Kalkkuoaivin autiotuvan saneeraus

Ennakointia ja valmistelua:
Metsähallituksen Käsivarren kenttäpäällikön kanssa olimme sopineet jo viime marraskuussa ajankohdan  milloin korjaamme keväällä Kalkkoaivin autiotuvan kuluneet lattiat ja laitamme sisä kalusteet siistimpään kuntoon.
Talven aikana metsähallitus huolehti tarvittavat rakennusmateriaalit paikanpäälle ja suunnittelimme jatkoreissun tuon talkookeikan jatkoksi.
Maaliskuussa alkoi korona-viruksen aiheuttama panikointi, osin syystäkin. Seurasimme tilannetta ja kävimme keskusteluja mahdollisesta talkooreissusta. Metsähallitus sulki vuokrakämpät ja varaustuvat pois käytöstä. Mietimme  kuitenkin
yhdessä että varovaisuutta noudattaen voisimme suunnitellun reissun toteuttaa.
Ennakoimme reissua niin että yritimme minimoida ihmiskontaktit etukäteen ennen reissuun lähtöä ja päätimme että lopullisesti vahvistamme talkoihin lähteminen vasta aivan viime hetkellä.

Reissun ruokahommia vähän sovimme etukäteen, muilta osin en itse oikeastaan valmistellut mitään.
Lähtöä edeltävänä päivänä poikkesin ruokakaupassa ostamassa oman osuuteni ruuista. Viimeisenä iltana pakkasin retkeilyvarusteet tietokoneelta kaivamani varustelistan mukaan, lisäsin tarvittavat työvaatteet ja työkalut ja siinä oli omat ennakkovalmisteluni.
Matkasta olimme sopineet että menemme minimikontakteilla perille asti, ettei vaan kukaan pääse syyttämään siitä että olisimme olleet levittämässä tautia. Toisaalta olimme varautuneet myös siihen että jos joku meistä olisi saanut sairastumisoireita reissun alkupuolella niin olisimme olleet valmiudessa siirtyä nopeasti takaisin kotipaikkakunnalle.
Metsähallitus oli hyvissä ajoin tiedottanut siitä että remontin ajan Kalkkoaivin autiotupa on poissa käytöstä, samoin Kutukosken autiotupa, mikä oli varattu meidän majoittumiseen.

4.4. Reissuun:
Ennen puoltapäivää komensin Soolon auton takaosaan häkkiinsä ja ajelin hakemaan kaverin varusteineen kyytiin. Ajelimme yhtä kyytiä yöpaikkaamme Haukiputaalle, mistä viimeinen talkoomies oli lähdössä mukaan.
Pakkasimme illalla auton lähtökuntoon niin että pääsisimme aamusta hyvin liikkeelle. Kolmen miehen vaellustavarat ja työvaatteet ja työkoneet sekä yksi koira tarkoitti kohtuullisen täyteen lastattua autoa.

5.4. Aamulla teimme ruuat ruokatermoksiin ja kahvit kahvitermoksiin niin ettei meidän tarvinnut tälläkään matkalla poiketa missään ja lähdimme ajelemaan kohti pohjoista. Kovin hiljaista oli maantiellä, vaikka oli ns. vaihtopäivä niin eipä vastaantulijoita kovin paljoa tiellä ollut.

Kahvi ja ruokataukojen jälkeen olimme suunnilleen sovitusti Vuoskussa, missä meitä oli odottamassa metsähallituksen kaveri ja yksi paikallinen kahden moottorikelkan ja reen kanssa.

Pakkasimme varusteemme ja työkalumme rekiin ja lähdimme Kalkkoaivin tiepohjaa pitkin ajamaan moottorikelkoilla kohti Kalkkoaivin autiotupaa. Paikallinen kaveri siirsi automme jo tässä vaiheessa Kilpisjärvelle.

Matkan varrella löytyi ihmeteltävää, kun tunturin rinteeltä löytyi katuvalo, lieneekö paikalla olleilla porokämpillä ja poroaidoilla ollut jotain tekemistä tuon katuvalon kanssa.
Reitin varrelta avautui jo mukavasti tunturimaisemat, missä silmä lepää.

