Vapaa-ajan ongelmia ja kiitoksia

Tästäkö ne vapaa-ajan ongelmat alkoivat?

Heti tämän uuden vaelluskaverini kotiin tulon jälkeen siirryimme meille yhteisen uuden harrastuksen pariin. Olin tosin ilman koiraa jo päässyt opettelemaan samoja asioita toisten koirien ja koiran ohjaajien parissa.

Pirkanmaan pelastuskoirat tekee upeaa työtä Vapepa Tampereen yhteistyökumppanina kadonneiden ihmisten etsinnässä.
Sain upean mahdollisuuden päästä Soolon kanssa opettelemaan tätä toimintaa heti koiran kotiin tulon jälkeen.
Ensimmäiset etsintäharjoitukset teimme kun Soololla oli ikää 8 vk, ensimmäisenä tavoitteena saada koira rakastumaan maalimiehiin ja nyt uskallan sanoa, että se rakkaus on syttynyt.
Kiitokset siitä kuuluvat tietysti upealle harjoitusryhmälleni, jotka tämän ovat saaneet aikaan. Mikäli koiralla ei ole palava halu löytää maalimiestä, niin etsimisen kouluttaminenkin menee melko vaikeaksi.

Ryhmämme on tehnyt todella ahkerasti töitä koiriensa kanssa, vähintään kahdet harjoitukset on pyritti pitämään viikossa ja nyt kun olemme siirtyneet "talvikauteen" (missä se lumi viipyy?) niin näiden lisäksi mukaan on tullut vielä pari tottelevaisuusharjoitusta sisähallissa.
Yhden maastoharjoituksen läpiviemiseen kuluu helposti aikaa 2 - 4h, kun ryhmänä harjoittelemme jokaisen koiran kanssa erikseen.
Tähän kun lisää vielä kerran viikossa saksanpaimenkoirien Tampereen paikallisyhdistyksen järjestämien alkeistokoon osallistuminen, niin ohjattua toimintaa on ihan kiitettävästi.
Luonnollisesti tämän lisäksi normaalit päivittäiset lenkit Soolon ja Ronin kanssa.

Eli tässä pieni varoituksen sana koiran hankintaa harkitsevalle, harkitse vielä kerran, että olet valmis sitoutumaan koirasi hoitoon ja kouluttamiseen 100% teholla.

Mitä kaikkea olemmekaan saaneet tämän puolen vuoden aikana kokea. Oman ryhmän etsintäharjoitusten lisäksi olemme Soolon kanssa päässeet mukaan pariin koko viikonlopun kestävään harjoitusjaksoon, jossa olemme keskittyneet jäljestyksen saloihin. PPK oli saanut paikalle omien osaajien lisäksi jäljestyksen erikoisosaajaan ohjaamaan koiria ja koiranohjaajia. Niillä eväillä on ollut hyvä jatkaa omaa itsenäistäkin koiran opetusta jäljestyksen parissa.
Samoin on joku viikonloppu kulunut etsintäharjoituksissa välillä varsin haastavissakin maastoissa.
Rakennuksissakin tehtäviä etsintöjä olemme päässeet opettelemaan, siellä hajujen kulkeutuminen onkin aivan oma maailmansa.

Olemmeko sitten jotain oppineet? Siitä ehkä kertoo jotain ehkäpä tämän vuoden viimeiseksi jäänyt etsintäharjoitus eiliseltä päivältä.
Tämänkertaisella harjoituspaikallamme kävi kohtalaisen hyvä sivutuuli ja tuulensuunnan ja maaston mukaisesti tallasimme koirille "apu urat" tavoitteena harjoitella ylipitkiä pistoja. Pisto tarkoittaa koiran etenemistä ohjaajan määräämään suuntaan, pyrkien samalla hajuaistillaan saamaan selville maastossa mahdollisesti olevan maalimiehen sijainnin. Normaalisti etsintä piston "syvyys" on n. 50m
Soolo teki viisi upeaa pistoa, muutamissa pisimmissä pistoissa maalimies oli lähetyspaikasta yli 100m:n päässä. Maalimieheen rakastuminen lienee syynä, että jokaiselle pistolle Soolo lähti intoa täynnä ja aina se sieltä maastosta sen maalimiehen löysi.

Mielestäni tärkeimmät opit, mitä näissä harjoituksissa olen oppinut on seuraava.
Kannattaa pyrkiä mukaan ryhmän harjoituksiin ja osallistua niihin aktiivisesti. Harjoitustilanteessa oman koiran kanssa keskittyy monesti aivan eri asioihin, kuin toisen ohjaajan ja koiran toimintaa seuratessaan. Todella monet oivallukset ja opit saa siitä, kun seuraa toisten toimintaa. Samoin on hyvä opetella sitä, että osaa ottaa annetut palautteet omasta ja koiran toiminnasta rakentavasti vastaan. On hyvä tiedostaa, että toisten silmin katsottuna näkee monia sellaisia asioita, jotka itsellä jäävät siinä tilanteessa huomaamatta.

Tämä kuluva vuosi alkaa kaartaa kohti loppuaan, muutamat kiitokset ovat tässä vaiheessa paikallaan.

Kuten tuolla aikaisemmassa kirjoituksessani kirjoitin, uuden koiran etsintä oli ollut kohtuullisen aktiivista jo jonkin aikaa. Kun keväällä huomasin että Sissinheimon kennelistä on tulossa uusi pentue, niin päätökseni oli heti valmis. Jos saan sieltä itselleni koiranpennun, niin sen ottamista ei tarvitse harkita ja sain sen mahdollisuuden.
Kerroin Pellikan Sirpalle tavoitteestani kouluttaa koirasta pelastuskoiraa ja hän teki upealla ammattitaidolla puolestani valintatyön pentueesta. Hän tarjosi minulle omasta mielestään kaksi parasta vaihtoehtoa tähän harrastukseen ja luonnollisesti valitsin pentueesta niistä toisen. Varsin monipuolisesti hän oli nämä pennut testaillut jo pentuvaiheessa erilaisissa tilanteissa.
Suurkiitos Sirpalle, olen saanut upean koiran.

Heti pennusta asti olen pyrkinyt Soolon kanssa erilaisiin tilanteisiin ja saamaan koirasta mahdollisen sosiaalisen, hyvänä apuna on siinä ollut tämä pienten koirien sekä Ronin muodostama lauma, minkä keskellä olemme saaneet elää. Tosin ehkäpä nämä toiset koirat sanoisivat jonkin poikkipuolisenkin sanan Soolon uteliaasta nenästä, joka jatkuvasti työntyy tutkimaan kaikkia mahdollisia asioita. Kiitokset sietämisestä ja pentukoiran "kouluttamisesta" oikeille tavoille

Suurkiitos PPK:n koko porukalle, että olen päässyt mukaan upeaan toimintaa ja samoin myös erinomaiselle harjoitusryhmällemme ja erityisesti sen vetäjille.

Monesti saamme lukea lehdistä uutisia sankarikoirista, tässä vaiheessa haluan vielä tuoda esille ne uskomattomat sankarikoirat ja heidän ohjaajat, joista ei lehdissä kirjoitella.
Ympäri suomen viikottain harjoittelee uskomaton määrä pelastuskoiria ja ohjaajia, jotka ovat ns. hälytystasolla. Nämä samaiset koirat ja ohjaajat ovat ympärivuoden ja ympärivuorokauden lähtövalmiudessa, mikäli syystä tai toisesta viranomaiset tarvitsevat tätä vapaaehtoisen tarjoamaa apua. Uskomattoman määrän vuosittain he vastaavat näihin avunpyyntöihin. Monesti vain jää huomaamatta, että on todella tärkeää ja haastavaa työtä myös se, kun koira ja koiranohjaaja toteaa että hänelle määrätyltä etsintäalueelta ei löydy tätä haettua kohdehenkilöä. Näistä työsuorituksista vain niin harvoin puhutaan, mutta monesti ne ovat etsinnän kohdistamisen kannalta todella tärkeässä osassa. Näistä teoista vain niin harvoin jaetaan tunnustuspalkintoja.
Tähän joukkoon pääsemiseksi mekin yritämme harjoitella, aika näyttää vuosien varrella kuinka pitkälle taitomme riittävät.


Vapaa-aika, mitä se on ja onko sitä?  Kyllä sitä näyttää olevan ja mikä sen parempaa kun saa käyttää vapaa-aikaansa hyvien harrastusten parissa.
Alkavalle vuodelle näitä vapaa-ajan haasteita on mukavasti tiedossa, tämä Soolon kanssa yhteinen harrastus jatkuu, Soolon ja Ronin kanssa retkeilyharrastus jatkuu ja retkeilyyn liittyvien ns. retkeilyrakenteiden ylläpitämiseen liittyvän vapaaehtoistyön organisoimisen kehittämisessä mukana oleminen tuo tähän vielä mukavasti lisää ajankäytön haasteita.


Viikon päästä on sukset auton katolla ja auton keula kohti pohjoista. Vietämme ainakin puolitoista viikkoa oikean talven keskellä nauttien joululomasta ja vapaa-ajasta ilman erityisiä tavoitteita.
Hyvää loppuvuotta, ehkäpä hyvän joulun toivotukset tulee vähän myöhemmin, kunhan ensin pääsen siirtymään talven keskelle.