Voihan Repovesi sentään

Elokuu alkoi mukavasti viikonloppuretkellä Repovedelle. Säätiedotus lupaili viikonlopuksi erityisen lämmintä säätä.
Perjantaina töiden jälkeen kanootti auton katolle ja auton keula kohti Repovettä.

Reissun valmistelu alkoi jo tosin edellisenä päivänä, kun muutamia litroja juomavettä siirtyi sopivissa astioissa pakasteeseen jäätymään. Ennen lähtöä pakkasin jäisen sisäfilekimpaleen ja osan juomapulloista kuivapussiin ja suljin sen niin, että sinne jäi ilmaa sisään eristeeksi. Loput juomapullot ja edellämainittu pussi sitten kylmälaukkuun ja varusteet ja laukku autoon ja menoksi.

Ruokakaupassa piti vielä poiketa Nastolassa, kaikki kylmässä säilytettävät asiat kylmälaukkuun ja loput vesitiiviisti pussiin.

Loppukiri Repovedelle ja siellä Lapinsalmeen. Kanootti alas, vaatteiden vaihto, varusteet kanoottiin, kanootti rattaile ja suunta kohti rantaa. Melko hyvin kanootti kulki kanoottikärryn päällä, ensin pientä nousua ylämäkeen ja sitten lasku laiturille. Vähän jälkeen klo 19 olimme valmiina siirtymään vesille. Ilma oli upean aurinkoinen ja lämmin. Ensimmäinen "tavoite" tuli äkkiä saavutettua kun kanootti lipui riippusillan alta.

Matka jatkui Patasaaren itäpuolelta rantoja seuraillen kohti pohjoista ja kohti Ruskiansalmea.Ruskiansalmen laiturille oli helppo "rantautua" ja käydä tarkastelemassa vähän paikkaa tarkemmin jalat tukevasti maassa.

Löppösen luola kuulostaa paljon hienommalta kuin miltä se näyttää, tosin sen tiesin jo etukäteen. Ylväät ovat kuitenkin maisemat niilläkin kohti.

Pienen tauon jälkeen melonta jatkui salmen kautta Kuutinlahdelle ja sitä pitkin lahden pohjukkaan. Vesistö oli hyvin rauhallista ja Kuutinlahden pohjukan kalliorinteet näyttivät yhtä hienoilta kuin edelliselläkin kerralla, tosin nyt pääsin niitä katsomaan vedenpäältä.

Kuutinlahden nuotiopaikalla oli kaksi venäläistä perhettä telttailemassa ja kodalle löytyi lähes vesirajasta hyvä pystytyspaikka. Nuotiokin oli jo valmiiksi viritetty, niin iltamakkarat pääsi paistamaan ilman nuotion sytytystä.

Ilta kului rauhassa nautiskellen luonnon rauhasta, sellainen pieni havainto tuli jo tehtyä, että paikalla olevan kodan seinällä oli kiinnitetty ilmoitus Kuutinlahdella seuraavana iltana pidettävästä konsertista. Vaikka en vielä tiennyt, että mitä oli tulossa, niin sen kuitenkin tiesin, että täällä en vietä lauantai-iltaani.

Illan aikana pientä liikkumista lähimaastossa, pari yöpyjää näytti olevan Tervajärven puoleisella nuotiopaikalla ja ilta antoi upeita värejään Kuutinlahden rantaa pitkin tehdylle lenkille.

Ilta oli hyvin rauhallinen, ihmeekseni ei edes ketään myöhäisen illan kulkijoita ollut liikkeellä. Tämä oli sitä rauhaa mitä varmaankin monet retkeilijät näillä lyhkäisilläkin retkillä hakee.

Perinteiseen tapaani aikainen aamuherätys ja aamukahvin jälkeen suuntasin kanootilla rikkomaan tyynen veden pintaa. Meloskelin pikkuhiljaa ulos lahdesta,

Mustalammin kohdalla olevassa niemennokassa näytti riippumatossa nukkuvan yksi onnellinen meloja ilmeisesti tietämättä upeasta aamusta vielä mitään.

