Menneitä muistelemassa

 Näköjään blogin päivitykset vain harvenevat, mutta täytyy välillä yrittää jotain tekstiä aikaiseksi, pari reissua on näidenkin jälkeen jo tehtynä.

Kevätvaellus 26.4. - 4.5.2022, aloitus Inarilla Veskoniemestä, lopetus Kilpisjärvellä

Toisena keväänä peräkkäin aloitin kevätvaellukseni Inarijärveltä. Mukaani sinne sain pari kaveria jotka eivät koskaan ennen ole käyneet minkäänlaisella vaelluksella. Lievää jännitystä oli lähdön lähestyessä kun lämpöaalto pyyhki pitkin pohjoissuomea, lumet sulivat ja kevät tuli kohisten. Onneksi juuri ennen lähtöä kelit kääntyivät pakkasen puolelle. 

Lähdin Soolon kanssa kohti pohjoista edellisenä päivänä kuin vaelluskaverit. Retkeilyauton kanssa on mukava kulkea kun voi yöpyä tilanteen mukaan missä haluaa. Tarkoituksena oli käydä seuraavana päivänä tervehtimässä koronasta toipuvaa kohta 91v täyttävää isääni ja jatkaa matkaa kohti pohjoista.

27.4.

Seuraavana päivänä kaverit ajoivat minut "kiinni" Rovaniemellä, kävimme syömässä ja täydensimme reissun ruokapuolen kuntoon. Matka jatkui ja huolestuttavan vähän näytti olevan lunta ja monin paikoin vesistöt olivat sulana.  Illaksi ajelimme Veskoniemen kalasatamaan, siellä tilanne näytti jo paremmalta, Inarijärvessä oli vahvat jäät. Poikkesimme illan aikana kävellen järven jäällä ja sattuneesta syystä kävimme "tarkistamassa" Vesa-Matti Loirin mökin samalla reissulla. 

28.4.

Yövyimme vielä autossani yön ja aamusta lähdimme liikkeelle. Ensimmäisenä tavoitteena oli Korkia Mauran jääluola. Jään päällä ei juurikaan ollut lunta paitsi rantojen läheisyydessä. Heti reissun alkupuolella näkyi hyvin että en ollut turhaan merkinnyt omaan karttaani järven sulapaikkoja. Härkänuorassa näkyi iso sula, samon Istumasaren pohjoispuolella. Noin kolme kilometriä ehdimme hiihdellä kun toisen kaverin suksesta irtosi side. Vaikutti siltä että suksen sisus oli kosteudesta johtuen pehmentynyt ja emme olisi saaneet sidettä enää uudestaan tukevasti siihen kiinni. Minulla oli autossa perinteisen hiihtämiseen tarkoitetut sukset kun olin lähtenyt liikkelle tunturisuksella. Sopivasti pohjoisesta päin tuli moottorikelkka ja kaveri sai "liftattua" heiltä kyydin takaisin satamaan. 

Me jatkoimme Piltsiniemen itäpäässä olevaan niemennokkaan odottelemaan. Soolo veti minun ja kaverin ahkion sinne, ei tuntunut ahkiot paljon perässä hidastavan. Aikamme auringossa odotellen näimme että suksen vaihtaja oli tulossa takaisin ja pääsimme jatkamaan matkaa. Menimme Piltsiselän yli suoraan pohjoiseen ja kiersimme Korkia-Mauran itä- ja pohjoispuolelta jääluolalle. Ilmeisesti lämpöaalto oli vaikuttanut luolaankin, kun luolassa olevan jään päällä oli melko paljon vettä ja sen päällä vain heikko jääkansi.

 Luolassa käynnin jälkeen keittelimme vielä kahvit nuotiopaikalla. Sain viillettyä peukalon päähän vertavuotavan haavan ja sitä paikatessani ehti kaverit jo lähteä liikkeelle. Oli pakko kiirehtiä perään kun näytti että he olivat suuntaamassa kulkua Lehtisaarten väliin, vaikka tavoitteena oli Hoikka Petäjäsaaren eteläkärki. Sain hiihdettyä heidät kiinni ja käänsimme suunnan Jäkäläsaaren eteläpuolelle ja siitä kohti Nuutasenniemeä. Tuuli kävi melko voimakkaasti meitä vastaan ja totesimme että jäisellä järvellä oli helpompi kävellä kuin hiihtää. Laitoimme sukset ahkioiden päälle ja jatkoimme kävellen. 

