Sopivan koiran valinta on varmaankin jokaiselle koiranpennun ottajalle erilainen projekti. Jollekin se voi olla äkillinen ajatus, toiselle koiranpentujen aikaansaaman koirakuumeen seurausta, kolmannelle pitkään mietitty päätös, neljännelle sopivaan harrastukseen etsittävän koiran löytämistä, viidennelle ...
Joku löytää itselleen sopivan pennun helposti, toiselle riittää että hän saa jonkin koiran pennun ja kolmas hakee itselleen sopivaa hakemalla neulaa heinäsuovasta.
Oma juttuni on edennyt ns. hitaalla kaavalla, vaellusmielessä uuden koiran löytymisen tarve on ollut jo ainakin tuon vuoden verran ajankohtainen. Roni on ollut erinomainen vaelluskaveri ja riski ahkion vetäjä. Isokokoisen koiran pitää kuitenkin antaa rauhassa kasvaa ja kehittyä ennenkuin sitä voi alkaa voimakkaammin rasittamaan. Oma ajatukseni on, että koiralla pitää olla n. 2v ikää, ennenkuin haluan kuormittaa sitä fyysisesti kovin voimakkaasti. Roni täyttää heinäkuussa 8v ja ajattelisin että 10 vuotias tervekin koira saisi jo retkeillä ilman suuria rasituksia, joten valinnalla alkoi jo olla kiire.
Juuri ennen kevätvaellukselle lähtöä huomasin, että kennelistä josta olin joskus haaveillut saavani koiran, oli pentue tulossa. Isän ja emän taustat huomioiden vaikutti, että sieltä voisi löytyä tarpeisiini sopiva koira. Olin nimittäin jo jonkin vuoden haaveillut pelastuskoiratoiminnasta, mutta työn lisäksi erilaiset ns. vapaaehtoiset "velvoitteet" ovat vieneet niin paljon aikaani, että aikani ei vain ole siihen riittänyt.
Tietoisesti olen pyrkinyt vähentämään näitä "aikarosvoja" ja kuluvan vuoden alussa rohkenin ottaa ensimmäiset askeleet tähän suuntaan ja samalla uuden koiran hakeminen sai uutta intoa.Kasvattajan kanssa sain sovittua pennusta ja hän tiesi tulevaisuuden suunnitelmani koiran suhteen. Siitä se valintaprosessi sitten lähti liikkeelle.
Koiranpentueen pennuissa on pienestä asti merkittäviä eroja, niitä pitää vain osata "lukea"
Kasvattajan vuosikymmenien kokemuksella hän valikoi pentueesta kaksi tähän ajateltuun harrastukseen soveltuvaa pentua joista Solo oli toinen.Solo nimen oli kasvattaja valinnut ja hän kysyikin että kelpaako se. Olisinhan voinut valita sille ihan oman nimen, vaihtoehtojakin olin kartoitellut, sattuneesta syystä ne kaikki oli saamenkielisiä. Mutta kuultuani ehdotuksen, vastasin heti että kyllä kelpaa.
Kritiikkiäkin sain nimestä kuulla, taisi liittyä mielikuvaan, että siitä taitaa tulla sooloilija.
Mutta soolohan tarkoittaa jonkin suorituksen tekemistä yksin, maailmalla on pilvin pimein upeita soolo esiintyjiä ja nyt niitä on yksi lisää.
Meillä on upeat kokonaista neljä vuorokautta yhteistä matkaa takana ja jo nyt tiedän että olen saanut upean koiran. Koirien oppimiskyky on aivan uskomaton, yleensä rajoittavana tekijänä on koiran omistaja. Olen yrittänyt olla rajoittamatta ja päivittäiset välillä sekunttien ja joskus ehkä minuuttien mittaiset harjoitukset näyttävät palkitsevan isäntää ja koiraa.
Ennen ruokailua muistetaan istahtaa, ennen ulosmenoa odotetaan lupaa mennä ulos, istumisen harjoitukset sujuu hyvin ja koira hakee koko ajan aktiivista katsekontaktia, kun harjoitteluvaihe on menossa. Tätä on ollut hyvä hyödyntää niissä muutamissa remmissä kulkemisen harjoitteluissa, koira tulee mukana, vaikka minne koitat pyörähtää. Nenän käyttöäkin on luonnollisesti jo harjoiteltu ja näyttää olevan koiran nenä hyvässä kunnossa.Keittiö on koiralle kiellettyä aluetta, selvästi se sen jo näyttäisi tietävän, mutta uteliaisuus tahtoo voittaa. Mutta eiköhän tuhannen keittiöstä palauttamisen jälkeen tämäkin asia ole jo takaraivossa.
Eli kuten edelläolevasta saattanee arvata, koiran taidot eivät lopu, isännän taidot on kyllä koetuksella. Mutta uusi vaelluskaveri on löytynyt ja isäntä on intoa täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti