Vaelluskuumetta havaittavissa

Vuosi on vaihtunut ja kaikki tämän vuoden vaellusreissut on onneksi vielä edessäpäin.
Vajaa 100 pv enää siihen kun suunnitelman mukaan pitäisi startata kohti käsivarren alueen tuntureita.
Eilen hyvin voimakkaasti nousi mieleeni upeaita hetkiä tuolta yhdestä nykyisestä suosikki alueestani eli ns. Lossulta luoteeseen olevalta alueelta.
Olikin pakko kaivaa vanhat valokuvat esille sekä katsella nettikarttoja.

 Näistä kahdesta kuvasta löytyy seudut, josta olisi tarkoitus nousta tuonne tunturiylängölle. Eli ensin hiihtelen  Kilpikseltä tuonne Lossulle ja sieltä alkaa tämä nousu hienolle tunturiylängölle.


Lossullahan ollaan noin 800 m:n korkeudella. Norjan puolen kämpältä kun lähtee luoteeseen päin nousemaan tasaisesti nousevaa rinnettä, niin eteen avautuu hieno valkoinen maailma ja varsin nopeasti maisematkin muuttuvat.
Noin 150 nousumetrin jälkeen on edessä vielä pätkä jyrkempää nousua varsinaiselle tunturiylängölle joka sijaitsee noin 100 metriä vielä tätä ylempänä.

Stuora Rássajávri (merenpinnasta 1049m) avautuukin eteen varsin pian tämän  nousun jälkeen.
Kolmesti olen nyt tällä alueella vieraillut ja mielestäni alueen tekee hienoksi maisemien lisäksi sen rauhallisuus. Muutamia moottorikelkan jälkiä olen siellä nähnyt, kerran kiikarilla näin kaukaisella tunturijärvellä yhden pilkkijän ja tältä Ràssajávrelta koilliseen laskevassa Smuolkovággin pohjalla näin kerran kaksi koiravaljakkoa. Muihin kulkijoihin en sitten olekaan tuolla törmännyt. Tuo kyseinen laakso löytyy tuosta seuraavana näkyvästä kartasta. Siinä näkyy myöskin tuo monille tutumpi Jeavesjávri. Sen järven kauttahan Kullervo Kemppinenkin hiihteli aikanaan kavereineen kohti Haltia, kuten kirjassaan Haltin harteilla kertoo

Siinä onkin yksi reittivaihtoehto jollekin, joka haluaa vähän käydä laidasta tätä aluetta kurkkaamassa. Nousu Lossulta tänne järvelle. Hiihtelee tuota hienoa Smuolkovággin laaksoa pitkin alaspäin. Pieni nousu Muvranjanggutin selänteen pohjoisosan yli ja hiihto Jeavesjávrelle. Laskujoen suun pohjoispuolella käy ihastelemassa massiivista kiveä, joka monissa kartoissa on merkitty myöskin kämpäksi.
Varsinainen lasku Cahcavárrin länsipuolen laaksoon on hyvin jyrkkä. Hyvällä kelillä olen kuitenkin löytänyt siitä laskureitit ja välillä olen mennyt sen jyrkimmät paikat kävelemällä alas.
Siitä sitten edelleen jokiuomaa pitkin Marfejávrelle, siinäkin on lopussa jyrkähkö lasku. Pieni pätkä järveä ja nousu itään tuntureiden välistä ja taas jyrkähkö lasku Pitsusjoen laaksoon.
Heti nousun jälkeen onkin edessä näkyvissä Pitsusjoen norjanpuolen kämppä.

Tämäkin kämppä on melko vähällä käytöllä, joten yleensä sinne sopii hyvin majoittumaan. Tälle kämpälle on helppo tehdä myöskin retki Pitsusjärven autiotuvalta ja tästä on helppo poiketa katselemassa vaikka Smuolgovaggin laaksoa tai tunturiylänköä päiväretkellä.


Oma suunnitelmani on kuitenkin kelin niin salliessa jatkaa pitemmälle luoteeseen.
Tiedossani on alueella kolme avointa kämppää, joissa olen vieraillut. Sen lisäksi aluelle on karttoihin merkitty muitakin mahdollisa kämppiä, joita olisi tarkoitus käydä sopivissa tilanteissa katsastelemassa. Samalla on mahdollisuus katsella vähän jylhempiä maisemia, kuin mitä suomen puolella on yleensä tarjolla.

Alueella on muutoinkin mielenkiintoani herättäviä asioita. Tuolla aikaisemmin kerroin tuosta Smuolkovággin laaksosta. Kun karttaa katsoo tarkemmin niin sen varteen on merkitty kaksikin kämppää (kammia tai vastaavaa). Pari kertaa olen jo niitä yrittänyt vähän katsella, mutta molemmilla kerroilla on sattunut olemaan huono näkyvyys, niin en sumun seasta ole kovin tarkkaan niitä vielä edes yrittänyt katsella. Voi olla ja todennäköistäkin on, että niitä ei enää edes ole olemassa. Lisäksi vuonna 2011 näin ylempää tunturinrinteeltä tämän olettamani kivikaarteen. Kiikarilla katsottuna näytti, että tuohon pystyssä olevaan kiveen olisi myöskin jotain kirjoitettu, mutta tämäkin on vielä tarkemmin tutkimatta. Ehkäpä ensi keväänä reittini voisi kulkea myöskin tämän paikan kautta.

Pitsusjohkan tuvalta voikin jatkaa reissua helposti kahteen eri suuntaan. Tuvalta voi palata takaisin suomen puolelle hiihtelemällä jokilaaksoa pitkin Pitsusjärvelle. Pitsusjoen ylittää jonkin verran ennen järveä poroaita. Itse olen aina kiertänyt jokiuoman jommalta kummalta puolen ja ylittänyt (tai alittanut) aidan. Tiedän, että osa kulkijoista on alittaneet aidan laskemalla jokea pitkin, vaikka siinä kohti onkin joessa pienehkö "putous"
Toinen hyvä suunta on lähteä kämpältä nousemaan jokivartta ylöspäin. Nousun jälkeen lasku Marfejohkan laaksoon ja hiihto kohti Guolasjárvea. Järven rantoja pitkin hiihto järven itäpäähän. Järven itäpäästä löytyy lukittu porokämppä ja avoin pieni kämppä, jossa voi hyvin pitää vaikka vähän taukoa.

Täältä on hyvä jatkaa Biedjovággin kautta Coalbmevággiin.
Laaksoa pitkin on hyvä hiihdellä Somasjärvelle.


Somashytta on varsin kodikas majoituspaikka ja siinä mielessä hyvä vaihtoehto Kolbmajoen autiotuvalle.

Täältä onkin taas hyvä hakea mieleisiä jatkoreittejä, mutta ne onkin sitten varmaan eri tarina.
Nämä pohdiskelut on mukavaa lämmittelyä tulevaa kevätvaellusta varten.
Tämä toivottavati toteutuva vierailu edellä kuvatulle ylängölle vienee noin puolet kevätvaelluksestani, toinen puoli reissusta on vielä kokonaan miettimättä, mutta tästä on hyvä jatkaa suunnittelua ja ehkä innostaa muitakin poikkeamaan tällä hienolla alueella.

Hyvää ja reissurikasta vuotta 2015 kaikille vaelluksen harrastajille.