Kuikkapariskuntakin oli kaverina järvellä meloskelemassa ja Kaakkurit pitivät melkoista meteliä viereisillä järvillä.

Poikkesin kääntymässä Ruskiansalmella ja palailin pikkuhiljaa takaisin.

Jääkaapista oli hyvä kaivaa pekonit esiin ja paistella ne kanamunien kera aamupalaksi ja toisten kahvien jälkeen olikin hyvä suunnata kanootilla Sammallahteen.
Siellä olevaan venevalkamaan kanootti parkkiin ja pieni patikointi Olhavanvuoren juurelle.

Täältä löytyikin oikea telttakylä, jonka asukkaat olivat pikkuhiljaa heräilemässä päivän touhuihin. Ympäristö oli kuin pistetty täyteen telttoja, taisi olla valikoimaa enemmän kuin mitä on erämessuilla. Puheenporinaa kuunnellessa jäi vaikutelma, että paikalla oli enemmän venäläisiä kuin suomalaisia kiipeilyn harrastajia. Nousijoita oli usealla eri nousureitillä ja vuoronsa odottajia ja aamupesulla kävijöitä, aamupalalla olevia jne...
Jonkin aikaa alhaalta tuli seurailtua kiipeilijöiden nousuja, mutta sitten oli aika kiertää vuoren eteläpäädystä ylös katselemaan maisemia. Sieltä löytyi lisää kiipeilyn harrastajia ja upeat maisemat.

Jonkin aikaa tuli täältäkin seurailtua nousijoita ja laskijoita sekä upeita maisemia, mutta eteenpäin on elävän mieli, niin piti otta suunta takaisin alas.
Vuorelta lasku merkittyä polkua pitkin alas tielle ja sitä pitkin takaisin kanootille.

Melonta takaisin leiripaikalle ja oli aika aloittaa lounaan valmistelu. Leiripaikalle oli vaellellut jo useita ihmisiä tauolle ja lounaan valmistelun aikana alueen ohi kulki useita retkeilijöitä. Osa jäi pitämään lounastaukoa ja osa kiirehti eteenpäin. Koirien kanssa vaeltajiakin oli useita. Sää oli suosiollinen, lieneekö se lisännyt retkeilijöiden määrää.
Lahdella näkyi useita kajakkimelojia ja useita kajakkeja rantautuikin leiripaikalle iltapäivän aikana. Lounaan jälkeen oli mukava oikaista nuotiopaikan penkille pitkäkseen viettämään siestaa.

Leiripaikalla kierteli kansallispuiston henkilökuntaan kuuluva henkilö tekemässä kävijätutkimusta, vastauksieni mukaan tärkein syy vierailulle oli päästä luonnon rauhaan.
Vähän myöhemmin iltapäivällä oli sopiva aika purkaa leiri ja "paeta" nuotiopaikalta, ennenkuin illan konsertti alkoi häiritsemään, ensimmäiset järjestelijät ehtivät kuitenkin jo saapua paikalle myymään retkeilijöille konserttilippuja.

Seuraavan yön leiripaikalle oli oikeastaan vain yksi vaatimus, olisi mukava jos siihen paistaisi aamuaurinko. Ensimmäisenä oli mielessä aamulla kuvaamani melojan yöpymispaikka, mutta sinne oli jo ehtinyt muutama vaeltaja leiriytyä. Muutamia mahdollisia leiripaikkoja piti vielä katsella Mustanlamminvuoren puoleiselta rannalta, mutta vastarannan kalliot vetivät puoleensa. Sieltä löytyikin oivallinen paikka, johon kota juuri ja juuri sopi pystytettäväksi.

Kun leiri oli pystytetty, niin alkoikin vähän ehkä normaalista kansallispuistoretkeilijälle tutusta illasta poikkeava vaihe. Pikkuhiljaa lahden pohjukkaan ajoi moottoriveneitä ja useita kanoottejakin oli sinne menossa. Tahti tiivistyi kun kello lähestyi 19:00, jolloin konsertti piti alkaa.
Kohta järveä pitkin kantautuikin "dramaattisen sopraanon" ääni ja välillä pääsi ääneen baritoni tai lieneekö ollut tenori. Tässä vaiheessa konserttia oli hyvä tehdä iltaretki Katajajärvelle.

Leiripaikalta oli vain pieni siirtymä vanhalle kansallispuiston reittipolulle, joka johti Katajajärvelle. Äänistä päätellen Katajajärven nuotiopaikallekin oli leiriytynyt jokin ryhmä. Upea tyyni ilta ja hieno järvi. Samaa polkua pitkin oli hyvä palailla kulttuuriharrastusten pariin.

Tunnin esityksen jälkeen tuli ilmeisesti tauon aika ja sen seurauksena noin kolmekymmentä moottorivenettä poistui kilpa-ajona paikalta. Tauon jälkeen konsertti jatkui ja illalla lienee ollut noin klo 22 kun konsertin päätteeksi yli 70 moottorivenettä päristeli kilpa-ajona leiripaikan ohi. Lisäksi meni pari vesibussia, useita kanootteja, soutuvenettä ym...


Asia ehkä vähän enemmän huvitti kuin ärsytti, varsinkin kun muisti päivällä täytetyn kävijätutkimuksen vastausvaihtoehdot.
Olin etukäteen käynyt Repoveden kansallispuiston sivuilla ja katsonut mm. ajankohtaista palstan enkä löytänyt mitään mainintaa konsertista. Luulisin että se tuli monelle muullekin retkeilijälle epämiellyttävänä yllätyksenä, ei sillä että esityksessä olisi ollut mitään vikaa, mutta siihen ei vain ollut varauduttu ja tuskin sen vuoksi olisi tullut lähdettyä retkeilemään.
Tilanne oli varsin nopeasti ohi ja sen jälkeen kansallispuiston ilta rauhoittui entisiin uomiinsa.

Aamu aukeni hienona vastapainona edellisen illan konsertille, oli nimittäin ensin täysin hiljaista. Yöllä olin jossain vaiheessa kuunnellut järveltä kuuluvaa kuikan huutoa ja kuikat olivatkin järvellä uiskentelemassa. Nousin ylös n. 5:30 upeaan usvaiseen aamuun. Katselin tyyntä veden pintaa ja keittelin kahvit.


Leiripaikan vierestä löysin mustikansyöjän, joka oli noussut järvestä rannalle herkuttelemaan.
Sen verran se häiriintyi valokuvauksesta, että se päätti suorittaa vauhdikkaan laskun järveen.

Vieresillä järvillä kaakkurit pitivät kovaäänistä konserttia, ihmeellinen on ihmisen korva. Moottoriveneen ääni voi häiritä, mutta kaakkurin tai korpin huutelu ei tuntunut yhtään häiritsevän. Jostain järven takaa kuului lisäksi vielä ainakin itselle yllätykseksi teerien pulputusta.
Aurinko nousi metsän takaa ja kahdessa tunnissa lämpötila nousi 15 asteesta 22 asteeseen. Tulossa oli ennusteen mukainen kuuma päivä, lämpötilan oli luvattu nousevan 27 asteeseen.

Edelleenkin jääkaappi oli pysynyt hyvin kylmänä. Kanootti on siitä oivallinen kulkuväline, että kylmälaukun mukaan ottaminen ei tuota ylimääräistä vaivaa. Vielä lähes kahden vuorokauden säilytyksen jälkeen ja erittäin lämpimissä olosuhteissa laukusta löytyi juomapulloja, joiden sisällä oli runsaasti jäätä.
Leppoisaa aamun viettelyä, järven pinta oli niin tyyni, etten halunnut rikkoa sitä edes kanootin melalla ja nautiskelinkin aamusta rannalla. Jossain vaiheessa oli aika siirtyä kallion juurelle uintihommiin.

Leppoisan aamupäivän jälkeen leirinpurku ja rauhallinen melonta takaisin lähtöpaikalle. Yksi kesän hienoimmista viikonlopuista alkoi kallistua loppusuoralle.