Helmikuu kaartaa loppuun, mutta oikeaa talvea ei ole vieläkään tullut. Taitaa jääädä tulematta.
Aurinkokin on jäänyt jonnekin harmaan pilviverhon taakse oikeastaan jo useammaksi kuukaudeksi, jotenkin se on vienyt ainakin minusta kaiken aktiivisuuden.
Puoliväkisin yhden yön kävin maastossa Haukanhiedalla, hiihtämässä en ole käynyt koko vuonna, kun viimeisin hiihto tapahtui edellisen vuoden lopulla. mrr :-(
Onneksi enää reilut seitseman viikkoa ja sitten pitäisi suunnitelmieni mukaan päästä valkoiseen tunturiin ja kevätaurinkoon. Siis sitä odotellessa pitää yrittää vaan sinnitellä.
Ei edes innosta lähteä suunnitellulle talvireissulle koillismaalle, nyt vaan tehdään töitä ja yritetään jaksaa jotenkin illan yli seuraavaan aamuun ja taas töihin, onneksi saan tehdä työtä joka on maailman mukavinta hommaa.
Kevätvaelluksesta tulee aikaisemmista vuosista poiketen vähän erilainen, kun nyt on suunnitelmissa jatkaa reissua vähän vielä toukokuun puolelle, tähän asti olen aina ottanut vapun vastaan kotikulmilla, mutta nyt ilmeisesti tunturissa.
Vetämättömyys on vaivannut myös harrastusta tukevissa harrastuksissa, ajatuksissa oli tehdä uusi ahkio. Mutta asia ei ole edennyt ajatusta pitemmälle, joten kävimme "ahkioPekan" kanssa jokin aika sitten yhdessä kahvilla ja tuumailimme että olisiko Pekka minua aktiivisempi. Aika näyttää tuoko se kahvittelu mitään muuta tulosta, kuin sokeriset suupielet.
Kevään vaellusreissun alustava suunnitelmakin on jo olemassa, tai ainakin melkein. Siltä osin, kun jatkoin reissuani vähän vajaalla viikolla, on vielä suunnitelmat auki. Siis alunperin oli tarkoitus tehdä vähän vajaan kahden viikon reissu ja nyt onkin suunnitelmissa n. 2,5 viikon vaellus, tämän jatko-osan osalta teen suunnitelmat vasta paikanpäällä, eli huhtikuun loppupuolella käväisen Terbmiksellä tuumailemassa, että minne suuntaan tästä vielä lähtisi.
Tämmöistä tuskaista tuhinaa täältä tuhruisesta hämeestä, kuulemma ensimmäiset sinivuokot jo kukkii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti