Pikalähdöt alkaa jo tulla tutuksi, aamusta vielä vähän työhommissa, sitten kotiin, nopeasti tavarat kyytiin, koirat auton perään ja auton keula kohti alkavaa talvea.
Sen verran edellisenä iltana tuli valmisteltua lähtöä, että laitoin huonoimmat löytämäni talvirenkaat auton alle. Retkimuonat olin päättänyt hankkia vasta Äkäslompolosta, niin siltä osin pelkkä ajatustyö oli riitävää valmistautumista.
Muutaman pysähdyksen taktiikalla matka eteni, samalla tuli koirille pienet jalottelutauot.
Länsirajaa ylös noustessa jossain Pellon seutuvilla alkoi näkyä ensimmäiset merkit revontulista, mitä lähemmäs Äkäslompoloa tulin, sitä runsaammat tulet leimuivat taivaalla. Perillä Äkäslompolossa noin klo 21:00, tulet leimuten taivaalla ja pikku pakkanen ilmassa.
9.10.
Aamulla pakkasta -11 astetta, Äkäslompolon rannat olivat ohuessa jäässä, mutta joutsenet ilmoittivat keskempänä järveä, että ei se talvi vielä tule. Aamupäivä hienossa säässä lähiympäristössä kuljeskellen ja alkavan talven tuloa katsellen. Edessä olevan muutaman päivän retkimuonatkin kävin hakemassa Jounin kaupasta.
Illalla taas revontulia katselemassa ja yritin niitä myöskin vähän kuvailla.10.10.
Aamulla samanlainen pakkanen kuin edellisenäkin aamuna.
Noin klo 09 käänsin autonkeulan kohti pohjoista. Särkijärvellä pysäytin autoa sen verran, että kävin ottamassa kuvia hienosti kuuraisena ja ehkäpä lumisenakin näkyvistä Pallaksen keroista, sitten Muonion kirkonkylän kautta kohti pohjoista.Enontekiön kunnan rajalla Sonkamuotkassa tuli lumirajakin vastaan,
Iltapäivällä Ropinsalmella, tavaroiden lopullinen pakkaus rinkkaan ja Ronin ja Soolon kanssa matka kohti Ropi-tunturia alkoi n. klo 14:00.auto parkkiin
Ropijärven vierustaa meni mönkijäuria kohti Ropinsalmen perukkaa, joten siitä oli helpointa mennä.
Lieregasjohka laskee vetensä Ropinsalmeen, mutta se oli helposti ylitettävissä. Ropinsalmen perukassa huomasin koirista, että jotain mielenkiintoista on lähettyvillä ja kohta näinkin poroja aitauksessa Ropijärvenperän talojen luona.
Mönkijäura jatkui edelleen ylöspäin tunturiin, joten sitä pitkin reippain askelin eteenpäin. Noin puolentoista tunnin patikoinnin jälkeen oli Baikaboldnejohkan ylitys, paikalla on jossain vaiheessa ollut silta, mutta nyt siitä oli vain rippeitä rannalla.
ylityspaikka
Ylitys oli kuitenkin helppo, joten pienen tauon jälkeen matka jatkui. Tähän asti reitti oli varsin helppoa kuljettavaa, mutta nyt pääsimme pikkuhiljaa "nauttimaan" soista ja risukoista.
Myyriä näytti olevan maastossa melko paljon ja tästä syystä ilmeisesti pöllökantakin näytti olevan kohtuullisen hyvä. Pääsin näkemään useampia pöllöjä jo näin alkumatkasta.
Baikaboldnin länsipuolella nousin polulta vähän ylemmäs suon itäreunalle. Korvikielaksen lounaispuolella palasin takaisin "uralle", maastokin oli täällä mukavaa kulkea. Alkuperäisenä ajatuksena oli mennä yöksi Saarijärven rantamille, polulta erkani polku siihen suuntaan, samoin mönkijän ura. Menin mönkijän uraa Ropijoen rannalle, mutta totesin ettei ainakaan siitä kohti ollut helppoa reittiä yli. Rannat oli jäässä ja koski kuohui mukavasti. Nousin jokivartta noin 100m ylöspäin,joen yli menevän polun kohdalle, mutta sama johtopäätös.
polku Saarijärvelle
Eli suunnitelman muutos ja kohti Ropin autiotupaa.
Sitten alkoikin oikea "herkuttelu" risukoissa. Vaivaiskoivua oli ihan riittävästi ja tunturista laskevien purojen varret oli lähes läpikulkematonta viidakkoa. Suot olivat osittain jäässä, vaikeutena oli välillä arvioida jään kestävyyttä sekä sitä, että mitä jään alta löytyy. Korvikielaksen länsipuolella huomasinkin olevani puoliväliin reittä mutavedessä, molemmat saappaat sopivasti vettä täynnä ja ulkona muutama aste pakkasta.
"uimapaikka"
Kävelin vähän kuivemmalle maalle, saappat pois jalasta ja kaadoin ne vedestä tyhjäksi. Samoin väänsin sukat niin kuivaksi kuin ne käsin vain sai väännettyä. Sukat ja saappaat takaisin jalkaan ja eteenpäin. Ronillakin oli omat vaikeutensa selässä olevien laukkujen kanssa, kun se yritti puskea läpi pusikoiden. BiettesAnnejohkan sopivaa ylityspaikkaakin piti vähän katsella, sen verran silläkin oli leveyttä ja virtaavaa vettä sekä tietysti pusikkoa. Sopivan paikan löydyttyä yli ja sen jälkee vielä noin 0,5km märkää suota pitkin tuvalle. Reilu 4,5h saimme kulutettua tähän pätkään.
Tuvalla oli kaminassa puut valmiina, näytti että niitä oli yritetty sytyttää huonolla menestyksellä.
Sytytin tulet kaminaa ja kävin hakemassa Ropijoesta vettä sisälle. Märät kamppeet kuivuaan ja kuivaa vaatetta päälle.
Vesiämpäriin oli jätetty vesi seisomaan, joka oli sinne jäätynyt. muutkin ämpärit olivat ns. pystyssä oikein päin.
Puulaatikossa oli jonkin verran puuta ja liiteristä löytyi pari karsittua ja kuorittua koivunrankaa jotka sahasin polttopuuksi sisälle. Eli tältä osin tilanne hallinnassa.
Sitten vielä koirille ja itselle syömiset ja vähän alustavaa kämpän siivousta ennen yölevolle asettumista.
11.10.
Aamu ja uudet kujeet. Ronin ylösnousu näytti todella vaikealta ja se oli varsin ärtynytkin. Tutkistelun jälkeen totesin että ainakin takajalan lihakset olivat todella kovat, lienee risukossa puskeminen käynyt lihasten päälle. Hieroskelin sen lihaksia ja juoksentelu ulkona näytti pikkuhiljaa auttavan.Ulkona oli hieno aurinkoinen ilma, lämpötilakin taisi olla aamusta vähän vielä pakkasen puolella.
Tarkoituksena oli käydä tiivistämässä savupiipun juuri vesikatolta, mutta katolle pääseminen ei ollutkaan mikään itsestään selvä juttu. Monta yritystä ja viristystä ja lopulta huomasin olevani katolla.
Trangian kaasupolttimolla lämmitin ja kuivatin vielä piipun juuren, jonka jälkeen tiivistin piipun juuren kaikki saumat, ruuvin paikat sekä piipun sisäpiipun läpiviennin piipun yläosasta.Sitten kävin kuvailemassa kämpän seinät sekä vähän alapohjaa ja mittailin kämpän mitat muistivihkoon. Niistä voisi olla hyötyä, jos vaikka jossain vaiheessa yrittäisimme saada kämppää talkooprojektina vähän nostettua ylöspäin ja kunnosteltua.
Ropijoen rantoja katsellessa näki, että alueella on ollut jo kovia pakkasia, niin vahvat jäät näytti joessa olevan. Aikaisemmin en ole ollutkaan tällä tuvalla ns. sulan maan aikaan, talvella sitäkin useammin. Joki näytti virtaavan yhtenäisenä koskena pitkän matkaa kämpän kohdalla.
Sitten keskityin puuhuoltoon, kaadoin jonkin verran koivuja ympäristöstä, tein halkolaatikkoon jonkin verran polttopuita ja risuja seuraavilla kulkijoille. Liiteriin lisäksi katkoin jonkin verran rankoja, jotka yritin kirveellä kuoria niin, että ne pääsisivät edes vähän kuivumaan.
Lopuksi kämpän perusteellinen siivous, ja puhdas- ja likavesiämpärin kääntäminen eteiseen ylösalasin odottamaan seuraavia kulkijoita. Ämpäreitä ei kannata jättää oikein päin, koska silloin on olemassa riski, että seuraavat kulkijat löytävät ämpärin, jossa on kuolleita myyriä.Puolenpäivän jälkeen varusteet kasaan ja suunta itään. Pakkasin Ronin laukuissa olleet koirien ruuat ja laukutkin omaan rinkkaani ja lähdin nousemaan ylemmäs tunturiin. Tuvalta on ihan hyvät maastot kuljettaksi pohjoiseen ja itään päin mennessä. Kiersinkin suoalueet pohjoisen kautta koukaten ja suuntasin kohti Marsujärveä. Menin noin 0,5km Goarvejávren pohjoispuolelta suunta kaakkoon. Vedenjakajan seutuvilta edelleen Marsujärveä kohti.
"puolen vaihtopaikka"
Ilma oli selvästi pakkasen puolella ja järvet olivat lähes kokonaan jäässä. Päätinkin katsella sopivaa yöpaikkaa, kun löydän sopivan virtaavan veden paikan.Ensin löytyi pieni puro kahden pienen järven välistä ja sen vierestä sopiva tieva yöpaikaksi.
yöpaikka.
Laitoin kodan pystyyn siirtelin tavarat kotaan sisälle. Kodalta oli mukavat näkymät oikeastaan joka suuntaan, pohjoisessa oli Ropitunturi, koillisesta näki Ropitunturin ja Marsoaivin väliseen kuruun,
Idässä Marsoaivi, länteen avautui läheiset järvet ja sen takana oleva ylänkö ja etelässä oli Tammukkaoaivin rinteet.
Ruuan laitot ja muut touhut kun oli hoideltu, niin pimeyskin laskeutui alueelle. Jonkin aikaa lueskelin kirjaa, mutta noin klo 19 asetuin yölevolle. Pitkien ja hyvin unien jälkeen heräsin ja katsoin kelloa, olihan se jo 22:30 :)
Riekkokin kävi välillä jossain lähellä meille naureskelemassa, mutta muutoin oli yö hyvin rauhallinen. Jossain vaiheessa yöllä tuntui satavan räntää ja ehkäpä vettäkin. Pimeää ja untakin riitti aamu 7:30 asti, sitten näytti päivä alkavan jo vähän valkenemaan.
12.10.Aamusta näytti että vieläkin Ronin liikkuminen oli vaikeaa, päätinkin että jätän alunperin suunnitelmissa olleen Aatsan tuvan tulevaisuuden kohteeksi ja kulkeudun kohti Ropinsalmea. Lämpötila oli noussut selvästi lämpöisen puolelle ja lumi oli muuttunut aivan märäksi.
Ajattelinkin kuljeskella pikkuhiljaa taukoja pitäen ja katsella päivän aikana, että minne asti ehdimme. Suunta siis etelään, Dihkkekielaksen ja Juovvavárrin väliin. Vajaa tunti kulkemista ja sitten sopiva tauko, se muodostuikin päivän rytmiksi.
reitti.
Siitä "korkeuskäyriä" pitkin Tammukkaoaivin länsirinteille, josta kaarroin Gamanjunaksen itäpuolella olevalle kurulle.
kurun ylityspaikka
Kurun pohjalla oli melkoinen kivirakka, lumesta johtuen se pitikin ylittää melko varovaisesti.
Kurun pohjalta nousin vähän ylemmäksi ja suuntasin ensin etelään ja sitten kurun mukaisesti pikkuhiljaa lounaaseen kaartaen. Maasto oli taas mukavasti kuljettavaa, kuten oikeastaan koko päivän. Naimakkajärvi näkyi hyvin ylös rinteille, Ropinjärvi jäi vielä tässä vaiheessa Lássávárrin taakse "piiloon"
Pikkuhiljaa koivikko lisääntyi, mitä alemmaksi rinteessä laskeuduimme ja Lássávárrin koillis ja itäpuoli oli melkoista kivirakkaa, mutta yritimme löytää sieltäkin sopivaa kulkureittiä.kivirakkaa
Lássávárrin eteläpuolelta kaarsimme kohti Ropinsalmea ja saavuimme mönkijäuralle juuri ennen kuin Lieregásjohka laskee Ropijärveen.
mönkijäuralle
jota pitkin tepastelimme takaisin autolle.
Autolla olevasta lämpömittarista näin, että lämmintä olikin jo +7 astetta, eli taitaa lumet vielä sulaa pois. Ajo takaisin Äkäslompoloon, sauna lämpenemään, suihkun kautta paikalliseen ruokapaikkaan poronkäristykselle ja sitten vielä kunnon saunominen päälle.
Mukava pikareissu kotiin ajamista vaille valmiina. Tässä vaiheessa vaikutti, että iltalenkillä Ronin vaivatkin alkoivat jo olla taka-alalla. Päivän leppoisa kävely ja sopivat tauot oli ilmeisesti pehmitelleet kipeytyneet lihakset taas hyvään kuntoon.
Reissun valokuvat
Ihan mukava pikareissu taas tällä kertaa ja tulipahan hoidettua se yksi vuotava piipunjuurikin samalla ainakin väliaikaisesti kuntoon.
Välituntureilta löytyy mukavia maisemia, Ropinsalmi ei liene paras lähtöpaikka jos suuntaa Ropin autiotuvalle. Mutta jos nousee heti ylemmäs esim tuota paluureittiäni, niin tilanne on toinen.Siellä ei tarvitse taistella risukoissa ja siinä pääsee mukaviin maisemiin oikeastaan samantien. Melko varmasti saa vaellella omissa oloissaan, ei ole ruuhkia niissä maisemissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti