähän. Tosin tämä sopii meille todella hyvin, luulen että me emme sopeutuisikaan noin ison ryhmän mukaan ja nautimme siitä kun saamme edetä omaan tahtiin omassa rauhassa. 

Aidosti arvostan näitä ryhmän vetäjiä, ensinnäkin he ottavat ison vastuun kun suostuvat vetäjiksi tällaisille retkille. Toiseksi ei ole mikään helppo juttu "luovia" ison ryhmän erilaisten persoonien ja erilaisten intressien kanssa. Lisäksi ilman tällaisia reissujen vetäjiä jäisi nämä reissut toteutumatta ja monella jäisi nämä hienot kokemukset saamatta. 

 

Mietin muutamia eroja mitä nämä erilaiset kajakit näyttäisivät vaikuttavan. Me yleensä rantaudumme sinne, missä on upea ranta, aika usein se on joko kivikkoinen tai kallioinen, ei tarvi pelätä naarmuja. Ehkäpä toinen ero tulee varusteiden pakkaamisessa, näihin meidän ilmatäytteisiin on varusteiden pakkaaminen helppoa puuhaa, sen kun nostaa varustelaukun kyytiin. 

Minulla oli tälle reissulle seuraava pakkaus"järjestelmä".  20 L kylmälaukku missä lähtiessä lähes kaikki koko porukan kylmäsäilytyseväät jäisenä (n. 3kg erilaisia hyviä lihoja, n. 3 kg paistinmakkaroita, 1kg pekonia, 1kg leivänpäällisiä, reilu 1kg voita ja levitteitä, 500g juustoa, jne...) sujahti helposti selkäni taakse. Sen viereen käden ulottuville keitin, kahvi- ja paistinpannu, ruokavälineet sekä aukkopeite ja sadetakki.

Kajakin keulaan kuivamuonat yhdessä pussissa ja toisessa vesitiiviissä repussa vaatteet ja makuupussi. Lisäksi sinne riippumatto, tarppi ja makuualusta. Kaikki on helposti käden ulottuvilla, oli kyseessä pieni kahvitauko tai leiriytyminen.  

Ja melonta-alueelle liikkuminen on helppoa, nytkin pakkasimme auton perään kolme kajakkia, kolmen miehen viikon varusteet ja viikon ruuat, eikä auton perä tullut vielä edes täyteen. Kyllä sinne vielä yhden miehen kajakin ja varusteet olisi saanut soviteltua.

 

Onneksi jokainen saa valita omat kulkupelinsä, omat olemme päässeet testaamaan sekä tyynessä että myrskyssä ja molemmissa olemme olleet niihin tyytyväisiä. Meille riittää vallan hyvin että ehdimme viikossa nautiskellen kierrellä n. 150km lenkin. Kajakkiemme vakaus on meille melko tärkeä juttu, kaverit ovat innokkaita kalastajia ja minäkin sitä vähän välillä kokeilen. Itse taas innokkaana kuvaajana arvostan sitä että voin pitää kameraa koko ajan valmiudessa. Nytkin koko reissun ajan oli järjestelmäkamera ja siihen vaihtoobjektiivi jalkojen välissä. Kännykkäkamera samoin käden ulottuvilla. Helposti saatavilla on kyllä kokoajan vesitiivis pakkaus valokuvausvälineille, niitä tarvin yleensä vain jos sataa tai jos etenemme erittäin kovassa kelissä.

 

Torstai 6.8.

Reissun viimeinen aamu, totutusti liikkeelle. Noin 7:20 olimme lähtövalmiina ja kajakkien nokka kohti itää ja Nellimiä. Noin 20 km pitkästi Kaikunuoraa kohti Nellimiä, noin 2,5h melontaa ja kahvin keittotauko Moskväylän pienellä saarella. 

Tauon jälkeen matka jatkui kohti lähtöpistettä ja noin klo 13 olimme palanneet lähtöpaikalle. Varusteet autoon ja sitten nauttimaan Erähotellille ehkäpä annoksen koon mukaan yhtä kalleimmista lounaista mitä olen koskaan nauttinut. N. 25€ pienestä poronkäristysannoksesta on mielestäni kohtuullisen paljon, mutta näin korona-aikana mielellään edes vähän auttaa paikallista matkailuyrittäjää.

Hyvä reissu siis takana, reissun lopuksi kun oli vielä sovittuna sukulaispojan mökille saunominen niin elämä oli aika hyvässä mallissa. 

Saunan lauteilla oli hyvä suunnitella seuraavan vuoden reissua. Ennen kotimatkaa tuli tehtyä tähän jo kalenterivaraus ja oli mielenkiintoista huomata että meillä jokaisella oli samansuuntaiset ajatukset seuraavan vuoden reissusta. Suunnitelmissa olisi painua nyt "syvemmälle" Vätsärin erämaa-alueelle, mutta aika näyttää kuinka sen suunnittelu sitten etenee. 

 

Lopuksi täytyy vielä todeta Inarijärvestä ja retkeilystä siellä muutamia omia ajatuksia.

On se vaan uskomattoman upea järvi, ei tarvi miettiä että löytyykö sopivaa yöpaikkaa eikä tarvi kulkea tungoksessa. Erämaisia rantoja riittää kyllä retkeilijöiden tarpeisiin.

 

Inarijärvi on niin iso järvi että sitä on syytä kunnioittaa, niinkuin luontoa muutenkin.  Sen vuoksi mekin olemme sopineet että reissusuunnitelma päivitetään joka aamu ja sään muutoksia seurataan koko ajan. Tosin se antaa myös hyvät mahdollisuudet erilaisiin reittivalintoihin ja sitä kautta voi hyvin edetä huonommissakin olosuhteissa.  

Tämän vuoden reissulla säänhaltija oli meille uskomattoman suosiollinen, siitä saamme olla todella kiitollisia. Luulen että näin hyvässä säässä en enää koskaan pääse sinne nautiskelemaan, sen vuoksi tämän vuoden reissu tuntuu sitäkin paremmalta. 

 Reissun kuva-albumi