Kuukausi sitten piti käydä Ylläksen kulmilla muutamassa kokouksessa. Olin ennakkoon ajatellut että samalla reissulla ehtisin vähän myös retkeillä, mutta työasiat pääsivät häiritsemään hyviä harrastuksia ja piti palata muutaman kokouspäivän jälkeen pikavauhtia takaisin työhommiin. Mukava oli kuitenkin käydä ja pikaisesti ehdin vähän maastossakin käväistä. Talvi oli tulossa, pakkastakin lähemmäs 20 astetta oli joku aamu.
Muutamia tuttuja on viime vuosina muuttanut Äkäslompoloon ja pääsinkin käymään kyläilemässä. Oli mukavaa kuulla ja nähdä että koko perhe viihtyi hyvin tässä lappilaisessa ympäristössä. Samalla kuulin toisesta kaverista joka oli syksyllä muuttanut Rovaniemelle alkaakseen luomaan jotain aivan uutta Lapin yliopistossa. Tästä muotoutuikin mielenkiintoinen jatkotarina, joka toivottavasti saa jatkoa myös tulevaisuudessa.
Poikkesin nimittäin kotimatkalla sitten Rovaniemellä yliopistolla.
Äkkiä tuli käytyä läpi tuo Lapin yliopisto, kumma kun jotkut viipyy siellä useita vuosia. Tunnin ajan sain samalla vaihtaa ajatuksia hyvän ystävän kanssa yliopiston kahvilassa. Mukava oli huomata että luonto oli meitä molempia lähellä. Samalla hän kertoi haasteistaan, kun etelästä Rovaniemelle opiskelemaan tulleille erämaa alkaa jo kaupungin taajamamerkin jälkeen. Ja jos tällainen opiskelija pitäisi saada opiskeluun liittyen oikeasti ulos kaupungista erämaisiin olosuhteisiin, niin siinä on vähän haasteita. Keskustelu oli mielenkiintoista ja olen varsin vakuuttunut että tulevaisuudessa nouseva sukupolvi pääsee oppimaan luonnosta ja luonnossa uudella tavalla asioita, jotka ovat maailman ja meidän tulevaisuuden kannalta todella tärkeitä asioita.
Ja kun sieltä pääsin niin seuraavaksi menin morjestamaan erästä yrittäjä kaveria. Ja kas kummaa kun hän kertoi uudesta kohta alkavasta liiketoiminnasta, jossa nämä edellä mainitut haasteet voisivat saada mahdollisuuden toteutua, vähän sen taajamerkin ulkopuolella.
Ihmeellinen ja pieni on maailma, toivottavasti tämä sattuma saa aikaiseksi jotain joka palvelisi näitä molempia tahoja. Sen tästä taas oppi, että ystäviin kannattaa pitää yhteyttä ja jos voi olla jollain tavalla toisille avuksi, niin silloin oma suu auki. Sitähän en voi tietää, että syntyykö tästä tulevaisuudessa heidän kesken yhteistyötä, mutta jos syntyy niin onhan se hieno juttu.
Retkeilyvuoden yhteenvedon aika ei ole vielä, eiköhän se ja ensivuoden retkeilyyn liittyvä tulevaisuuden suunnittelun pohdinnan aika ajoitu tuonne vuoden vaihteeseen. Tämän vuoden retkeilyt lienee retkeilty, tosin uusi vaelluskota tuli joku aika sitten hankittua ja sitä en ole vielä ehtinyt testata. Vanhan majoitteen kangas olikin jo kohtuullisen paljon kärsinyt käytössä. Sen vuoksi voisi vaikka joku yöpyminen ulkona tullakin vielä ohjelmaan ennen joulua.
Mutta nyt tuosta toisesta harrastuksestani joka vie yleensä sen harrastajilta melkoisesti aikaa ja vaatii melkoisesti sitoutumista ja taloudellistakin panostusta.
PELASTUSKOIRATOIMINTA, SE ON MELKEINPÄ ELÄMÄÄ SUUREMPI KYSYMYS
Koiran kouluttaminen pelastuskoiraksi ja varsinkin jos (niin kuin isolla osalla harrastajista on) siihen liittyy osallistuminen vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaan todellisissa etsinnöissä, tarkoittaa sitä että vapaa-ajan ongelma on tuntematon käsite.
Lyhyt yhteenveto noin viikon ajalta ehkä kertoo siitä jotain.
Viikko sitten lauantai iltana tuli puhelimeen hälytys kadonneen etsinnästä. Varusteet kasaan ja nopeasti kokoontumispaikalle. Porukan sitoutumistasosta kertoo jotain jo se, että mm. pari yhdistyksemme jäsentä keskeytti jo alkaneen pikkujoulun ja kiirehtivät mukaan etsintään. Hyvin oli kutsu otettu vastaan vaikka olikin haastava ajankohta, lauantai ilta, etsijöitä tuli paikalle todella hyvin. Aika useinhan nämä etsinnät nimenomaan ajoittuvat yöaikaan, mutta joukon sitoutumisaste on käsittämättömän korkea. Yöllä etsinnöillä ja aamulla silmä kirkkaana taas töihin.
Sunnuntaille oli sovittu parin treenikaverin kanssa treenit. Saataisiin viikolla testattavalle koiralle vielä yksi harjoitus ja samalla omatkin koirat treenattua. Taisi siinä treenissäkin pari tuntia vierähtää ja reilu puolituntia suuntansa matkoja päälle.
Maanantai iltana oma treeniryhmän järjestämät treenit, tällä kertaa harvinaista herkkua oli tarjolla, kun saimme tehdä sisätiloissa rakennusetsintää. Oli hienoa huomata että Soolo oli heti juonessa kiinni ja enemmän kuin intoa täynnä. Alusta arkuudesta ei mitään merkkiä, hyvin meni portaat, pimeät, "luolat" ym ja maalimiehetkin löytyivät. Hallinnasta nyt ei ehkä kannata puhua, siinä meillä on haasteita, mutta koko ajan parannetaan silläkin rintamalla. Taisi siinä ainkin kolme tuntia mennä että saatiin kaikkien mukana olleiden koirat treenattua.
Torstaina olikin taas erilainen päivä, noin klo 11 ilmoittauduin sovitussa paikassa. Vuorossa oli erään treeniryhmämme koirakon ns. viranomaistarkastus. Tällainen tarkastus pitää olla hyväksytysti suoritettu että koira ja ohjaaja pääsevät yhdessä mukaan todellisiin vapaaehtoisen pelastuspalvelun etsintöihin. Kun koiran ja ohjaajan osaamisen taso on saatu riittävälle tasolle ja he ovat suorittaneet vaaditut pelastuskoirakokeet, siirtyy treeneissä tähtäin viranomaistarkastukseen. Tänä vuonna olemme saaneet hienon mahdollisuuden kun omasta ryhmästämme olemme porukalla onnistuneet "valmentamaan" kaksi koirakkoa tähän tarkastukseen (tämän päivän tarkastus siis meni hyväksytysti läpi).
On hienoa että koko ryhmä sitoutuu tekemään töitä sen eteen että tälle tasolle edennyt koirakko saadaan viranomaistarkastus "kuntoon".
Oma tehtäväni oli toimia suunnistajana tarkastettavalle koirakolle. Reilu tunti valmistautumista ennakkoon, noin 2,5 h todellista etsintää maastossa ja viralliset loppuselvittelyt. Taisi siinä noin viisi tuntia taas vierähtää hyvän harrastuksen parissa. Mutta mieli oli hyvä, saimme jo toisen koirakon treeniryhmästämme tänä vuonna vietyä läpi viranomaistarkastuksen. Ja taas on tulevissa etsinnöissä lisää osaamista ja taitoa käytössä yhteiseksi hyväksi. Tämän jälkeen reippaana taas jatkamaan tekemättömiä työasioita. Onneksi oma työni antaa loistavat mahdollisuudet sovittaa työt ja harrastukset näin yhteen. Kummallista kun monesti väitetään yrittäjien olevan aina töissä.
Ja tähän kun lisää että oman koiran kouluttamista ainkin itsellä tapahtuu joka päivä ja monesti päivässä. Voin vain kysyä että mitä ne vapaa-ajan ongelmat mahtaakaan olla?
Mutta on todella hienoa saada olla sitoutuneessa porukassa mukana ja voiko olla hienompaa, kuin auttaa harrastuskaveria pääsemään eteenpäin näin hienon harrastuksen kanssa. Onhan sekin hienoa että huomaa omien ja koiransa taitojen kehittyvän, mutta jos jossain, niin tässä harrastuksessa oppii kaikkein eniten kun pääsee seuraamaan toisten tekemistä.
Omalla osallani retkeily tuo loistavan vastapainon edellä kuvatulle harrastukselle. Siinäkin pääsemme Soolon kanssa luontoon, mutta silloin toiminta on toisen "henkistä". Suorittaminen jää taka-alalle, silloin on aikaa ihmetellä milloin isoja ja milloin pieniä luonnon ihmeitä. Ja siihekin harrastukseen liittyy mahdollisuus tavata upeita ihmisiä. Joka myöskin on tärkeä osa elämää
Nyt kun joulukuu on saatu alkuun, niin pitänee toivottaa hyvää joulun odotusta, tänään on täälläkin maa valkoisena lumesta. Korvatunturilla alkaa olla kiireiset ajat, kun pakkailevat paketteja. Tänä vuonna ajattelin varmistella toiveiden perille menoa ja kiikutinkin muutamia toistenkin toiveita konkreettisesti Korvatunturille perille asti. Mutta olkaahan silti kiltisti, ei sitä tiedä vaikka jotkut toiveet voisivat taas tänäkin vuonna toteutua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti