Vaellusvuosi 2020 lopullaan, vaellusvuosi 2021 vielä vain suunnitelmissa

 Katsetta taakse ja ehkä myös eteenpäin

Taas kerran sydäntalvi meni ilman isompia retkeilyjä, kaamosajan vaellus edelleenkin odottelee toteutumistaan. Olen usein todennut että ellei mitään suunnittele niin ei myös mitään tapahdu, tämän vuoden osalta onneksi suurin osa suunnitelluista retkistä myös toteutui.

Alunperin olin suunnitellut kevätvaelluksen kaksivaiheisena, ensin Inarijärvelle hiihtovaellukselle ja sieltä siirtyminen käsivarteen. Mutta yksi puhelinsoitto saattaa kaiken muuttaa ja niin muuttikin. Sain puhelun pohjoisesta että olisinko valmis hoitamaan Kalkkuoaivin autiotuvan lattiasaneerauksen. Siitä alkoi uusi suunnittelu, sitten tuli vielä koronavirus sekoittamaan tilannetta. Inarin järven reissu jäi ja päätimme että nyt voisi olla hyvä aika hoitaa tuo kämpän lattia ja sisustus parempaan kuntoon.

Edellisen kevään talkoissa Ropin autiotuvalla meinasi lumet loppua ja oikeastaan loppuivatkin kesken talkoiden ja nyt kohde oli vielä vähän alempana, siksi ajoitimme talkoot huhtikuun alkupuolelle. 

Lunta tulikin sitten talvella ainakin omiksi tarpeiksi. Oli täysi talvi kun siirryimme talkookohteelle. Homma hoitui siellä suunnitellusti ja saimme itsellemme rakennetussa aikataulussa homman hoidettua, mitä nyt ulkoportaat jäivät tekemättä kun lunta oli kämpän edessä niin paljon ettei ollut mitään mahdollisuutta sovitella porrasta paikoilleen. 

Talkoiden jälkeen hiihtovaellus Kilpisjärvelle hyvinkin talvisissa olosuhteissa, ihan ok viikko tästä tuli kaiken kaikkiaan. Olosuhteet oli hyvin talviset, vielä ei ollut kevään merkkejä näkyvissä.

Kevät tulikin hitaasti ja toukokuun puolivälin seutuvilla kaveri soitti, että hän lähtee käymään vielä Kilpisjärvellä pilkkireissulla. Oma päätös lähteä mukaan syntyi nopeasti, hyvä mahdollisuus käydä vielä tunturissa hiihtämässä. 

20.5. ajo pohjoiseen ja samantien yötä vasten hiihto tunturiin. Kaveri oli jäämässä Saarijärven lähelle pilkille mutta itse olin ajatellut hyödyntää hyvät kelit ja käyttää tunturissa oloajan tehokkaasti. Ensimmäisen hiihto-osuuden jälkeen muutama tunti lepoa aamuyöllä teltassa, sitten hiihto Saarijärven kämpälle, tauko, hiihto Kuonjarjohkan autiotuvalle, hyvä tauko, hiihto Meekonautiotuvalle. Yöpyminen siellä ja heti aamusta lähdin jatkamaan kohti Pitsusjärveä upeassa hankikelissä. Sitten olikin koko päivä aikaa nautiskella unelmakelistä Pitsusjärven maisemissa. Seuraavana aamuna paluumatkalle, tuntureiden yli suoraan Kuonjarjohkaan, siellä taas kunnon tauko ja vasta illaksi Saarijärvelle. Kavereita ei näkynyt missään ja puhelimella selvisi että he olivat jo siirtyneet Kilpisjärvelle ja houkuttelivat minuakin vielä hiihtämään sinne saunomaan. Mutta nyt kun aurinko ei laskenut enää lainkaan niin oli hienoa olla tunturissa, tilasin saunan aamu viideksi ja hiihtelin aamuyöstä kylälle. 

Sitten reilu kaksi viikkoa töitä ja auton keula kohti pohjoista. Viikko vierähti Lemmenjoen erämaa-alueella, upea reissu, erityisesti erämaa-alueen osuudella. Eli uutta reissua lienee sinne suunnalle tiedossa. 

