sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kevät vaellus lähestyy

Jos asiat rullaavat suunnitellusti, niin tästä kahdenviikon päästä olen hiihtämässä hienossa valkoisessa tunturilaaksossa upeissa maisemissa ja tietysti aurinko paistaa ja tuuli on takana.

Reisu alkaa tästä pikkuhiljaa hahmottumaan, kuten jo aikaisemmin arvelin, niin tämän kevään sovittu lätynpaistopaikka on alkanut hahmottumaan Lossun suunnalle, aika näyttää että kummalle kämpälle.
Joka tapauksessa Kilpikseltä lähtö ja kova yritys olisi päästä suksille 11.4.
Lätynpaistopaikalle starttaa mahdollisesti muitakin lätynpaistajia samana päivänä, joten voi olla että osan matkaa saan matkaseuraakin tuolle välille.

Lossulta sitten luoteeseen, eli Norjanpuolelle olisi tarkoitus lähteä nautiskelemaan hiljaisuudesta ja upeista maisemista. Oletus on, että siellä saamme Ronin kanssa kulkea aivan omissa oloissamme.
Ainakin viisi vuorokautta löytyisi suunnitellusta aikataulusta hyvin aikaa hiihdellä niissä maisemissa.
Muutamia mielenkiintoisia tavoitepaikkoja on taas tiedossa "tutkimusmatkalle".

Sitten pitänee pistäytyä katsomassa Käsivarren ruuhkaa, tosin yritän ajoittaa sen niin, että ruuhka, joka monesti etenee aaltoliikkeenä, olisi sillä hetkellä kylän pinnassa, tosin jonkun toisen kyselemänä on kyseisen viikonlopun aikana Pitsuksen varaustupa täynnä, mutta se ei minua häiritse. Monesti olen hiihdellyt Pitsuksen "ruuhkatuvalle" viikonloppuna ja silloin siellä on yleensä ollut varsin rauhallista, näin ehkä vihjeenä toisillekin, että reissun voi aloittaa muulloinkin kuin viikonloppuna.

Sitten jos sää sallii ja mielihalut on samat kuin nyt, niin matka jatkuu Pitsukselta itään, joko Somaksen kautta norjan puolelle tai toinen vaihtoehto on hiihdellä Toskalharjin kautta Valtijokilaaksoon ja sieltä Taabmalle. Sieltä sitten muutamaksi päiväksi norjan puolelle, sieltä löytyy taas alue, jossa on hyvä mahdollisuus hiihdellä aivan omissa oloissaan ja sielläkin on vähän "tutkimusmatkaa" tiedossa, kun ehkäpä yritän katsella alueella olevaa pientä kämppää, jota ei löydy kartoista.

Parin viikon vaelluksen jälkeen lienen taas Taabmalla ja alan kääntämään suksen kärkiä ja Ronin nokkaa kohti Kilpisjärveä. Loppureitti on vähän kiinni silloisista keliolosuhteista ja kylälle paluupäivästä, joka on vieläkin vähän arvailujen varassa, mutta varmaankin 26.4. pitänee tulla johonkin aikaan tienlaitaan.

Reissukuume ei siis ole yhtään laskenut.

Kotikulmille ei sitten kunnon talvea tullut tänäkään vuonna, onneksi pääsiäisen aikaan pääsemme Ronin kanssa muutamaksi päiväksi testaamaan ahkion vetoa koillismaalle. Saadaan vähän testattua uusia aisoja ennen reissua ja tarvittaessa voidaan niitä vielä vähän jatkojalostaa jos siihen tulee tarvetta.

Alkavalla viikolla pitänee aloittaa reissuruokien hankkiminen, pitää vielä viimeistellä vanhoista ruokalistoista uusi lista tälle reissulle, odotettavissa on vähän lisämakuja pääruokiin ja jotain jälkiruokien testailua. Tuorejuustoa ja/tai homejuustoa joihinkin ruokiin, kuivattuja kanamunia ehkäpä lähtee mukaan ja punnitse itse kaupassa ajattelin käydä myöskin vähän tutustumassa vaihtoehtoihin.

Suksetkin pitää vielä käyttää suksihuollossa, niin saavat huoltaa suksen pohjat kuntoon, jne..
Eli nyt alkaa reissuun valmistautuminen oikeasti, tähän asti se on vain ollut tuumailua.




lauantai 14. maaliskuuta 2015

Kuumetta

Jos elämä menee edes suunnilleen suunnitellusti (mitä se ei monestikaan tee), niin neljän viikon päästä olen matkalla kohti Kilpisjärveä.
Täällä Hämeessä jäi oikeastaan talvi taas tulematta ja jos se vähän tuli, niin nyt se ainakin jo meni.
Valmistelut on jääneet oikeastaan vain siihen, että olen harjoitellut lepäämistä, se onkin tärkeää vaelluksella. Vajaa kaksi viikkoa sitten tuli ensimmäiset flunssan oireet, juuri kun olimme Ronin kanssa saaneet pyörälenkit hyvään alkuun, tosin Roni ei pyöräile.
Viikko sitten kuumekin yritti hetkeksi nousta, mutta se kuitenkin väistyi lähes samantien, mutta yskää ja köhää on riittänyt siitäkin edestä ja loppua ei ole vieläkään näkyvissä.

Aikaa on vierähtänyt jonkin verran tämän karttaohjelman parissa. Sen avulla on löytynyt taas muutama mielenkiintoinen paikka tutkittavaksi vaelluksella. Katsotaan löytyisikö tällä reissulla yhtään minulle ennen käymätöntä kämppää.

Toinen asia jota olen jo vähän valmistellut, liittyy reissun yhteen tärkeään osaan, ruokailuun.
Tänä vuonna olen ajatellut testailla vähän erilaisia jälkiruokia. Onhan se sentään hienoa, että reissussa saa syödä hyviä jälkiruokia.                                                                                                                        
Kaupan hyllyltä näytti löytyvän jonkin verran vaihtoehtoja ja tietysti perinteiset lätyt lähtee mukaan


 Ruokapuolella mennään varmaan viime vuosilta jo turvalliseksi havaituilla vaihtoehdoilla, ehkä vähän mausteita, homejuustoa yms pientä sälää tuomaan ruokiin lisä makua.



Lunta on Kilpiksellä nyt noin metrin verran ja lämpötilatkin on välillä menneet jopa vähän plussan puolelle, hyviä hiihtokelejä olen tilaillut, eiköhän niitäkin sieltä löydy.

Ahkion kanssa menee asiat samalla tavalla kuin viime keväänä, silloinhan Roni sai tämän ahkion peräänsä ensimmäisen kerran, kun aloitimme vaelluksen. Silloin meillä oli vähän vetoaisan kanssa ongelmia, nyt on uusi kokeilu, mutta testiajot jää tälläkin kertaa tunturiin. Silloisen aisan kiinnitys oli suunniteltu ihmisen tekemää vetoa varten.
 Pyysin aisantekijältä pikakiinnikettä aisan ahkionpuoleiseen kiinnitykseen ja korjausta tuohon liian joustavaan aisaan. Halusin että voisin helposti halutessani vaihtaa ahkion itselleni vetoon. Kuvissa näkyy uusi systeemi, kerran olemme testanneet ja Kilpiksellä seuraava testi. Voi olla että laitan vahvistetun vesiletkun vielä tuohon suojaksi päälle.
Kiinnityksessä on oikeastaan ratkaistu kolme viimevuonna ollutta ongelmaa. Joustava aisan kiinnitys aiheutti koiralle ongelmia, esim. jos ahkio pyrki oikealle, koira korjasi vasemmalle ja joustoaisat salli aisojen kääntyä jopa 90 astetta. Toinen ongelma joka osin johtui tästä, niin ahkiossa oleva mutterikiinnitys löystyi, niin aisat pääsivät taittumaan myöskin alaspäin. Kolmas ongelma liittyi tuohon aisojen irrottamiseen. Aisojen kiinnitys oli kierteellä ja kun aisat on kiinni koiralle tehdyissä vetoaisoissa, ei kierrettä voinut avata muuten, kuin irrottamalla aisat koiran vetoaisoista. Nyt uusi kiinitys on jäykempi, mutta siinä on kuitenkin nivel, joka vähentää ahkion mutterikiinnitykselle tulevia "vääntöjä". Lisäksi aisa on helposti irrotettavissa ja vaihdettavissa, nivel auki ja pyörittelee aisan pään ahkiosta irti. Toukokuun alussa taas tiedän, kuinka tämä toimi ja kuinka se kesti.

Suorastaan innolla odotan taas sitä aikaa, kun puhelin ei soi, eikä tule sähköposteja, ei kuule uutisia ja muutenkin menee hyvin. Eduskuntavaalitkin tulee pidettyä vaellukseni aikana, tosin ennakkoon ehdin juuri ja juuri käydä äänestämässä ennen lähtöäni. Reissun jälkeen on taas hienoa huomata, että maailma pyörii ilman minua, ehkä jopa paremmin, kuin silloin kun on mukana sitä pyörittämässä.

Millaisia kirjoja kämppäkirjastoon on tilattu? Vihjeitä otetaan vastaan, taas muutama kirja jää tekemään omia vaelluksiaan kämpältä toiselle.

Varustepuoli lienee ennestään kohtuullisessa mallissa, kiikari on ilmeisesti saanut jossain vaiheessa jonkin tällin, kun siihen on tullut kaksoiskuva. Viime vuonnahan kiikari unohtui kotiin, voi olla että nyt pitäisi ehtiä hankkia reissuun jonkinlainen kiikari. Tunturinrinteellä on mukava istuskella ja kiikaroida ympärilleen. Samoin tavaksi on tullut varmistella reittiä etupuolelle, jos sieltä alkaa löytymään poroja, niin olemme yrittäneet hakeutua sellaiselle reitille, että emme häiritse porojen elämää.

Reittisuunnittelu on vieläkin samassa pisteessä, eli ensimmäistä viikkoa olen vähän suunnitellut ja jatko on kokonaan auki. Lätynpaistotreffejä viime kevään tapaan on nytkin suunnittelussa, jos saamme kulkijoiden aikataulut sovitettua yhteen, niin lättyjä voi tänä vuonna olla tarjolla mahdollisesti Lossulla, kun vain sattuu oikeaan aikaan paikalle.
Tosin tuolla edellä linkittämälläni karttaohjelmalla olen seikkaillut enemmänkin Taabmalta Reisadalenin suuntaan. Siellä jossain pitäisi olla joku pieni kämppä, jos aikataulu ja kelit sen sallii, niin ehkä yritän sitä etsiskellä.

Eli kuumetta ja vaelluskuumetta on ollut havaittavissa, toinen parani ilman lääkkeitä ja toiseen ei ole lääkkeitä. Tämän jälkimmäisen taudinkuvaan kuuluu, että oireet vain jälkikäteen pahenee, kun niitä yrittää hoitaa.