Vuosi sitten päätimme parin melontakaverin kanssa että usean Inarijärven melontaretken jatkoksi tänä kesänä on vuorossa melontaretki Vätsäriin. Matkan varrella yksi kaveri putosi pois joukosta mutta reissun suunnittelu jatkui. Tein erilaisia reittisuunnitelmia, luin toisten tekemistä retkistä ja katselin youtube-videoita Vätsäristä. Niiden perusteella alkoi omakin reissu hahmottua pikkuhiljaa kartalle. Kun reissun "päälinjat" oli hahmottunut niin tutkin vielä erilaisia vaihtoehtoja, joilla voisi tarvittaessa säätää reissun pituutta.
Lähtö- ja paluupaikaksi valikoitui Semekurtan poroerotuspaikka, aikaa reissulle oli varattu noin viikko, max 9pv. Melontavarusteena meillä molemmilla oli ilmatäytteiset Advenced elements kajakit, mitkä on helppo pakata kasseissa vaikka henkilöauton peräkonttiin. Reissukaverini ajeli hakemaan minut 28.7. puolenpäivän seutuvilla. Eka päivänä ajo Posion pohjois osaan mökille yöksi, mistä aamulla jatko lähtöpaikalle.
29.7. aamuherätys hyvissä ajoin, olihan vieläkin ajomatkaa jäljellä noin 6h, Suomi on pitkä maa. Ensimmäisenä tavoitteena oli Ivalo, missä oli tarkoitus tehdä viimeiset ruokaostokset ja käydä Ivalon Kultahipussa syömässä lounas seisovasta pöydästä. Ja Ivalostahan ei ole Sevettijärven lähellä olevalle Semekurtan poroerotuspaikalle matkaa enää kuin vajaa 200km.
Perille päästiin, näköjään oli monet muutkin päässeet, autoja oli alueella parkissa ehkäpä lähemmäs parikymmentä. Tavarat pois autosta ja niiden pakkaus rinkkoihin, kajakkien pumppaaminen lähtökuntoon ja menoksi. Monien selvittelyjen jälkeen aloitusreitiksi oli muodostunut hieman pitemmän kävelyreitin valinta, polku joka menee "suoraan" Sollomuslompololle, syynä se että jokivarren kautta etenemisen vaikeutta oli monet moittineet ja lyhyemmän kantomatkan reitti kerrottiin olevan mudassa rypemistä (tästä tarkennusta blogin lopussa).
Noin 16:30 liikkeelle ja hetki meni että löysimme jonkinlaisen etenemisjärjestyksen, ensin varusteet, sitten kajakki kerrallaan eteenpäin, eli edestakas ja moneen kertaan. Noin puolessa välissä polulla tuli vastaan ensimmäiset vastaantulijat, istuimme alas jutulle. He kertoivat kuulleensa kuinka sillä lyhyemmällä siirtymätaipaleella oli joku kanoottiporukka rypenyt oiken kunnolla mudassa. Kuvittelimme siis tehneemme hyvän reittivalinnan vaikka työlästähän tämä eteneminen oli, varsinkin näin reissun alussa se siltä tuntui. Lopulta kuitenkin Sollomuslompolon luoteisreunassa valmiina pakkaamaan varusteet kajakkiin. Noin 19:30 kajakit oli vesillä ja ensimmäinen melontapätkä oli edessä. Kun meillä oli kyseessä ensimmäinen reissu tälle alueelle, niin sen luonne hahmottuu lopullisesti vasta reissussa, mutta ehkäpä blogin tekstin perusteella joku toinen voisi jo etukäteen hahmottaa näitä asioita. Katsotuissa videoissahan pääosin melotaan ja kalastellaan tai nautitaan leirielämästä.