 Saitsijärven seutuvilla kelkkaura poikkesi tieuralta ja meni suoraan pohjoiseen laakson pohjalla ja järvien kautta Ylimmäisen Vuontisjärven päähän. Siitä kääntelimme kelkat kohti Kalkkoaivin autiotupaa. Noin 20km ajomatkan jälkeen tulimme tuvalle, siellä näytti olevan majoitusvarusteita mutta ketään ei näkynyt paikanpäällä.

Purimme kuormasta työkalut tupaan sisälle ja jätimme pöydälle lapun että tulemme aamulla aloittamaan kämpän remonttia.
Lähdimme siirtymään kohti majoituspaikkaamme Kutukosken autiotupaa, matkalla sinne tulikin Kalkkoaivin majoittuja meitä kelkalla vastaan ja hän lupasi aamulla olla poissa kämpältä.
Reilun kuuden kilometrin ajomatkan jälkeen saavuimme tyhjälle Kutukosken kämpälle, minne levitimme omat tavaramme. Lämmitimme kämpän, teimme hyvän lohisopan ja söimme vatsamme täyteen.

Kutukosken kämppä on hienolla paikalla. Kämpän ovelta avautuu mukava tunturimaisema Kalkkoaivin tunturin suuntaan ja kämpän vierellä virtailee Kutukoski avoimena läpi talven, joten juomaveden hankinta on täällä helppoa. Iltaa kohti pakkanen kiristyi ja lähes täysi kuu kiipesi taivaalle antamaan auringolta lainaamaansa valoa.

6.4. Remonttia

Pakkasta oli yölle lupailtu jopa -15 astetta, aamulla herättyämme näytti pakkasmittari jotain -12 asteen lukemia. Aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Kalkkoaivin kämppää ja saimme hommat käyntiin.

Autiotuvan lattia oli erittäin huonokuntoinen ja kulunut.

Laverit oli tehty naulaamalla isoilla nauloilla, lavereiden irrottaminen ei onnistunut muuten kuin särkemällä ne.

Kämpän halkolaatikko oli huonossa kunnossa

Pöytä ja penkit olivat käytöstä tummuneet ja pinnoiltaan likaiset.

Remontin aluksi kamina irrotettiin hormista ja kaminen aluspelti poistettiin.

Tämän jälkeen laverit irrotettiin kämpän seinistä, ylä- ja alalaverit erikseen kannettiin pihalle

Lattialistat irrotettiin, lattialaudat sahattiin moottorisahalla pienemmiksi palasiksi, jolloin niiden irrottaminen oli helpompaa.

Lattialaudat kannettiin yhteen kasaan pihalle, missä naulaiset puut hävitettiin polttamalla. Lattiaeristeiden päälle asennttu höyrynsulkumuovi poistettiin ja laitettiin roskasäkkeihin.

Lattiaeristeet (lasivillaa) poistettiin lattiasta ja kerättiin suursäkkeihin poiskuljetusta varten.

Lattiaeristeiden alapuolelle oli asennettu huokoinen kuitulevy.

Tämän kämpän lattian teossa oli ollut ilmeisen hyvät ammattimiehet, ainakin työnjälki oli parempaa kuin edellisenä vuonna korjaamamme Ropin autiotuvan lattiassa. Lattianiskat oli asennettu tarkasti k/k 600mm jaolla, mikä helpotti työtämme kun eristeitä ei tarvinnut leikata vaan ne sai suoraan asentaa sopivaan palkkijakoon.  Lattianiskat olivat täysin terveet eikä lattian sisältä löytynyt lainkaan myyrien tai muidenkaan eläinten jätöksiä, siinäkin selvä ero edellisen vuoden projektiin.

