Lemmenjoki 10. - 17.6.2020 osa III

15.6.  Karttamerkintöjen perusteella ihmettelemässä

Toiseksi viimeinen aamu, uni loppui jo noin klo 04 maissa. Lämmin yö, illalla virittelin varalta jo rankisen riippumaton päälle, turhaa työtä kun ei täälläkään ollut sääskiä häiritsemässä. Sopiva aika lähteä aamulenkille. Otin Soolon mukaan ja lähdin kiertämään järveä ajatuksena nousta järven toisella puolella olevalle tunturille. Ajattelin mennä pahtaseinän alapuolelle, mutta rinne näytti että siitä juuri ja juuri voisi löytyä reitti myöskin ylös niin sinne sitten. Tunturin huippu oli luonnollisesti hieman sivussa pahtaseinän päältä, joten kiertelin tunturin lakiosaa ympäri. Sieltä yöpaikka avautui uudesta kuvakulmasta.

Vaikka tämä tunturi olikin hieman matalampi kuin aiemmin huiputtamamme tunturit niin mukavat maisemat löytyi täältäkin huipulta. Tulevan reitin varrella oleva järvikin pilkisteli puitten välistä. Tunturin päällä oli pieni lampi, kovin isoa puroa ei olisi tarvinnut kaivaa niin lampi olisi valuttanut vetensä alas. Koko vaellusreissun ajan olimme ihastelleet alueen erikoisia puita, paluumatkalla löytyi taas yksi ihmeteltävä. Laskemaan en alkanut, mutta tällä männyllä oli latvoja enemmän kuin yhdessä kädessä on sormia.

Jaska oli vielä nukkumassa kun palailin takaisin leiriin. Ilmeisesti reissun loppua kohti aamut aikaistuvat, kun aamupalan jälkeen olimme liikkeellä jo noin klo 08. Tämän päivän suunnitelma oli helppo, eteenpäin kunnes löytyisi sopiva taukopaikka. Ensimmäinen välietappi oli Searitjavri ja sitten tauko.   Järven rannasta löytyi sopiva taukopaikka, näytti vanhoja nuotiopaikkoja olevan useampiakin mutta meillä ei ollut nyt tulelle tarvetta. Katselimme valmiiksi järvestä lähtevän laskujoen suulta sopivan ylityspaikan, mistä tauon jälkeen jatkaisimme matkaa. Harmittavasti vasta jälkikäteen luin kaimalta tulleen viestin, järven koillispäässä olisi ollut vanhat kämpän rauniot. Läheltä kävelimme mutta raunio jäi odottamaan seuraavaa vierailua. Seuraava tavoite olikin  kolmantena päivänä alittamamme poroaita, nyt vain vajaa 5km idempää kuin alkupäivinä. Alituksen jälkeen kenkien vaihto, kartan mukaan saisimme mennä pääosin kuivia kankaita pitkin. Päivän reitti oli suunniteltu mahdollisimman tasaiseksi, mutta tästä alkoi yksi niistä tämän päivän harvoista nousu osuuksista, tosin ei kovin jyrkkänä nousuna, pituuttakaan nousulle ei kertynyt kuin reilu kilometri.

Seuraavalle purolle tähtäilimme kartan mukaan niin että ylityspaikalla olisi avokalliota ja vähän kivirakkaa. Ylitys oli juurikin suunnitellun helppo, kiveltä kivelle tuli puro ohitettua. Noin neljätuntia lähtemisestä löytyi sopiva taukopaikka Searitjároaivin itäreunalta pienen tunturipuron varrelta, kahvivesi pitää löytyä vierestä. Tänään päivälämpötila oli vaeltamiseen miellyttävämpi, noin 20 astetta. Keittelimme risukeittimellä päiväkahvit, molemmat taisi ottaa päiväunetkin, kiirettä ei ollut minnekään niinpä tauolle kertyi pituutta noin 3h.

Seuraava tavoite olikin sitten edellisenä iltana kartasta löytynyt mielenkiintoinen paikka. Se sattui melko sopivasti kulkureitillemme. Vaikka tämä kahden pystykallion välinen kuru ei ollut pitkä niin silti mielenkiintoinen. Siinä tuli taas pohdittua että mikä tämänkin luonnonmuovaaman erikoisuuden on saanut aikaan. Aikamme ihmeteltyä oli edessä vielä päivän viimeinen pätkä, noin kilometri alamäkeen kohti Närrivaaranäytsin eteläpuolella olevia tunturilampia. Jyrkkä lasku lammille, taas kerran soliseva puro vieressä ja nyt löytyi molemmille vielä riippumattojen kiinnityspuut lähes lammen rannasta. Viimeinenkin yöpaikan valinta tuntui onnistuneen hyvin, kävin vielä valmiiksi varmistamassa Närrivaaran ojan ylityksen niin ei tarvinnut aamulla miettiä että onko kumisaapas vai sandaali päivä, sandaalit jalassa aamusta eteenpäin oli tarkastelun tulos.

Kello oli n. 17:30 kun saavuimme yöpaikalle, leiriytyminen, ruokailu ja lähialueen ihmettelyn jälkeen oli aika mennä hyvissä ajoin nukkumaan.

