Tämän kevään reissu muodostui suunnitellusti kahdeksi eri reissuksi. Jo muutaman vuoden ajan olen miettinyt että Inarinjärvi voisi olla keväällä mielenkiintoinen talvivaelluskohde. Kesäisillä melontareissuilla kämppäkirjojen perusteella alueella tuntuisi liikkuvan vain pääasiassa kelkkailijoita. Tänä vuonna työasiatkin tuntuivat rullaavan mukavasti, lomalle lähtö onnistui ilman ylimääräistä puserrusta työasioiden kanssa.
16.4. iltapäivällä pakkailin varusteet ja Soolon autoon. Tällä kertaa reissut oli muodostumassa sellaiseksi että en tehnyt oikeastaan mitään ruokahankintoja etukäteen vaan olin päättänyt hoitaa ne matkan varrella. Ajo noin puoliväliin ja yöpyminen.
17.4. Ajo Ivaloon, käynti paikallisessa kaupassa ruokaostoksilla ja sen jälkeen auton keula kohti Nanguniemeä. Kun käännyin Veskoniemen tieltä Nanguniemen tielle niin varsin pian huomasin että on hyvä kun autosta löytyy maavaraa. Sääennusteet olivat luvanneet lämmintä ja sitähän nyt oli ajankohtaan nähden todella hyvin, lämpötila n. +10 astetta. Tie oli muuttunut nopeasta lumen sulamisesta johtuen varsin haastavaksi. Henkilöautolla en olisi itse uskaltanut siitä ajaa, mutta hyvin pääsin perille satamaan. Autoja näytti olevan pysäköitynä runsaasti, varmaan viikonlopun ja hyvän sään innoittamana oli väki lähtenyt järvelle ja mökeilleen.
Pari moottorikelkkaa oli jäällä, pari ihmistä istuskeli nuotiolla. Kävin kurkkaamassa myös autiotuvan puolelle, sielläkin oli pari ihmistä. Kun kysyin suunnitelmista niin kertoivat olleen edellisen yön tässä tuvassa ja nyt miettivän että ajavatko kelkalla autolla vai jäävätkö yöksi. Lupasin rauhassa miettiä ja kerroin että minun puolesta voivat kyllä vaikka yöpyä. Palasin iskuskelemaan nuotiolle ja syömään vähän iltapalaa. Nuotiolta löytyi mukavaa juttuseuraa ja kävimme mielenkiintoisia keskusteluja illan aikana nuotiolla. Maailman pienuuskin tuli taas kerran todistettua, kun tuli puheeksi että missä nyt asun niin yllätys yllätys, vaikka kaveri oli paikallisia niin löysimme useita yhteisiä tuttuja, osa jopa minun nykyisiä asiakkaita. Joskusn vaellukseen liittyvissä nettikeskusteluissa on tullut ilmi että joidenkin ihmisten vaellus "menee pilalle" kun joutuvat vaelluksella kuulemaan lentokoneen ääntä tai muuta melua. Sellaisille vaeltajille en keväistä Inarijärveä voi suositella, jää tuntui olevan melko hyvä rumpukalvo ja jäällä ajavien moottorikelkkojen äänet kantautuvat melko kaukaa kulkijan korviin. Nuotioseurani lähti kelkkailemaan mökille ja autiotuvassa olevat näyttivät jäävän tuvalle yöksi. Siirsin omat varusteeni vanhan jo puretun kodan kohdalle jäälle ja pystytin oman kotatelttani tulevan kodan pohjien vierelle.
18.4. Aika usein vaellusreissuilla tulee noustua aamulla aikaisin, riippumatta siitä mihin aikaan on tullut mentyä nukkumaan, niin nytkin.
Nousin kilpaa auringon kanssa ja pääsin näkemään hienon auringonnousun. Aamupalan jälkeen varusteiden pakkaus ja noin klo 08 lähdin jatkamaan matkaa. Hiihtelin koilliseen saarten välistä kohti Jääsaarten salmea, salmen kautta kulkee moottorikelkkojen talvireitti. Reittiä m
ukaillen hiihtelin pienen Jääsaaren pohjoispäähän. Siitä suunta kohti Vieppisaaria, missä olikin mukava istahtaa päivän ensimmäiselle tauolle. Tauon jälkeen kelkkareittiä mukaillen kohti Hirvinuoraa, Hirvinuoran "suuaukon" eteläpuolella olevan Tissisaarten länsipäähän nousin rannalle viettämään taukoa.