Muutamiin palkkiväleihin oli eristeiden alle jätetty eristeiden suojamuovit. Niistä näki hyvin mitä alapohjan alapintaan asennettu tiivispinta voi saada aikaan. Muovin yläpuolelle oli tiivistynyt kosteutta ja eristeet olivat jäätyneet muoviin kiinni. Sen tästä ainakin voi oppia että rossilattian alapintaan ei saa asentaa mitään tiivistä pintaa. 

Kun lattianiskat ja niiden alapintaan asennetut huokoiset kuitulevyt olivat erittäin hyvässä kunnossa, ei niitä alettu vaihtamaan.

Lattiaan asennettiin uudet puukuitueristeet (100 + 50 mm) ja eristeiden ja lattianiskojen päälle asennettiin ekovillan ilmansulkupaperi, mikä käännettiin hieman seinälle laitettavaksi jalkalistan taakse.

Ilmansulkupaperin asennuksen jälkeen asennettiin lattiaan uudet lattianlankut. Asennus aloitettiin ovelta katsottuna oikeasta reunasta, näin saisimme kaminan asennettua paikoilleen heti kun lattia oli sen kohdalta asennettu. Aluksi lankut kiinnitettiin niskoihin naulaamalla ne urospontista naulapyssyllä kiinni. Laudat olivat jonkin verran kieroja ja vaikutti että naulaus ei kiristänyt lautoja jokaiseen lattianiskaan kunnolla kiinni siirryttiin lautojen ruuvi kiinnitykseen.
Lattiatyön edistyttyä riittävän pitkälle asensimme kaminan alle uusi aluspelti ja sen jälkeen kamina asennettiin takaisin paikoilleen. Näin pääsimme aloittamaan kämpän lämmittämisen hyvissä ajoin.
Tämä jälkeen asensimme kämpän puolen lattian valmiiksi.
Tässä vaiheessa oli hyvä aika siirtyä kohti majoituspaikkaa päivällisen tekemiseen ja nauttimaan tunturielämän rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta. Päivällisenä oli tarjolla omatekoiset hampurilaiset, tuplajuustoin ja tuplapihvein. Taas reipas pakkasyö, ei aivan niin kylmä mitä edellinen oli ollut.

7.4. Sisustusta
Aamupalan jälkeen taas ajo työmaalle jatkamaan projektia
Jatkoimme sisustuksen valmistelulla.

Teimme laverien runkojen osat ja laverilaudat ulkona valmiin mittaisiksi.

Ensin asennettiin laverien rungot paikoilleen, sen jälkeen ylälaverin laverilaudat. Alalaverin laudat jätettiin asentamatta tässä vaiheessa niin laverien alapuolen lattioiden lakkaus oli helpompi suorittaa.
Minä pääsin aloittamaan kämpän lattian lakkaamisen ja kaverit siirtyivät kämpän eteisen lattian pariin.
Eteinen on kylmää tilaa, sieltä poistettiin vanhat lattialankut ja niiden tilalle asennettiin uudet.
Sen jälkeen he jatkoivat huonekalujen pariin.

Ulkona hiottiin kämpän pöydän kannen ja penkkien yläpinnat. Kalusteet oli lakattu jollain sen tyyppisellä lakalla että se tukki tehokkaasti nauhahiomakoneen nauhan. Nauhat riittivät siihen että tasojen yläpinnat saatiin hiottua, loput osat jatettiin käsittelemättä.

Uusi halkolaatikko valmistettiin lattialautojen hukkapätkistä, halkolaatikko varustettiin erillisellä kannella joka toimisi apupöytänä, sen vuoksi kämpässä ollut seinään kiinnitetty pieni apupöytä jätettiin nyt tekemättä.

Lavereiden ja lattian lakkaamisen jälkeen jatkoin huonekalujen pariin, pöydän ja penkkien kannet lakattiin samoin puulaatikko. Yöksi oli taas luvassa kovaa pakkasta ja eteinen oli kylmää tilaa niin eteisen lattiaa ei voinut lakata. 

Kämpän ovelta pääsi lankku”siltaa” pitkin kaminalle, mikä mahdollisti lämmittää kämppää myös lattialakkauksen jälkeen.

