
Tähän asti emme olleet nähneet edes kauempaa ketään muita ihmisiä maastossa. Mutta nyt sekin mahdollisuus lisääntyisi kun siirtyisimme pariksi päiväksi virkistysalueelle ja merkityn reitin varrelle. Jaskalla oli edellisenä päivänä alkanut polvi vaivaamaan, joten kaivoimme ea-välineistä polvituen avuksi. Päivälämpötilat on olleet koko reissun ajan kohtuullisen korkealla ja aurinko on meitä hellinnyt. Yö lämpötilat on taas olleet kohtuullisen viileitä, pari ensimmäistä yötä oli lämpötila käynyt noin +3 asteen tietämissä, mutta nyt yö oli jo hieman lämpöisempi.
Olosuhteet olivat muutenkin niin kuivat että saappaat pakattiin rinkkoihin ja eteneminen jatkui kevyemmin jalkinein. Tosin tiedossa oli muutama puron/joen ylitys tulevalla reitillä niin kenkien vaihtojakin oli todennäköisesti tulossa.
Illalla jo leiripaikalle tullessa katselin että Karukorven kuru vaikutti erittäin lumiselta, lisäksi vielä vähän Jaskan polvioireita, niin oli helppo tehdä päivitys reittisuunnitelmaan. Suuntana Mattit Ravadas joki ja siellä oleva nuotio/majoitusalue. Paria pientä pätkää lukuunottamatta kartan mukaan pitäisi löytyä polku ajatellulle reitille. Tosin ajattelimme että Latjnovaivin ja Soabbegealdinoaivin välistä tulevan tunturipuron ja polun seutu voisi olla vielä melko kosteaa. Liikkeelle "pääsimme" tänään jo ennen klo 09.

Koukkasimme edellä mainittua tunturipuroa lähestyttäessä maastosta vähän ylempää, mutta pätkän matkaa ennen ja jälkeen puroa ja puron ylityksen ajan oli helpompaa liikkua saappaat jalassa. Noin tunnin patikoinnin jälkeen oikaisimme kankaalle pitkäkseen nauttimaan auringonpaisteesta. Pukeutumiseenkin oli pitänyt kehittää uusi tyyli, edellisenä päivänä huomasin että kasvot ja käsivarret punoittivat melkoisesti aurigon paisteen vaikutuksesta. Aurinkorasvat ja ohuet pitkähihaiset paidat olivat kotona, joten koiran anturarasvaa kasvoille ja tuubihuiveista tuli hyvät irtohiat.



Pistimme jokivarteen tarppikankaan pystyyn ja asetuimme lepoasentoon. Ajattelimme että nyt on hyvä aika antaa Jaskan kipeytyneelle polvelle lepotauko. Jääkaappitavarat siirrettiin taas vesitiiviissä pussissa jokirantaan veden alle säilytykseen. Iltapäivälle valmistimme tälle reissulle vielä toisen kerran hyvät pihvit, säilytys näytti onnistuneen hyvin vaikka päivälämpötilat huitelivat hellelukemissa. Edellisenä iltana olimme herkutelleet lätyillä, joten tälle illalle ei "tilattu" mitään lisäherkkuja.

Myöhemmin iltapäivällä kiinnitimme huomiota joen veteen, näytti että se oli menossa sameaksi, vielä niin että majoitusalueen puoli näytti sameammalta ja toinen ranta kirkkaalta.

Leppoisa vaelluspäivä, juuri sopiva kun päivälämpötila oli noin 25 asteen tietämissä.


14.6. Pieni siirtymä ja päiväretki Ravadaskönkäälle.
Aamusta ei kiirettä minnekään, rauhassa aamupalat ja varusteiden pakkaus, noin 9:30 matka jatkui jokivartta alaspäin. Tänään parsimme vielä Jaskan polvitukea lisää idealsiteen avustuksella ja päivän suunnitelma sellaiseksi että saadaan rinkkojen puolesta kevyempi päivä, olihan luvassa vain +25 astetta lämmintäkin tälle päivälle. Ja kaikki tämä vain varalta, jalka kyllä kesti edelleenkin hyvin kulkemista.
Vielä oli joki vesi sameaa, ehkä jotain merkkiä sameuden vähenemisestä saattoi jo aavistella. Kohta liikkeelle lähdön jälkeen tuli ensimmäinen vastaantulija tälle vaellukselle. Matkaa Ravadas-jokien risteykseen ei ollut kuin n. 4km verran, pääosin kuivaa hyvää polkua pitkin.
Pari pariskuntaa oli majoitusalueella vielä aamutouhuissa. Katselimme hetken ympärillemme ja parin pienen harjun takaa löytyi valmis leiripaikka, missä oli hyvin rakennettu tulipaikka valmiina.

Askel oli kevyt upeassa maastossa, matkalla taas poronraato, olimme menneet jo laskuissa sekaisin siitä että kuinka paljon olimme niitä jo nähneet. Jossain vaiheessa Soolosta taas näki että jotain mielenkiintoista on lähialueella ja kohta näkyikin jo poroja jokivarressa.


Upeasti joki kuohui könkäältä alas järveen. Könkään ihastelun jälkeen poikkesimme vielä noin puolenkilometrin päässä olevalla autiotuvalla pienellä välipalatauolla.

Soolo pääsi samalla järveen viilentymään, ulkolämpötila kun huiteli jo hellelukemissa. Autiotuvalla oli muutama henkilö ja tauon aikana paikalle tuli meidän kanssa majoitusalueelta suunnilleen yhtäaikaa lähtenyt pariskunta.

15.6 Pois ihmisten ilmoilta, kohti lähtöpistettä

Aamupalan jälkeen varusteiden pakkaus ja David Ravadaksen vartta kohti pohjoista, ainakin hetkeksi. Päivän tavoitteena oli kartalta tutkittu tunturien "sylissä" oleva tunturijärvi. Samoin ajatuksena oli nousta Hanhipäät tunturin huipulle, mutta polven säästämiseksi ei rinkkojen kanssa. Hetken kuljimme joen vartta kulkevaa polkua pitkin, mutta sitten käänsimme suunnan Keinoäytsin kuruun. Mielenkiintoinen kuru kuljettavaksi, kurun rinteet nousi rakkaisena länsipuolella, kurun pohjalla virtasi puro, ensin meitä vastaan ja hetken kuluttua samaan suuntaan, pieni vedenjakaja tuli siis taas ylitettyä. Matkan edetessä rakkarinteet väheni, erilaiset kalliomuodostelmat lisääntyi, luonto täynnä luonnon ihmeitä.



Lemmenjokeen laskeva Hanhijärvi näkyi hyvin ja tulevan yöpaikan tunturijärvikin pilkisteli koillisessa noin 2,5 km päässä. Aikamme maisemia katseltuamme lähdimme paluumatkalle kohti rinkkoja.


Riippumatoille löytyi helposti sopivat paikat. Ei moittimista tälläkään kertaa ennakkoon suunnitellussa leiripaikassa, tunturijärven rannassa ja järven takana tunturin pahtaseinämä. Leppoisa ilta, ruokailun jälkeen myöhemmin illalla iltapalaksi lättykestit. Ympärillä täydellinen luonnonrauha ja upeat maisemat oli mukava suunnitella riippumatossa seuraavan päivän reittiä kohti lähtöpistettä. Edelleen suunnittelussa pientä kulkemista helpottavaa säätämistä mutta samalla löytyi taas kartasta jotain mielenkiintoista seuraavallekin päivälle. Sekin ihme nähtiin että taivaalta voi sataa yllättäin muutamia vesipisaroita, tosin sade loppui oikeastaan ennenkuin se ehti edes alkaa.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti