Itse asiassa olin kyllä aloittanut jo ennen joulua, mutta innostus vain loppui kesken ja poistin kaikki siihen asti kirjoittamani.
Elämä on ollut viime kuukausina jotenkin niin kiireistä, ettei ole paljoa ehtinyt edes retkeilyä miettiä, vaikka jotain suunnitelmia onkin olemassa. Mutta nyt uusi yritys, vaikka ei kait sitä kerrottavaa nyt niin kovin paljon ole. Se kait tässä ehkä eniten huolestuttaakin.
Aktiivinen pelastuskoiraharrastus ja vapepan toiminta vie tällä hetkellä aikaa sen verran paljon että ei ole ns. vapaa-ajan ongelmia. Mutta eiköhän tässä taas retkeilykärpänenkin jossain vaiheessa ala mieltä kutkuttelemaan.
Monta vuotta olen "haaveillut" keskitalven hiihtovaelluksesta käsivarren alueelle, mutta sen toteuttaminen ei vain ole toteutunut. Niin tällekin talvelle sitä mietin, jopa ajankohtaakin hahmottelin jonnekin helmikuun puolivälin paikkeille. Mutta viime kuukaudet ja tälläkin hetkellä työasiat tuntuvat tehokkaasti häiritsevän hyviä harrastuksia. Joten eipä ole tämä suunnitelma vielä ainakaan lähtenyt realisoitumaan. Tosin viimevuosina nämä reissuun lähtemisetkin on tapahtuneet ns. hyvin lyhyellä varoitusajalla. Sopiva hetki, varusteet kasaan ja menoksi. Aika näyttää, mutta alkaa kyllä käymään tältä osin aika jo vähiin.
Helppo on ehkä jo arvata, että kevätvaellus on taas kerran suunnitelmissa ja sitä on tullut jopa vähän suunniteltua ja jotain jopa lyötyä lukkoonkin sen osalta. Jos suunnitelmat toteutuu niin juhlistan vappua tuntureilla.
Yritän järjestellä työasiani niin että voisin viettää tunturissa noin kaksi viikkoa. Molemmissa päissä suunniteltua reissua on jo lukkoonlyötyjä asioita jotka rajoittavat suunnitelmia.
Nokka kohti pohjoista pitäisi kääntyä vk 16 aikana, mielellään sen alkupuolella. Jos hyvin onnistuu niin saan reissulle pituutta reilut kaksi viikkoa ja jos huonosti menee niin reissu supistuu n. 1,5 vk pituiseksi. Vapppuna on suksien kärjet jo kohti Kilpisjärveä ja 3.5. illalla alkaa olla takaraja ilmestyä kotikulmille. Siinä reunaehdot suunnittelulle.
Sen verran tutuksi on tullut käsivarren alue, että vaelluksen suunnittelu tapahtuu pääasiassa mielikuvasuunnitteluna, karttaharjoitukset on jääneet vielä melko vähälle. Pitkästä aikaa suunniteltu lähtöpaikka on välituntureilla, eli Ropinsalmesta olisi tarkoitus lähteä liikkeelle.
Kaskasjoen kämpällä vierailusta näyttää kuluneen jo 13 vuotta, joten nyt lienee aika käydä pitämässä tupa- kaappi- ja siisteystarkastus sillä tuvalla. Vuosien varrella olen käynyt tutustumassa välituntureiden ja yliperän alueella yli 40 erilaiseen kämpään. Osa niistä sijaitsee tosin norjan puolella, mutta kohtuullisen lähellä rajaa. Tiedossani on vielä muutama alueella sijaitseva kämppä, jossa en ole käynyt, ehkäpä tälle keväälle taas yksi bongaus lisää. Kyseessä on poromiesten kämppä joka sijaitsee Kaskajoelta koilliseen. Mutta poikkeaminen siellä voi olla Kaskasjoen jälkeen tai myöhemmin kun valuskelen kohti yliperää. Aikaa on suunnitelmissa toista viikkoa siirtymiseen Porojärvenlaakson maisemiin. Välituntureiden ja yliperän väli on mukavaa retkeilyaluetta, siellä voit onnistua joskus kulkemaan päivätolkulla näkemättä ketään.
Eiköhän lempitupaakin Taabmalla pidä käydä taas tervehtimässä, mutta todennäköisesti Haltin perä jää tänä vuonna kokonaan käymättä. Jos lumen kantavuus on riittävä koiralle, niin todennäköisesti pysyttelen tänä keväänä Kilpisjärvi- Halti ruuhkareitiltä sivussa.
Nyt vielä näyttää että pääsemme Soolon kanssa treenaamaan myös ahkion vetoa kotikulmilla, eli voi olla että keväällä liikumme Soolon kanssa tunturissa niin että molemmat vetävät ahkiota, aika näyttää.
Perinteisesti kesällä irtaantuminen pohjoiseen on vähän haastavaa, kun työasioitakin pitäisi hoitaa. Edellisenä kesänä tuli harrastettua melko paljon viikonloppu retkeilyä asuntoauton kanssa. Syksymmällä hommasin ilmatäytteisen kajakin pakattavaksi kyytiin. Todennäköisesti kesän aikana tuleekin tehtyä viikonloppu retkiä paikkoihin, joissa pääsee harratamaan myös melontaa. Suunnittelemattomuus näytti edellisenä kesänä toimivan hyvin, sen jälkeen kun hyppää autoon on hyvää aikaa miettiä, minne suunnistaisi. Luulisin että samalla linjalla tulevanakin kesänä.
Yksi kaveri on puhellut melontaretkestä Inarijärvelle, edellisestä retkestä sinne tuleekin kesällä jo viisi vuotta. Edellisestä kerrasta jäi todella hyvät muistot ja mielenkiintoista olisi päästä sinne uudestaan. Mitään suunnitelmaa asiasta ei ole olemassa, katsotaan miten tässä mahtaa käydä.
Tähänkö saisi vielä onnistumaan yhden ruskaretken ja loppusyksylle/alkutalvelle joku reissu niin enempää ei uskalla kyllä edes suunnitella. Näistäkin suunnitelmista toteutunee vain osa, mutta jos ei mitään suunnittele niin jää pian reissut kokonaan tekemättä. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti