Inarinjärvi 13. - 18.8.2018

Tarinaan liittyvät kuvat karttakuvia lukuunottamatta liitin tällä kertaa tekstiin linkkeinä.
Tässä linkki reissun kuva-albumiin. Useista kuvista löytyy lisäinfoa info"napista"


Suunnittelua

Inarijärvi

• Sijainti: Inari
• Pinta-ala: 1 084 km2
• Pinnankorkeus: 117–119 m
• Rantaviiva: 3 308 km
• Suurin syvyys: 92 m
• Keskisyvyys: 15 m
• Tilavuus: 15,9 km3
• Laskujoki: Paatsjoki
• Inarijärvi, jota myös Inarinjärveksi ja Inariksi kutsutaan, on muodostunut yli 50 miljoonaa vuotta sitten kallioperän muotoutuessa Skandinaviassa uudelleen.
• Inarijärven alueelta on löydetty ihmisasutuksen jälkiä lähes 10 000 vuoden takaa. Kivikauden ihmiset elivät pyynti- ja keräilytaloutta, jossa asuinsijaa muutettiin kalastuksen ja metsästyksen vaatimusten mukaan kesä- ja talvipaikkojen välillä.
• Inarijärven seutu on ollut inarinsaamelaisten perinteistä asuinympäristöä. Arkeologisten kaivauksien perusteella alueella vaikutti useita saamelaisten pyyntiyhteisöjä.
   

Joskus kesäkuussa sovin kaverin kanssa että elokuussa lähdemme noin viikon melontaretkelle Inarijärvelle. Kaveri oli hankkinut samanlaisen ilmatäytteisen kajakin kuin mitä itse olin hankkinut edellisenä kesänä. Olisiko ollut kesä-heinäkuun vaihteen tietämissä kun lukitsimme kalenteriin melontaviikon. Sen jälkeen alkoikin aktiivisempi reissun suunnittelu.

Tein erilaisia reittivaihtoehtoja karttaohjelmalla, katselin alueen autiotupien sijainnit ja mietin päivämatkojen pituuksia, mahdollisten eri tuulensuuntien vaikutuksia ym. asioita.
Reissun lähetessä kaivoin vanhat varuste ja ruokalistat esiin ja muokkailin ne sopivaksi tälle reissulle. Ainakin minulle näistä listoista on verraton apu varusteiden ja ruokien hankinnassa ja mukaan pakkaamisessa.
Pakkaamisessa jaoimme vähän varusteita, minä varasin majoitteen mukaan ja kaveri varasi trangian ja kaasut. Kajakin täyttöpumppuja järvelle ei luonnollisesti otettu kuin vain yksi kappale. Viimeisen reilun viikon ajan seurasin aktiivisesti sääennusteita ja erityisesti tuulensuuntia ja tuulen voimakkuuksia. Ajatellulla reiteillä oli Kasariselän ylitys ja sen yritin ajoittaa ajankohtaan, jolloin tuulet olisivat mahdollisman heikot. Kasarin selällä on pituutta joitakin kymmeniä kilometrejä eikä sinne halua lähteä melomaan voimakkaalla tuulella. Toinen reittiin vaikuttava seikka oli, että kun reissun loppupuolelle näytti olevan luvassa voimakasta etelätuulta, niin yritin hakea reittejä, joissa saisimme siltä kohtuullisesti suojaa.
Reissun lähtöpäivän lähetessä alkoi näyttäään että aivan reissun alkuun on tulossa voimakas pohjoistuuli vesisateen kera, mutta siltä osin ajattelimme tehdä lähtöpäätökset paikanpäällä.

12.8.
Aikataulutusta
Kaverini oli ollut viikonlopun keskisuomessa, joten hän oli tuonut omat varusteensa minulle säilytykseen jo viikolla. Pakkasin auton edellisenä iltana lähtökuntoon. Tuntui aika mukavalta kun auton perään sai pakattua pari kajakkia ja kahden miehen viikon varusteet. Olimme sopineen treffit Hirvaskankaalle puolenpäivän maissa ja sen perusteella olin laskenut olevamme perillä Nanguanniemessä puolenyön aikaan. Ennen lähtöä vielä muistin että olin ajatellut tyhjentää kännykkäni kuvista ennen lähtöä ja siitä syystä myöhästyin ajatellusta lähtöajasta n. 5min.
Samat viisi minuuttia olin myöhässä Hirvaskankaalla ja edelleen perillä Nanguanniemessä, sen siitä saa kun myöhästyy lähdössä. (olihan matkalla kyllä muutama kaupassa käynti, ruokatauko, pari kahvitaukoa jne mutta olin ilmeisesti ne huomioinut aikataulusuunnitelmassa 😉)

Seurasimme sääennustetta (yr.no ja ilmatieteenlaitos). Ennusteissa oli pieni ristiriita joka osin selittynee sillä minne paikalle ennuste on laadittu. Yr.no antoi ennusteen Veskoniemeen ja ilmatieteenlaitos  Inarin Väylään. Tuulennopeuksissa oli merkittävä ero, yr.no ennusti n. 10m/s tuulta ja ilmatieteenlaitos n. 4 m/s.  Ihan loppuun asti arvelimme ympäristöä seuraten yr:n ennusteen olevan pielessä, kun vaikutti että ei tuule juuri lainkaan. Mutta kun saavuimme rantaan totesimme että kyllähän täällä tuulee ja sadekin on ennusteen mukaan paikalla.
Katselimme sataman läheltä sopivan leiripaikan, pystytimme kodan ja asetuimme yölevolle. Lähtöajatuksetkin siirrettiin aamuun, päätimme arvioida aamulla tilannetta ja tehdä sen mukaan omat johtopäätöksemme.

13.8.
Päiväunia tai unelmia
Aamulla sade piti taukoa mutta tuuli ei ollut asettunut levolle. Keittelin risukeittimellä aamukahvit ja mutustelimme kodan suojassa aamupalan. Sadekin yltyi ja tuuli piti ennusteen mukaan jatkua reippaana (n, 10m/s) koko päivän, niin päätimme rauhassa seurata tilannetta. Paikallinen yrittäjä joka oli tehnyt vuosikausia huoltohommia metsähallitukselle poikkesi satamassa ja saimme mukavan juttutuokion hänen kanssaan. Vettä sateli päivän aikana todella reippaasti, useita kymmeniä millimetrejä. Välillä lähdimme kylälle syömään lounasta seisovasta pöydästä, oltiinhan nyt sentään melontaretkellä. Pieniä päiväkävelyjä, päiväunia, kahvia, iltanuotio ja makkaran paisto ja yöunille hyvissä ajoin ajatuksella että aikasin aamusta liikkeelle. Reittisuunnitelmaksi vahvistui ns. vastapäivään kierto, oikeastaan kahdesta syystä. Keskiviikkona (eli 15.8.) on tuuli kääntymässä etelästä pohjoiseen ja ennusteen mukaan kävisi päivällä lähes tyvenenä. Sille päivälle Kasariselän ylitys. Loppureissulle luvassa reipasta etelätuulta, niin sille haetaan suojaa etelärannoista. Kajakit laittelimme lähtökuntoon ja varusteet järjestelimme pakkauskuntoon.

14.8.
Eteenpäin on elävän mieli
Herätys aamulla klo 04:00,  aamupalan laitto, kajakkien siirto rantaan ja niiden pakkaus. Noin klo 06:00 olimme valmiina siirtymään kajakkeihin aloittamaan melonnan. Tuuli oli pohjoisessa, reipas n. 6m/s. Ensimmäisenä oli odotettavissa oletettavasti päivän haastavin osuus kun pohjoistuuli pääsi tuomaan reippaat aallot Nanguanvuonon selältä.
Aallonmurtajan suojista pääsimme nätisti siirtymään järvelle, otimme suunnan lähes vasten tuulta kohti Solttusaarten luoteiskulmaa.

Vaikka aallon korkeus oli kohtalaisen iso, niin melominen sujui helposti ja lähempänä saaria haimme vielä pohjoisemmasta saaresta vähän tuulensuojaa avuksi. Saimmekin saarista hyvän tuulisuojan ja pääsimme etenemään Ikkerinsaaren eteläpuolelle lähes tyynessä vedessä eikä tuulestakaan ollut mitään tietoa.
Ikkerinsaareen rantauduimme pitämään ensimmäistä pientä jalottelutaukoa reilun tunnin melonnan jälkeen. Tauon jälkeen Markus viritteli jo virvelinsä uistelukuntoon ja ensimmäinen taimen olikin lähes samantien kiinni. Irrotuksen jälkeen se pääsi jatkamaan kasvamista järveen.
Ikkerinsaaren suojista oli helppo meloa Jekkimosaaren suojiin ja kiertää se itäpuolelta.
Edelleenkin Sikastoniemen suojassa jatkoimme "nousua" pohjoiseen, tosin ennen punaistatupaa ja Kaikunuoraa saimme vähän pohjoistuulen tuomaa lisähaastetta, mutta se ei sinänsä etenemistä haitannut. Kiersimme Punaisen tuvan saaren itäpuolella olevan laiturin vierelle, josta pääsimme hyvin rantautumaan. Tauon jälkeen näytti melontaan kuluneen hivenen reipas tunti. Tupa oli tyhjänä,  virittelimme tulet kaminaan ja kannoimme vähän evästä pirttiin.
Välipalatauon aikana tuvalla poikkesi kolme metsähallituksen kaveria moottoriveneellä, kaksi oli paikallisia huoltomiehiä ja kolmas mies oli alueen kenttäpäällikkö, joka oli tutustumassa alueen rakenteisiin. Keräsivät roskat ulkoroskiksesta kyytiin ja kiirehtivät kohti Kärppätupaa.
Keittelimme kahvit ja puraisimme vähän evästä ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Ensimmäisenä tavoitteena oli vanhan Täyssinänrauhan rajapyykkiin vuodelta 1595 tutustuminen. Sen lähellä olevan Tyllylahden veneilytukikohtaan päätimme tutustua jollain toisella reissulla. Pyykki sijaitsi Kaikunuoran toisella rannalla, aikalailla samalla kohti kuin missä autiotupa oli. Lyhyen melonnan jälkeen emme halunneet rantautua vaan tarkastelimme rajapyykin kajakeista ja käänsimme suunnan Pienen Kaamassaaren ja Kaamassaaren väliseen salmeen. Sen läpi meloimme Kuossaperälle, jossa näytti olevan joitakin mökkejä rantametsiköissä.
Jänisniemestä saimme taas hyvää tuulisuojaa ja sen länsipäästä kaarroimme Jaarasaaren etelä- ja itä-puolelle. Saaren itäpäästä haimme sopivan taukopaikan.
Sitten matka jatkui Kotkasaaren itä- ja pohjois-puolella olevien pienempien saarten väleistä kohti Hirvinuoraa.
Palkissaari antoi jo niin hyvän suojan pohjoistuulelta että saimme meloa lähes tyynessä kelissä. Käännyimme Koutukinsaaren ja Kärppäsaaren väliin, vaikka se samalla tiesi vähän pitempää melontaa, mutta kun aikaa oli ja melonta sujui leppoisasti. Suovanuoraa pitkin vielä melonta Kärppäsaaren autiotuvalle niin ensimmäisen päivän melonta tuli hoidettua. Matkaa kertyi hivenen vajaa 25 km.

Saarella oli pari mustikan kerääjää ja heidän kaverinsa olivat Sammakkoselällä vetämässä uistinta. Mustikoita näyttikin saarissa olevan todella hyvin. Pääsimme jopa osalliseksi retkikunnan lättykesteistä ennenkuin he lähtivät ajelemaan kohti vuokramökkiään. Kietelimme vähän saarta kämpän lähistöllä ja Markus kävi kämpän eteläpuolen lahdella kokeilemassa vähän perhojen toimivuutta.

Illan aikana vielä vähän virvelöintiä, iltanuotiolla istumista ja ennenkaikkea nauttimista luonnon rauhasta.

15.8. Yli Kasariselän
Heräsin sattumoisin noin neljän seutuvilla ja ajattelin kokeilla ottaa muutamia kuvia auringonnoususta. Sitten vielä hetkeni nukkumatin kaveriksi, uni loppui aamulla joskus kuuden seutuvilla, joten ylös ja aamupalan laittoon.
Ilma oli hieno ja vaikutti että sääennustekin on toteutumassa. Lähdimme melomaan Suovanuoraa länteen. Vajaan kahden kilometrin melonnan jälkeen maakotka suoritti ylilennon.
Suovanuoran länsireunalta jatkoimme kohti sen edustalla olevia saaria ja viimesten saarten luona rantauduimme pienelle tauolle. Kasariselkä näytti hyvin rauhalliselta, vain edellisen päivän tuulten aiheuttamat mainingit jatkoivat selällä kulkuaan. Minäkin olin ehkä kahdenkymmenen tai kolmenkymmen vuoden tauon jälkeen taas kalalla, kun vedin uistinta perässä meloessani.

Suuntasimme kohti Kellarilaassaa ja siitä edelleen Lintusaarten eteläpuolelle.
Lintusaarten seutuvilla Markuksen uistimeen tarttui taas yksi taimen, joka sai palata takaisin järveen uimaan. Lintusaarten ja Pikku Kahkusaaren noin puolivälissä molempien uistimiin iski kala kiinni juuri yhtäaikaa. Lieneekö samoihin aikoihin alkaneella auringonpaisteella tässä joku rooli? Kummassakin uistimessa oli rautu, minulla hivenen isompi. Hyvin ammattimaisesti sähläsin itseni samoihin koukkuihin kiinni ja vaikka rautu olikin jonkin sentin alle niille asetetun alarajan niin se oli pakko ottaa ensin kyytiin, että saatiin tämä isompi saalis sen jälkeen jotenkin selviteltyä irti koukusta. Toinen rautu sai palata takaisin järveen kasvamaan. Sitten vielä melonta Pikku Kahkusaaren ja Kahkusaaren välistä autiotuvan rantaan.  Nuotiolla oli pari kaveria istumassa makkaran paistossa ja laiturissa oli heidän veneen lisäksi toinen hieman isompi uisteluvene ankkurissa.
Kajakit rannalle, varusteet pois kyydistä ja niiden kantaminen autiotuvalle. Melontamatkaa tänne oli kertynyt hivenen yli 12 km. Ruokatauko, nuotiolla istumista, turinointia muiden kulkijoiden kanssa ja sopivassa välissä lähdimme vielä pienelle melontakierrokselle ja uistimen vetoon. Lähdimme myötäpäivään kiertämään Kahkusaarta ympäri. Siirtyessäni Tarpeskasalmesta Uuttuvuonon puolelle tarttui kala uistimeeni, mutta se lähti omille teilleen kohta kiinni nappaamisen jälkeen. Saaren pohjoiskärjen kiertämisen jälkeen avautui taas hieno näkymä Kasariselän suuntaan.
Kahkusaaren kaakkoiskulmassa Markus sai taas kohtuullisen kokoisen taimenen, joka joutui myöhemmin illalla parempiin suihin.
Tämän kierroksen jälkeen päivän melontaosuus oli n. 18 km upeassa kelissä.
Sääennusteen mukaan seuraavalle päivälle tuuli pitäisikin jo kääntyä etelään ja aamusta alkean pikkuhiljaa voimistuvana.
Aamuyöllä autiotupaan tuli pari uistelijaa nukkumaan, joista toisella oli myös koira mukana. Koira nukkui ylälaverilla isäntänsä vieressä ilmeisen tyytyväisenä.

16.8. Kohti Petäjäsaaria
Aamulla herääminen totuttuun tapaan, aamupala ja varusteiden pakkaus lähtökuntoon.
Tuuli oli ilmeisesti kuunnellut saman sääennusteen kuin mekin, kun se oli sen mukaisesti kääntynyt etelään.
Kahkusaaren salmesta kävi jonkinkokoiset aallot mutta kun käänsimme Viimassaaren nuoraan niin taas saimme meloa kuin ei olisi tuullut lainkaan.
Viimassaaren eteläkärjestä jatkoimme suoraan lounaaseen, aallonkorkeus ja tuuli ei juurikaan häirinnyt melontaa. Kartan mukaan syvimmillään näytti kajakin alla olevan yli 50m vettä.
Rantauiduimme Runtsassaaresta n. 1,3km itään olevalle pienelle saarelle. Aurinko paistoi upeasti ja saari antoi niin hyvän tuulisuojan ettei taaskaan tiennyt tuulesta mitään. Nyt oli hyvä aika jäädä lätynpaistoon. Pidimmekin hyvänmittaisen tauon kahvin ja lättyjen parissa ja Markus tiestysti jatkoi kalastusta ja tällä kertaa kalalajina oli vuorossa harri.
Tauon jälkeen suuntasimme kohti etelää ja Vihalaissaaria. Niiden antaman tuulisuojan jälkeen pääsimme jo vähän osalliseksi n. 6m/s puhaltavasta etelätuulesta. Meloimme ensin Lehtisaarten suojaan ja sieltä suuntasimme kohti Leveä Petäjäsaaren pohjoiskärkeä. Tässä välissä aallon korkeuskin oli jo kohtuullisen suuri, mutta kajakit ottivat aallot niin hyvin ettei niiden takia tarvinnut melontasuuntaa muuttaa. Leviä Petäjäsaaren rantakalliot pohjoiskärjen lounaispuolella on varsin komean näköiset ja Haapalahden vaaran jyrkkä kalliorintama näkyi saaren keskeltä todella hienosti.
Taas olimme päässeet hyvin tuulensuojaan ja saimme meloa lähes tyvenessä vedessä. Markus tietysti innokkaampana kalamiehenä uitteli taas uistinta ja tämänkin melonnan aikana saaliiksi kertyi muutama taimen, jotka saivat kyllä jatkaa uintiaan.
Ihaillen katselin Petäjäsaaren karuja erämaisia rantoja runsaine kivineen ja keloineen, aivan uskomattoman upeaa maisemaa. Ennen Petäjäsaarten väliin kääntymistä oli pakko meloa yhden lahden pohjukkaan kuuntelemaan luonnon upeaa ääntä, kun pieni puro solisi sieltä järveen. Puro oli niin pieni ettei sitä näkynyt kartassa, mutta ääni oli kuitenkin niin vahva, että jäin sitä pieneksi hetkeksi kuuntelemaan paikoilleen.
Poikkesin vielä Petäjäsaarenvuopajassa ihmettelemässä saaren sisälle pistävää lahden pohjukkaa. Sen jälkee meloimme pienten saarten välistä Hoikka Petäjäsaaren ja Leveä Petäjäsaaren väliseen salmeen. Täällä etelätuuli yritti jonkin verran jarruttaa menoamme, mutta sieltä se autiotupa taas löytyi. Kolmen miehen uisteluporukka oli autiotuvassa, mutta estelyistämme huolimatta he siirtyivät viereisen veneilytukikohdan kotaan majoitukseen. Sääennuste oli luvannut pientä sadetta alkavaksi n. klo 15 ja lähes minuutin tarkkuudella tämäkin ennuste toteutui. Melontamatkaa tälle päivälle kertyi n. 17 km. Leppoisa ilta todella upeissa maisemissa. Omaa silmääni ja korvaani miellytti tämä ympäristö se oli kaikessa karuudessaan jotain niin puhuttelevaa. Istuskelin yksin nuotiolla ja kuuntelin hiljaisuutta ja sitä oli mukava kuunnella kun ei kuulunut mitään.

17.8. Jäätä etsimässä
Aamulla taas herätys jo totuttuun tapaan, ilman viivyttelyä aamupala ja varusteiden pakkaus kajakkeihin ja eteenpäin.  Huolestuttavasti matka alkoi kaarratella jo loppua kohti. Meloskelimme Hoikka-Petäjäsaaren rantoja seuraillen ja upeita maisemia katsellen etelään päin. Paikoitellen karut kalliorinteet putosivat varsin jyrkästi suoraan järveen, maisemassa riittää keloja, keloja, aihki mäntyjä ja karua erämaaluontoa niin että kaikki aistit sitä yrittävät imeä.  Itselle koko tämän reissun paikoista jotenkin Petäjäsaaret ylhäine kalliovaaroineen, karuine rantoineen teki lähtemättömän vaikutuksen. Tänne pitää päästä uudestaan, saariin pitää jalkautua kunnolla, istua nuotiolla ja ihmetellä.
Lähestyessämme Hoikka-Petäjäsaaren eteläkärkeä tuli taas vastaan Inarille tyypillinen ilmiö. Nuorat, saaret ja salmet kääntelevät tuulia ja aaltoja. Mielenkiintoinen ristiaallokko keikutteli meitä eteläkärjen seutuvilla.
Etelätuuli oli ennusteen mukaan kohtuullisen voimakas, mutta saimme Mahlatin Nuutsasenvaarasta kohtuullisen hyvin siltä suojaa. Toinen tyypillinen "ilmiö" Inarilla on että tuuli ei tarvitse kovin paljoa avointa tilaa, kun sen voima alkaa tuntua, saaressa oleva alava paikka antaa tuulelle mahdollisuuden sen ylitykseen. Tai vähän pitempi järven lahti antaa tuulelle mahdollisuuden pullistella voimillaan. Mahlatin vuopajan saarista löytyi mukava taukopaikka päivän ensimmäisen melontaosuuden lopuksi. Tuulensuojan puolella taas tuntui että olemme tyynessä kelissä, mutta heti kun lähdimme jatkamaan matkaa, tuuli kyllä ilmoitti olemassa olostaan.
Vastaan tuli pienehkö avo moottorivene Nuutsasenniemen kohdalla, jonka näimme vähän aikaisemmin lähtevän läheiseltä mökiltä. Jos oikein tulkitsin veneen kyydissä olevan tervehdystä, niin hän toivotti meille siunausta seuraavan selän ylitykseen. Tuuli nimittäin puhalsi Vuoriaisen vierestä ja Nuutsasenlahdesta kohtuullisen voimakkaasti. Aaltokorkeuskin oli yli puolimetriä, mutta kajakit ottivat vinottain sivusta tulevat aallot hienosti, melonta oli suorastaan nautinnollista. Sen verran aallot häiritsivät että en halunnut kaivaa kameraa vesitiiviistä laukusta Vuoriaisen kuvaamiseksi, vaikka se näkyikin upeasti lahden perukan takaa.
Mahlatista taas vähän suojaa saaden suuntasimme Jäkäläsaaarten eteläisimmän saaren kärkeä kohti tavoitteena sen takana oleva Korkia-Maura.
Korkia-Mauraa kohti meloessa tuuli pääsi taas vähän näyttämään voimiaan ja meloimmekin ensin vinottain sivutuuleen ja saaren lähellä käänsimme sitten suunnan niin että tuuli oli takana. Takatuulenkin kajakit ottavat loistavasti, tulee väkisin tunne kuin olisi surffaamassa aalloilla.
Ohitimme jääluolan laiturin ja meloimme rantaan suoraan jääluolan kohdalle.