Kämppää lämmitettiin koko päivän ja illan, myöhään illalla kämpällä käytiin vielä erikseen laittamassa puita kaminan pesään, että kämppä pysyisi lämpimän puolella koko yön.
Tänään oli sitten jo aivan täysikuu ja saimme nauttia talvisen tunturin hienosta väriloistosta

7.4. Matka jatkuu

Olimme ajatelleet että jos lakka ehtisi riittävästi kuivua niin olisimme vielä käsitelleet lattiat uudestaan. Seuraavana aamuna lakka oli kuitenkin vielä pehmyt eikä sitä sen vuoksi voinut lakata  uudestaan. Koko päivä oli ollut pakkasen puolella ja yöllä pakkanen kävi kireämpänä, niin kuivuminen ei edistynyt riittävän nopeasti.
Ulkoportaat olisivat olleet myöskin ohjelmassame, mutta kämpän ympäristössä oli vielä täysi talvi ja ulkona lumi oli oven alalaidan tasalla niin emme alkaneet arpomaan portaalle sopivaa korkeutta vaan jätettii se tässävaiheessa tekemättä.

Teimme siis roskakuorman, kaverit lähtivät viemään roskakuormaa tienvarteen ja minä jäin lämmittämään kämppää, jotta lakka jatkaisi kuivumistaan ja kovettumistaan. 

Ulkoportaiden tarvikkeet jätettiin kämpälle odottamaan kevään etenemistä. Totesimme että kaminan aluspelti oli hieman liian lyhyt, palomääräykset eivät siltä osin olisi täyttyneet. Kenttäpäällikkö kävi talkoiden jälkeen hoitamassa tämänkin asian kuntoon asetamalla jatkopellin kaminan eteen.
Tänään oli aikaa katsella jopa vähän ympärille ja vähän valokuvailla maisemia.

Kalkkoaivin rinteellä seisoi entinen rajan, nykyisin paliskunnan kämppä, ilmeisen huonokuntoisena. Kuvan perusteella ovi lukittu poikittaisella laudalla. Kun siellä joskus vuosia sitten vierailin, niin se oli jo silloin huonossa kunnossa ja todella epäsiistissä kunnossa


Paluukuormassa kaverit toivat pari metsähallituksen kaveria, jotka olivat osa reissumme jatkosuunnittelua.
Olimme miettineet reissun jatkon myöskin niin että se voisi edetä mahdollisimman turvallisesti tartuntataudin varalta.

Ajoimme kelkoilla Kutukosken kämpälle, missä lastasimme retkeilyvarusteemme rekiin ja lähdimme ns yläkautta kohti Hirvasvuopiota. Ajelimme upeissa maisemissa Adjatoaivin ja Unna Adjatoaivin huippujen kautta. Sieltä avautui yliperän maisemat todella upeasti. Navddegielaksen jälkeen suuntasimme alas kohti Lätäsenoa ja Hirvasvuopion vuokrakämppää. Vuokrakämppään oli nyt turvallista majoittua, kun se on ollut poissa käytöstä jo lähes kolme viikkoa.
Oli hienoa päästä pesemään talkoiden pölyt ihon pinnasta hyvien löylyjen jälkeen vuokrakämpän saunassa.

8.4. Hiihtokauden avaus
Rauhallinen pakkasaamu, aamupalan jälkeen lähdimme päivähiihtelylle.  Ajatus oli että jos vaikka vanhalle Kuoskatan rajakämpälle olisi mennyt joku vanha kelkkaura niin olisimme voineet siellä poiketa. Koska tälle talvelle emme saaneet kotipaikkakunnalleni oikeastaan ollenkaan lunta niin tänään tuli ensimmäinen hiihtopäivä tälle talvelle.