Ensimmäinen melontaosuus n. 800m, johon kului aikaa reilu 10min. Sitten kapean kannaksen ylitys joka vei kaikkine kommervenkkeineen "vain" puolituntia. Siirryttiin Sollomusjärvelle, nyt melontaosuus vajaa 2km. Lähestyessämme Sollomusjärven ja Kurttejärven välistä kannasta näimme että kannaksella oli ihmisiä liikkeellä. Yksi lapsi ja kaksi aikuista vetivät juuri kanootin tälle puolelle ja näyttivät leirityvän kannakselle. Kertoivat seuraavana päivänä tavoittelevansa autolle. Nytkin kannaksen ylitykseen saimme käytettyä n. 0,5h. Ensin tavarat, sitten kajakit. Nyt oli edessä n. 2,5km melontapätkä. Noin puolivälissä tuli pari kaveria vastaan meloen packtgraftilla. Reittisuunnitelman mukaisesti järven koilliskulmaan, vetämällä kajakit siellä olevan pienen lahden pohjukkaan, minne Pätsikotajärven vedet valuivat mukavasti solisten jyrkähkössä kivikkoisessa "koskessa". Kajakkien veto kosken vierestä, nyt ylitys vei vain reilut kymmenen minuuttia.
Pätsikotajärveen tule hieno niemennokka sisälahtineen sen pohjoisreunasta. Koska tuuli kävi kohtuullisen voimaakkaasti idästä (etenimme siis vastatuuleen) niin ajattelimme etsiä tuulelta suojaisen yöpaikan tästä niemestä. Ensin meloimme sisälahden suuaukolle, mutta huomasimme että siellä oli jo joku leiriytyneenä niin palasimme niemen toiselle puolen. Päivän reissu suoritettu, lopetus noin 22:10, eli reilut 5,5h saimme tähän kulutettua yhteensä aikaa.
Paikalta löytyi vanha leiripaikka, virittelimme tarpin yösuojaksi, levittelimme tavarat paikoilleen ja söimme vielä iltaruuan. Olisiko ollut puolenyön maissa kun asetuimme nukkumaan.
Noin 20 min melonnan jälkeen n. 350m siirtymä maakannasta pitkin (sisältäen jyrkän nousun), noin 350m melontapätkä ja vielä n. 150m vetopätkä ja vain 2h aikaa tälle välille :). Pahtareikäjärvi, helppo oli päätellä mistä tuo pahta oli nimeen tullut, mutta vielä jäi arvoitukseksi tuo nimen reikäosuus, jos joku tietää niin olisi mukava kuulla. Eli järven itäpäässä sen eteläreunalla on hieno pahtaseinämä joka putoaa varsin jyrkkänä järven pintaa. Järven veden väri oli upean turkoosin sininen, kirkkaitahan nämä vedet ovat mutta tuleeko tämä väri pohjan laadusta vai heijastuksista vai mistä, en osaa sanoa. Mutta upeaa katseltavaa se joka tapauksessa oli. Järven itäpäässä on kapea, lähes 200m pitkä lahti. Pääsimme etenemään melomalla aivan tuon lahden pohjukkaan asti. Sitten oli edessä n. 150m maakannas ennen Tuulijärvelle siirtymistä. Tällä kannaksella on käsittääkseni valtion mailla jonkun kämppä ja sauna, ilmeisesti kämpän nuotiopaikka on metallinkeräyspaikka, ainakin siihen oli kerääntynyt iso määrä metallipurkkeja ruostumaan. Tuulijärvellä näytti olevan moottorilla varustettu soutuvene liikenteessä. Noin tunti vierähti taukoineen tälläkin kannaksella ja sen jälkeen matka jatkui suoraan itään kohti vastarantaa. Lähestyessämme vastarantaa lähti sieltä pari kaveria tulemaan vastaan inkkarilla. Jutulla emme käyneet ja ei tullut seurattua että minne päin heidän matkansa jatkui. Rantauduttuamme (n. 14:35) oli aika lounas- ja kahvitauolle. Nyt olikin edessä pitempi maakannas, n. 1,8km, tosin matkalla kolme pientä tunturilampea, joiden yhteispituus on n. 550m. Nousuakin tälle osuudelle kertyy n. 40m.
Noin klo 16 starttasimme eteenpäin, ensin ensimmäiselle lammelle, melonta sen yli, sitten seuraavalle ja vielä kolmannelle nousu. Nousu jatkui vielä hetken kolmannen lammen jälkeen. GPS laitteen mukaan korkeimmillaan olimme 180m:n korkeudella kun Tuulijärvi on n. 136m. Saavuimme Iso Rovijärven länsireunalla olevaan lahden pohjukkaan n. 18:30 ja tauon jälkeen jatkoimme vielä melontaa järven selän yli. Melontasuunta oli kaakkoon, kun tavoitteena oli kiertää vastarannalla olevan pitkän niemennokan eteläpuolelta sen taakse etsimään sopivaa leiripaikkaa. Vanha leiripaikka löytyi lahden pohjukasta pienen mäen nyppylän päältä. Päivän matka oli kuljettuna n. 19:40, sitten leirityminen ja ruokailu ja iltapuhteet. Reissukaveri kertoi että toisen jalan polvi oli alkanut päivän aikana vaivaavaamaan, joten sovimme että mietitään sen mahdollisia vaikutuksia reissun jatkosuunnitteluun seuraavana päivänä.
31.7. Rauhallinen aamu, vastarannelle oli edellisenä iltana havaitun teltan lisäksi tullut vielä pari muutakin telttaa, jonkin matkaa edellisen pohjoispuolelle. Ehdotin kaverille että ollaan vielä toinen yö tässä samassa paikassa ja jos hän haluaa leputtaa jalkaansa niin minä voisin yksikseni käydä katsomassa hieman Routasenkurua. Noin klo 10:30 starttasinkin siihen suuntaan. Heti leiripaikan jälkeen kun jatkoin kohti lahden pohjoispäätä, sain ihastella pystysuoraa pahtaseinämää joka oli lahden pohjukassa. Lahden perältä vetäisin kajakin kapean kannaksen yli ja jatkoin kohti Iso Rovijärven itäpäätä. Siellä oli vastassa vain muutaman metrin levyinen kannas ja hetken päästä toinen samanlainen. Nyt olinkin jo Pikku Rovijärvellä, meloin sen itäpäähän. Sielläkin näytti olevan jonku teltta pystyssä. Jatkoin vielä kahden lammen verran melomalla itäänpäin kunnes tulin vedenjakalle, reilu 6km ja noin 2h. Jätin kajakin tähän ja lähdin siirtymään jalkaisin eteenpäin. Sain hyvän opetuksen menomatkalla, lähdin etenemään ensin valmista polkua pitkin, mutta sitten ajattelin että voisin vähän oikaista kulkemalla koilliseen. Huomasin olevani jossain jättiläisen temmellyskentässä, missä maaston korkeus vaihteli nopealla temmolla ja luonnollisesti valtavia kiviä ja kivikoita joka puolella. Palasinkin takaisin järvien ja purojen suuntaan. Ristijärven pohjoispuolella on lampi (138.4), sinne johtavan kurun pohjalla kulki polku ja siitä eteenpäin järven reunoja kierrellen pääsin Routasenkurun eteläpäähän. Järven (137.1) vastarannalla näkyi hieno kalliota pitkin virtaava vesi, jonka joku oli netissä nimennyt vesiliukumäeksi. Saavuin upeaan paikkaan (n. 1h patikoinnin jälkeen), yhteen hienoimmista missä retkilläni olen käynyt. Tästä kyseisestä järvestä vedet virtaavat kahdessa kallioiden välisessä uomassa pieneen lampeen joista ne sitten syöksyvät Routasenkurun eteläpäähän. Ihmettelin ja ihastelin paikkaa, tällä kertaa en edennyt pohjoiseen ylös kallioille, mistä koko Routasenkuru olisi ollut nähtävillä, jotain pitää jättää seuraavaan kertaan. Ihastelun, valokuvailun ja pienen välipalan jälkeen paluumatkalle n. klo 14:00. Tulomatkasta oppineena oikaisin suoraan kohti aiemmin mainitsemani kurun päätä ja siitä valmiita polkuja pitkin takaisin kajakille. Noin 15:15 melomaan, pieniä sadekuuroja pitkin päivää, mutta mukava keli meloa. Viereiset rinteet heijastuivat hienosti tyyneen järven pintaan. Samat ylitykset kuin tulomatkalla, nyt vaan alamäkeen. Noin klo 17 takaisin leiripaikalla, päivällinen, luonnon ihmettelyä ja oivallus että mitä jos vietäisiin ainakin toinen kajakki jo valmiiksi ylös tunturiin. Matka ensimmäiselle lammelle noin 300m mutta nousua lähelle 50m. Ennakkotiedustelun perusteella parempi reitti meni leiripaikan yläpuolella olevan kummun eteläpuolelta eikä puron vartta mistä lammen vedet valuivat. Maastosta löytyvät muoviset värilastut vahvistivat valintamme oikeaksi. Kun yksi kajakki oli viety niin totesimme että samalla menee myös toinen. Tälläkin kertaa tuli todettua että nousun jyrkkyys on paljon merkittävämpi asia kuin kuljettavan matkan pituus, jossain vaiheessa totesimme että ei mennyt nousu pelkällä nenähengityksellä, välillä piti haukkoa happea ihan suunkin kautta.
1.8. Aamupala, noin klo 09:00 varusteet kantoon ja ylös tunturiin, edessä noin 1,5km matka Äälisjärvelle. Lammen rannalla varusteet kajakkeihin, melonta vastarannalle, seuraava lampi olikin niin pieni että veimme varusteet suoraan Äälisjärven pohjoispäässä olevan, luoteeseen pistävän lahden pohjukkaan. Huomasimme tulleemme ympäristöön mistä totesimme että olemmeko edes Suomessa. Maisema oli niin erikoinen että ajattelin olevani hienoimmassa paikassa mihin retkilläni olin tähän mennessä koskaan päätynyt. Vihreää tunturinummea, pystysuoria järveen päättyviä pahtaseiniä, harvaksestaan joitakin pieniä puita, tunturin rinteillä yksittäisiä valtavia kiviä. Jotenkin tuli mieleen Irlannin maisemat. Vielä kajakkien haku ja noin klo 12 olimme valmiina jatkamaan matkaa. Turkoosit vedet, aivan uskomattomat maisemat, niitä ääneen ihmettelimme. Vajaan tunnin melonnan jälkeen pysähdyimme pahtaseinän juurelle kahvin keitto tauolle. Noin tunnin tauon jälkeen matka jatkui kohti järven eteläpäätä, tavoitteena järven eteläisin kärki. Järven eteläpäässä länsirannalla näytti olevan joku kämppä ja eteläisimmän lahdenpohjukan pohjoispuolella toinen.
Noin klo 15 jatkoimme lahden pohjukkaan virtaavan puron vartta varusteiden kantamisella lounaassa n. 500m päässä olevan tunturilammen rannalle. Kajakit vetäisimme siinä välissä olevalle kapealle lammelle ja meloimme ne tunturilamme vierelle ja pienen vetopätkän jälkeen olimme varusteiden luona. Kamat kyytiin ja melonta lammen eteläkärkeen. Sitten oli vielä edessä n. 1,5 km matka Surnujärven rannalle, joka sijaitsi n. 60 m alempana kuin missä nyt olimme. Lammelta nousu oli loivaa, varusteet selässä edeten yritimme arvioida että mistä kajakit olisi hyvä viedä. Pienen nousun jälkeen jyrkkenevä alamäki osuus. Kuljimme tunturilaakson länsireunaa, louhikkoa, liukkaita kiviä, isoja mättäitä jne. Näytti että itäreuna olisi helpompaa kulkumaastoa. Vietyämme varusteet järven rantaan palasimme takaisin laakson itäreunaa. Siirsimme kajakit maaston korkeimmalle kohdalle ja aloitimme siitä kajakkien vetämisen. Matka eteni alamäkeen vauhdikkaasti, vajaa 200m pitkän lammen kohdan meloimme sen yli ja vielä loppuveto, kajakit rannassa noin 18:40. Oli mielenkiintoista huomata kuinka lyhyellä matkalla luonto voi muuttua todella paljon. Nyt järven rannalla kasvoi jo vanhoja isoja mäntyjä, maisema oli vähän kuin Inarijärvellä, Surnupään tunturit näkyivät hienosti vastarannalla. Ajatus oli että melotaan vielä sopivaan leiripaikkaan ja maanaluslahdesta ajattelimme sellaisen voivan löytyä. Saimme niskaamme sopivasti sadekuuron vielä ennen perille pääsyä. En tiedä kenen tukikohta Maanaluslahdessa on mutta tuntuu erikoiselta että tällaisia tukikohtia voidaan rakentaa valtion maille. Saisinkohan luvan jos itse kysyisin? Iso kota, onneksi kuitenkin edes vähän värjäilty maastonväriseksi, aurinkokennot, moottorikelkka pihassa, ehkä jonkinlainen saunarakennuskin, viritystä siellä ja viritystä täällä. Lahden pohjukasta löytyi taas vanha leiripaikka. Virittelimme sateensuojaksi yhden tarpin ja laittelimme iltaruuan. Katselimme sopivat paikat riippumatoille, muuten majoittumiseen ei tuosta kohti olisi oikein löytynyt sopivia paikkoja. Kyselimme sateliittilähettimellä vähän säätietoja ja saimme "kuulla" että aamu on vähän sateinen, sitten keli poutaantuisi, ilta olisi hieno, mutta sitä seuraavalle päivälle kovaa, puuskissa vaarallisen voimakasta tuulta ja iltapäivälle vesisadetta. Eikä siinä vielä kaikki, sitä seuraavalle päivälle aamusta iltaan reipasta vesisadetta ja kovaa tuulta. Päädyimme että otamme tavoitteeksi edetä ennen tuota sadepäivää Suolistaipaleen autiotuvalle viettämään sadepäivää.
2.8. Sovitusti rauhallinen aamu hyvää säätä odotellen. Noin klo 10:30 liikkeelle, noin 4km melonta Surnujärven lounaispäähän, kajakit kantamalla seuraavaan (155.9) lampeen. Sitten kävelysillan ja poroaidan alta lasku Kivilompoloon. Oli helppoa huomata että miksi järven nimi oli Kivilompolo. Olimme miettineet vaihtoehtoisia reittejä, oikoreitti olisi ollut olemassa Huhujärven kautta, pari maakannasta siinä välissä, mutta ajattelimme että mielellään katselemme näitä järvien välisiä jokipätkiä vaikka se voisikin olla työläämpää.
Kivilompolon eteläpäässä kannoimme varusteet (150.9) lammen rannalle, ensimmäisen pätkän laskujokea vedimme kajakit pienelle lammelle ja seuraavan pätkän laskimme kajakeilla varusteiden luo. Sitten olikin mukava keitellä päiväkahvit ison kivipaasin päällä. Tauon jälkeen meloimme järven eteläisimpään lahden pohjukkaan ja siitä varusteet kannaksen yli, sitten kajakkien veto perässä. Ilma oli tässä vaiheessa jo upean aurinkoinen. Noin klo 17:00 seutuvilla ohitimme Mellalompolon sen pohjoisosasta ja siirryimme Surnujoen koskiosuuksille. Vaikka vedet olivat melko alhaalla pääsimme laskemalla kaikki kosket Massalompoloon ja siitä edelleen Katoslompoloon. Juuri ennen Katoslompoloa tapasimme rannalla pari kalastajaa koiran kera ja jäimme jutustelemaan. He olivat tulleet paikalle lentämällä lähes viikkoa aikaisemmin ja olimme ensimmäiset ihmiset ketä he tapasivat tulonsa jälkeen. Kalaakin olivat kuulemma saaneet mukavasti. Jutustelun ja koiran rapsuttelun jälkeen jatkoimme matkaa. Pari koskea ja yksi virtapaikka vielä ennen Hiitamolampea, minkä ohitimme n. 18:30. Koska tavoitteena oli seuraavana päivänä edetä Suolistaipaleelle niin päätimme nauttia upeasta ilmasta ja meloa niin pitkälle kuin tuntui hyvältä.
Karekkijärvellä poistuimme Surnujoen varresta kääntämällä suunnan Karekkijärven pohjoispäähän, kapeasta salmesta vielä lahden pohjukkaan, lyhyen kannaksen ylitys Määlijärven pitkän ja mutkaisen lahden pohjukkaan. Edessä vielä hyvä n. 7km melontapätkä Määlijärvi-Vellijärvi-Valajärvi. Valajärven lounaiskulmassa on pieni lahdenpoukama, minkä vierestä löytyi vanha leiripaikka meille yöpaikaksi, noin 21:40 oli päivän urakka takana. Todella upeassa säässä vierähti puolille öin ennenkuin asetuimme nukkumaan.
3.8. Heräsin yöllä noin klo 03 ja pääsin nauttimaan upeasta auringonnoususta. Sen jälkeen vielä rauhassa nukkumaan. Aamutouhut ja noin 9:40 liikkeelle, päivä alkoi varusteiden kantamisella Ahvenjärvelle kävellen Vinkkelijärven vierestä, maakannasta n. 1.1km. Kovin kivinen näytti tämänkin järven ranta olevan. Alkumatka yöpaikalta oli ylämäkeä niin vedimme yhdessä kajakit nousun päälle. Ennen Vinkkelijärveä oli kivikkoa ja kannoimme kajakit rantaan ja meloimme tuon pienen pätkän järveä pitkin. Sen rannasta molemmat veti omat kajakkinsa Ahvenjärven rantakivikoille asti ja siitä taas kantaen rantaan.
Noin tunti vierähti tähän ensimmäiseen osuuteen, sitten n. kilometri melontaa, ja noin 250m vetomatka luoteen suuntaan Harrijärvelle. Rantautumispaikan lounaispuolella niemennokassa näytti olevan muutaman melojan leiripaikka. Vaikutti hiljaiselta, mutta heräilivät samalla kun meloimme heidän ohi. Sitten melonta Harrijärven länsipäähän. Maakannaksella olevan kummun ohitus sen eteläpuolelta, taas ensin varusteet ja sitten kajakit.
Hetekkajärven ylitys, sitten lasku Sorstijärvelle ja lopuksi kajakkien kantaminen Kyyneljärven eteläosassa olevaan lahden pohjukkaan minne saavuimme n. 13:30. Lahden rannalla sen pohjoisreunalla näytti olevan toinen melojien yöpymispaikka, isohko kota näytti olevan pystyssä ja pari kanoottia rannalla mutta väki ilmeisesti nukkumassa. Pidimme kahvitauon ennen kuin lähdimme jatkamaan reippaassa vastatuulessa kohti Kyyneljärven pohjoispäätä. Edessä oli noin 8km melonta voimakkaaseen vastatuuleen, yritimme hakea matkalla olevista saarista ja niemennokista vähän tuulensuojaa, noin 2,5h vierähti tuohon osuuteen. Sitten oli edessä muutama Kyyneljoen koski haasteena, ensimmäisestä vedimme kajakit ylös, välillä olevat kosket ja kävelysillan ja poroaidan alitus meni melomalla. Suolisjärvestä alkavan Kyyneljoen ensimmäisestä koskesta /(meidän viimeisen tälle päivälle) vedimme vielä kajakit naruilla ylös. Vielä oli edessä viimeinen haaste, ensin noin 500m sivutuuleen, missä aallon korkeus oli noin metrin luokkaa. Onneksi näissäkin olosuhteissa kajakki säilyttää hyvin vakavuutensa, sitten saimme hetken saarista suojaa. Vielä oli noin 600m pätkä vastaavissa olosuhteissa kunnes pääsimme kääntämään suunnan myötätuuleen kohti Suolistaipaleen autiotupaa. Poroaidassa olevan aukon kiertäminen pohjoisreunasta ja melonta autiotuvalle. Juuri kun olimme tulossa perille, lähti tuvalta pari kaveria virveleiden kanssa kohti pohjoista. Vähän ennen klo 19 oli päivän urakka hoidettuna. Sadekin ehti loppumatkasta jo vähän alkaa, mutta melko kuivana olimme tästä päivästä selvinneet. Nyt kaikki varusteet sisälle kämppään ja ruuan laittoon. Kaverit palasivat myöhemmin takaisin, olivat käyneet läheisellä järvellä kokeilemassa kalaonneaan ja toivat tullessaan joukon komeita ahvenia joita pääsimme myöhemmin myös maistelemaan.
4.8. Myrskypäivä ja meille lepopäivä luvassa. Ihan aamusta ei sade vielä alkanut mutta tuuli oli reipas ja puuskainen heti aamusta. Päiväunia, kirjan lukemista, lättyjen paistoa, mukavaa turinointia kämpässä olevien kesken. Maailman pienuuskin tuli taas kerran todistettua. Toisen kaverin kanssa löysimme yhteisiä tuttuja ja voi olla että joskus on ehkä jopa nähtykin työasioissa, sitä ei tosin kumpikaan muistanut. Sääennuste seuraavalle päivälle oli taas hyvä, tuuli piti kääntyä ja sade loppua.
5.8. Aikainen herätys, aamupala, varusteiden pakkaus ja noin klo 7:30 olimme vesillä aloittamassa matkaa kohti autoa upeassa aurinkoisessa säässä ja myötätuulessa. Reilu 6km Suolisjärven länsirantaa seuraillen, sen jälkeen käännös Palolahteen.
Siellä maakannaksen ylitys Kivilompoloon, sen ylitys ja seuraava kannaksen ylitys Kivijärvelle. Reilu 3km melontaa, kahvitauko, kannaksen ylitys. Ehkä pieni virhevalinta reitissä kun menimme lammen luoteiskulmassa olevan lahden pohjukkaan. Vesi olikin sen verran matalalla että lahden pohjukan suulla jäi kajakit pohjasta kiinni ja sain katkaistua melani kun väänsin sen kivien väliin.
Varamela käyttöön ja kajakkien veto matalikon yli. Seuraava kannas meni laskien, sitten pari ylitystä ja olimme Sollomusjärvellä. Sollomusjärven pohjoispäästä näytti olevan joku melomassa kanootilla meitä kohti mutta poikkesimme pois tieltä. Sollomuslompolon eteläpäässä on pieni kapea lahdenpoukama, mihin Sollomusjärven vedet virtaavat.
Siitä oli helppo nykäistä kajakit yli ja olimme järvellä mistä reissun melontaosuus oli aloitettu. Suolistaipaleen autiotuvalla tavatut kaverit olivat aloittaneet oman reissunsa Semekurtan poroerotuspaikalle menevän tien ja laskujoen risteyspaikasta. Matka oli kuulemma ollut työläs, kun melomaan oli päässyt vain pätkiä, venetiet huonossa kunnossa ja maastot kivisiä. Silti olimme karttaa tutkien päätyneet ratkaisuun että etenemme nyt Sollomuslomposta vielä meloen poroaidalle asti. Juuri kun tulimme Sollomuslompolosta lähtevän joen suulle oli paikalta lähdössä kaveri kanootilla liikkeelle, hänellä oli tavoitteena Iso Rovijärvi. Taas rinkat selkään ja varusteet kannaksen yli, kajakit vetäen perässä. Seuraavan kannaksen läpi laskimme jokea pitkin, paikoin oli vähän ahdasta mutta hyvin siitäkin selvisimme. Vielä yksi pieni pätkä melontaa ja sen jälkeen makkaroiden paisto ja kahvin keitto. Kartan mukaan olimme arvioineet että jos etenemme poroaidan vierustaa noin 500m ja käännämme sieltä suunnan kohti erotusaitaa niin maasto pitäisi olla vähän kuivempaa. Veto/kantomatka täältä kautta noin 1km eli puolet lyhyempi kuin aloitusreitti. Vähän jouduimme kiertämään kosteimpia paikkoja mutta suunniteltu reitti toimi hyvin. Alkumatkan jyrkimmät nousut vedimme yhdessä kajakki kerrallaan mutta muuten molemmat veti omat kajakkinsa autolle asti. Reittivalinta ehdottomasti parempi kuin aloituksessa valitsemamme
tuplasti pitempi polku. Koko tuon pätkän saattoi hoitaa lenkkarit jalassa, ei tietoakaan kurakosta, kun vähän katseli kulkureittiään. GPS seurannan mukaan reissulle kertyi pituutta n. 130km, pääosin edestakaisin kulkemiset tulivat tuon päälle. Upea reissu tältä osin ohi, vielä saunan ja yöpaikan selvittely ennen pitkähköä kotimatkaa.
Lyhkäiset kommentit:
Värikoodattu melontareitti, aivan uskomattoman paksuja muovilastuja löytyy maastosta, itseä hirvittäisi jos ne olisi omasta kanootista. Alkumatkasta löytyi kaikkia värejä, mitä pitemmälle reissu eteni ja haastavammaksi vetopätkät muodostui niin värit väheni. Alkumatkan helpommilla osuuksilla toimii keltaisetkin kanootit. Sitten tulee valkoisten ja sinisten vuoro ja vihreällä kanootilla näyttäisi pääsevän pahimmistakin paikoista :).
Sollomuslompolo - Äälisjärvi välillä liikkuessa lentoliikenne tuntui olevan tosi vilkasta, joskus nettikeskusteluissa on syntynyt vaikutelma että se pörinä voi pilata jonkun reissun. Jos on lentomelulle allerginen niin tuonne ei kannata lähteä.
Maakannasten ylityksissä keskinopeus ei ainakaan meillä ollut kovin korkea, se on hyvä huomioida päivämatkojen suunnittelussa. Varsinkin jyrkät ylämäkiosuudet on fyysisesti haastavia, niissä voi hyvin testata maksimisykkeensä. Nyt käytössä olevat kajakit kulki ilman kuormaa helposti olkapäillä, tasapaino löytyi hyvin kun toinen kantoi vasemmalla ja toinen oikealla olkapäällä. Kajakin paino on n. 25kg eli n. 12.5kg/kantaja. Muualla kuin kivikossa kajakit kulkivat hyvin liinalla vetämällä.
Myös Vätsäristä löytyy isoja järviä, niissä varsinkin inkkareilla meloessa on syytä huomioida tuulen voimakkuus, aallon korkeus nousee tuollakin helposti varsin korkeaksi.
Vanhoja leiripaikkoja tuntuu olevan hyvin tarjolla, pyritään käyttämään niitä samoja niin emme turhaan kuormita paikkoja aina uusilla leiri- ja nuotiopaikoilla.
Jälleen kerran osoittautui hyväksi "taktiikaksi" ruokien suhteen pakastaa etukäteen levitteet, paistinmakkarat, pekonit, juustot, tuoreet lihat yms. Sillä tavalla niiden säilyvyys paranee merkittävästi. Silloin voi mm. herkutella tuoreesta lihasta tehdyillä ruuilla reissun alkupäivinä.
Mielenkiintoinen ja tarkkaan kirjattu reissutarina. Ehkä joskus...
VastaaPoista