Hoikka Petäjäsaaaren eteläkärjessä pidimme taas sopivan mittaisen tauon ja laitoimme sen jälkeen sukset jalkaan ja jatkoimme matkaa hiihtäen. Liikkeelle olimme lähteneet noin klo 09 ja vähän jälkeen klo 16 saavuimme Petäjäsaaren autiotuvalle. Tuvalla oli yksi moottorikelkkailija, mutta hän kertoi odottelevansa vain kaveriaan. Asetuimme taloksi ja saimme nautiskella rauhallisen ja pitkän illan kevät auringosta nauttien. Illan ja yön aikana sateli hieman lunta jään päälle, mutta ei mitään merkittäviä määriä.

29.4.

Päivän tavoitteena Kärppäsaaren autiotupa ja Kasariselän ylitys. Vähän yhdeksän jälkeen olimme taas suksilla ja jatkoimme Petäjäsaarten välissä matkaa kohti pohjoista. Muutamia moottorikelkkailijoita näkyi olevan liikkeellä. Puolen päivän maissa jäimme päivätauolle Palkissaaren länsipuolella olevan pienen saaren suojaan.

 Siitä näki että Jäälahden suulla oli moottorikelkka porukka pilkillä. Ruokatauon jälkeen oli hyvä ottaa vielä pienet päiväunet auringonpaisteessa ennenkuin jatkoimme matkaa kohti Liinasvuonoa.

 Hiihtelimme Liinassalmen luo joka olikin sulana. Sen rannalla pidimme makkaranpaisto tauon ja keittelimme kahvit. Kahvia odotellessa kaverit kävivät kokeilemassa Inarijärven veden lämpötilaa, lieneekö ollut kyseessä sitten uinti vai peseytyminen.

Tauon jälkeen suunta kohti pohjoista ja Suovanuoraa. Sinne meno salmen itäreunaa, senkin keskellä oli sulapaikka. Nämä on niitä Inarijärven kevätvaelluksen parhaita puolia. Pysähdyimme makkaranpaisto tauolle

Sitten vielä pätkän matkaa Suovanuoraa itään Kärppätuvan rantaan, minne saavuimme vähän ennen klo 15. Tuvan seinustalla oli parit sukset ja pihassa ahkiot. Sisällä oli ruokailemassa paikallinen pariskunta parin koiran kanssa. He olivat myöskin hiihtovaelluksella. Ruokailun jälkeen he siirtyivät omasta halustaan kodan puolelle ja me asetuimme kämppään. Taas oli pitkä ilta aikaa nautiskella kevään tulosta.

30.4.

Jälleen kerran hieno aamu, vähän ennen klo 09 jatkoimme matkaa, nyt päivän tavoitteena Jääsaaren autiotupa. Alkumatkasta saimme katsella Sammakkoselän näkymiä, kiersimme Kärppäsaaren itäpuolelta ja hiihtelimme lähellä rantaa, kun sieltä sentään paikoin löytyi vähän lunta jään päältä.

 Koutukinsaaren vierestä Palkissaarille ja sen kaakkoisreunasta suunta Tissisaarten eteläkärjen seutuville. Siellä nousimme maihin tauolle, virittelimme makkaranpaistotulet ja pidimme reilun tunnin mittaisen päivätauon. Ihmettelimme alueen rauhallisuutta kun liikkeellä ei tuntunut olevan ketään muita meidän lisäksi. 

Sitten suunta Kotkasaaren länsikärkeen ja siitä Kuoppasaarten itäkärkeen ja siitä Vieppisaaarten välistä Pienen Jääsaaren luoteispäähän. 

Saaren vieressä olevalla pienellä saarella pidimme kahvin keitto tauon. Tauon jälkeen ajatellulle päivän viimeiselle etapille. Jääsaarten välistä kaarroimme Iso Jääsaaren eteläpuolelle. Etelä-Aunion lahdella näytti olevan joku pilkkiporukka. Tulimme autiotuvalle noin klo 14 seutuvilla. Asetuimme taloksi, valmistimme päiväruuan ja nautiskelimme olostamme. Suunnitelman mukaan jatkaisimme seuraavana aamuna Veskoniemeen ja kaverit lähtisivät ajamaan kohti Tamperetta. Tauon aikana tuumailimme että voisimme kuitenkin hiihtää illan aikana jo autolle ja yöpyä siinä niin heidän seuraavan päivän ajomatkalle saataisiin lisää ajoaikaa.

