Niinkuin viimeistä päivää

Vuosi 2015 vetelee viimeisiään, kiinalaisen kalenterin mukaan koiranvuosi on seuraavan kerran vuonna 2018, mutta ehkäpä minun kalenterissani tämä kulunut vuosi oli koiran vuosi.
Kuten viimeaikaisista blogiteksteistä on voinut lukea, niin olen saanut viettää hienon vuoden ja varsinkin kesäkuun alun jälkeen hyvin koirapainotteisen vuoden.

Onhan sen pitänyt sisällään reilun kahden viikon perinteisen kevätvaelluksen Ronin kanssa, toukokuussa parin tutustumiskäynnin koirapentuetta katselemassa ja kesäkuun alusta Soolon kanssa normaali arkielämän lisäksi varsin aktiivisen pelastuskoira opettelua. Tämän lisäksi heinä- elokuussa sain vähän lisähaastetta, kun reippaan kolmeviikkoa hoitelin omien koirieni lisäksi vaihtelevasti kolmea ja välillä jopa neljää lisäkoiraakin. Kyllähän se vähän huomiota herätti, kun käytin lenkillä yhtäaikaa viittä koiraa, mutta kohtuullisesti näytti sekin sujuvan. Soolon kouluttamisen hyväksi "arkikoiraksi" ja sen lisäksi pelastuskoiraksi kirjoitinkin jo aikaisemmassa blogissani.

Kuluneen vuoden talvi oli jo toinen peräkkäin, kun tänne kotiseuduille ei tullut oikeastaan talvea lainkaan. Toinen kevät jo peräkkäin, että emme päässeet Ronin kanssa harjoittelemaan ahkion vetämistä kotikulmilla, Ronin kannalta tilanne oli inhottava, kun ahkion vetoharjoittelu alkoi vasta kevätvaelluksella ja tositoimilla heti alusta alkaen.  Onneksi nyt näyttää että tulevan talven suhteen näyttäisi ainakin siltä, että järvet pääsevät jäätymään ja pääsemme harjoittelemaan ainakin järven jäälle.

Retkeilyn suhteen vuosi meni mukavasti, edellä mainitun kevätvaelluksen lisäksi muutama lyhyempi vaellusreissukin järjestyi noiden työasioiden ja koiraharrastusten väliin.
Erityisen mukavana reissuna jäi mieleen syksyinen kanootti/patikointi reissu Mustarinnan tunturialueelle, Mustarinnantunturin ja Kiekkikairan hoito- ja käyttösuunnitelma 2014-2029
Kahden koiran kanssa eteneminen kanootilla sujui hyvin, maastot oli miellyttävät ja takuuvarmasti tulen retkeilemään tulevaisuudessakin tällä alueella.


Seuraavat talkookuvat on kopioitu talkoissa mukana olleen nimimerkin Puita Metsältä albumista.

Retkeilyyn liittyvä toinen teema kuluneella vuodella on ollut talkootyön organisoimisen kehittäminen yhteisten retkeilyrakenteiden ylläpitämiseksi ja hoitamiseksi.
Merkittävin yhteinen ponnistus tälle vuodelle oli Vongoivan kammi, vanhan huonokuntoisen kammin purkaminen sekä uuden kammin rakentaminen. Itse en käytännössä päässyt mukaan talkooviikolle, mutta hoidin oman osuuteni talkoista suunnittelemalla projektia sekä hankkimalla muutamia "sponsoreita" materiaalien toimittajaksi uuden kammin rakentamista varten. Projekti jäi vielä kesken, mutta tarkoitus on saattaa se loppuun nyt alkavan vuoden 2016 aikana. Projektin toteutusvaihe myöskin oli siinä mielessä hyvä, että siitä sai hyvin lisäoppia tulevaisuuden projektien hoitamista varten.



Sinänsä harmi, että tämän loppuunsaattamisen ajankohdaksi on päätetty kesä/heinäkuun vaihde. Itselle tämä ajankohta on mahdollisimman huono, perinteisesti juuri siihen aikoihin pidän oman lyhyen "kesälomani" ja juhannuksen tietämissä tulee tuhansien kilometrien päästä vieraita noin kuukaudeksi. Olisi vähän epäkohteliasta kadota tunturiin heti kun harvinaiset vieraat tulevat, joten en pääse mukaan näihinkään talkoisiin.
Muutenkin näiden talkoiden parhaimpana ajankohtana pitäisin elo-syyskuun vaihteen aikaa. Silloin yleensä pahin hyttysaika on ohi, ulkolämpötila on todennäköisesti sopiva töiden tekemiseen ja monet talkoolaiset voisivat yhdistää talkoot syysvaelluksen yhteyteen.

Mitä vuosi 2016 sitten voisi tuoda tullessaan?

Talkootöiden organisoimisen kannalta olemme pienellä ryhmällä tehneet alustavaa valmistelua kuluneen vuoden aikana ja alustavia keskusteluja on käyty metsähallituksen edustajien kanssa tämän teeman ympärillä.
Rauhoitimme tämän asian loppuvuodessa odottamaan alkavaa uutta vuotta, mutta kunhan saadaan vuosi 2016 alkamaan, niin tarkoitus on aktivoitua tämän asian tiimoilta.
Metsähallituksella on valtava määrä retkeilyyn liittyviä rakenteita ja nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on päättäjät joutuneet käyttämään ns. "priorisointia". Ilmeisesti euro on hyvin vahvasti ohjaamassa päätöksen tekoa. Tästä syystä taloudellisisa voimavaroja löytyy hyvin niiden rakenteiden ylläpitämiseen ja uusienkin rakentamiseen, jotka maantieteellisesti sijaitsevat ns. turistivirtojen tavoitettavissa. Mutta jos kohde sijaitsee "syrjässä" eli siellä missä perinteisesti juuri näitä retkeilyrakenteita on käyttäneet vaeltajat, niin niihin ei ole muodikasta käyttää yhteisiä taloudellisia voimavaroja.
Olemme ilmeisesti palaamassa lähtökuoppiin, monet autiotuvat ja kammit on alunperin toteutettu retkeilijöiden toimesta, samoin niiden ylläpitäminen. Mikäli näitä rakennuksia halutaan jatkossakin käyttää ja ylläpitää niin se tulee edellyttämään käyttäjien osalta omaa aktiivisuutta.
Onneksi muutkin tahot ovat aktivoituneet tämän asian tiimoilta, Tunturilatu ry on valinnut vuoden teemakseen autiotuvat ja laatinut autiotupien käyttäjien kautta jaettavan vetoomuksen: autiotupa vetoomus

Jotta tämä talkootyö olisi jotenkin hallittavissa ja ohjattavissa, niin tämä edellyttää työn organisoimista jollain järjestelmällä. Tästä syystä tämän vuoden tavoitteena onkin viedä eteenpäin ja kehittää metsähallituksen ja muiden asiasta kiinnostuneiden tahojen kanssa tätä toimintamallia. Samaan aikaan tulemme organisoimaan muutamia konkreettisia talkoita, joista varmasti tärkein on tuon kesken jääneen Vongoivan kammin rakentamisen loppuun saattaminen.

Retkeilymielessä on muutamia suunnitelmia jo valmiiksi mietittynä, toteutus tietysti on sitten oma juttunsa.
Jo usean vuoden ajan olen haaveillut sydäntalvella tehtävän vaelluksen perään. Ehkäpä alkava vuosi antaisi tähän mahdollisuuden. Milloin ja minne, sitä en vielä tiedä, mutta onneksi vaihtoehdoista on runsauden pulaa. Mukava olisi käydä testaamassa pari vuotta sitten talkoilla korjaamamme Manto-ojan autiotuvan lämpimyyttä. Toisaalta käsivarren tuntureillekin olisi mukava mennä ja löytyyhän näitä hyviä retkeilypaikkoja ympäri suomen, lähinnä mielikuvitus tässä on rajoittavana tekijänä. Tietysti yksi tämän retken suunnitteluun vaikuttava tekijä on koirat. Lähes pakko olisi ottaa Soolo ja Roni mukaan ja koirien mukana oleminen vaikuttaa oleellisesti retken suunnitteluun, mutta pitää tässä rauhassa vielä tuumailla.

Kevätvaelluksen osalta on suunnitelmat ajankohdan suhteen jo olemassa, tänä keväänä vietän toukokuun alkupuolen käsivarren tuntureilla. Monena keväänä olen ajatellut tekeväni osan vaelluksesta yövaelluksena, ehkäpä nyt ensi toukokuussa sitten pääsen sitäkin toteuttamaan. Yöllä hiihtelyä ja päivällä auringonpaisteessa makoilua, ei kuulosta kovin pahalta vaihtoehdolta. Tähän vaellukseen liittynee sellainen merkittävä tapahtuma, että jos Ronin terveys sen vielä sallii (tällä hetkellä ei vielä ole tiedossa mitään ongelmia), niin tämä on Ronille viimeinen vaellus ahkion vetäjän roolissa. Soolo saa kevätvaelluksella juosta vapaana mukana. Vuoden ikäistä koiraa en halua rasittaa kohtuuttomasti, antaa koiran rauhassa kehittyä ja vahvistua. Sitten keväällä 2017 osat sitten vaihtuvat, eli Soolo hoitaa vetotyöt ja jos Ronin kunto ja terveys sallii, niin se saa vuorostaan juosta vapaana mukana.

Kuluneena kesänä kanootin käyttö jäi vähän turhan vähälle, johtunee osin huonoista sääolosuhteista mutta varmasti Soolon tulo myöskin tähän vaikutti. Tulevana kesänä pitää yrittää tässä asiassa taas pyrkiä parempaan lopputulokseen. Todella hienot muistot on melontaretkestä Inarijärvelle elokuussa 2013.  Sopivalla porukalla joku vastaava retki olisi mukava taas jonnekin tehdä. Vaikka nautinkin itsekseni kulkea vaelluksilla, niin melontaretkillä turvallisuussyistä on hyvä, kun mukana on muitakin melojia.

Sitten kun vielä pari syysvaellusta saisi tuon lisäksi aikatauluihin sovitettua, niin vaellusvuosihan olisi varsin mukavan kuuloinen. Ensimmäinen syysvaellus voisi olla alkusyksystä ja toinen sitten talven tulon kynnyksellä. Eli retkeilymielessä jos pääosa haaveista toteutuu, niin hyvinkin retkirikas vuosi on tulossa.

Kiitoksia kaikille niille, jotka ovat omalla panoksellaan osallistuneet johonkin yhteisen hyvän "rakentamiseen". Valitettavasti suomalaisten itsekkyys ja itsekeskeisyys on viime aikoina tullut varsin ikävästi esille, välillä oikeasti hävettää olla suomalainen, kun näitä viime aikojen uutisia kuuntelee ja katselee.
Onneksi viimeisen reilun sadan vuoden aikana suomesta lähteneet "talouspakolaiset" ovat saaneet aivan erilaisen vastaanoton maissa, mihin he ovatkin menneet leveämmän leivän toivossa. Toivottavasti ensi vuonna itsekkyytemme vähenee ja yhteisen hyvän eteen tekeminen lisääntyy.
Silloin kun ihminen oivaltaa, että antaessamme omaa aikaamme ja omia voimavarojamme yhteiseksi hyväksi, saamme itse paljon enemmän, kuin mitä voimme antaa.

Hyvää ja retkirikasta vuotta kaikille retkeilijöille vuodelle 2016, kyllä se aurinko sieltä taas nousee ja paistaa meille kaikille.