16.6. Yövieras ja loppusuora

Jostain syystä johonkin aikaan aamuyöstä valpastuin ja katselin riippumatosta lammelle. Vastarannalta puiden välistä lensi mielestäni tavi kohti lampea. Syntyi vahvasti mielikuva, että katselimme toisiamme silmiin ja kuvittelin linnun ajattelevan että nyt on tullut joku häirikkö tännekin lammelle. Se kaartoi nopeasti pois ja minä jatkoin uniani.
Aamulla herätys noin klo 06, aamupala ja noin klo 07 olimme valmiina aloittamaan viimeisen etapin kohti autoa. Nyt piti yrittää seurata maastossa karttaan piirrettyjä ruskeita korkeuskäyräviivoja, kurun jälkeen tasaista menoa, noin puolivälistä loivaa myötämaata ja lopuksi mönkijäuraa kohti tietä. Karttaan oli merkitty uran vierelle pelto ja se olikin kuin keidas erämaan keskellä, upea vihreä heinä näytti siellä kasvavan, jostain syystä pelto olikin aidattu poroaidalla. Ennen puolta kymmentä olimme autolla. Varusteet kyytiin ja auton keula kohti Inaria. Kun puhelimeen löytyi kuuluvuutta niin tilasin saunan lämpenemään Inarista. Saunomisen jälkeen poikkesimme vielä Siida museossa katselemassa ennenkuin auton keula kääntyi kohti etelää. Tosin ei onneksi tänään ajettu kuin vain puolimatkaan.


Vaelluspäivien 7 ja 8 valokuvat
Lemmenjoki 10. - 17.6.2020 osa I päivät 1 - 3
Lemmenjoki 10. - 17.6.2020 osa II, päivät 4 - 6


Loppukommentointia:

• Upea retkeilyalue, erityisesti pidimme virkistysalueen ulkopuolisesta alueesta. 
• Vaskojoen Koskenniska on mielestäni hyvä vaihtoehtoa aloittaa vaellus, pääsee heti erämaisiin olosuhteisiin ja ehkäpä lähinnä mielikuvitus on rajoittavana tekijänä reittivalintojen tekemisessä. 
• Ainakin näin alkukesästä erittäin rauhallista, emme tavanneet maastossa tuolla alueella ketään.
• Ennakkoon kartan perusteella tehdyt reitti/yöpaikka valinnat onnistuivat erinomaisesti, jokaisen yön saimme viettää upealla paikalla. Kannattaa tutkia karttoja, sieltä löytyy paljon mielenkiintoisa paikkoja ja alueita.
• Kesäretkeilyssä käyttämäni tapa viedä osa retkimuonista jäisenä maastoon osoittautui taas toimivaksi,  se antaa mukavaa vaihtelua ruoka vaihtoehtoihin. Ne kun pakkaan kankaiseen kylmälaukkuun sopivaan paikkaan rinkkaan niin pysyvät jäässä muutaman päivän. Nyt oli vielä helppo tehdä pakkaaminen kun kuivamuonat ja kylmässä säilytettävät ruuat painoivat melko tarkasti saman verran, kumpikin sai suunnilleen saman lähtöpainon ruokien kanssa. 
• Samoin sulamisvesien viilentämien vesistöjen hyödyntäminen retkimuonien säilytyksessä on hyvä keino näin alkukesästä.  Vielä reissun toiseksi viimeisenä iltana paistelimme makkaroita nuotiolla ja voit pysyivät kovana koko reissun ajan.  
• Majoitukseen olimme varanneet pari tarppikangasta ja molemmille riippumatot, osa öistä tuli nukuttua maassa ja osa riippumatossa, kevyt ja miellyttävä majoitusvaihtoehto.
• Risukeitin on hyvä vaihtoehto, sillä saa paljon nopeammin ja pienemmillä puumäärillä kahvit ja ruuat tehtyä kuin nuotiolla. Metsäpalovaroituksen varalta on hyvä varautua myös keittimellä, nyt oli trangia ja sen kaasukeitin mukana. Ja avotunturissa ei oikein muuta keittovälinettä saa edes toimimaan, siellä on puut turhan kaukana. Sain jopa yhden kaasupullonlopun käytettyä loppuun tällä reissulla. 
• Soololle olin ostanut uudet laukut vähän ennen reissuunlähtöä, Nonstop dogwear,  sopivasti sain ne tarjouksesta - 50% hinnalla. Tottakai testailin niitä etukäteen, mutta olin todella tyytyväinen niihin koko reissun ajan. Helppo säätää, helppo pukea koiralle päälle ja nopea ottaa tauon aikana myös pois ja veden pitävyys. Soolo hyödynsi hyvin puroja, lampia ja järviä itsensä viilentämiseen vaikka sillä oli laukut selässä.

• Joustava vyö ja siihen pikalukolla kiinnitetty 7 m:n flexi on mielestäni erittäin hyvä yhdistelmä koiran kanssa, itse sai rauhassa kulkea sauvojen kanssa. Tietysti helpottaa myös se, kun Soolo on oppinut hyvin korjaamaan itse, jos se sattuu menemään väärältä puolen puuta. Ja melko usein se kulkee myös minun perässä, välillä käskettynä ja välillä omatoimisesti. 
• Ja lopuksi täytyy todeta, että koiran anturarasva toimii näköjään hyvin aurinkovoiteena ja tuubihuiveista saa tehtyä hyvät irtohiat.