Noin 18:30 starttasimme sitten viimeiselle osuudelle. Moossinaselän ja Nanguvuonon selän välistä Moossinasaaren länsireunaan. Sieltä Kaskamosaarten välistä Piltsiselälle. Piltsiselällä katselimme että näin keväällä tänne pääsee helpommallakin keinolla, pari lentokonetta oli jäällä. Vaikutti että pilkkipaikkojen välitkin siirryttiin lentokoneen avustuksella.

Piltsiselän eteläosassa Soolo liukastui ja alkoi ontumaan toista etutassuaan. Löysäsin ahkion irti ja laitoin sen itselleni vetoon ja jatkoimme matkaa. Noin klo 21 saavuimme autolla. Pakkailimme tavarat autoon ja iltatouhujen jälkeen nukkumaan. 

1.5.  

Aamusta ajo Ivaloon, Kultahippuun. Olimme mukana aamun lipun nostossa, sitten pesulle ja sen jälkeen aamupalalle. Kaveri lähtivät ajamaan kohti Tamperetta ja minä aloin miettimään reissun jatkon ruokahuolia. Ivalon S-market on todella monipuolinen kauppa, sieltä on todella hyvä täydentää reissuille niin varusteita kuin ruokatarvikkeita. Nytkin täydensin ruokavarastoni ajatellen reissun jatkoa.

Lähdin ajelemaan kohti Kilpisjärveä, tälläkin kertaa valitsin reitin Sodankylän kautta niin ei tarvinnut miettiä autotien kuntoa. Illaksi Kilpikselle, auto parkkiin Kilpsijärven Luontokeskuksen parkkipaikalle. Kilpisjärvellä oli täysi talvi, keväästä ei juurikaan merkkejä. Katselin illan aikana sääennusteita seuraaville päiville ja näytti että huomiselle oli luvassa lumisadetta ja voimakasta tuulta. Asetuin nukkumaan ajatuksella että minulla ei ole mitään pakkoa lähteä lumituiskussa tunturiin ja samalla saisin Soololle yhden lepopäivän lisää. Tosin kun se sai kulkea vapaana niin ei ollut näkyvissä minkäänlaista ontumista. 

2.5. 

Aamusta Kilpisjärven Retkeilykeskukseen  aamupalalle. Nautiskelin aamupalan kaikessa rauhassa ja jäin vielä sen jälkeen istuskelemaan takkatulen eteen toviksi aikaa. Palailin takaisin Luontotalon parkkipaikalle ja seurailin auton lämmöstä ulkona olevaa keliä, se oli ennusteen mukaista. Kuten kuvastakin näkee, Saana-tunturiakaan ei tuiskun seasta juuri erottanut.  Joitakin lähtijöitä näytti tunturiin olevan menossa, tuttujakin joukossa. Muitakin samanlaisella ajatuksella olevia lähtijöitä näytti olevan, muutaman auton päässä oli pakettiauto missä oli koiravaljakko tuotu Kilpiskelle. Ohjaaja yöpyi teltassa parkkipaikan lähellä ja jossain vaiheessa selvisikin että olimme tavanneet tunturissa joitakin kertoja jo aikaisempinakin vuosina. Kun olen lomalla niin yleensä osaan nautiskella olostani, kiire ei ole minnekään. Siitä oli tämäkin päivä hyvä esimerkki, helposti meni päivä tekemättä oikeastaan mitään. Huolestuttavaa oli ehkä se ajatus että yhtä hyvin voisin nautiskella lomastani tälläkin tyylillä. 

3.5. 

Leppoisa aamu, upea sää, pakkailin pikkuhiljaa tavaroita, naapurissa koiravaljakko samoissa puuhissa. Noin klo 10 lähdimme nousemaan kelkkareittiä pitkin kohti Tsahkaljärveä. Noin puolen tunnin nousu urakan jälkeen olimme järven jäällä ja suuntasimme nykyisen reitin mukaisesti kohti Terbmisjärveä.

 Tsahkaljärven itäpään nousussa näin että naapurin valjakko on tulossa järvellä ja kääntelimme sivuun reitiltä antaaksemme heille vapaan reitin edetä. Tauon jälkeen matka jatkui, keli oli kohtuullisen hyvä. Vähän ennen klo 13 lähdimme kaartamaan Terbmiksen reitiltä kohti Saarijärveä Muurivaaran itäpuolelta. Joitakin vastaantulijoitakin oli mutta varsin hiljaista. Juuri ennen Saarijärven autiotupaa huomasin että taas Soolo ontui etujalkaansa mutta  etenimme vielä nämä viimeiset sadat metrit perille. Samalla tein päätöksen että en lähde riskeeraamaan Soolon terveyttä yhtään pitemmälle vaan katselen tilannetta rauhassa täällä. 

Varaustuvan puolella oli tutun eräoppaan vetämä porukka palailemassa onnistuneelta Haltin reissultaan. Seuraavana päivänä Kilpisjärveltä oli lähdössä puolen päivän maissa liikkeelle pari kaveriani kenen kanssa oli tarkoitus viettää tunturissa yhdessä muutamia päiviä. Soittelin kavereille että minun osaltani tuli suunnitelmien muutos enkä jatkaisi tästä enää yhtään pidemmälle. Nautiskelin kuitenkin olostani tunturissa, ei taaskaan kiirettä mihinkään.

4.5.

Normi aamu ja aamupala paitsi ei kiirettä pakkailemaan tavaroita lähtökuntoon. Sääennusten näytti kohtuu reipasta länsituulta, joka olisi ollut minulle vastainen, mutta ennusteen mukaan tuuli helpottaisi illalla noin klo 19 seutuvilla. Päivä vierähti mukavasti, retkikunta suuntasi kohti Kilpisjärveä, joitakin tulijoita oli tunturista ja samoin sinnepäin menijöitä. Oli hyvää aikaa käydä katsomassa rakenteilla olevia uusia rakennuksia. Toisesta on tulossa autiotupa ja toisesta varaustupa. Ihan hyvä että saadaan vilkkaalle tuvalle lisää majoituskapasitettia. 

Noin klo 16 seutuvilla tuli kaveritkin paikalle ja aloitin poronkäristyksen paistamisen meille yhteiseksi ruuaksi. Jätin kavereille turvavälineeksi oman Garmin Inreach satelliitti lähettimen ja noin klo 20 starttasimme Soolon kanssa kohti Kilpisjärveä. Vedin itse ahkiota ja annoin Soolon kulkea mukana ilman kuormaa. Hiihtelimme ns vanhaa reittiä eli Saarijärven yli lounaaseen ja jatkaen sieltä rajan yli Norjan puolella poiketen. 

Másetjavren seutuvilta reitti alkoi kääntyä myötäiseksi, mutta pehmyttä lunta oli tunturissa sen verran runsaasti että vasta juuri ennen Tsahkaljärveä sai alamäestä edes pientä apua ahkion vetämiseen. Ilma tuntui viilenevän melko nopeaan tahtiin, tullessani autolle n. klo 23 taisi pakkanen olla jo -15 asteen tietämissä. Yön aikana se kävi ilmeisesti jopa lähellä -20 astetta. 

5.5.

Yö vierähti autossa kivasti, aamupalan jälkeen ajelin rajan tullille ja kävin Soolon papereiden kanssa kyselemässä että pitääkö koiran kanssa käydä ilmoittautumassa. Sain ohjeeksi että palatessa ei tarvi poiketa. Ajelin sen jälkeen katsomaan kevään tuloa Skibotnin sulan meren äärelle. 

Jonkin matkaa ajelin vuonon rantatietä pitkin ajatuksella että sattuisiko näkymään isompia meren eläjiä uimassa mutta ei tällä kertaa. Hyvä kahvin keittopaikka kyllä löytyi. Jossain vaiheessa ajo takaisin Kilpisjärvelle, uskomattoman nopea on maisemien muutos tuon n. 50 km matkalla, suosittelen Kilpisjärvellä kävijöitä tekemään tuon pienen poikkeaman Norjan puolelle.  Suunniteltua lomaa oli hyvin jäljellä niin lähdin rauhassa palailemaan kohti kotia, viettäen välillä vielä kolme yötä. Tässä näkyy tuon retkeilyauton ja retkeilyautoilun parhaat puolet, voit vapaasti kulkea ilman tarkempia suunnitelmia. Pysähdyt kun siltä tuntuu, yövyt vapaasti kun siltä tuntuu.