Hiihtovaellus ja avojaloin paljaalle mättäälle makoilemaan, ei kovin huono vaihtoehto, käytännössä nukuin mättäällä parin tunnin päiväunet, hyvä lisä vähän lyhkäiseksi jääneelle yöunelle. Puolenpäivän maissa lähdin jatkamaan matkaa, kaarsin Palkissaaren, Koutikisaaren ja Kärppäsaaren etelä-itäpuolen rantoja mukaillen ja noin klo 13 saavuin Kärppäsaaren autiotuvalle. Tupa oli tyhjä eikä siellä vähään aikaan ollut kämppäkirjan mukaan ketään käynyt. Nautiskelin iltapäivän rauhassa ja puhelinkin pelasi jotenkin ainakin ulkona.
19.4. Taas auringon kanssa kilvan ylös noin klo 05 nauttimaan keväisestä luonnosta. Aamutouhujen jälkeen taas eteenpäin, liikkeelle noin klo 08. Nyt suunta länteen Suovanuoraa pitkin. Karttaan on merkitty heikon jään alue Suovanuoran länsipäähän, hiihtelinkin kaiken varalta nuorasta ulos rantoja seuraillen. Upeat kelit vaan jatkuivat, päivälämpötilat huitelivat noin 10 asteen tietämissä, joten päivän hiihto-osuudet oli miellyttävintä hoitaa aamupäivän puolella. Noin tunnin hiihtelyn jälkeen pysähdyin Kasariselän reunasaarille pikkutauolle ennen selän ylitystä. Puoli yhdentoista maissa Kasariselkä oli ylitetty ja pysähdyin tauolle keskimmäisen Lintusaaren eteläkärkeen. Sitten vielä noin kolmen kilometrin hiihtopätkä Kahkusaaren autiotuvalle.
Saaren eteläreuna oli lumeton, tupa tyhjä ja ilma kuin linnunmaitoa. Koko iltapäivän istuskelin ulkona nauttimassa upeasta maisemasta ja säästä. Ihmettelin luonnon hiljaisuutta, koko reissun aikana en ollut tehnyt juuri mitään lintuhavaintoja. Tässä ilmeisesti sama korppi lensi kolme eri kertaa nuotiopaikan yli siivet suhisten ja tikka tuntui hakkaavan puuta jossain Kahkusaaren länsireunassa.
Korkeat päivälämpötilat saivat aikaan sen että jään pintaan kertyi iltapäivisin kosteutta ja vettä. Hieno iltapäivä, lämpötila taisi käydä lähellä +15 astetta ja taas kerran sain nauttia näistä hienoista hetkistä parhaan vaelluskaverin Soolon kanssa. Täälläkin aurinko laski saarten taakse piiloon, joten sen takia ei tarvinnut valvoa, mutta illan aikana päätin hiihtää seuraavana päivänä takaisin autolle. Ja koska iltapäivisin hiihtäminen voisi olla aika kosteaa päätin startata aamusta aikaisin liikkeelle.
21.4. Heräsin noin klo 05, aamupala ja varusteiden pakkaus. Noin klo 07 starttasin suksille, kiersin HoikkaPetäjäsaaren pohjoiskärjen kautta ja suuntasin IsoJääsaaren länsireunaan. Sieltä suunta Moossinasaaren pohjoisreunaan ja saaren koilliskulmassa reissun viimeinen tauko noin 9:30 seutuvilla. Sitten loppusuora eli noin 3km autolle. Loppuosassa näkyi hyvin lämpötilan vaikutus, yöllä jään päälle kertynyt vesi oli jäätynyt mutta nyt pintajää alkoi jo antamaan periksi koiran tassun ja suksienkin alla. Varusteet ja koira autoon, Ivalosta löytyi paikka missä pääsin käymään pesulla ja syömään lounaan. Sen jälkeen kauppaan ostamaan seuraavan reissun eväitä, tosin kaikki kylmässä säilytettävät ruuat päätin hankkia vasta Kilpisjärveltä. Auton keula kohti Kilpisjärveä, puhelimella varasin Kilpisjärven retkeilykeskuksesta itselleni yöpaikan. Hieno reissu, ensimmäinen mutta ei varmasti viimeinen kevätvaellus Inarijärvelle.
Suosittelen muitakin kokeilemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti