Pelastuskoirien joukkuekatselmus 2021

Pelastuskoirien joukkue SM-kilpailut, virallisesti joukkuekatselmus järjestettiin tänä vuonna Kuopiossa. Katselmuksen järjestelyistä vastasi Kuopion palvelus- ja seurakoiraharrastajat ja erityisesti heidän pelastuskoiraharrastajat kantoivat päävastuun järjestelyistä. Pirkanmaan pelastuskoirat oli yksi mukana olleista kymmenestä joukkueesta  ja olin itse kolmen koirakon joukkueessa joukkueen johtajana, neljäntenä henkilönä ja ryhmän seitsemäntenä jäsenenä. Kirjoittelenkin nyt tapahtumasta juuri tästä omasta näkökulmastani.

Valmistautuminen: 

Joukkue ei juurikaan ehtinyt yhdessä valmistautua kisoihin ja itse hyppäsin joukkueeseen mukaan vajaa kaksi vuorokautta ennen kisoihin lähtöä. Torstai-iltana pidimme yhden Teams-palaverin ja mukavan jutustelun lisäksi sovimme muutamia toimintaperiaatteita kisaa varten ja teimme ensimmäisen kellotuksen kisaa varten. Klo 15 oli ilmoittautumisaika, ajatus oli että on hyvä käydä ennen sitä hyvin syömässä, kun todennäköisesti edessä on seuraavaksi yöksi aktiivista toimintaa

Perjantai:

10:30 startti, ajo Kuopioon sovittuun ruokapaikkaan, hyvä aloitus, toinen autokunta ajoi harhaan ensimmäisen kerran 😃. Pikainen ruokailu ja hyvissä ajoin (n. 14:55) ilmoittautumispaikalla. Ilmoittautumisen jälkeen majoittuminen ja ruokailu, ehtihän tässä jo pikku nälkä tullakin. 

Kadoneen marjastan salaisuus, pitkäkestoinen pääosin pimeän aikaan suoritettava jäljestystehtävä

Ruokailun jälkeen ryhmänjohtajapalaveri ja saimme ensimmäisen tehtävän, kadonneen marjastan etsintä, missä saimme koordinaatteina kadonneen viimeisen puhelinpaikannuspisteen ja tehtävän suorittamisen määräajat. Palaverissa painotettiin että aikatauluissa pysyminen on tärkeää ja mahdollisista myöhästymisistä on ankarat pistemenetykset, yritimme pitää tämän hyvin mielessä koko kisan ajan. Ensimmäisestä tehtävästä lähtien pääsimme viikonlopun aikataulu teemaan hyvin kiinni. Aloitusajankohta ja paikka on määrätty, samoin tehtävän lopetusaika ja paikka. Ensimmäiselle tehtävälle oli määrätty että kaikkia ryhmän koirakoita on pakko käyttää suorituksessa. Nopeasti tarkistus että mikä on ajoaika aloituspisteeseen, siitä sai samalla tiedon että mikä on tehtävän suorittamisen takaraja, että ehdimme aikataulun puitteissa sovittuun lopetuspaikkaan ja sen jälkeen joukkue lähti kohti ensimmäistä tehtävää. Kyseessä näytti olevan jälkipainotteinen tehtävä ja suoritusajan perusteella oletimme että jäljellä on myös kohtuullisesti pituutta. Ajoimme autoilla niin lähelle annettua maastopistettä kuin se oli mahdollista ja yllätykseksi tien päästä löytyi auto. Ilmoitus siitä johtoon ja sen jälkeen yksi koirakko lähti suorittamaan ajoneuvon tarkistamista ja etsimään autolta mahdollisesti lähtevää jälkeä. Maaston puolelta löytyikin jälki, loputkin koirat ja varusteet mukaan ja Vespa ja  Teemu vei meidät jälkeä pitkin annetun koordinaattipisteen luo, mistä löytyi kadonneen tuntomerkkeihin sopiva ämpäri. Johto käski odotella hetken uusia ohjeita ja kas kummaa, metsästä saapui huudellen luoksemme kadonneen ystävä, joka pyysi päästä mukaan etsintään. Johdon luvalla tähän suostuttiin, epäilimme kyllä että valvovasilmä oli nyt lyöttäytynyt seuraamme. Monenlaista ehti maastossa tapahtua, mutta joka tapauksessa olimme hukanneet jäljen ämpärin jälkeen löydetyn toisen esineen jälkeen. Yritimme ratkoa ongelmaa eri koirien kanssa ja sinä aikana siirryimme metsäautotietä pitkin. Huomasimme kahden koiran reagoivan tien alta virtaavan puron veteen ja palasimme hetken kuluttua tarkistamaan että mikä nämä reaktiot sai aikaan. Silloin kolmaskin koira reagoi ja lähdimme tarkistamaan maaston puolelta tilannetta, sieltähän nousi jälki ja pääsimme taas jatkamaan eteenpäin hyvän matkaa. Vähän tilanteen mukaan etenimme yhdessä koko ryhmänä välillä koirakkoa vaihtaen ja kun kadotimme jäljen niin toimimme kahtena ryhmänä yrittäen nostaa kadonnutta jälkeä. Aikaa kului ja tuntui että homma ei oikein etene, mutta ennen itsellemme asettamaamme määräaikaa olla autoissa löysimme vielä maastosta yhden esineen, mutta selkeää kuvaa jäljestämämme henkilön liikkumisesta emme kartalle saaneet, epäilimme että tulimme viimeiselle esineelle takajälkeä. Luonnollisesti epäilimme omaa suoritustamme aikalailla muutenkin, kun emme tienneet mitä sieltä olisi pitänyt löytyä. Aikataulun mukaisesti johtopaikalle, raportin laatimisen ennakkoon olin unohtanut, suullinen raportti ja pikaisesti suttasin paperille jotain myös kirjallisesti, mutta siitä tuskin kehuja tuli. Kun myöhemmin seuraavana päivänä saimme tietää sen miten maastossa kadonnut oli liikkunut ja vertasimme sitä koiriemme jäljestyksiin, niin pitkiä pätkiä olimme kuitenkin edenneet oikealla jäljellä ja välillä olimme kyllä oikeasti "hukassa". Tuo virtaavan veden tuoma haju jäljestä pelasti paljon, kannatti lukea koiria.

 Kaatopaikka, loppusijoitus ja haudattavat luki jossain kyltissä, kuvasti tehtävää

Vuorokausikin ehti jo tässä välissä vaihtua. Samalla saimme uuden tehtävän. Aikataulu näytti että pienen hetken ehdimme huokaista ennen tehtävää. Tehtävä oli kaatopaikalla, vähän etuajassa portista sisään ja oletetun tehtävän mukaiset varusteet päälle. Saimme tehtävän, karttaan piirretyn alueen tarkastus, taas oli marjanpoimijoita hukassa. Sovimme käytettävät koirakot (Kita ja Kössi töihin) ja nopeasti tehtävälle. Totesimme varsin pian että nyt emme ole omalla vahvuusalueella, etsintäalueella oli isoja alueita joita ei voinut turvallisesti tarkistaa, ei ihmisen eikä koiran avulla ja lisäksi etsinnnällä tuli vastaan niin epämiellyttäviä asioita että jostain syystä emme oikein syttyneet tälle tehtävälle, tulokset olivat sen mukaiset. Jokaisella joukkueen jäsenellä oleva radiopuhelin teki minulle helpommaksi tiedottaa kaikille ajan kulumista tehtävien aikana, sama muillakin tehtävillä. Yksi oleellinen asia meillä tehtävällä unohtui, kadonneita voi etsiä myös huutelemalla, ei huono keino, mutta sitä emme olleet huomanneet käyttää. Hyvä opetus myös todellisille tehtäville. Tehtävän lopuksi saimme taas kirjekuoren, mistä selvisi että meidän pitää olla Kuopion toisella laidalla aamulla klo 06.

Lauantai.

Totesimme että mehän ehdimme käydä hetken nukkumassa, kyselin että paljonko varataan aikaa aamupalaan ja koirien huoltamiseen ennen lähtöä ja sen perusteella määritimme herätysajan. Kahden suoritetun tehtävän jälkeen luonnollisesti koirien ja itsemme huoltaminen ja sen jälkeen nukkumiseen jäi aikaa jopa reilu tunti. 

Tehdaskiinteistön ulkoalueen tarkistus

Hieman etuajassa ilmoittautumispaikassa, klo 06 saimme tehtävän ja siitä lähti taas kello käymään. Sovelsimme sopimaamme taktiikkaa, käymme nopeasti tehtävän yhdessä läpi, päätämme käytettävät koirakot ja sovimme roolit, sitten kiireesti tehtävälle. Päätimme nyt lähteä liikkeelle yhden koirakon kanssa (Vespa nyt tulessa) ja loput suorittavat henkilöinä etsintää koirakon tukena. Minä kellotin suoritusta ja tulkitsin saamaamme erittäin epäselvää karttaa ohjaten välillä etsintää alueen mukaan (ei liene vahinko se kartan laatu). Alueen tarkastuksen edetessä jaoimme lennosta toisillemme tehtäviä ja meinasin nipistää 5minuuttia suoritusajasta epähuomiossa. Onneksi perässäkulkijat ihmettelivät ääneen, kun heidän kellossaan oli 5minuuttia enemmän suoritusaikaa kuin mitä minä huutelin radiopuhelimeen. Löysimme alueelta kaksi kadonnutta ja lisäksi jututimme muutamia "sattumalta" alueella liikuneita ihmistä varmistukseksi, etteivät he kuuluneet etsittävien ryhmään. Tehtävän kuluessa tein omat merkintäni karttaan ja sen avulla sain laadittua lyhyen raportin ja luovutettua sen muutaman minuutin ennen määräaikaa. Tehtävän lopuksi taas saimme suljetun kirjekuoren, missä oli seuraava ilmoittautumispaikka ja aika. Nopeasti ajoajan tarkistus kohteelle ja totesimme että mehän saamme tähän väliin pienen lepotauon, varsinkin kun seuraavan tehtävän aloituspiste oli majoitusalueella.

Kiinteistön tarkistus ja soututehtävä

Taas varalta kello soimaan, hieman lepoa ja muutama minuutti etukäteen koko joukkueena ilmoittautumispaikassa. Taas yhdessä tehtävän läpikäynti, päätös että kaksi koiraa ja yksi ohjaaja lepoon, minä ja Teemu vuorotellen soutajaksi ja Joipe alkoi tekemään alueen etsintäsuunnitelmaa. Tarkistettavana oli järven toisella puolen oleva kiinteistö ja siellä oleva varastohalli. 13 minuttia kesti menomatka kun soudimme n. 1,5km, puolivälissä vaihdettiin soutajaa. Paluumatkalle päätimme varata kaiken varalta 15 minuuttia. Tuulensuunta huomioiden etenimme ensin alueen takareunaan ja sieltä aluetta tarkastaen rantaa kohti, Joipe ja Kössi koirakkona, Teemu kartturina ja minä kellottajana ja kirjurina ja lisäsilminä. Aina kun etsintä pysähtyi, niin täytin etsinnän raporttilomaketta ja tein karttaan merkintöjä, tavoitteena että raportti etsinnästä on samalla hetkellä luovutuskunnossa kun alueen tarkistaminen on suoritettu. Aika kului ja kartturi ohjeisti koirakkoa sen mukaan että käytettävissä olevan ajan puitteissa saamme mahdollisimman hyvin alueen tarkistettua. Kaksi henkilölöytöä, joista toinen oli niin ettei piilolle asti voinut edetä, mutta koira merkkasi sen varmasti. Jälkikäteen kuulimme että kaikki löydettävissä olleet henkilöt löytyivät, mutta esineitä meillä oli jäänyt löytämättä ja lisäksi alueen ulkopuolella oli ollut henkilö juuri siellä kulmauksessa, mikä ajan puutteen vuoksi oli pakko jättää tarkistamatta. Vene liikkui jo kohti järveä, kun luovutin raportin, tuomari kysyi vielä Joipelta että onko koiranohjaajalla lisättävää, ei ollut, koska hän ei ehtinyt kuulla mitä olin raporttiin kirjannut. Hetken soudettuamme paluumatkaa ihmettelimme että miksi veneen pohjalle kertyy koko ajan lisää vettä, ilmeisesti veneissä ei ole pohjatappi turhaan? Tappi takaisin paikoilleen, kaksi äyskäröi vettä ja minä soudin. Sitten otettiin lisäksi vielä mela avuksi, taas puolivälissä vuoron vaihto. Joukkueen neljännen jäsenen kannustus alkoi kuulua jo hyvissä ajoin ennen rantaa. Lopulta olimme jopa minuutin etuajassa ilmoittautumassa lähtöpaikassa. Taas saimme uuden kirjekuoren, määräaika oli sillekin, tehtävä kohtuullisen helppo, ruokailu.

Ruokailun jälkeen saimme taas uuden kirjekuoren, mistä selvisi seuraava ilmoittautumispaikka ja aika. Totesimme että meillähän on vapaa-aikaa ja päätimme joukkuehengen merkeissä lähteä ryhmäkuvan ottoon Puijon tornille, mukava leppoisa tauko tehtävien väliin. 

 Monikerroksisen koulurakennuksen tarkistus, mistä osa alueista oli jo viranomaisten toimesta tarkistettu.

Hyvissä ajoin olimme valmiina seuraavalle tehtävälle, mutta rastivastaava oli täsmällinen, homma käyntiin sovitusti. Taas yhdessä tehtävän luku ääneen, vain yhtä koiraa sai käyttää kerrallaan, nopea päätös että Tiia ja Kita aloittaa. Piirustuksia ei ollut jaossa, joten piirtelin niitä ruutupaperille, kaksi muuta "vapaata" jäsentä tarkisti tarkistettavan alueen rajat, jotta tiesimme kuinka laajasti meillä on tutkittavaa ja samalla tarkistettiin niitä alueita mitä ihmisvoimin oli mahdollista tarkistaa. Koirakko työsti aluetta, minne sai turvallisuussyistä lähettää vain koiraa ja lopulta koira ilmaisi yhtä piiloa. Teemu lähti valmistelemaan omaa koiraansa ja Tiia jatkoi Kitan kanssa ylöspäin, tehtävänä oli lähettää koiraa ylöspäin portaikossa etsimään mahdollisia piiloutuneita henkilöitä. Riittävän monesti kun koira lähetettiin niin löytyihän sieltäkin joku kadonnut, tosin sinnekään ei ohjaaja saanut edetä. Aikaa oli jäljellä joten teimme vielä ison huonetilan varmistuksen Teemun ja Vespan kanssa ja samaan piiloon tuli ilmaisu myös Vespalta. Lopuksi piirustukset ja raportti rastivastaavalle, edellytti kyllä vielä kerran tilojen varmistuksen, meinasi yksi kerros unohtua raportista. Myöhemmin selvisi että liikuntasalin korokkeen alta löytyneen lisäksi olisi korokkeen takaosassa jonkin raollaan olevan oven takana ollut toinen henkilö. Hämäykseksi eri puolille oli myös piilotettu mm vaatteita, testaamaan että tekeekö koirat valeilmaisuja. Sekin selvisi että portaikossa koira joutui etenemään itsenäisesti kaksi kerrosta ylöspäin löytääkseen siellä piilossa olevan henkilön. Tehtävän lopuksi taas kirjekuoressa uusi tehtävä ja määräaika. Nopea ajo-ajan varmistus ja totesimme että nyt ehdimme poiketa jäätelön ostossa matkalla. 

Myrskyalueen tarkistus

Sama kaava toistuu, tehtäväpaperi kirjekuoressa käteen ja kello käyntiin. Tehtävänä lähettää koirat tarkistamaan karttaan piirrettyä aluetta, niin että ohjaajat saavat liikkua vain alueen yhdellä sivulla ja merkitä karttaan havainnot. Nopea päätös että Kössi ja Vespa töihin, samoin päätös taktiikasta huomioiden tuulensuunta. Joipe ja Kössi etenee alueen päähän samalla koiran reaktioita jo matkalla lukien ja aloittaa etsinnän sieltä aloituspistettä kohti. Teemu ja Vespa aloittaa puolivälistä kohti aloituspistettä. Todella haastava maasto, jo menomatkalla Kössi sai hajua maalihenkilöstä, mutta eteneminen oli työlästä. Lopulta kuitenkin perillä maalimiehellä ja hyvä ilmaisu, siitä ne ongelmat sitten alkoikin. Nyt ei voinut moittia koiraa ilmaisun kestävyydestä, Kössihän oli päättänyt että täältä ei lähdetä eikä ilmaisua lopeteta ennenkuin ohjaaja tulee nostamaan ukon ylös ja ohjaaja ei taas saanut sinne mennä. Monien käskytysten jälkeen koira suostui toimimaan vastoin sitä, miten se on koulutettu maalimiehellä toimimaan. Etenimme alueen loppuu ja selvästi meitä oli yritetty hämätä, kun alue jatkui vielä pitemmälle kuin mitä oli luvallinen lähetysalue. Mutta siihen miinaan emme menneet, haasteet oli toisaalla. Juuri sinne suuntaan maasto oli niin haastavaa ettei koiraa ei voinut kunnolla lähettää eikä se oikein päässyt edes sinne etenemään (sinne se yksi kadonnut sitten jäi). Jo radiopuhelimesta olimme kuulleet että Vespa ei edennyt aluetta kovin syvälle eli tarkistettavaa oli vielä paluumatkalle. Olimme jättäneet krepit merkiksi sille mistä Vespa aloitti. Minuutti peliä loppuun asti, karttaan nopeasti merkinnät ja juosten aloituspisteeseen, taisi taas jäädä melkein minuutti pelivaraa. Oli mukavaa saada hyvä palaute koirien käytöstä, vaikka koirat eivät haastavasta maastosta johtuen tahtoneet edetä niin hyvin kuin olisi pitänyt niin koiria ei painostettu tehtävällä. Ja taas uusi kirjekuori, tarkistin seuraavan kohteen sijainnin ja ilmoitin joukkuelle että olimme onnistuneet koirakoiden valinnassa hyvin, seuraava tehtävä vaikuttaisi olevan kuin tilattu Tiialle ja Kitalle koska olimme menossa satamaan.

Järvipelastustehtävä vaikka kait Saimaan vesitöt lasketaan melkein merialueeksi

Sovitusti paikalla, saimme tehtävän niin että yksi koirakko valmistautuu lähtemään vesille, tehtävän suorittaja oli tällä kertaa helppo valita. Kun pelastajat pääsivät järvelle saimme me ratkottavaksi solmutehtäviä, saimme ne tehtyä ja jossain vaiheessa huomasimme että aika alkaa olla loppumaisillaan, eikä venekuntaa näkynyt missään. Huolestuneena yritimme jo huudella radiopuhelimeen ja kuin tilauksesta saaren takaa ilmestyikin vene näkyviin. Tiian käskyn mukaan kippari ajoi veneen täysillä kohti laituria, rantautuminen viime hetkellä, mutta ajoissa. Kadonnut subbailijakin oli etsijöiden hyvän suunnitelman ja suorituksen ansiosta löytynyt. Yllätys yllätys, meille ei enää annettu uutta kirjekuorta. Siirtyminen majoitusalueelle ja ruokailu sovittuun aikaan. Saunavuorot oli jaettu ja joukkueenjohtajille oli infotilaisuus illan aikana tähän asti suoritetuista tehtävistä. Tulokset jätettiin vielä verhon taakse piiloon, vain tehtäviä avattiin. 

Vihjeitä tuli että aamusta ei nukuta pitkään ja sen verran väsyneitä oltiin jo tähän astisesta että huoneessa oli klo 22 hiljaista jos jätetään huomioimatta meidät muutamat, jotka pitävät meteliä myös nukkuessaan. 

Sunnuntai. 

Aamulla kello viisi Esa Pakarinen ja lentävä kalakukko pitivät huolen joukkueiden herätyksestä, kun raotin ovea niin sieltä tarjottiin hymyssä suin vain kirjekuori. Jälkitehtävä, minne sai lähteä vain yhdellä autolla ja jonka piti suorittaa vain yhdellä koiralla. Teemu ja Vespa tehtävälle, Tiia kartturiksi niin ei tarvinnut järjestellä autojen kanssa. Samalla tuli tietoon myös seuraavan tehtävän aikataulu. Totesimme että kokoonnumme ABC:llä ja etenemme sieltä yhdessä seuraavalle tehtävärastille. Samaan tehtävärasti paikkaan kokoontui kaikki muutkin joukkueet. Lyhyt puhuttelu, joukkueet järjestykseen ja joukkueittain lyhkäinen hallintaosuus kentällä. Sitten uusi tehtävä, 20 minuuttia aikaa ratkoa suunnistustehtävän ensimmäisen rastin koordinaattiarvoituksia. Sen jälkeen joukkueet saivat suunnistustehtävän ja palautti samalla kaikki gps, puhelin yms tekniset apuvälineet. Vain joukkueenjohtajan reppuun sai jättää seurantaa varten ja turvallisuusvälineeksi yhden puhelimen, mutta sen mahdollisesta käytöstä suunnistuksen apuvälineenä olisi seurannut suorituksen hylkääntyminen. Edessä vielä yhdeksän rastia joista neljä oli vapaaehtoista. Reittisuunnittelu niin että yksi vapaaehtoinen rasti jäi sen varaan että jos aika riittää. Sopivasti suorituksen aluksi nopeuskilpailu hyppyrimäen viereisillä ritiläportailla. Osan matkaa kannoimme koiria, mutta pääosin nekin eteni itsenäisesti, Jauhojärven Samin sanoja lainatakseni, ei mennyt pelkästään nenähengityksellä, piti vähän haukkoa happea myös suun kautta. Suunnistus eteni hyvin Teemun johdolla, Vespa oli puolestaan minun hoidossani. Toimintarasteille kertyi jonoja ja pahimmillaan jouduimme odottamaan suoritusta noin puolituntia. Vaikka kartta oli mittakaavaltaan epämääräinen niin kellotimme etenemisvauhtiamme osataksemme arvioida käytettävissä olevaa aikaa ja jäljellä olevaa matkaa. Ja jostain syystä kaksi viimeistä pakollista rastia oli taas sijoitettu sopivasti, ensin laskettelurinteen alaosaan ja viimeinen rasti rinteen yläosaan. Etukäteen olimme laskeneet että tarvimme viimeiseltä rastilta vielä 13 minuuttia aikaa ehtiäksemme ajoissa maaliin. Olimme päättäneet että tarvittaessa keskeytämme tehtävärastin, mikäli aika meinaa loppua, mutta pääsimme  muutaman minuutin etuajassa lopputaipaleelle. Loppujen lopuksi saimme rauhassa kävellä maaliin ja raportin jättämisen jälkeenkin aikaa taisi olla vielä pari minuuttia jäljellä. Nyt vasta selvisi että joukkueen osalta olimme suorittaneet kaikki joukkuekatselmuksen tehtävät, joukkueen johtajalle oli vielä varattu muutama erilainen tehtävä. Ensin sain katsella virtuaalilaseilla maisemia Puijon tornista, sen jälkeen "suoritin" virtuaalisesti suurmäen laskun ja mäkihypyn, jostain syystä tuomareiden antamia pisteitä ei vaan näytetty. Sen jälkeen vielä hissillä ihastelemaan Puijon tornista upeita maisemia. 

Kävely portaita pitkin alas lähtöpaikalle, ruokailu ja tulosten odottelua. Upea kisa takana, pelastuskoiratoiminnan perimmäinen luonne tuli todella hienosti esille tässäkin kisassa. Joukkueet kannustivat toisiaan parempiin suoritukseen koko kisan ajan. Väki toimi hymyssä suin vaikka varmasti oli koeteltu sekä henkisiä että fyysisiä voimavaroja ihan rittävästi. Koko tapahtuman ajan järjestelyt pelasivat aivan loistavasti, majoitus ja ruokailut olivat hoidettu erinomaisesti, puitteet oli kunnossa. Ja tehtäviä oli mietitty ja niiden valmisteluun ja tekemiseen oli tarvittu valtava määrä talkootyötä. Sitähän pelastuskoiratoiminta parhaimmillaan ja/tai pahimmillaan on. 

Tulosten julkistus on jännää puuhaa 

Ensin kymmenes, sitten yhdeksäs, kahdeksas, seitsemäs, kuudes, viides, neljäs, kolmas, toinen ja sitten vasta meidän joukkue. Jäimme listalla viimeiseksi, mutta voitimme kisan.

Kehitettävää, vinkki vitonen

Jos jossain olisi pelastuskoiratoiminnassa kehitettävää niin olisi hienoa jos paikalliset yritykset, järjestöt ja esim seurakunnat eri puolilla suomea "heräisivät" tukemaan taloudellisesti alueillaan toimivia pelastuskoirayhdistyksiä ja tietysti yhdistykset voisivat myös aktiivisemmin näitä mahdollisia tukijoita itse lähestyä. Pelastuskoirayhdistyksissä tehdään valtava määrä työtä sen eteen että voimme tarjota viranomaisille apua hädän hetkillä. Pääosin harrastajat kustantavat tämän yhteiskunnan eteen tehtävän arvokkaan harrastuksen omista varoistaan.

Kiitos Kuopiolaiset upeasti järjestetysta joukkuekatselmuksesta

Kiitos kilpakumppanit, oli upeaa saada yhdessä olla ratkomassa erilaisia harrastukseemme liittyviä tehtäviä.

Kiitos joukkueen tehoteam, Johanna Helminen ja Kössi-koira, Teemu Koivisto ja Vespa-koira sekä Tiia Tiainen ja Kita- koira

Kiitos kaikille meitä joukkueena kannustaneille, Pirkanmaan suunnasta tuli kannustusta koko kisan ajan, huomasi että koko yhdistyksen jäsenistö oli hengessä mukana, kun me saimme kunnian edustaa omaa yhdistystämme,Pirkanmaan Pelastuskoirat ry:tä  joukkuekatselmuksessa.

Pelastuskoirien joukkuekatselmus 2021,  linkin takaa löytyy valtava määrä julkaistua tietoa, valokuvia ja videoita joukkuekatselmuksesta.  Siitä syystä tämä blogikirjoitus näin ilman kuvia.