Hiihtelimme kelkkauraa Hirvasvuopiosta etelään Kalaton järvelle asti. Hiihtomatkaa taisi kertyä noin 15km, hyvä alku talven hiihtelylle. Koronan vaikutuksesta kelkkauralla ei ollut yhtään kelkkailijaa liikkeellä, uusia kelkkalupia ei ole enää myynnissä ja todennäköisesti niitä ei ollut kovin paljoa ennakkoon lunastettu. Tämähän meille sopi vallan mainiosti.
Iltapäivän nautiskelimme hienosta auringonpaisteesta ja taas illalla syötiin hyvin ja saunottiin.

9.4. Kohti Kilpisjärveä
Tukeva aamupala, ahkioiden pakkaus ja liikkeelle. Pitkäperjantai, joka normaalisti lienee kohtuullisen vilkas kelkkailupäivä reitillä osottautui hyvin hiljaiseksi. Lumen kantavuus oli sen verran huono, että lähdimme etenemään kohti Kilpisjärveä kelkkauraa pitkin. Päivän suunnitelma oli että jonnekin Raittijärven seutuville voisimme edetä, mutta tarkempi suunnitelma oli sellainen että edetään niin pitkäski kuin huvittaa ja hyvältä tuntuu.

Noin tunti hiihtoa ja sitten tauko oli päivän rytmi. Torisenon ylitys reissun alkuosuudella, silta käyttökiellossa, joten alakautta mentiin. Ensimmäinen tauko ajoittui Munnikurkkion kohdalle ja kävimmekin kurkkaamassa harjun päältä että hyvin oli kenttä puhdistettu, ainakin se nyt näytti ihan puhtaan valkoiselta. Edellisenä päivänä metsähallituksen kaverit kävivät siellä kokeilemassa vesinäytteen ottamista. Vain neljämetriä lunta kaivon päällä, jäi näyte ottamatta. 

Munnikurkkion jälkeen kelkkareitti eteneekin varsin vaihtelevassa maastossa, pari tiukempaa nousupätkää ja joku lyhyehkö vauhdikas laskukin sattui matkalle.

Reitti nousi pikkuhiljaa ylöspäin kun lähestyimme Raittijärveä ja maisemat parani sitä myöten koko ajan. Hyvin alkoi näkyä yliperän tunturit reitin varrelle. Vain kolme reitillä ajavaa kelkkaa oli tullut vastaan päivän aikana, Raittijärven lähellä pari kelkkaa ajoi ensin meistä ohi ja jonkin ajan kuluttua palasivat takaisin. Toinen kelkoista tuli kohta vielä takaisin ja kävi palauttamassa minulta vyöltä pudonneen puukon, kun puukon tupen vyölenkki oli kulunut poikki. Käsitin että olivat paikallisia, jotka olivat täälläpäin pilkkihommissa. Osasipa puukko pudota oikeaan aikaan. 

Käsivarressa kämppiä riittää, olen itse käynyt yli neljälläkymmenellä kämpällä tällä alueella, mutta näköjään uusia vaan löytyy. 

Yksi poromiesten kämppä oli kelkkareitin eteläpuolella ja ennen Raittijärveä näytti pari kämppää olevan vielä jonkin matkaa reitin pohjoispuolella.

Vähän ennen Raittijärvelle tuloa näimme kun ilmeisesti kotka liiteli Unna Buoiddesoaivvasin huipun tuntumassa.
Kelkkareitin ja Saarikoskelta Raittijärvelle menevän uran risteyksen seutuvilla oli porotokan paimenus käynnissä. Isohko porotokka ajettiin reitin lähelle ruokailemaan. Samalla kun pidimme taukoa oli hyvä seurailla porojen paimentamista.

Hiihtointoa tuntui vielä piisaavaan vaikka päivän hiihtomatka lähestyi jo 30 km rajaa. Jatkoimme reitillä eteenpäin, ensin nousua tunturiin ja sitten myötämäkeä alas. Reilun viisikilometriä myöhemmin saavuimme Vartsajoen kohdalle, reitin vieressä olevan porokämpästä saimme hyvän tuulensuojan lännestä puhaltavaa tuulta vastaan ja pystytimme kodan ja teltan kämpän suojaan. Reilu 30 km talven toiselle hiihtopäivälle, kohtuullien suoritus, varsinkin kun olimme samalla kivunneet ylöspäin ahkioiden kanssa n. 200m verrattuna merenpintaan ja todellisuudessa paljon enemmän kun huomioi nousut ja laskut.
Olimme valmistelleet ennakkoon päivällisen, joten sen valmistus oli helppo hoitaa, kun se tarvitsi vain lämmittää, tällä kertaa hirvikäristystä perunamuusin kera.

Hieno, tosin talvinen sää suosi koko hiihtopäivän ja mukavasti löytyi värejä ympäriltä auringonlaskun aikoihin.

 Makeasti nukutti pitkän hiihtopäivän jälkeen kun asetuimme Soolon kanssa yölevolle syömisen jälkeen vaelluskotaani.

10.4. Hiihto Terbikselle

Aamulla herätys sitten kun uni loppui, aamupalan syönti, ahkioiden pakkaus ja matka jatkuu kohti Terbmisjärveä. Nyt reitti oli miellyttävää hiihdettävää hienoissa maisemissa. Noin 11 km niin olimme Terbmisjärven päässä loppusuoran alussa.
Noin 4 km vielä kämpälle, ensimmäiset vaeltajat tälle reissulle näimme kun kämpältä lähti pari hiihtäjää tulemaan meitä vastaan lähestyessämme Terbmiksen kämppää. Autiotupa oli tyhjänä, mutta taas majoituimme varaustuvan puolelle, niin emme täälläkään olisi aiheuttamassa huolta muille kulkijoille.  Päivän aikana tuvalle tulikin vielä pari pariskuntaan. Tuli sekin nähtyä että talvellakin Terbmikselle voi tulla kävelemällä. Vielä kerran jotain muuta kuin perinteisiä reissuruokia, tällä kertaa hyvät pihvit oli vuorossa. Reissu alkoi siis olla lopullaan, nautiskelimme talvisessa säässä vielä tästä päivästä. Tiedossa oli että seuraavalle päivälle oli luvassa lumimyrskyä noin puolenpäivän seutuvilla. Siitä syystä päätimme lähteä seuraavana aamuna hyvissä ajoin jo liikkeelle.

11.4. Kilpikselle

Aamupala, vielä kerran ahkion pakkaus ja suunta kohti Kilpisjärveä. Edellisen illan olimme jo seurailleet porojen paimennusta Terbmiksen länsipuolella. Nyt pääsimme näkemään miltä se näyttää kun porot asettuvat jonossa jatkamaan matkaa.

Loppumatkasta alkoi keli ja näkyvyys heiketä ja tuulikin nousta, mutta ihan hyvässä kelissä saimme reissumme lopettaa.
Vaikka vaelluksen osalta reissu jäi vähän lyhkäiseksi niin silti aivan onnistunut reissu ja tulipa taas joku uusi alue tutummaksi, Munnikurkkiosta Terbmikselle oli minulle aikaisemmin kulkematon väli. 

Linkki reissukuviin

Reklamaatio

Tuli reklamaatio että blogi on päivittämättä. Piti siis heti alkaa jo monta kertaa siirrettyä tehtävää hoitamaan.

Maailmassa jyllää nyt Corona-virus, mutta toivottavasti kolmen viikon päästä tästä hetkestä olen viettämässä vaelluksen ensimmäistä iltaa autiotuvalla. Todennäköisesti Kutukoskella, mutta Kalkkoaivin tupa se voisi myös yhtälailla olla. Karttakuvassa viiva osoittaa Kutukosken autiotupaa ja sen kaakkoispuolella on Kalkkoaivin autiotupa

Kevään reissu alkaa vähän samoissa merkeissä kuin edellisenäkin keväänä, silloin kohteena oli Ropin autiotupa ja nyt Kalkkoaivin kämppä. Kuvassa kämppä kymmenen vuotta sitten kuvattuna.
Tarkoitus on tehdä kämppään uusi lattia ja joko tehdä uudet laverit tai jos vanhat voi hiomalla siistiä niin sitten hiotaan ne.

Talkoiden ajan majoitumme Kutukosken autiotuvalle. Talkoiden ajan saamme liikkua metsähallituksen moottorikelkalla reki perässä, niin pääsemme sujuvammin kohtelle ja majoituspaikkaan.

Olemme ottaaneet tavoitteeksi että saisimme sovitut työt tehdyksi kolmen päivän aikana ja pääsemme siirtymään vaelluksen seuraavaan vaiheeseen.
Seuraava tavoite on n. 15 km Kutukoskelta koilliseen, Käsivarren itäreunalle Hirvasvuopion vuokrakämpälle.

2009 keväällä olen muistaakseni viimeksi käynyt sen pihalla katsomassa kämppää, vierestä olen kyllä hiihtänyt senkin jälkeen ja muutaman kerran yöpynyt Hirvasvuopion autiotuvassa noin puolen kilometrin päässä tästä vuokrakämpästä.

Pari vuorokautta viivymme täällä lähiretkeilyä harrastaen. Vuokrakämpältä noin viisi kilometriä kaakkoon sijaitsee rajanpinnassa vanha rajan kämppä. Voi olla että käymme sitä kurkkaamassa. Tai sitten pohjoisen suunnalla vähän rajan toisella puolella n. 6 km päässä on Norjan puolella avoin ilmeisesti poromiesten kämppä. Sekin voisi olla vaihtoehtoinen vierailupaikka päivähiihtelijöille.  Molemmat näistä ovat minulle jo entuudestaan tuttuja, mutta retkikavereista ei kukaan muu olen noissa vieraillut.

Parin saunaillan jälkeen lähdemme sitten suuntaamaan kohti Kilpisjärveä. Ensimmäisenä tavoitteena on Raittijärven kylä. Edellisestä vierailustani siellä onkin vierähtänyt jo viisitoista vuotta. Vuorossa on telttayöpyminen.

Yövymmekö ennen Raittijärveä vai vasta Raittijärvellä käynnin jälkeen, riippuu varmasti kelistä ja lumen kantavuudesta. Mukava olisi suunnata sinne tuntureita pitkin, mutta jos lumen kantavuus on huono, niin tuon välin voi hiihtää myös tarvittaessa kelkkareittiä pitkin.
Mikäli lumi kantaa hyvin niin tuolta väliltä löytyy parikin välitavoitetta, mahdollisesti molemmista voisi löytyä joku kämpän tapainen.
Vaikka olenkin käsivarren ja sen lähiympäristössä vieraillut muistaakseni yli 40 kämpällä, niin vielä vaan löytyy käymättömiä paikkoja.


Raittijärven jälkeen suuntaamme kohti länttä, seuraava tavoite Terbmiksen autio/varaustupa. Toivottavasti keli on parempi kuin mitä se oli vuonna 2012, kun juuri ennen vaellukselle lähtöäni tunturiin satoi n. 40 cm uutta lunta. Silloin eteneminen oli paikoitellen varsin työlästä.

Käsivarren retkeilyalue on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että siellä voi olosuhteen muuttua todella nopeasti, milloin parempaan tai toisinaan pahempaan suuntaan. 

Taas takaporttina Raittijärvi Terbmisvälille on moottorikelkka reitti, siihen turvaudumme viimeisessä hädässä jos olosuhteen eivät salli hiihdellä omia uria pitkin. 

Tämän kertaine reissu onkin jäämässä minulle poikkeuksellisen lyhyeksi kun Terbmikseltä hiihtelemme seuraavana päivänä Kilpisjärven kylälle, minne tämän vuoden reissu sitten päättyy. 

Mukava on taas kerran, en edes muista kuinka monennen kerran, päästä ihailemaan Terbmistunturin pahtaseiniä. 

Toivottavasti tästä eteenpäin ei nouse muu kuin matkakuume. Kohta on aloitettava varusteiden tarkastelu ja pitänee myös miettiä että mitähän herkkuja sitä varaisi tällaiselle vähän herraskaiselle vaellusreissulle. 

Vanha vuosi vielä kesken, uutta pitää kuitenkin suunnitella

Elä tässä hetkessä, elä haikaile menneitä eläkä odottele jotain parempaa olevan edessäpäin
Vaikka kuinka yrittää elää tässä hetkessä, niin tänä pimeänä vuodenaikana on hyvä suunnitella myös tulevaa. Kun riittävän ajoissa saa lukittua reissuajankohtia kalenteriinsa, niin voi helpommin miettiä että saa omat työkuvionsa sovitettua sen mukaan. Tästä ehkä selviääkin asioiden tärkeysjärjestys, yrittäjänä tietysti vapaa-aika ajaa työnteon ohi. Ja onneksi itse voi vaikuttaa työhönsä niin että suunnitelmat voivat jopa välillä toteutua.
Tällä kertaa näköjään marssijärjestys on lopusta alkuun, niin ainakin nyt näyttää suunnitelmien "varmistuminen" etenevän.

Ruskaretkelle

Jos suunnitelmat toteutuu niin syyskuun 19 päivä lienee aika olla Ylläksen maisemissa. Viikko lähinnä päiväretkeilyä, toivottavasti hienon ruskan keskellä.

Melontareissua tiedossa

Elokuun 8. päivä auton keula pitäisi kääntyä Nellimissä kohti satamaa ja Inarijärven rantaa. Siitä viikoksi katselemaan Inarijärven nuoria, salmia ja saaria. Toivottavasti tällä kertaa ei ole metsäpalovaroituksen aika niin pääsee nauttimaan iltanuotioista tämän hienon järven rannalla. Alustava reittisuunnitelmakin on jo kartalle piirrettynä ja kun ollaan melomassa ja varsinkin Inarijärvellä niin suunnitelma vahvistuu päivä kerrallaan vielä reissunkin aikana. 

Rinkka selkään ja menoksi

Kesäkuun 10.päivä voisi olla hyvä päivä nostaa rinkka olkapäille jossain Lemmenjoen maisemissa. Viikko nautiskelua, tällä kertaa jalkapatikassa. Suunnittelu siis tässä vaiheessa edennyt jo pisteeseen missä lähtöpäivä on tiedossa ja alue minne menossa. Muilta osin suunnitelma hahmottunee pikkuhiljaa ennen tuota lähtöpäivää vähän tarkemmaksi.

Perinteinen kevätvaellus

Perinteinen kevään hiihtovaellus alkanee tänä vuonna aiemmin kuin koskaan aikaisemmin. Jos oikein tarkistin niin vuonna 2003 olen lähtenyt tunturiin 7.4. Se lienee tähän astisista kevätreissusta varhaisin. Mutta nyt voi olla että 7.4. on tullut oltua jo reilu viikko tunturissa. 

Tulevalle keväälle on taas kaavailussa osallistua retkirakenteiden ylläpitämiseen. Tällä kertaa suunnittelemme käsivarren alueen tuvista vastaavan kanssa Kalkkoaivin kämpän lattian uusimista ja sisustuksen siistimistä. Mukava päästä taas tekemään jotain yhteiseksi hyväksi.

Keväällä tuleekin kymmenen vuotta omasta vierailustani tuolla kämpällä, joten senkin puolesta on jo hyvä aika mennä sinne vierailulle.

Mikäli työasiat sen mahdollistavat niin voisin yrittää viipyä tunturissa parisen viikkoa. Kannattaa ainakin siihen pyrkiä. Alustavan suunnitelman mukaan talkoiden jälkeen ahkion keula kohti pohjoista, aika näyttää kuinka pohjoiseen ahkio sitten ehtii edetä. 

Siinä tämän hetken suunnitelmat ja kun suunnitelmat näyttää etenevän lopusta alkuun niin tässähän on hyvää aikaa vielä suunitella tammi- maaliskuulle. ehkä joku vaellusretki jonnekin.