Millainen on hyvä vaelluskoira?

Vaellusnetin turinoissa joku pyysi suosittelemaan hyvää vaelluskoirarotua. Oma ajatukseni siihen on että ihmiselle, jota en tunne, en myöskään osaa suositella mitään tiettyä koirarotua. Eikä joku tietty rotu tee automaattisesti koirasta hyvää vaelluskoiraa.

Mutta mitä ovat hyvän vaelluskoiran ominaisuudet? Sekin tietysti riippuu koiran omistajan tavasta retkeillä ja tietysti myös siitä, että mitä muuta hän koiransa kanssa harrastaa. Erilaiseen retkeilyyn vaaditaan koiraltakin erilaisia ominaisuuksia. Samoin valittavaan koirarotuun vaikuttaa mm. olosuhteet, elämäntilanteet ja tilat, mihin koira otetaan. Koiran hankinta ja rodun valinta ei ole mikään yksinkertainen juttu, siihen on syytä paneutua ajankanssa ja kunnolla.


Kokosin tähän kuitenkin jotain omia ajatuksiani ja kokemuksiani asiasta.

Varmasti tärkein vaelluskoiran ominaisuus on, että koira omien ominaisuuksiensa puolesta selviää kohtuudella vaellusreissuistaan. Kovin työlääksi menee vaeltaminen, jos koiran joutuu kuljettamaan omassa rinkassaan tai jos koira istuu ahkiossa, jota isäntä vetää.
Sää voi vaihdella rajustikin vaelluksen aikana, sen vuoksi koiran turkin ominaisuuksilla on iso merkitys vaelluskoiralle. Koiran turkin pitää olla sellainen, että se selviää näistä tilanteista. Tässäkin tietysti kesäretkeilyssä on vähän eri tilanne kuin talvella, mutta ettei asia ole liian helppo, niin kesäretkelläkin voi joskus olosuhteet olla talviset. Omalle koiralleni olen talviretkeilyssä varannut mukaan talvitakin, jonka voi tarvittaessa pukea koiran päälle.

Luonnollisesti koiran pitää muutenkin olla ominaisuuksiltaan sellainen, että kestää vaelluksen rasitukset ja parasta on tietysti se, jos se jopa viihtyy siellä. Jos koira ei ole kotiolosuhteissa tottunut 15 - 20 km päivämatkoihin, niin vaikea sitä on siltä odottaa myöskään vaelluksilla.

Myös hyvin tärkeä ominaisuus on, että koira on sosiaalinen. Sen on hyvä tulla toimeen vieraiden ihmisten kanssa sekä tietysti myös toisten koirien kanssa. Koiran sosiaalisuus on osittain rodun ominaisuus, mutta tähän voi myöskin itse vaikuttaa, kunhan aloittaa tämän työn heti kun koiranpennun on saanut omakseen.


Koira on hyvä saada opetettua niin, että se ei ole omistajastaan niin riippuvainen, ettei se pärjää joutuessaan eroon omistajastaan. On hyvä esimerkiksi, jos koiran voi huolettaa jättää ulos jonnekin kiinnitettynä, vaikka omistaja itse viihtyisikin esim. autiotuvassa sisällä. Samoin välillä tulee vaelluksella vastaan tilanteita, että joutuu käymään vähän etukäteen tiedustelemassa sopivaa kulkureittiä ja haluaa jättää koiran odottamaan tiedustelun tulosta.

Koiran kohtuullinen tottelevaisuus on välttämätöntä. Koiran pitäisi tehdä ja toimia niin, kuten sen omistaja sen käskee toimivan. Oma haasteensa on yllättävät tilanteet ja esim. toiset eläimet. Koiran tottelevaisuus on koetuksella, kun sen lähietäisyydeltä pakenee jokin eläin. Samoin pohjoisessa retkeillessä on hyvä, jos koirastaan saa koulutettua ns. porovapaan, joillekin roduille se tulee jo perimässä, mutta toisille se on melkoinen haaste.

Yksi erittäin hyvä taito on se, että koira osaa käskystä kulkea omistajansa takana. Esim kohdatessaan polulla toisen kulkijan, ohitustilanne menee näin sujuvasti. Samoin joskus esim jokien rantatiheikössä, kun hakee sopivaa reittiä, niin on helpompi edetä kun koira seuraa perässä hihnassa, kuin että se kiertäisi hihnan puiden ympärille.
Toinen hyvä ominaisuus on, jos koira jää odottamaan käskystä paikalleen ja tulee vasta luvan saatuaan. Joskus esim vaativissa jokien ylitysissä joutuu itse hakemaan sopivaa  reittiä, niin siinä ei kaipaa enää koiraa tuomaan lisähaastetta.

Kesällä vaelluksilla voi tulla eteen jokien ylityksiä ei ole käytettävissä siltaa. Mikäli koira "sairastaa vesikauhua", niin nämä ylitykset voivat olla varsin haastavia. On hyvä jo etukäteen varmistaa että koira selviää näistäkin tilanteista. Luonnollisesti isompi koira selviää ylityksistä paremmin, kuin pieni koira. Mutta pienempi koira on taas tarvittaessa helpompi myös kantaa.

Samoin on vaellusreittejä, joissa joudutaan ylittämään vesistöjä esim riippusiltoja pitkin. Työlääksi menee sekin ylitys, jos koira pelkää korkeita paikkoja. Ei ole kovin kahdehtittava osa, jos joutuu kantamaan vaikka 30kg koiraa, joka koko ajan yrittää paeta tilanteesta. Tätäkin kannattaa testailla ja harjoitella etukäteen.

 Koiran tottelevaisuuteen liittyy myös se että joskus vaelluksella voi tulla vastaan tilanteita, että joutuu päästämään koiran irti. Esim leveän joen ylityksessä voi olla koiralle helpompi, kun talutushihna ei ole rajoittamassa sen suorittamaa ylitystä. Niissä tilanteissa pitää koiran omistajan olla varma, että koira pysyy isännän hallinnassa myös niissä tilanteissa.

Rodunomaiset piirteet: on paimenkoiria, jäljestäviä koiria, noutavia koiria, ajavia koiria, pysäyttäviä koiria, ylösajavia koiria,vesikoiria, seurakoiria, haukkuvia koiria, jopa haukuttavia koiria ...
Mielestäni nämä eivät mikään automaattisesti tee koirasta hyvää tai huonoa vaelluskoiraa.
Rodun perimästä tulevat ominaisuudet on hyvä tiedostaa ja pyrkiä koulutuksella vaikuttamaan niin, että nämäkin ominaisuudet tukevat koiran retkeilyharrastusta. Mikäli koiran hankkiessaan tietää (toivoo) koirasta tulevan vaelluskaveri, niin tämä on hyvä huomioida koiran kanssa toimiessa jo pennusta asti.
Koiraa on hyvä myöskin oppia "lukemaan". Kun tuntee hyvin koiransa ja oppii tulkitsemaan sen eleitä, niin vaelluksilla huomaa ja löytää myöskin sellaisia asioita, jotka jäisivät muuten huomaamatta.
Harjoittelu tekee mestarin ja mestari harjoittelee aina.

Esimerkiksi paimenkoiralle näyttää välillä tuovan haasteita, kun retkellä vaellusryhmä syystä tai toisesta kulkee hajallaan. Se haluaisi pitää lauman koossa, mutta "lauma" haluaa hajota.
Samoin koirat, joilla on vahva riistavietti, tuo varmasti omat haasteensa, joissa koiran tottelevaisuus on koetuksella.

Vaeltaessaan vaelluksilla on tärkeää muistaa, että vaelluksessa mennään koiran ehdoilla.
Eräänkin kerran olen joutunut olosuhteista johtuen muuttamaan omia vaellussuunnitelmiani, ei siksi etten itse olisi niissä olosuhteissa voinut mennä suunnitelman mukaan. Samaankin vuoden aikaan olosuhteet voivat vaihdella huomattavasti. Erityisesti talvivaelluksilla lumen kantavuudella on oleellinen merkitys koiran liikkumismahdollisuuksille ja reissun rasituksille.

On ehdottoman tärkeää muistaa vaelluksilla, että toiset vaeltajat tulevat huomioiduksi. Koirapelkoista ihmistä ei paljon lohduta, jos kohti juoksevan koiran omistaja huutelee, että se on kiltti koira, ei sitä tarvitse pelätä.
Pääsääntönä pitäisi mielestäni olla, että ns. "törmäystilanteissa" olkoot se mikä tahansa, niin koira on se joka väistää. Koiranomistajan vastuulla on toimia niin, että myönteinen suhtautuminen koiriin mieluummin lisääntyy kuin vähenee.

Erityisesti yksin kulkevalle koira on verraton vaelluskaveri. Sen tyytyväisempää vaelluskumppania ei voi löytää. Aamusta se on valmiina lähtöön, kaikkien suunnistusvirheiden ja huonojen reittivalintojen jälkeen se vain tyytyväisenä nuolaisee omistajansa kättä ja odottaa että minne nyt lähtisimme eksymään.