Nyt vuorossa itärajan vahvistaminen

Alasalvoskammi Rakitsanojalle, minun näkökulmastani ja muistini mukaan

Rakitsanojalle mahdollisesti rakennettavasta kodasta tai jostain muusta "rakennelmasta" oli käyty keskustelua jo muutama vuosi aikaisemmin. Ukk- puiston käyttösuunnitelmassa sitä sivuttiin ja Kemihaaraan Lomassa vaihdoimme siitä ajatuksia jo Manto - ojan talkoiden suunnittelun aikaan. Kävin tutustumassa paikkaan itse keväällä 2014.
Vuoden 2016 aikana Ohtamaan Jounin ja puiston johtajan keskusteluissa varmistui että sinne voidaan aloittaa alasalvoskammin suunnittelu.
Metsähallitus otti sen suunnitelmiinsa  ajatuksella, että se toteutetaan talkoilla.
Talkootyöt alkoivat sydäntalvella suunnittelu työllä.
Manu Humppi työsti kohteen arkkitehtisuunnitelmia, yksityiskohdat hioutuivat ja talvella hän teki arkkitehtisuunnitelmat valmiiksi.
Sen jälkeen vuoro siirtyi minulle ja jatkoin suunnittelua tekemällä kohteesta työkuvat. Porukalla tehtiin siihen materiaalien massalaskentaa ja listailtiin ylös tarvittavia työvälineitä yms.
Ohtamaan Jouni välitti tiedot talkoista sosiaalisen median kautta ja innokkaita talkoolaisia tuntui löytyvän mukavasti.
Maaliskuussa metsähallitus hoiti hirsikuorman Kemihaaran Loman käyttöön antamalle paikalle ja varsinaiset hirsityöt pääsivät käyntiin.
Markku ja Tero hoitivat hirsityöt kuntoon ja kehikko jäi odottelemaan kuljetusta rakennuspaikalle.
Kevättalvella hirret ja muut rakennustarvikkeet sitten siirretiin kelkkakuljetuksilla Rakitsanojalle odottamaan syksylle sovittuja talkoita.

1.9. Perjantai
Työpäivän jälkeen pakkailin varusteet autoon ja lähdimme Soolon kanssa kohti pohjoisa. Nyt jo tavaksi tulleen suunnittelemattomuuden mukaisesti en ollut vielä yhtään mietttinyt, että kuinka matkani suoritan. Illalla kymmenen aikoihin noin 50 km ennen Oulua sitten päätin että ajelen Pudasjärven mökille nukkumaan ja aamusta taas kohti pohjoista.
Puolen yön aikaan mökillä, yhden aikoihin nukkumaan.

2.9. Lauantai
Neljän jälkeen ylös ja kuuden maissa auton keula kohti pohjoista. Sitten Ranua, Kemijärvi, Pelkosenniemi, Savukoski. Savukosken kirkolta soittelin Kemihaaran Lomaan ja kyselin että mahtaisiko ruokailu onnistua siellä ja hyvin tuntui järjestyvän.
Puolen päivän aikoihin perillä, ruokailu ja mukavaa turinointia talonväen kanssa. Ohtamaan Jouni ajeli mönkijällä Rakitsanojalta paikalle ja aloitimme mönkijän peräkärrryyn varusteiden pakkauksen .
Noin klo 13:30 lähdimme liikkeelle, ensimmäisen kilometrin istuin mönkijän kyydissä juoksuttaen Sooloa sen vierellä. Sen jälkeen siirryin jalkamieheksi. Hienossa säässä oli mukava patikoida, varsinkin kun varusteet kulkivat mönkijän peräkärryssä.





Parin tunnin jälkeen tulin Vieriharjun autiotuvalle, pikainen pistäytyminen sisällä tyhjässä tuvassa ja matka jatkui kohti Rakitsanojaa. Noin 15km kävelyä kolmeen tuntiin, sitten saavuin talkootyöpaikalle.
Paikalle oli saapunut minua ennen jo ainakin seitsemän talkoolaista. He olivat valmistelleet leirin jo hyvälle mallille. Keittokatos  sekä iltanuotiokota oli pystyssä.
Pystytin oman vaelluskotani lähelle talkoopaikkaa samantien, niin olipahan se pystyssä ennen illan pimeyttä.
Pystytimme vielä nyt kuljetuksessa tulleen Kemihaaran Lomalta lainaksi saadun puolijoukkueteltan. Se olisi käytettävissä  tarvitttaessa yösijaksi tai varusteiden kuivauspaikaksi.