Ja sitten tietysti jääluolaan, hellekesästä huolimatta jään paksuus luolassa näytti olevan noin metrin luokkaa. Markuksella oli saappaat jalassa ja hän pääsikin kokeilemaan jäänpäällä kävelyä. Epäilen että hän ei ole koskaan ennen kävellyt niin vanhalla jäällä. Jääluolan seinät olivat edelleenkin kuurassa, joten eiköhän syksyllä tulevat pakkaset varmista että jäät säilyvät seuraavaan talveen.

Jääluolassa vierailun jälkeen virittelimme makkaranpaistotulet nuotiopaikalle ja puraisimme samalla vähän välipalaa ennen päivän viimeistä ehkäpä haastavinta melontapätkää. Tavoitteena oli Jääsaaren autiotupa ja sinne päästäksemme piti ylittää Moossinanselän pohjoisosa johon etelätuuli (n. 6 - 8 m/s) pääsi keräämään voimiaan yli 4km matkalta.
Ensin saimme nautiskella Korkia-Mauran antamasta tuulisuojasta, sen jälkeen tähtäsimme Pitkä-Mauran pohjoiskärkeen, matkalla tuuli jo vähän antoi esimakua, mutta Pitkä-Mauran pohjoiskärjessä oli tuulensuojainen poukama, johon hetkeksi pysähdyimme miettimään jatkoreittiä. Alkuperäinen ajatus oli meloa ensin Moossinasaaren suojaan ja sieltä sen antamassa suojassa kohti Jääsaarta hyödyntäen vielä siinä välillä olevan saaren antama tuulisuoja.
Päätimme kuitenkin  suunnata suoraan IsoJääsaaren eteläkärkeä kohti.  Tuuli pääsi puhaltamaan heti kun poistuimme poukamasta ja aallon korkeuskin kasvoi jo mukavasti. Melominen sujui silti mukavasti, sen verran meillä oli keskenään eroa, että Markuksella oli rinkka sidottuna kajakin peräosan päällä ja se lisäsi tuulipinta-alaa. Itse sain meloa pääosin normaalisti ja sain edettyä haluttuun suuntaan, Markus joutui melomaan pääosin tuulenpuolelta ja silti kajakki "valui" jonkin verran tuulen mukana. Mielenkiintoista oli seurata kuinka aallon korkeus vaihteli ja pahimmissa paikoissa tuntui että keskelle järveä on syntynyt voimakas virta, joka virtaa tuulen mukana. Sen verran puuskissa tuli vielä lisätuulta, että mielenkiinnosta oli pakko kaivaa tuulimittari välillä esille ja yrittää mitata tuulen nopeutta. Puuskissa sain mitattua suurimmaksi tuulen nopeudeksi 10,8m/s.
Suuntasin eteläkärjessä olevan pienen saaren ja pääsaaren väliseen "solaan" ja sain pienestä saaresta sen verran suojaa, että pääsin kääntymään ympäri ja ottamaan joitakin valokuvia. Markus oli "valunut" sen verran että joutui melomaan Jääsaaren rantavesiä pitkin ja valokuvista syntyi väkisin mielikuva koskimelonnasta.
Lopuksi vielä melonta kohti autiotupaa jo hieman tuulelta suojassa, rannassa tuulenpuolelta rantautuminen, mutta kuivin jaloin sekin vielä onnistui.
Oli oikeasti hieno tunne meloa tuulessa, kun kajakki toimi siinä kelissä aivan loistavasti. Väkisin ns. nauratti suuta, kun tuntui siltä, että sain surfata hienoissa aalloissa, en saanut päälleni koko välillä edes aallon pärskeitä. Suurimmat aallot arvioin itse mielessäni noin metrin korkeiksi, tosin arvioiminen on melko haastavaa.

Autiotuvan laiturissa oli pienehkö avovene ja tuvasta löytyi pariskunta, jotka olivat sillä saareen noin vuorokausi aikaisemmin saapuneet. Ihmettelivät kyllä vähän, että mistä me tällä kelillä saareen ilmestyttiin. Katselimme hetken paikkoja ja jutustelimme. Totesimme että molemmille on helpompi, kun me majoitumme läheiseen veneilijöille tarkoitettuun kotaan ja he saavat käyttää pienen kämpän tilan kokonaan itse.

Tuuli vaan koveni koko ajan ja mielenkiinnosta kävin rannalla välillä mittaamassa tuulen nopeuksia, suurmillaan sain mittariin lukemat 16,8 m/s.  Inarijärvi halusi varmastikin meille kertoa, että liikkumisessa järvellä luonto määrittelee sen rajat. Ei olisi tullut mieleenkään lähteä tuossa kelissä kokeilemaan kuinka eteneminen sujuisi, vaikka päivän ylitys olikin ollut suorastaan miellyttävä kokemus.

Viimeisen illan tunnelmointia, lättykestit, makkaranpaistot, tuleen tuijottamista, autiotuvassa olevien kanssa mielenkiintoisia keskusteluja retkeilystä jne, haikeissa tunnelmissa ja väistämättä keskustelu johti seuraavaan kesään ja sinne suunniteltavaan melontareissuun. Naurahdinkin että pitänee tämän reissun jälkeen sanoa, että perinteisesti olen elokuussa Inarijärvellä melomassa.

Illan aikana luonnollisesti seurailimme sääennustetta ja ihmettelimme että kuinka hienosti https://www.yr.no/ onnistui ennusteessaan koko reissumme ajalle. Voisi väittää että tuulensuunnat, sen kääntymiset ja sen voimakkuudet toteutuivat tunnin tarkkuudella, samoin sadekuurot.
Seuraavalle yölle ennuste näytti että voimakas tuuli jatkuu noin puoleen yöhön, noin klo 02 tuuli heikoimmillaan n. 2 - 3 m/s ja siitä se taas alkaisi voimistumaan aamua kohti.
Päätimmekin hyödyntää tuon yön hiljaisen osuuden ja meloa autolle yöllä.
Ivalojoella melomassa ollut kaverikin ilmoitteli olevansa leiriytyneenä n. 2km Ivalon keskustasta, joten hänen kyytiin ottaminenkin sujuisi helposti aamulla.

18.8. Kotiin
Herätys klo 02, tavaroiden pakkaus ja liikkeelle. Autiotuvan kaveri kävi vielä yöllä rannassa meitä morjestamassa. Pikkuisen taivaanrannasta näkyi valon kajoa, järvi oli varsin pimeä. Saarten hahmot erottuivat itäänpäin hyvin, mutta etelän suuntaan näkyvyys oli n. 0,5 km luokkaa. Järvellä aallon korkeus kertoi vielä jotain illan tuulesta, mutta melontaa se ei juurikaan häirinnyt. Kaksi hiljaista miestä matkalla pois järveltä. Selällä olevan saaren kautta Moossinansaaren koilliskärkeen ja siitä Korkiasaaren ja Munhaissaaren välistä kohti Nanguanniemen satamaa. Noin 1,5h melonnan jälkeen rantautuminen ja varusteiden pakkaus autoon.

Mukava reissu takana, noin klo 05 olimme Ivalojoen rannalla ja laitoimme kaverille viestiä että aamukahvit on tulella. Jonkin ajan kuluttua tulikin inkkarikanootti sillan alta näkyviin, hänellekin pieni aamupalan puraisu ja lähdimme viemään hänet autolleen Kutturaan, josta hän oli oman melontaretkensä Ivalojoella aloittanut.

Sitten suunta kohti kotia.









.