Keskellä kesää

Kevätvaellus oli ja kesä tuli.
Toukokuu olikin loman jälkeistä työtä ja koiraharrastusta täynnä. Neljästä viikonlopusta kolme vierähti koiraharrastusten parissa ja sen lisäksi tietysti viikottaiset treenit. Retkeilystä ei ollut muuta tietoa kuin toteutuneen reissun muistelua ja uusien suunnittelua.
Edellinen kesä oli säiden puolesta sellainen, että melontaharrastus jäi melkein kokonaan kesätelakalle. Nyt olen yrittänyt sitten olla aktiivinen siinäkin sen mukaan kuin siihen on aikaa riittänyt.

Äkäslompoloon 
Kesäkuun alussa oli kokousreissu Äkäslompolon suuntaan ja käytin matkoihin reippaasti aikaa. Pääsinkin menomatkalla tekemään yhden melontareissun Päijänteen vesille

 Edellisenä kesänä hankin ilmatäytteisen kanootin/kajakin linkki Marinekaupan sivulle kyseisestä kajakista.
Ominaisuuksina yritin hakea retkeilyyn soveltuvia ominaisuuksia, nopeaa käyttökuntoon saamista sekä helposti autoon pakattavuutta.
Olen ollut todella tyytyväinen valintaani. Iltapuolella kun lähdin ajelemaan kohti pohjoista, olin jo valmiiksi miettinyt yhtenä yöpymispaikka vaihtoehtona paikkaa, jossa Päijänteen yksi lahti tulee 9-tiehen kiinni. Pysähdyinkin kyseiseen paikkaan ja siinä sai asuntoauton hyvin pysäköityä kauemmas tiestä, niin ettei liikenteen melut häirinneet yöunta.
Aamulla upea ilma ja jätin matkakaverini Soolo ja Basti koirat asuntoautoon odottelemaan ja kannoin kajakin rantaan. Kävinkin vajaan kymmenenkilometrinlenkin kiertämässä mukavissa maisemissa.

Matka jatkui monen pysähdyksen taktiikalla kohti pohjoista ja sunnuntai- iltana saavuin Äkäslompoloon. Koko päivä vierähti kokousasioidenparissa, joten oli pakko lähteä yöjuoksuun. Perjantain jälkeen tuuli oli kääntynyt pohjoiseen ja lämpötila oli tipahtanut lähes 20 astetta alaspäin.

 Kello oli lähes 22:00 kun lähdin majapaikasta Äkäslompolon itäpäästä kohti Kesänkitunturia. Nousin Nilivaaralle ja "törmäsin" jossain vaiheessa Tahkokurulle menevään reittiin. Tahkokurun laavu sijaitsee puurajassa ja jatkoin sen kautta matkaa kohti tunturin huippua. Tunturin rinne on melko rakkainen. Tunturin päällä lämpötila taisi olla melko lähellä nollaa astetta. Otin joitakin valokuvia auringon paistaessa puolenyön aikaan melko korkealta. Suuntasin huipulta suoraan itään kohti Pirunkurua kohti menevää reittiä, koska ajattelin sitä pitkin olevan helpompi sekä minun että koirien edetä. Kyseistä kurua en ole aikaisemmin mennyt ylös enkä alas. Kohtuullisen haastava reitti sekä ihmiselle että koirille. Laskun aikana kännykkäkin sammui virran loppuessa. Jäi muutamia hienoja kuvia vai aivokalvolle, kun ei enää voinut kuvata ja Gps:n reittiviivakin on kohtuullisen suora verrattuna omaan kuljettuun reittiin. Käytännössä kurusta laskemisen jälkeen käänsin suunnan länteen tunturin alarinteellä kulkevaa polkua pitkin. Polku johdatti kulkuni vuokrakämpän seutuville ja siitä leveää reittiä pitkin Kesänkijoen pohjoispuolella kulkevalle tielle. Tietä pitkin lompsin ihmisistä tyhjässä maisemassa yöpaikalle. Olisko vierähtänyt kolmisen tuntia ja taisi reipas kymmenenkilometriä kertyä yövaellusta upeissa olosuhteissa, aurinkoista, ei hyttysiä, sopiva lämpötila ettei tarvinnut hikoilla, jne...
Tuntureilla on ainakin minulle ihmeellinen vaikutus, mieli lepää ja kokonaisuudessaan akut latautuvat uskomattoman tehokkaasti pienilläkin reissuilla.
Edessä oli tietysti paluu etelään, mutta kotimatkankin tein parille päivälle jaksotettuna, ettei tulisi liian kiireinen tunnelma.


Roineen armaiset aallot
Kotiin palattua oli taas tiedossa viikonlopulle koiraharrastusta, kun olin mukana järjestämässä pelastuskoirakoetta lauantaina ja sunnuntai päivä sitten pelastuskoiratoiminnan A-kurssilla teoriaopissa.
Mutta työviikon jälkeen kesäkuun puolivälissä pääsin taas vesille. Tällä kertaa suunnistin Längelmäveden ja Roineen suuntaan. Mobilian rannasta oli hyvä lähteä liikkeellee, mutta meloin siitä suorinta reittiä Kaivannon kanavan kautta Roineelle. Suuntasin Saarikylien saaria kohti, ajatuksena oli käydä tarkistamassa Saikarasaareen merkityn laavun olemassaolo. Matkalla kaivoin termospullon esille ja nautin aamukahvit keskellä järven selkää. Kiersin Saikarasaaren taaske ja rantauduin laavun kohdalle ja olihan se siellä, tosin ilmeisesti huoltamattomana, kun paikalla ei ollut esim polttopuita.
Jatkoin matkaa kiertäen Vänninsalon ympäri. Viikonloppuna lennosto vietti juhlavuottaan pitäen lentonäytöksiä, mutta minä pääsin näkemään erilaisen upean näytöksen, kun seitsemän joutsenta päätti lähteä edestäni siivilleen. Paluumatkalla kiersin vielä muutaman Saarikylien saariston pohjoisimmista saarista.  Kolo reissulla vierähti lähes 4h ja matkaa kertyi n. 18.5 km. 
Saarikylän saaristo on  melojille upea retkeilykohde, suosittelen.


Suven juhlaa Suvisaaristossa
Keskikesän juhla ja ajatuksissa heittäytyä vastarannan kiiskeksi. Suunta vastavirtaan kohti etelää, tekosyynä viedä minut papaksi viisi vuotta aikaisemmin ylentänyt tyttö isälleen juhannuksen viettoon. Löysimme rauhallisen juhannuksen viettopaikan Hanikanniemestä. Alueella on luontopolku, mutta juhannusaattona alueella ei ollut ketään liikkeellä. Rantakalliolla oli hyvä grillailla kaasugrillillä. Paikalta löytyi myös rauhallinen yöpaikka asuntoautolle ja sainkin yöllä nauttia upeasta lintujen järjestämästä konsertista.
Hyvissä ajoin aamusta laitoin kajakin melontakuntoon ja suuntasin Suvisaaristoon. Sääennuste näytti n. 7m/s tuulta ja puuskissa n. 12 m/s.  Reittini meni niin että pääsin jopa katselemaan avomerelle ennenkuin käänsin saarien välisiin kapeisiin salmiin. Hienot puitteet löytyi täältäkin melonnalle, sitä vaan ihmettelin että kovin hiljainen paikka on tuo Espoo, kun parin tunnin melontareissulla taisin nähdä vain kolme ihmistä. 

Juhannuksen lopuksi vielä edellisen juhannuksen tapaan vierailu upeaan vanhaan kaupunkiin Porvooseen.

Suunnitteluasteella 
Muutamia ajatuksia tulevista melontareissuistakin olen hahmotellut mielessäni. Jo aikaisemmin olen tainnut mainita melontasuunnitelmista Inarijärvelle, jos suunnitelmat onnistuu niin ehkä elokuun puolivälin kieppeissä suunta sinne. Toinen lyhkäisempi reissu myöskin on ajatuksissa. Länkipohjasta esim Pelisalmeen Kangasalle taitaisi kertyä n. 50 km melottavaa. Ehkäpä joku yö pyydän kyytiä Länkipohjaan ja lähden katsomaan että tulisiko sieltä Pelisalmen silta jossain vaiheessa vastaan.

Kyllä kesä on vaan hienoa aikaa, varsinkin kun nyt on tähän asti ollut oikein kunnon kesää.