Muuamia sadekuurojakin kulki, mutta ennusteen mukaan meille oli lupailtu upeaa talkoosäätä.

Tutkailin vähän "epämääräisesti" purettuja varustekasoja ja ihmettelin kun sieltä löytyi tavaroita, joita ei ollut materiaalilistalla ja sieltä näytti puuttuvan varusteita joita oli listalla.
Totesinkin että ensimmäisiä töitä olisi järjestää kaikki tavarat omiin nippuihinsa ja sen jälkeen tarkistella, että mitä materiaalia käytetään mihinkin tarkoitukseen.
Olisi kyllä ollut mukava tietää jo etukäteen että millaisia muutoksia materiaaleissa oli tehty suunnittelun jälkeen.
Kävin myös illan aikana vähän tiedustelemassa lähimaastossa, että mistä löytyisi sopivia perustuskiviä käytettäväksi kämpän perustuksiin.
Illan päätteeksi mukava turinatuokio nuotion ympärillä paikalle rakennetun pressukodan sisällä.
Mentyäni jo nukkumaan saapui talkoisiin vielä alkuyön hetkinä pari uutta talkoolaista sekä pari koiraa.

3.9. Sunnuntai
Aamukahvit klo 07, hienossa säässä, yöllä oli ollut pakkanen. Talkoot käyntiin vaikka huomenna vasta olisi virallinen ensinmäinen talkoopäivä.

Aamupalaveri jossa kävimme vähän läpi päivän tavoitteita, pieni turvallisuuteen liittyvä ajatuksen vaihto, kahvi- ja ruokailuaikojen sopiminen yms. ja aloitimme työt.
Ensimmäisenä asiana löimme lukkoon tulevan kammin paikan. Osa väestä alkoi kaivamaan perustuslaatoille sopivia paikkoja ja osa alkoi järjestämään tuodut materiaalit sellaiseen järjestykseen, että niitä olisi jatkossa helppo käyttää ja ennenkaikkea tietäisimme että mitä materiaaleja paikanpäältä löytyisi.
Osa väestä lähti maastosta hakemaan perustuskiviä ja näin saatiin työt hyvin käyntiin.

Rakennuspaikka osoittautui erinomaiseksi, heti ohuen kuntakerroksen alta löytyi hiekkainen maaperä, johon perustuslaatat oli hyvä asetella.
Perustuskivet aseteltiin betonilaattojen päälle paikoilleen, niiden yläpintojen korkeuden tarkastelua ja nopeasti saatiin  ensimmäiset hirret  paikoilleen.
Ensimmäinen ns. sometalkoiden työtapaturmakin pääsi tapahtumaan, kun vaarina tunnettu talkoolainen löi vasaralla itseään peukaloon niin lujaa, että yhteen kämpän nurkkakiveen jäi veriset jäljet totisesta työnteosta. Ensiapu ja sormi paketiin, mutta vaikka valitusta ei kuulunut, niin varmasti kivut olivat peukalossa kohtalaisen kovat.
Kattorakenteiden valmistamista varten valmistui sapluuna ja osien teko saatiin käyntiin.

Itse olin harmissani, kun tavaroiden inventoinnin yhteydessä tulin huomanneeksi, että suunnitelmista eikä materiaalilistoista ei oltu juurikaan välitetty. Osa materiaaleista vaikutti kuin tulva olisi ne paikalle tuonut. Tuntuu todella erikoiselta, että kun me vapaaehtoiset olemme valmiit uhraamaan omaa aikaamme suunnitteluun ja materiaalilaskentaan, niin ihmiset joille työstä maksetaan palkkaa, eivät vaivaudu niitä tietoja käyttämään. Löytyi tavaraa mitä ei ollut suunnitelmissa ja puuttui sitä mitä piti olla.
Minulle tämä tietysti aiheutti koko projektin ajan päänvaivaa, kun piti soveltaa, selvitellä toistuvasti, että millä materiaalilla voi korvata suunnitellun ja että mistä edes löytyy tarvittavat materiaalit.

Lähdinkin pahaa tuultani purkamaan päivän päätteeksi lähtemällä retkelle Soolon kanssa. Suuntasin kulkuni kohti Korvatunturin murustaa. Alkumatkan kuljin Korvatunturille menevää reittiä pitkin, kunnes käänsin suuntani ennen polun kääntymistä koilliseen kohti Korvatunturin murustan huippua. Reitti oli hyvä ja sain vältettyä rakkakivikot samalla mukavasti. Hienoa oli korpimetsässä kulkea ja antaa korvien välin tuulettua.

Ylhäältä avautuu hienot maisemat kohti sitä oikeaa Korvatunturia. Tunturin korvat on tänne hyvin näkyvissä.
Paluumatkan tein sitten merkittyä reittiä pitkin, yhteensä taisi iltalenkille kertyä pituutta n. 8 km
Talkooväkeäkin oli tullut lisää, olimme saaneet muistaakseni viiden hengen täydennyksen  porukkaan.


4.9. maanantai
Taas pakkasyö. ensimmäinen virallinen talkoopäivä.
Rauhallinen aamu, kun odottelimme metsähallituksen täydennyksiä, tulossa oli tarvikkeita, työkaluja ja tekijöitä. Ongelmana vaan oli se, että osa tulevista tarvikkeista vaikutti jatkorakentamiseen, mutta kun emme tienneet mitä oli tulossa. Nämäkään tarvikkeet eivät olleet alkuperäisessä suunnitelmassa.
Mutta mehän olimme lomalla, meillä oli hyvää aikaa odotella asioita, joita alunperin koko kammiin ei edes oltu suunniteltu.
Kuntan nostopaikkojakin oli jo edellisenä päivänä tiedusteltu ja osa väestä siirtyi aamupalan jälkeen maastoon irrottamaan kuntta"laattoja". Irrotetut kuntat mitattiin kohtuullisen tarkasti ettei suotta irrotettaisi sitä liikaa.
Yksi varsin mielenkiintoinen työvaihe näytti myöskin olevan työn alla. Nimittäin virkkuukoukun ja hienon langan avulla näppärät kädet valmistelivat upeaa pöytäluutua. Samoin kämpän ikkunalle asetettava lintu alkoi kuoriutua esiin pikkuhiljaa  puupalikasta. Monenlaista tekemistä oli taas talkooväelle tarjolla.
Osa porukasta lähti retkelle Rauhanpaalulle kun ei ollut oikein tietoa metsähallituksen väen tuloaikataulusta.
Saimme kuitenkin aamupäivällä vahvistukseksi kolme metsähallituksen työntekijää + yhden saksalaisen vaihto-opiskelijan.
Jatkoimme kehikon pystyttä ja osa porukasta jatkoi kuntan nostamista.
Valmistelussa oli myös lattianiskat sekä kattorakenteet.

Puusepän verstaassa oli valmistumassa osia pariinkin pöytään ja penkkiin. Toinen pöytä ja penkki oli menossa Manto-ojan autiotuvalle ja toinen tänne valmistuvalle kammille.
Kellarin paikkakin arvottiin ja sen kaivuutyöt saatiin käyntiin.
Iltaan mennessä kaikki hirret oli asennettu, etuseinän oviaukko löysi suunnilleen kokonsa ja paikkansa.  Alunperin oviseinän yläosa piti tehdä pystyrungosta, mutta se toteutettiinkin metsähallituksen toiveesta hirrestä.  Tämä tosin aiheutti sen, että suunnittelimme oven koon ja korkeuden uudestaan. Samoin ikkuna-aukon sijainti ja korkeusasema suunniteltiin uudestaan. Näin saimme aukkojen yläpuolelle edes vähän ehyitä hirsiä. Tämä johti taas siihen että suunniteltua ulko- ovea täytyi madalluttaa parikymmentä senttiä suunnitellusta.

 Katto"tuolien" kolot syntyi toiseksi ylimpiin sivuseinä hirsiin ja valmiit katto-osat asennettiin paikoilleen.
Upeassa säässä saimme viettää iltaa nuotion äärellä nauttien elävästä tulesta, ympärillä olevan luonnon hiljaisuudesta sekä pimenevästä illasta. Taivaanrannan ruskotus tuntui kestävän uskomattoman kauan.
Tapaturman uhri lähti toipumislomalle, päästäkseen seuraavalla viikolla alueelle takaisin
vaellusretkelle. Taisi tänäänkin tulla uusi talkoolainen ja neljäs koira mukaan talkoisiin.

5.9. tiistai
Herätys aamukahville klo 07 sovitusti, rauhallinen aamupala ja sen jälkeen lyhkäinen "käskynjako" päivän töistä ja tavoitteista.
Lattianiskojen asennusta, vesikaton auman rakentamista, etuseinän päätykolmion hirsien muotoon sahaamista, vielä kuntan nostamista ja lattian alapinnan vanerien, lattiapurujen ilmansulkupaperin ja lattialankkujen asennus. Ympäristön vesakoitakin oli jo aloitettu vähän raivaamaan. Pöytä ja penkitkin valmistui pintakäsittelyä vaille valmiiksi.
Etuseinän oven ja ikkunan aukot viimeisteltiin etuseinään.
Kellarin tekijän kaivautuminen syvemmälle jatkui, nyt apuna oli jo naulauskulmatkin hiekan nostamiseksi kaivuureiästä ylös. Luovuus on hieno lahja.
Taisi tänäänkin tulla uutta verta talkoojoukkoon lisää,

6.9. keskiviikko
Herästys jo totutusti, samoin aamupala, tänään olin lupautunut aamukahvin keittäjäksi. Nuotiopaikalle hyvät tulet, vesipannu lämpenemään, kahvivedet kiehumaan, eväät tarjolle. Klo seitsemän aikoihin herättelin leirin aamukahville ja aamupalalle.

Tänään alkoi vesikaton aluslaudoituksen lyönti. Nyt kun kammiin tarvittavat hirret oli käytetty,voitiin jäljellä olevista hirsistä valmistaa hieno kuusikulmainen nuotiokehä.
 Makkaratikulla mittailtiin kehän sädettä ja laskimella laskettiin sivujen mittoja. Tieteellistä hommaa tämä makkarapaikkojen valmistaminen. Iltapäiväkahvit saatiin jo juoda uusien penkkien päältä.



Vesakoiden raivaamiseen oli saatu paremmat työvälineet ja se jatkuikin kammin ympäristössä.
Ensimmäinen pöytäkin sai maalia kanteensa ja kellari valmistui kannen viimeistelyä lukuunottamatta. Kaminakin kaivettiin ulos paketistaan ja laitettiin tulet uuniin. Saatiin hyvin poltettua rasvat kaminasta ennen sen sisälle vientiä.
Raakapontin lyönti saatiin viimeistä räystään asennusta vaille valmiiksi.
Tänään oli iltanuotiolle varattu lättykestit. Lätyn paistajat hoitivat hommansa hienosti ja jokaiselle riitti hyvin tarjottavaa.
Talkoojoukot saivat taas yhden hengen vahvistuksen joukkoihinsa ja pari talkoolaista lähti kotimatkalle.

7.9. torstai
Huopakatteen asennus saatiin aamusta käyntiin samalla kun vesikaton aluslaudoitukset viimeisteltiin.
Puusepän verstas valmisteli ulko-ovea ja ikkuna saatiin asennettua paikoilleen. Ikkuna-aukon viimeistelyt sekä sisä- että ulkopuolelta valmistuivat.
Kämpän eteen syntyi hieno terassi, kuin paremmissakin huusholleissa.
Kaminan paikkakin lukittiin ja hormi asennettiin paikoilleen.  Kämpän nukkumapaikan runkorakenteet asennettiin myöskin päivällä paikoilleen.

Kellarin rumpuputki sai kannen ja kahvan ja maisemointikuntat ympärilleen. Kämpän terassille hirsien kylkeen ilmestyi rinkkanaulakot, nämäkin tuli tilaamatta ilman suunnitelmia. Kämpän ikkunalle pesivä lintukin oli kuoriutunut ulos puupalikasta. Uskomattoman hienoa ja luovaa väkeä oli taas tullut talkoihin. Koirille talkoot taisi olla tylsää puuhaa, kun isännät päivästä toiseen vaan puuhastelivat omia hommiaan.

Kaminan piippu nostettiin vesikaton läpi ja sen läpiviennin viimeistely yritettiin tehdä mahdollisimman huolella. Normaalityöpäivän jälkeen jatkunut iltatuuri tarkoitti sitä, että turpeet siirtyi vauhdikkaasti katolle ja sen jälkeen kuntat turpeiden päälle. Tietysti tätä ennen talkooväki oli siirtänyt kuntat maastosta kammin vierelle.

Yksi talkoolainen lähti taas paluumatkalle ja samalla myös koiramäärä putosi neljästä kolmeen.




8.9. perjantai
Aamupalan jälkeen nostimme ulko-oven paikoilleen, jotta sen asennus voitaisiin viimeistellä.
Pari talkoolaista lähti kohti Kemihaaraa.
Työ oli edistynyt niin hyvin, että lähdimme yhdeksän ihmisen ja kolmen koiran voimin päiväretkelle kohti Korvatunturia. Reipasta vauhtia pitäen ja sopivasti taukoillen noin kymmenen kilometrin matka taittui noin kahdessa ja puolessa tunnissa.
Joulupukki oli jättänyt lapun seinälle, jossa kertoi olevansa lomalla. Repussani olin kuljetanut paikalle kavereiden antamat joululahjatoiveet, jotka tietysti jätin paikallisille tontuille.
Mukana olevan saksalainen opiskelija ei uskonut, kun kerroimme tämän pienen mökin olevan joulupukin paikka. Hän kertoi lapsena lukeneensa sadusta, että siellä on koko kylä ja hän kertoi meille että varmasti se kylä löytyisi tuon edessä olevan tunturin korkeimman huipun takaa.
Noin tunti vierähti aikaa tunturilla katsellessa ja kuvaillessa ja sen jälkeen käänsimme paluu matkalle.
Sillä aikaa Rakitsanojalle jääneet ja sinne tulleet 3 hengen talkoovahvistukset olivat olleet ahkerana. Ovi oli asennettu ja viimeistelty, peskalaudat oli katkottu, kämpän keittiö oli saanut oman hyllynsä jne...

Alasalvoskammi alkoi olla pieniä viimeistelyjä vaille valmiina. Kävimme vielä läpi tekemättömiä töitä ja jaoin niitä paikanpäällä oleville ja heille jotka aikoivat jatkaa oleskelua paikanpäällä vielä muutaman päivän. Tuuletusaukot oli vielä kesken, pientä listoitushommaa, halkolaatikon tekoa.  Lattian maalaus, peskalankkujen asennus, hyllyjen ja naulakoiden tekoa.
Matti kertoi että Vierihaaran autiotuvalla oli tilaussauna odottamassa ja lähti kohti saunaa. Minä pakkasin osan varusteistani metsähallituksen mönkijän kyytiin.  Myöhemmin illalla minäkin pakkasin loput tavarani rinkkaan ja suuntasin kohti Vieriharjun tupaa ja saunaa.

Joku saattoi ihmetellä lähtöäni, mutta kun työt olivat niin hyvällä mallinna niin halusin antaa itselleni rauhallista aikaa mietiskellä talkoita ja muitakin asioita. Mukava oli pimenevässä illassa luonnon keskellä kulkea Soolon kanssa ja mietiskellä kulunutta viikkoa. Vieriharjussa oli kämpässä pari nukkujaa ja Matti oli saunomassa. Hyvin ehdin vielä mukaan löylyttelemään ja kävin myöskin uimassa.

Illalla noin klo 23 poikkesin vielä pihalla ja näin kahden otsalampun valon lähestyvän kämppää Kemihaarasta päin.

9.9. Lauantai
Heräilin aamulla ja teimme Matin kanssa yhteisen aamupalan. Soolo oli viettänyt tämän yön kämpän pihalla. Muut yöt olimme nukkuneet Soolon kanssa vaelluskodassani.
Aampalan jälkeen lähdin jatkamaan matkaa hyvässä säässä kohti Kemihaaraa.
Taas sain nauttia, hiljainen kaunis luonto ympärillä, ei kukaan katkaisemassa ajatuksiani.
Tyytyväisin mielin patikoin Kemihaaraan, tilasin ruuat ja kävin suihkussa.
Upea talkooviikko takana.
Iltapäivällä kääntelin auton keulan kohti etelää ja lähdin ajelemaan kotiin päin.
Jälkikäteen sain kuulla ja kuvista nähdä, että jälkijoukot olivat jatkaneet upeaa työtä. Kämppä oli tullut varusteltua erilaisilla tarpeellisilla tarvikkeilla. Lattia oli saanut maalinsa, peskat paikkansa.

Täältä löytyy kuva-albumi talkoon vaiheista ja tunnelmista.


Kiitokset kaikille talkoisiin osallistuneille, jälleen kerran sain mahdollisuuden olla mukana upeassa joukossa.