HIIHTOREISSU HALTILLE KEVÄÄLLÄ 2002
16.4. Lähtö kotoa Kangasalta, ajo Muhokselle ja siellä yöpyminen
17.4.
Aamulla käynti työpaikkani pääkonttorilla ja sen jälkeen ajo Tornioon. Torniossa kameraan filmin osto ja syönti. Asia joka aina unohtuu, Kilpisjärvi on vähän syrjässä, Torniosta on Kilpisjärvelle vielä 480 km matkaa
Pitkä ajo vielä Kilpisjärvelle. Katselin mihin auton voisi jättää ja tien varressa oli joitakin autoja. Kävin kirjoittamassa reittisuunnitelman Hotellin retkikirjaan ja ajoin auton tien varteen pysäköintialueelle. (Silloin ei vielä ollut isoa luontotalon parkkipaikkaa olemassa) Aloin valmistautumaan retkelle lähtöön ja samaan aikaan tien yli vetäisi kolme miestä ahkionsa ja lähtivät hiihtämään kohti Tsahkaljärveä.
Sain vaatteeni vaihdettua ja rinkan ja sukset lähtökuntoon ja ylitin tien ja aloitin hiihtovaellukseni Käsivarren tuntureilla. Kello oli hiihdon alkaessa noin 17:20. Nousin ensin Tsaihkaljärvelle. Hiihdin järven yli ja samalla näin järven takana edellä lähteneiden miesten nousevan Masselvaarin rinteitä kohti Saarijärveä. Järven päässä poikkesin kelkkareitiltä etelän puolelle ja lähdin hiihtämään laakson pohjalla Terbmisjärveä kohti. Pehmyttä lunta oli joitakin senttejä kantavan hangen päällä, ilma oli toistakymmentä astetta pakkasen puolella ja iltaa kohti tuntui pakkanen kiristyvän. Noin puolivälissä keittelin pannullisen teetä. Vettä keitellessä pakkanen tuntui sormissa ja käsineitä pitikin yrittää pitää mahdollisimman paljon käsissä. Joitakin moottorikelkkoja näkyi ja kuului menevän kelkkareittiä kohti Kilpisjärveä. Vähän ennen Terbmisjärveä hiihtelin kelkkareitille ja hiihtelin sitä pitkin autiotuvalle. Samalla näin kun muutama mies nousi tuvalta Salmivaaran rinteitä pitkin ylöspäin. Saavuin tuvalle noin 21:15 ja tupa oli täyteen miehitetty. Lisäksi yöpyjiä oli teltoissa ja kuulin rinnettä kiivenneiden menneen yöksi lumiluolaan. Keittelin iltateet ulkoportaalla ja siirryin sisään tupaan. Nukkumapaikan löysin lattialta pöydän vierestä, muitakin nukkujia oli lattialla. Väkeä oli runsaasti, koska paikalla oli iso ryhmä eräopaskurssilaisia, sinänsä mielenkiintoista että juuri he olivat täyttäneet autiotuvan ihan täyteen. Kuten usein niin ensimmäisen päivän hiihtomatka tuntui kohtalaisen kovalta hiihdolta ja yölepo tuntui hyvältä.
18.4.
Aamulla heräsin noin klo 06 ja keittelin aamupalan ja söin. Pakkanen oli noin 15 asteen tietämissä. Puhelimen kentät olivat täällä aivan hukassa ja eräs kaveri sanoi että Salmivaaran päältä puhelimella pystyi soittamaan. Hän lainasi minulle lumikenkiä ja nousin Salmivaaran rinnettä ylös. Ylhäältä sain puhelimella yhteyden kotiin ja ilmoitin kaiken olevan hyvin. Metsäjänis oli etsimässä itselleen evästä tunturin päällä. Täältä Terbmisvaaran upea pahta näkyi todella hienosti. Samoin Rommaenon laakso avautui täältä ylhäältä hienosti.
Osa eräsopaskurssilaista lähti eteenpäin. Touhuilin rauhassa kämpällä ja noin klo 10:00 aikaan lähdin eteenpäin tavoitteena Porojärven kämppä. Vieraskirjasta näin että edellisenä päivänä oli Porojärven kämpälle lähtenyt ajattelemaani reittiä Kutturakurun kautta yksi eräopaskurssilaisten ryhmä. Hiihtelin järven jäätä, kiersin Jollan-Mallan pahdan ja aloitin nousun kohti Kutturakurun laakson korkeinta paikkaa. Samalla sain ihailla Jollanoaivin lähes pystysuoraa pahtarinnettä. Alkunousussa on vielä jonkin verran vaivaiskoivikkoa, mutta nousun aikana koivikot loppuivat. Nousua järveltä tulee melkein 200metriä ja usean kerran sain nousun aikana jo huilata ja samalla katsella takana näkyvää upeaa maisemaa. Ilma oli aivan upean aurinkoinen ja laakson pohjan korkeimman paikan saavutettuani avautui laaja Sieddinjärven laakso eteeni.
Hiihtelin loivasti laskevaa Gohpevarrin rinnettä eteenpäin. Aurinkoisella tunturin rinteellä pysähdyin päivätauolle, jossa keittelin päiväruuan. Samalla katselin kaukaa kun ilmeisesti Kuonjarin kämpältä pari hiihtäjää oli lähtenyt tavoittamaan Kutturakurun kautta Terbmiksen kämppää. Noin 50km päästä näkyi Haltinkin rinteet. Jatkoin hiihtoa Kaitsoaivin rinteille ja täältä näkyi hieman jo Annjaloanjin pahtarinne. Kaitsoaivilta sain hienon laskun Kaitsajoelle josta nousin Siedjonlahkun rinteille. Tämän nousun jälkeen alkoi Saivaaran rinteetkin erottua maastosta. Täältä loivalla laskulla Japmajärvien kautta kohti Porovaaran länsirinteitä. Kiersin Porovaaran rinteitä pitkin vaaran pohjoisrinteille. Täältä Jogasjärven kämpät näkyivät hyvin ja täältä sain hyvän loivan pitkän lasku Porojärven jäälle. Jäätä pitkin hiihtelin tuvalle, saavuin sinne noin klo 18:00 ja tupa oli minua tyhjänä odottamassa.
Lämmittelin tupaa, kuivattelin vaatteita ja valmistelin iltapalan. Illalla myöhemmin havaitsin järven jäätä pitkin Meekon suunnalta lähestyvän ensin yhden ja hieman perässä toisenkin hiihtäjän. Kaksi nuorehkoa hiihtäjää tuli kämpälle, joista jälkimmäinen tuntui olevan tosi väsynyt. Ensin tullut aloitti veden lämmittämisen ja syömisen valmistamisen toista odotellellessa. Myöhemmin tullut vaikutti olevan todella väsynyt ja hän painuikin samantien ylälaverille. Pitkän makoilun jälkeen hän aloitti patukoiden syömisen energian saamiseksi. Myöhemmin tuvalle tuli vielä yksi pariskunta Meekon suunnalta, niin että rouva ajoi moottorikelkkaa vetäen rekeä ja mies tuli ilman varusteita luistelutyylillä hiihtäen. Heillä oli kaikki varusteet juomavesiä myöten moottorikelkan reessä, josta ne kantoivatkin kämpän lähes täyteen tavaraa. Seurailin sivusta nuorten miesten keskustelua. Miehillä tuntui olevan tärkeimpänä mielessä hiihdetyt ja vielä hiihdettävät kilometrit, joita aiottiin kertoilla kavereille.
19.4.
