Puhelimessani on ladattuna Oruxmaps karttaohjelma ja olen sitä yrittänyt välillä käyttää. Hyvin se näyttää piirtävän tuohon veteen viivaa ja se viivaa näyttää jäävän siihen ihan hyvin.
Perjantai-illalle kotijärvellä parin tunnin melontareissu, noin kahdeksan kilometriä näytti matkaa kertyvän. Sopivan leppoisalla tahdilla näyttää etenemisnopeuteni olevan n. 4 km/h, hyvin sillä vauhdilla ehtii, varsinkin kun ei ole matkalla mihinkään.
Mukavasti kahisi kun meloskeli kortteikon läpi, elämää näyttää olevan vesielämäkin. Monenlaista liitäjää ja uiskentelijaa näytti olevan liikenteessä. Pari kajakkimelojaakin tuli vastaan ja kalastajiakin oli pörräämässä järvellä.Sunnuntai aamulle sitten toinen retki. Sääennuste lupaili lämmintä ja aurinkoista. Aamusta lämpöä olikin jo + 18 astetta, keittelin kahvit pulloon ja tein vähän evästä mukaan.
Kanootti auton katolle,Roni kyytiin ja kohti Pelisalmea.
Hienossa kelissä lähdimme Ronin kanssa melomaan (tosin Roni ei melonut), vaikka se välillä tyylikkäästi istuikin penkillä.Tunnelin kautta siirryimme Sahalahden tien pohjoispuolelle ja suuntasimme luoteeseen Isosaaren pohjoispäässä olevan itäisintä niemennokkaa kohti.
Kohta jo alkumatkasta kolme joutsenta suoritti ylvään ylilennon torvia soitellen. Niemennokan jälkeen suunnan muutos koilliseen järven selän yli Puolivälinsaaren ja Mäkelän saaren väliseen salmeen. Puolivälinsaaren vieressä olevasta pienestä saaresta kävi joutsen tekemässä kunniakierroksen melontareittimme vierestä palaten takaisin saaren rantavesiin.
Tosin emme vielä olleet puolivälissä reissua, joten sieltä suunta kohti Vahderpäätä.
Ilmeisesti sunnuntaiaamu on moottoriveneilijöiltä rauhoitttua aikaa, kun väylälläkään ei ollut kulkijoita. Takana taivaanrannassa alkoi näkyä jo merkkejä tummista pilvistä, mutta eteepäin oli elävän mieli. Noin 1,5 h melottuani ajattelin, että nyt on tullut kahvin edestä ja suuntasin kohti Madesaarta.
Saaren nokassa näytti olevan vanha nuotiopaikka ja kallioiselle rannalle pääsimme hyvin rantautumaan.Katselin sopivan istumapaikan ja kaivelin repusta vähän evästä ja juomista.
Roni päätti hyödyntää tauon viilennykseen. Ranta antoi siihen hyvän mahdollisuuden.Pari verkonkokijaa näytti olevan soutamassa lähivesillä, pidin rauhassa kunnon tauon. Samalla näin että taivaanranta vaan tummeni entisestään tulosuunnassani.
Lähdin kuitenkin jatkamaan vielä matkaa, meloin Ristisaaren ohi, mutta ennen kuin pääsin Nenäsaaren luo, alkoi takaa kuulua melko voimakasta ukkosen jyrähtelyä.
Päätin kiertää Nenäsaaren ja kääntää kanootin keulan vasten tuulta ja takaisin päin. Olin nimittäin saanut meloskella sievässä myötätuulessa tähän asti.
Kierrettyäni saaren taakse, alkoikin taivaalta tipahdella vettä, joten pakkasin kiikarin ja kameran vesitiiviiseen pussiin ja vedin repunpäälle sadesuojan. Lämmin kesäsade, eihän se nyt mitään haittaa. Suunta Isoniemen nokkaan ja siltä se alkoi vaikuttaa että saan ukkosen kiusakseni.
Päätin kuitenkin ylittää Isoniemen n. 2 km selän, tuuli oli jo hieman koventunut ja välillä aalloilla näkyi jo pientä vaahtopäätä, mutta ihan hyvää melontakeliähän tämä vielä oli. Sade piti huolen siitä ettei hiki päässyt kastelemaan paitaa, tosin märkähän se silti oli
Tavoitin Irjalanniemen ja muutamia salamoitakin oli jo edessä näkynyt, mutta kun matka lähestyi jo loppusuoraa, niin ei kun vasten tuulta, Selkäkarin kautta kohti Taulusaarta.
Kohta taas salama löi ja heti perään jyrisi oikein kunnolla. Tuuli voimistui ja välillä sain oikein kunnon tuulipuhureita, niin että sai meloa ihan tosissaan. Kerran pääsi tuuli kääntämään kanootin sivutuuleenkin, niin että sai oikein hartiavoimin meloa keulan kääntämiseksi takaisin vastatuuleen. Lopulta saaret antoivat jo tuulensuojaa joka helpotti melontaa. Laivaväylää Sahalahden tien alta ja sitten vielä noin kilometrin melonta lähtöpaikalle. Tien alituksen seutuvilla salamaniskut ja jyrähdykset tulivat yhtä aikaa ja viimeisellä pätkällä huomasin ukkosrintaman menneen jo minun ohi.
Oppia ikä kaikki, ukkosen kanssa ei kannattane leikitellä, sen aiheuttamat tuulenpuuskat voivat olla joskus erittäin voimakkaita. Nyt yritin pitää reitillä etäisyydet saariin tai karikkohin kohtalaisen lyhkäisinä, mutta ehkäpä viisaampaa olisi ollut odotella ukkosen ohimenemistä. Hyviä odottelupaikkojahan olisi ollut tarjolla vaikka kuinka paljon. Reissu vei aikaa n. 4,5 h, josta melontaan kului reilusti vajaa 4h. Melontamatkaa kertyi n. 12,5 km.
Näitä tuloksia nimittäin sitten löytyy tuosta karttaohjelmasta.
Kovin märät olivat vaatteet reissun lopuksi, mutta kesäsade oli niin lämmin, ettei se häirinnyt lainkaan. Sadetta nimittäin riitti viimeisille vedoille asti, vielä kuului ropinaa, kun kannoin kanootin auton katolle, mutta kohta sen jälkeen sade olikin sitten ohi.
Tästä on hyvä jatkaa kesän melontareissuja lähialueella, mutta ennen seuraavia melontareissuja pitää pakata rinkka itselle ja Ronille loppuviikon pohjoisen reissua varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti