perjantai 6. syyskuuta 2019

Kesä on poissa, talvea odotellaan

Retkeilymielessä tuntuu että on ollut vähän köyhä vuosi tai ainakin se siltä tuntuu kun ei ole edes mitään reissua lähiaikoina suunnitelmissa.
Parin viikon päästä piti olla lähdössä katsomaan pohjoiseen, vieläkö olisi ruskaa näkyvissä, mutta sen tilalle tulikin sitten muuta menoa. Vajaan parin viikon kevätvaellukseen ja reilun viikon mittaiseen melontareissuun on aika löytynyt ja sen lisäksi jotain pientä lähiretkeilyä.

Mutta tämä kesä on sen taas todistanut että Lappi on paikka, minne ei kannata sitä ensimmäistä reissua tehdä. Vaarana on saada niin paha tartunta ettei siitä toivu ikinä.
Nytkin välittömästi Inarijärven melontareissun jälkeen alkoi karttojen katselu ja seuraavan Inarijärven melontareissun suunnittelu. Alustava suunnitelma on jo olemassa ja ajankohtakin on varattu kalenterista. Nyt on suunnitelmissa mennä noin viikkoa myöhemmin kuin tänä vuonna.
Eikä siinä vielä kaikki, viime keväälle olin miettinyt Inarijärvelle tehtävää hiihtovaellusta, mutta Ropin autiotuvan talkookeikka muutti suunnitelman. Nyt on taas samanlaisia ajatuksia, sekin reitti on alustavasti jo mietitty, ajankohta tarkentunee keväällä.
Eli vähän samanlainen suunnitelma kuin viime keväänä, ensin  Inarille hiihtämään ja sieltä siirtyminen Käsivarren avotunturiin. Reissun ajankohta sijoittuu nyt kokonaan huhtikuun puolelle, kun toukokuun alussa on sovittuja koiraharrastushommia Tampereella.

Aika monena talvena on ollut mielessä tehdä jossain vaiheessa ns. kaamosvaellus. Olisiko alitajunnassa taas jotain sellaista suunnittelussa, kun on tullut katseltua vielä parempia talvimakuupusseja. Nykyiselläkin makuupussillani tarkenee kohtuullisen kovassa pakkasessa, mutta sydäntalven retkelle pitäisi ehkä hankkia vielä parempi (turvallisempi).

Ja tulihan yksi mielenkiintoinen soittokin jossa kysyttiin että kiinnostaisiko Lemmenjoen erämaa-alueelle tehtävä vaellusreissu tulevalle kesälle. Oli helppo vastata että kyllä kiinnostaa.

Aktiivinen pelastuskoiraharrastus vie niin paljon aikaa, että into lähteä edes pienille reissulle on vähän lopahtanut. On mukava kun joskus ehtii edes hetkeksi rauhoittua myös kotiin. Mutta luulen että kun kalenteri pyörähtää lokakuun puolelle niin pitää suunnitella jotain, että pääsee istumaan iltanuotiolle.
Inarijärven melontareissun oikeastaan ainoa negatiivinen puoli oli juuri tämä. Koko reissun ajan oli metsäpalovaroitus voimassa niin jäi iltanuotiolla istumiset tekemättä.

Suunnitelkaahan hyviä reissuja, se on yksi tärkeä osa näistä vaellusreissuista ja se yleensä myös tarkoittaa että joku suunnitelmista myös toteutuu.