Sitten olikin reilun kuukauden työpätkä ennen seuraavaa reissua. Heinäkuun lopulla taas auton keula kohti pohjoista ja Inarijärveä. Viikko vierähti Inarijärvellä uskomattoman upeissa olosuhteissa. Luulen että niin hyvissä olosuhteissa en toistamiseen pääse siellä viikkoa viettämään. 

 

 

Kuuden viikon työputki ja ruskaa katsomaan. Viikko vierähti Ylläksen ympäristössä lähiretkeilyn parissa, taas kerran upeaa väriloistoa oli ta

rjolla. Sitten joutuikin odottelemaan lähes kaksi ja puolikuukautta seuraavaa pohjoisen reissua. 

Vajaa viikko ennen joulua ajo Äkäslompoloon, lunta olikin tavanomaista vähemmän, tulohetkellä n. 25cm. On ollut hienoa nauttia olostaan kun ei ole ollut minkäänlaista ennakolta suunniteltua ohjelmaa. Paria reilun 20 asteen pakkaspäivää lukuunottamatta olen käynyt joka päivä hiihtämässä ja lisäksi tietysti Soolon kanssa kävellen lenkkeilemässä. Sitten kirjojen lukemista, sudokun tekoa, hyvää ruokaa, päiväunia jne... 

Nyt tätä kirjoittaessa alkaa kotiinlähtö jo lähestymään, vielä pari yötä ja auton keula kohti etelää.

Sellaista retkeilyä vuonna 2020, kuusi hyvää reissua pohjoiseen. 

Uusi vuosi uudet kujeet

Jotain on tullut suunniteltua mutta jotain on vielä suunnittelematta. Jos talven työkuviot sen mahdollistavat niin jonnekin voisin lähteä sydäntalven hiihtovaellukselle, Pudasjärvelle oman kämpän seutuville?, Posiolle Mustarinnan tunturialueelle? Joku hiihtovaellus lähialueella? Käsivarteen?  Mutta sen aika näyttää. Voi olla että nyt pitää vähäksi aikaa kyllä keskittyä hoitamaan työasioita.

Perinteinen käsivarren reissu on parhaillaan hahmottumassa, näillä näkymin parisen viikkoa olen varaamassa kevätvaellukselle aikaa. Ehkäpä joku pikku talkoohommakin voisi samalla hoitua. Koronavirus on yksi kysymysmerkki mikä vaikuttaa myös retkeilyyn. Pitkästä aikaa olisi mukava suunnata osa kahden viikon reissusta norjan puolelle, mutta onko se mahdollista ensi keväänä? Vaihtoehtoisenan suunitelmana onkin vuoden takainen suunnitelma, ensin viikoksi Inarijärvelle hiihtovaellukselle ja sen jälkeen viikoksi käsivarteen. Aika näyttää mutta aika on kuitenkin noille seutuville alustavasti kalenterista varattu. 

Saako Lemmenjoen vaellusreissu jatkotarinan? Mielessä olen sitä pyöritellyt mutta mitään suunnitelmaa siitä ei ole olemassa eikä osaa edes vielä hahmottaa että mahtaisiko työasiat edes antaa siihen mahdollisuutta. Mutta nyt jo perinteinen Inarijärven reissu on jo hyvin mietittynä, tosin vielä ehkä pientä hienosäätöä aikataulun kanssa. Jokatapauksessa suunnilleen samoihin aikoihin on tarkoitus mennä sinne kuin mitä tänä vuonna siellä oltiin.

Sitten alkaakin kallistua syksyn puolelle, ruskaretkeilyä lienee taas vuorossa, eihän noita värejä voi vastustaa, viikko 39 taas todennäköisesti Ylläksen ympäristössä. 

Joulun viettoa pohjoisessa, kovin houkuttelevalta kuulostaa, mutta sitä ehtii pohtia kyllä varmaan joskus tuolla syksymmällä. 

Hyvää ja reissurikasta retkeilyvuotta 2021 kaikille kanssakulkijoille.