torstai 2. tammikuuta 2014

Vuosi vanha vaipui hautaan

Kalenterin mukaan olemme siirtyneet vuoteen 2014, kun ulos katselee, niin luulisi että eletään vasta lokakuuta.
Vaellusmielessä vuosi oli omasta mielestäni erinomaisen hyvin onnistunut.

Pisin vaellukseni oli perinteinen kevätvaellus, kun viivyin käsivarren tuntureiden maisemissa noin kaksi ja puoliviikkoa. Reissu oli hieno, vanhaa tuttua ja jotain aivan uutta.
Talvella sitä ennen muutama lyhyt pyrähdys ja kotayömpymisiä lähimaastoissa.
Alkukesästä ostin kanootin ja se toikin loistavan lisän kesäretkeilyyn, useita kanoottireissuja tuli tehtyä, pääosin lähimaastossa, mutta myös vähän kauempana.
Kanoottiretkeilyharrastuksen avauskauden kruunasi upea vähän vajaan viikon melontareissu Inarijärvelle.
Syksy meni vähän vähemmällä retkeilyllä, mutta muutaman yön lähiretkeilyä tuli harrastettua.

Sen lisäksi sain Manto-ojan korjaushankkeesta hyvän tekosyyn käydä marraskuun lopulla avaamassa hiihtokauden itäkairassa. Matkalle sain "houkuteltua" Ronin lisäksi vielä pari kaveriakin.
Sen lisäksi vuoden lopuksi vielä pikareissu koillismaalle. Ennakkotietona oli että lunta on n. 50cm, mutta viikon vesikelit oli muuttaneet lunta tehokkaasti sulaksi vedeksi ja hiihtely olikin osittain vesihiihtoa. Kyllä metsän suojasta löytyi vielä luntakin, tosin sellaista soseluntahan se oli.

Loppuvuonna on tuon Manto-ojan korjausprojekti "työllistänyt" kohtalaisesti vapaa-aikana.
Nyt alkaa sekin projekti olla suunnittelun kannalta hyvällä mallilla, kohta ei ole enää muuta kuin toteuttaa vain ne suunnitelmat.
Siihen tosin tarvitaan monia auttavia käsiä, onneksi niitä tuntuu hyvin löytyvän.

Alkanut vuosikin tuonee hyviä vaellusreissuja, ainakin suunnitelmia on jo olemassa.
Jos vaan työasioiden puolesta pääsen irtaantumaan, niin haluttaisi tehdä sydäntalven vaellusreissu tuonne koillismaalle. Alustava reittisuunnitelmakin on jo syntynyt. Ohjelmassa olisi yöpymiset savottakämpällä, kirsipirtillä ja sitten yhdellä metsähallituksen huoltamalla autiotuvalla ja ehkä joku kotayökin sopisi matkalle.

Tietysti huhtikuussa on suunnitelmissa perinteinen kevätvaellus käsivarren alueelle, tällä kertaa ehkä vähän vajaa kaksiviikkoa vierähtää tunturissa ja niiden väleissä.

Toukokuussa pitää ehkä vielä pikaisesti poiketa Manto-ojalla, mutta eiköhän sen jälkeen ole aika aloittaa kanoottiretkeily kotikulmilla.

Elokuun viimeinen viikko sitten vierähtänee Manto-ojalla, sinne vaan mukaan kaikki kynnelle kykenevät. Tekemistä riittää kaikille ja uskallan luvata, että saatte viettää aikaa minua paremmassa seurassa.

Ettei vaan retkeily jäisi siihen, niin Raappanan kammi on kuulemma huolestuttavassa kunnossa.
Tässä jonkin kulkijan kommentteja kammista: 07/13: "Oven saranat täysin kuluneet, lavereilla ei patjoja, piisin ja seinähirsien välistä tulee savua, alahirret homehtuneet, huusissa ei intimiteettisuojaa."

Ehkä sieltä on tulossa seuraava talkooprojekti, jos tulee, niin ehkäpä sekin vaatisi jonkin tutkimusmatkan. Kävisihän se ainakin hyvästä tekosyystä lähteä pikku vaellukselle.
Jos se asia etenisi myönteisissä merkeissä, niin ehkä sen vuoro olisi joskus 2015 kesällä. Mahdollisesti joku yrittää viedä tätäkin asiaa eteenpäin.
Niin tai näin, niin kyllä kait loppusyksystä olisi hyvä päästä vielä jonnekin päin retkelle, jos ei sinne niin sitten jonnekin muualle.

Eli ainakin suunnitelmien mukaan voisi tulla retkirikas vuosi, mutta nämähän ovat vasta suunnitelmia. Ensimmäisenä toivoisin että talvi suostuisi tulemaan myös näille nurkille.