Reissun suunnittelua

Nyt se sitten alkoi...   siis ensi huhtikuun vaelluksen tuumailu.

Enää    :(   vajaa  puolivuotta, kun on aika taas siirtyä valkoisille hangille avoimeen tunturimaastoon.
Kaivelin kartat esiin ja aloitin reissun alkuosan suunnittelun.
Reissun suunnittelu on ainakin minulle hienoa aikaa ja käytän siihen uskomattoman paljon aikaa, ainakin kun tiedän jo etukäteen, että vaelluksella päivitän suunnitelman oikeastaan joka aamu.
Samalla tulee tutkittua vanhoja kuvia ja sitten huomion vie joku yksityiskohta kartassa ja taas sen selvittelyssä saattaa vierähtää monta mukavaa hetkeä.

Viime kevään vaellushan alkoi pitkästä aikaa välituntureilta, nyt tuntuu taas olevan kovasti vetoa sille todella hiljaiselle ja hienolle tunturiylängölle yliperän luoteispuolelle. Edellisen kerran vierailin siellä 2013 keväällä, reissukertomuksestani löytyy sieltä monta mielenkiintoista asiaa. Silloin ensivierailun kohteena ollut poromiehen kämppä sattuu varmasti seuraavankin reissun reitille.

Lisäksi alueella on muutamia mielenkiinnon kohteita muutenkin, vanha kivikaarre?  jonka kuvasin keväällä 2011 on vieläkin tarkemmin tutkimatta. Samoin kartoista löytyy majoitemerkintöjä paikoista, joista en ole vielä onnistunut mitään majoitteita löytämään, joten siltä osin etsintä vielä jatkuu.

Valokuvistani löytyy albumi Lossulta luoteeseen, mm. sieltä löytyy jonkin verran kuvia tuosta hienosta tunturiylängöstä ja sieltä avautuvista maisemista. Ensimmäisen kerran vierailin alueella 2011, 2012 kävin siellä vain päivähiihtelyllä Pitsusjohkan tuvalta ja 2013 olin alueella 4 vrk. Nyt tiedossani on alueella 3 avointa kämppää, joista vain yksi löytyy kartoista.
Alueessa on riittävästi kyllä laajuutta, varovaisestikin arvioiden n. 500km2 nautiskeltavaksi,
lisäksihän Guolasjärven luoteispuolella on lisää, kun huomioi Skibotnin ja Birtavarren väliin jäävän tunturialueen.
Melko hyvin alue löytyy Statens kartverkin tekemästä Manndalenin kartasta (1633 I).

Eli ainakin nyt alkuosa reissusta tuntuisi suuntautuvan tuohon suuntaan. Reissun ajallista pituutta en ole vielä paljoa miettinyt, mutta alustavasti olen kalenteristani varaillut reilua kahtaviikkoa. Käytännössähän se tarkoittaa että tuolle alueelle vaeltamiseen Kilpisjärveltä ja alueella viipymiseen kuluisi noin puolet tuosta ajasta. Eli ehkäpä ehtisin kelin salliessa poiketa siellä yliperän itäpuolellakin taas jotain ihmettelemässä.
Näihin molempiin alueisiin liittyy kokemukseni mukaan se hieno puoli, että niillä alueilla vaeltajia liikkuu hyvin vähän.
Yksin (koiran kanssa) kulkevana nautin näistä hiljaisista tunturialueista, hiljaisista tuntureista ja tunturilaaksoista.
Viime keväänä oli vaelluksen aikaan sen verran pehmeät lumet, että jäi tuo itäpuolelle ajateltu "etsintä reissu" tekemättä. Sielläkin on etsinnässä yksi pieni tupa, jonka sijainnista on vain yhden norjalaisen kulkijan hyvin karkea sijaintitieto.
Hienoa, että aina tuntuu löytyvän näitä uusia käymättömiä paikkoja vaelluksen suolaksi. Luulisin että yli 40 kämppää olen tuolla alueella jo käynyt katsomassa, mutta näitä käymättömiä vaan löytyy lisää.

Toivottavasti lähikuukausina saadaan talvi myös tänne hämeeseen. Viime kevätvaellukselle piti lähteä niin, että Roni ei ollut etukäteen vetänyt ahkiota lainkaan ja omatkin etukäteis hiihtämiset oli tekemättä.
Suunnittelu jatkuu tästä pikkuhiljaa ja eiköhän se valmistu ennen kevätvaellusta

Koiruuksia

Kevätvaellus takana ja kesä edessä.
Olimme Ronin kanssa kaksi ja puoli viikkoa tunturissa ja muitakin koiria oli liikkeellä,  siitäpä syy tähän kirjoitukseen. Olin varautunut yöpymään välillä vaellus kodassa, mutta käytännössä olin kuitenkin jokaisen yön autiotuvassa,  Roni yöpyi välillä tuvassa ja välillä ulkona.
Oma tapani on ollut,  että jos tuvan säännöt sallivat koiran yöpymisen ja olen yksin tuvalla,  niin myös Roni pääsee sisälle,  jos jälkikäteen tuvalle tulee lisää väkeä,  niin kysyn heti,  että häiritseekö koira. Sitten toimitaan toisten määrittämien "sääntöjen" mukaan.
Välillä olen vieraillut myös ns. vilkkaammilla tuvilla,  siellä pääsen itse paljon helpommalla,  kun jätän koiran ulos kiinni.  Olen tehnyt yksinkertaisen lumiankkurin,  jolla voin kiinnittää koiran haluamaani paikkaan.

Autiotuvat on tarkoitettu ihmisten käytettäväksi,  mutta säännöissä on annettu pieni jousto,  joka mahdollistaa joskus myös koiran tupaan tuomisen. Meidän koiran omistajien on syytä tämä tiedostaa ja sanoisinko ylikunnioittaa toisten vaeltajien toiveita koirien suhteen,  ettemme omalla toiminnallamme aiheuta haittaa toisille koiran kanssa kulkijoille. Meillä voi olla kotona omia tapojamme toimia,  mutta toisten kulkijoiden huomioiminen vaelluksella on tärkeämpää kuin omat tavat toimia.

Mielenkiinnolla seurasin toisten koirien kanssa kulkevien toimintaa.  Esim eräs aikaisemmilta vaelluksilta tuttu pohjanpystykorva näytti viihtyvän entiseen tapaan ulkona. Siellä se ei häirinnyt ketään ja näytti hyvin viihtyvän.

Eräs toinen koira taas tuli omistajansa kanssa vilkkaalle ja varsin täydelle tuvalle. Koiran omistaja ei kysynyt keneltäkään mitään,  hän vain ohjasi koiran laverin alle.  Koira oli tähän selvästi tottunut,  välillä se sieltä urahteli,  mutta se ei ketään häirinnyt.  Itse olisin silti ensin kysynyt autiotuvassa olevilta luvan koiran sisälle ottamiseen.

Ikävämpi tapaus sattui vaelluksen aikana eräällä tuvalla. Iltamyöhään tuvalle tuli vaeltajien mukana kaksi koiraa,  tupa oli vilkkaan reitin varrella ja tuvalla oli paljon vaeltajia.  Itse en ollut edes harkinnut Ronin sisälle tuontia.  He kysyivät ovella että onko kellään mitään sitä vastaan jos koirat tulee sisälle.  Se sopii kaikille, väki oli jo pääosin lavereilla,  ilta ja yö meni sujuvasti.
Aamulla alkoi aamutouhut,  koirat (toinen oli tosi iso kokoinen) makasivat keskellä lattiaa, ihmiset yrittivät niitä väistellä parhaansa mukaan.  Jälkikäteen keskustelussa kaikkia paikalla olevia asia oli häirinnyt,  mutta kukaan ei halunnut sanoa siitä mitään.

Koirat ja omistajat lähtivät päiväretkelle, kuten meistä monet muutkin.  Jossain vaiheessa ihmettelin,  että kuka on jättänyt ruokansa kattilaan,  meinasin viedä sen jo roskiin ja tiskata kattilan,  mutta toisaalta vähän epäilin että se voisi olla koiran ruokaa.
Myöhemmin illalla koirat omistajineen palasi tuvalle. Olisin keittänyt vettä, mutta en löytänyt kattiloita kaapista, jatkoin etsintää ja löysin ulkoa kaksi likaista kattilaa.
Vaikka arvasin jo vastauksen,  minun oli pakko mennä sisälle kysymään,  että oliko kattiloita käytetty koirien ruokakuppina. Täytyy sanoa että häpesin kaikkien koiranomistajien puolesta ja olin hetken aikaa todella vihainen. Monia tuvalla olevia asia todella kiukutti.
No koirien omistaja haki kattilat ulkoa ja tiskasi ne, mutta ilmapiiri oli kiusallinen. Koirat ja niiden omistajat halusivat jatkaa vielä samalle illalle eteenpäin.

Jokainen tunturissa ollut on varmasti huomannut,  kuinka tehokas on tunturin tietotoimisto,  tieto levisi nopeammin kuin mitä vaeltajat kulkivat,  kuulin asiasta jälkikäteen moneen kertaan eri tuvilla,  harmitti koiran kanssa kulkevien puolesta.

Omalta osaltani ilta sai kuitenkin mukava lopun,  vaeltajat olivat asettumassa yölevolle,  itse kuljeskelin vielä Ronin kanssa ulkona. Laitoin Ronin kiinni ja menin tupaan sisälle,  kaikki kahdeksan vaeltajaa ilmoittivat keskustelleensa asiasta ja he "määräsivät" tuomaan Ronin sisälle.  En voinut sanoa muuta,  kuin KIITOS

Luonnollisesti vaellukselle lähtevä koira pitää olla ominaisuuksiltaan sellainen,  että se pärjää eteen tulevissa olosuhteissa.
Olisi hyvä jos koiran totuttaisi siihen,  että sitä voi pitää myöskin yksin ulkona, se antaa koiran omistajalle pelivaraa eri tilanteissa
Olisi hyvä jos koira tulee hyvin toimeen toisten koirien ja ennenkaikkea vieraiden ihmisten kanssa.
Koiran omistajien tehtävä on toimia niin,  ettemme koirien kanssa häiritse toisten vaeltajien vaellusta,  emmekä aiheuta toiminnallamme negatiivista suhtautumista koiriin.