Nousin aikaisin (noin 6:00) ja aloitin aamutoimet, söin aamupalan ja pakkailin tavarat. Lähdin liikkeelle ennen kuin muut majoittuneet edes ehtivät nousta ylös. Noin klo 8:00 sujuttelin suksilla järven jäälle ja lähdin kohti Valtijoen laaksoa. Järveltä näin että Kekkosen kämpän pihalla oli muutamia ihmisiä moottorikelkkojen kanssa. Täältäkin kämpältä eräopaskurssilaiset olivat jatkaneet samaa reittiä kuin mitä itse olin ajatellut edetä, eli kohti Kobmajoen kämppää. Melkein heti järven ylityksen jälkeen heidän jälkensä nousivat Gaskkasjunnin rinteille ylös ja minä hiihdin lähemmäs Valtijokea. Jonkin matkaa hiihdettyäni havaitsin reittivalintani vähän huonoksi. Lähellä jokea sain hiihtää koko ajan kaltevassa jäisessä rinteessä ja monet jokeen laskevat kurut vaikeuttivat hiihtämistä. Päätinkin nousta Bumpovaaran rinteille ylemmäs, täällä hiihto alkoi sujua paremmin. Hiihtelin Valtijokilaakson länsipuolella vähän ylempänä ja eräopaskurssilaisten latukin tuli välillä vastaan. Sain yksin hiihdellä pitkässä Valtijoen laaksossa. Toisella puolella jokea olevat tunturin rinteet näkyivät hienosti, samoin kuin tuntureilta laaksoon laskevat jokiuomat.
Sain hyvän laskun Veajetjärvistä laskevan joen laaksoon. Täältä taas nousin Veajetaivin itärinteille. Joen sulissa paikoissa näin koskikarojen lentelevän ja etsivän virtaavasta vedestä itselleen syömistä. Rinteiltä sain hyvän laskun Somaslompolon päähän. Tässä oli selvä virtapaikka, josta järvestä virtaavat vedet lähtevät alas laaksoon. Tästä lompolon päästä näkyy myös rajavartioston tupa joka on Somaslompolon ja Somasjärven välisellä kannaksella. Otin lompolon päästä suunnan kohti Kobmajoen kämppää ja suunnistin kämpälle. Täällä tapasin ensimmäiset ihmiset tälle päivälle. Kämpällä oli samat miehet joiden lähdön näin omien lähtövalmistelujen aikaan Kilpisjärven tien laidassa.
Kämpälle tuli lisäksi vielä yksi pariskunta ja näytti että kämppä alkaa täyttymään. Pidin lounastauon ja koska päivää oli jäljellä ja kuulosti puheiden perusteella että Haltin tuvalla olisi hyvin tilaa, niin lähdin jatkamaan eteenpäin. Kämpältä on pitkä noin 5 km pituinen nousu tuntureiden välissä olevaa kurua pitkin. Nousua kämpältä tulee noin kaksisataa metriä ja korkeimmillaan reitti käy noin 950 metrin korkeudessa. Hiihdin parin järven yli ja samalla katselin korkeaa, jyrkkää ja sileää Ridnisthohkan pahtaseinämää, joka on niin jyrkkä, ettei lumi pysy rinteessä. Ridnitshohkan rinteen kuvetta pitkin aloitin pitkän laskun kohti Haltin autiotupaa. Päivän viimeiset Haltilla kävijät näkyivät laakson pohjalla hiihtävän kohti Pitsusjärveä. Haltin tupa (tähän aikaan oli vain tämä tupa ja lisäksi oli rajan kämppä siinä lähellä) oli tyhjänä ja sainkin yöpyä tuvassa yksin. Iltatouhut, ruokailut ja vaatteiden kuivaukset sain tehdä kaikessa rauhassa. Yön aikana tuntuivat tunturituulet puhaltavan laakson pohjalla varsin voimakkaasti.Tätä olen monesti tämän reissun jälkeenkin miettinyt, ilmeisesti lämpötilaerot saavat usein yöllä aikaan näitä ilmavirtauksia laakson pohjalla.
20.4.
Aamulla heräilin taas noin kuuden aikoihin, söin aamupalan ja lähdin kohti Haltin huippua. Sää oli muuttunut pilviseksi ja tuuliseksi. Nousin pitkin viittareittiä ja yläosassa huippua hiihdin pilven sisässä ja näkyvyys oli todella huono. Lopulta huippu löytyi, kirjoitin nimeni vieraskirjaan ja nousijanumeroni oli 65297. Huipulla puhelimen kuuluvuuskin oli hyvä. Lähetin joitakin tekstiviestejä ja soitin kotiin. Lähtiessäni huipulle tuli myös muutamia moottorikelkkoja. Nousu huipulle vei noin 1,5 tuntia. Laskin viittareittiä seuraillen huipulta alas ja alempana ollessa näin Pitsusjärveltä päin hiihtelevän kaksi ensimmäistä Haltille päin tulevaa hiihtäjää.
Söin tuvalla välipalan ja pakkasin rinkan ja aloitin pitkän loivan myötämäen kohti Pitsusjärveä. Tuvalla oli vain yksi pariskunta. Keittelin päiväruuan siellä ja pidin mukavan päivätauon. Muutamia hiihtäjiä tuli tuvalle ja heidän perässään tuli 10 potkukelkan avulla matkustavaa naista, jotka olivat kelkkojensa kanssa matkalla kohti Haltin huippua. Noin klo 15:00 lähdin jatkamaan matkaa kohti Lossujärveä. Sää vaihteli niin että aurinkokin pilkisteli välillä pilven raosta. Hiihdin Pitsusjärven yli ja Pitsusjunnin alarinteiltä käänsin hiihtosuunnan kohti Riimmajärveä. Tällä reitillä sain ihailla upeita Urtaksen pahtaseinämiä. Pahtaseinämän keskellä näkyi upea sinijäinen jääputous, joka taitaa olla yksi suomen korkeimpia jääputouksia. Hiihdin Riimmajärven eteläreunaa ja Urtashotellin kämppä näkyi vastarannalla. Kolme moottorikelkkailijaa tuli Pitsukseltä päin ja kävivät kämpän pihalla tauolla, josta jatkoivat ajoa kohti Lossujärveä. Saavutin Urtasvankan mutkan ja jatkoin laakson pohjalla nousua kohti Lossujärveä. Nousua kertyy Riimmajärveltä Lossulle noin 120 metriä.
Noin 18:00 hiihdin ulos laaksosta pahtaseinämien keskeltä ja hiihtelin autiotuvan pihalle. Tupa oli lämmin, mutta tyhjä. Yksi teltta oli pystyssä tuvan läheisyydessä, mutta sielläkään ei näkynyt mitään elämää. Taas sain itsekseni keitellä iltaruuat ja kuivatella varusteita. Illan suussa moottorikelkka toi kämpälle kolme Kuopiolaista kaveria varusteineen. He aikoivat viipyä järvellä kalastelemassa koko viikon. Heillä oli mukana puolijoukkueteltta, jossa he aikoivat majoittua. Koska tuvassa oli tilaa, päättivät he ensimmäisen yön yöpyä autiotuvan puolella. Ensimmäiset raudutkin tuli pilkittyä sen illan aikana. Lunta jäällä oli noin metri ja jään paksuun oli noin 140 cm. Nyt kun luen yli 20 vuoden jälkeen reissumuistiinpanojani, niin on mukava todeta että tämä oli meidän ensimmäinen mutta ei viimeinen tapaaminen tuntureilla. Lossullakin olemme tavanneet tämän jälkeen.
21.4.
Aamulla mietin, että jos pitäisin näin sunnuntaina lepopäivän. Seurailin kalastajien valmistautumista kalalle. Noin 9:00 aikoihin he lähtivät kokeilemaan onneaan. Telttailijakin oli herännyt ja kävi keittelemässä tuvassa itselle aamukahvit. Sää oli pilvinen ja tuulinen. Kolme vaeltajaa tuli Norjan puolen tuvalta ja olivat matkalla Haltille. Lähdin nousemaan kohti Lossunibban huippua. Huippu on lähes 1200 metrin korkeudessa. Huipulla oli noin 1,5m korkea irtokivistä tehty kivipaasi, joka antoi vähän tuulensuojaa. Täälläkin huipulla puhelin pelasi. Huipulta tein varovaisen laskun tunturin rinnettä alas tuvalle. Huipulla lumi oli aivan jäinen ja järvellä oli vesikeli.
Lounaan jälkeen alkoi tuntua, että eteenpäin pitäisi päästä. Noin klo 14:00 lähdin hiihtämään kovassa länsituulessa ja pilvisessä säässä kohti Kuonjarjohkaa. Hiihdin järven yli ja aloitin pitkän ja aika jyrkän nousun kohti Giedderassaa. Hiihdin viittareittiä pitkin ja reitti menee noin 1000 metrin korkeudessa. Tunturin välisessä laaksossa ei tuulikaan puhaltanut kovin voimakkaasti. Koko tähänastisen hiihtomatkan ensimmäiset vastaantulijat hiihdon aikana tulivat tällä ylängöllä. Kaksi miestä ahkioineen olivat matkalla kohti Lossua. Kahperusvaaran ja Altovaran välistä sain pitkän laskun kohti Tuolljehuhputin rinnettä ja täältä avautui Guonjarvaggin laakso. Viittareitti nousi laaksosta ylös kohti Saarijärveä, mutta jatkoin laaksossa kohti Kuonjarjohkan kämppää. Tuuli puhalsi erittäin voimakkaasti takaa ja laakso on lisäksi loivasti myötäinen tuvalle päin. Viimeiset neljä kilometriä sain matkustaa tuulivoiman avulla kämpälle asti. Jos tuulen voima ei muuten riittänyt, niin levitin vähän käsiäni niin tuuli työnsi minua eteenpäin voimakkaasti.
Tuvalta löytyi samoja henkilöitä kuin ensimmäisenä yönä oli ollut Terbmiksen tuvalla. Tupa täyttyi illan aikana varsin täyteen. Illalla sain seurata kun kokeneet vaeltajat laittoivat voimakkaassa tuulessa tunneliteltan pystyyn. Norjalaispariskunta pystytti teltan ja rakensi lumitiilistä muurin teltan eteen tuulensuojaksi. He oli vaeltaneet siihen mennessä neljä viikkoa ja saman verran oli vielä vaellusta edessä.
22.4.
Aamulla kuudelta nousin ylös, lämpömittari näytti +1 astetta, mutta lumi oli vielä jäinen. Aamupalan jälkeen päätin lähteä kohti Kilpisjärveä. Hiihtoreitti kulki Kuonjarvaara kiertäen kohti Saarijärveä. Joen ylityksen ja sen jälkeen olevan nousun jälkeen on loppumatka tuvalle loivaa myötäistä. Vähän ennen Saarijärvelle saapumista keli muuttui jo vesikeliksi. Saavuin tuvalle aamulla noin klo 9:00 ja yöpyjät olivat vasta tekemässä lähtöä. Söin rauhassa välipalaa, voitelin vähän suksia ja lähdin hiihtelemään kohti Saanatunturia. Hiihtoreitti poikkeaa järvellä Norjan puolella ja muutama kilometrin hiihdon jälkeen palasin takaisin Suomen puolelle. Keli oli tosi huono ja voiteet eivät pysyneet suksen pohjissa. Viimeisissä nousuissa laitoin irtoremmit suksen ympäri parantamaan pitoa. Saanan profiili näkyi tänne hienosti. Samoin kuin Kilpisjärven takaa näkyvät Ruotsin tunturit. Joitakin Kilpisjärveltä päin tulevia päivähiihtäjiä tuli vastaan. Varovainen lasku Tsaihkaljärvelle, järven ylitys ja lasku tienvarteen autolle. Saavuin autolle noin 12:15 kuudes hiihtopäivä takana ja hiihtovaellus onnistuneesti takana.
Hiihtoa kertyi yhteensä noin 150 km ja vaellus onnistui mukavasti ilman ylimääräisiä vastuksia. Noin viisitoista minuuttia tuloni jälkeen saapui autolle sama miesryhmä jotka olivat reissun alussa lähteneet liikkeelle tuon vartin minua aikaisemmin. Vaatteiden vaihdon jälkeen auton nokka kohti etelää. ajo ensin Tornioon josta seuraavana päivänä kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti