Kevätvaellus lähestyy

Aivan selkeitä kevään merkkejä näkyvissä.  Tällä viikolla jo ainakin kolme asiakasta on kysellyt että milloinkas se sinun kevätvaellus taas olikaan. Olisiko jo miehestä näkyvissä, että ajatukset on siirtymässä kohti pohjoista?
Vaelluksen suunnittelu on tosiasiassa jo aikapaljon mielessä ja monivuotisen tavan mukaan se tapahtuu pääasiassa pääkopassa miettien. Mutta muutamaan kertaan olen jo löytänyt itseni tutkimassa karttaa ja miettimässä mahdollisia reittivaihtoehtoja.

Samassa yhteydessä huomasin ihmeekseni että käsivarren alueella onkin poikkeuksellisen vähän lunta. Jos oikein tilastoja tulkitsin niin helmi-maaliskuun vaihteessa taitaa lunta olla vähemmän kuin tällä vuosituhannella yhtenäkään muuna talvena.  Viimeviikolla näköjään lumivahvuus kasvoi noin 10cm ja ennusteen mukaan näyttäisi jonku päivän päästä satelevan vielä lisää.

Oma reissuni ajoittuu nyt pääosin huhtikuun puolelle, joten lumenmäärä ei minua huoleta ja ehtiihän tuo vielä korjautuakin moneen kertaan, reilu viisi viikkoa on nimittäin reissun aloitukseen vielä aikaa.

Kotikulmilla on kerrankin ollut talvi, helmikuun tosin paukkui pakkanen sen verran kovissa lukemissa että se on vähän häirinnyt ulkoilua. Mutta ahkion vetoharjoitukset olemme Soolon kanssa saaneet jo hyvin käyntiin. Soolo siis vetää ja minä harjoittelen hiihtoa. Reilu parikymmentä kiloa on nyt ahkiossa kuormaa, pikkuhiljaa sitä vielä kasvatan lisäämällä tiiliskivi kerrallaan ahkioon. Todella helposti tuo ahkion vetämisen opettelu sujuikin, siihen ei paljon muuta tarvittu kuin laittaa valjaat päälle ja lähteä liikkeelle. Ensin teimme lenkkejä pyörätietä pitkin niin että kävelin mukana, mutta nyt on menty jo jonkin aikaa suksien kanssa.  Käskystä pysähdys tuntuu kohtuullisesti toimivan ja käskystä vasemmalle ja oikealle kaartaminenkin näyttäisi pikkuhiljaa iskostuvan mieleen. Eiköhän meistä tule yhtä hyvä työpari tuohon hommaan, kuin mitä Ronin kanssa olimme.

Tänään saimme vähän tuntumaa miltä tuntuu kun vastassa on ylämäki. Uutta lunta oli nimittäin satanut reilu 5 cm, lämpötila plussan puolella eli varsin nihkeä keli. Ahkio ja suksetkin liukui nihkeästi, varmasti tuntuma sama kuin hyvällä kelillä keväisessä tunturissa ylämäkeen noustessa

Reissun lähtöpäivä on vielä avoinna, lopullisesti se määräytyy työkuviostani, mutta alustavasti näyttäisi että mahdollisuus olisi kahden viikon reissuun ja sen mukaan sitä nyt suunnittelen.
Viikolla kävin edellisen vuoden ruokalistani läpi ja täydentelin sen jo lähelle lopullista kuntoa. Samoin tein myös varustelistan kanssa ja näyttäisi että tarvittavat hankinnat on hyvin vähäisiä. Vielä pitää tietysti tarkastella varusteiden kunto etukäteen. Eli sen puolesta lähes pakkaaamista vaille valmista.

Reissusuunnitelma on tarkentunut, lähtö Ropinsalmelta noin 50 km Kilpisjärven eteläpuolelta. Sieltä kohti käsivarren itäreunaa ja pikkuhiljaa kohti pohjoista. Luulen että tuon ensimmäisen viikon saan vaellella aikalailla omissa oloissani, tosin aika näyttää onko välituntureilla ja niiden itäpuolella kuinka paljon muita kulkijoita. Noin viikko lähdön jälkeen lienen jossain Taabman tuvan seutuvilla. Mikäli kelit ja aikataulut sallii niin haluja olisi suunnata norjan puolelle kohti Reisadalenin laaksoa. Siellä suunnassa pitäisi käydä katsomassa eräs pieni kämppä, jota ei löydy kartoista, mutta jonka sijaninnin itse tiedän. Mikäli tämä poikkeama Norjan puolelle ei syystä tai toisesta onnistu, niin sitten ehkä suuntailen jostain kautta kohti Pitsusta, mutta mukavemmalta tuntuisi jatkaa vielä tuokin osa reissusta omissa oloissaan. Tuo norjanpuolen alue on aikasempien vuosien kokemuksella nimittäin todella rauhallista

Toisen reissuviikon loppupuolella pitäisi tavata jo tuttujakin, kun kokoonnumme pikku porukalla Kekkosen kämpällä nauttimaan huhtikuun loppuhetkistä.
Sitten alkaakin reissu kaarratella ikävästi loppua kohti. Vapun vastaanotto jossain Porojärven laakson ja Kilpisjärven välillä ja yön yli nukuttua  onkin hiihdeltävä Kilpikselle ja lähdettävä kohti etelää katsomaan onko tullut kesä.