Etuoikeutettu

Taas matkalla pohjoiseen, miksi taas?
Joskus siihen voi olla syynä muukin kuin vaellus tai lomamatka, mutta silloinkin yritän saada järjestymään vähän aikaa olla luonnossa.
Kaikkihan sen tietää, paitsi valitettavasti suurin osa ei,  luonto on lääke ja käsittääkseni siitä ei voi saada yliannosta.

Torstaina työpäivän jälkeen pakkasin retkeilyvarusteet autoon ja starttasimme Soolon kanssa kohti pohjois-suomea. Tälläkin kertaa kiire jätettiin pois kyydistä.
Suunta ensin koillismaalle, mutta usean pysähdyksen taktiikalla. Jo lähes 30vuotta vanha kämppä kyllä malttaa odottaa tuloamme. Pääsin nauttimaan upean auringonlaskun ja heti perään hienon auringon nousun.
Loppumatkasta tiet kapeni ja myös huononi, mutta perille päästiin aamun tunteina.
Vaatteiden vaihto, varusteiden pakkaus ja lyhyt kävelymatka kämpälle, Kirsipirtille kuten kämppäämme on aina kutsuttu.

Muuttama tunti unta, aamupala ja päivärepun  pakkaus.
Ajatuksena oli, että jos intoa piisaa, niin käyn vierailulla Villenpirtillä, metsähallituksen autiotuvalle. Menomatka eri reittiä kuin paluumatka,  suuntaansa lähelle 10km välillä aika haastavassakin maastossa.  Ketään ei näkynyt, mutta luonto täynnä ihmeitä.  Upea lämmin alkukesän keli, ns. t- paita keli eikä vielä itikoita.
Kämppä löytyi, tauko tuli pidettyä, Soolokin makasi väsyneen näköisenä kämpän lattialla.
Reitistä tuli hyvä kiertomatka, joten samaa polkua ei tarvinnut tallata kuin vasta aivan reissun lopussa.  Muuttamia metsoja, teeriä ja koppelon pesän vierestä kävelin vahingossa.  Äkkiä kuva ja pois että munat saavat hautojansa nopeasti takaisin.
Yhden kauniin, tosin terästään hyvin ruosteisen puukon Soolo löysi paluumatkalla. Terän perusteella puukko oli varmaan talvehtivat ulkona. Soolo sai hyvin ansaitsemansa kehut hienosta löydöstä.

Sitten takaisin kämpälle., ruokailu, lepoa, kämpän siistimistä, nautiskelua.

Nyt istun kämpän terassin laidalla ilman paitaa, ainoat äänet mitä kuuluu, kuuluu luontoon.  Huom, siis koillismaalla, kesällä lämpöisessä, eikä sääsketkään kiusaa. Tosin tiedän että huomenna sääskien määrä on jo suurempi,  ...
Ei onneksi ole niitä korvakuulokkeita, joilla nykyisin ihmiset sulkevat itsensä ulos ympäristöstään.  Suosittelen kaikkia luopumaan niistä kun olette liikkeellä ja alkakaa havainnoimaan, mitä ympärillänne tapahtuu, voitte yllättyä.

Ajattelin että tämä kirjoitus ei tarvitse yhtään kuvaa, nimittäin yksikään kuva ei voi kertoa sitä etuoikeutta mitä saan nauttia.  Viereinen koski kohisee, kurjet huutavat jossain vähän kauempana, teeret aloittivat ilta pulputuksen, lukemattomat pikku linnut visertävät  ympärilläni.  Ei kuulu hurinaa eikä hälinää ja luonnon orkesteri soittaa omaa sävelmää. Soolo makaa jaloissani ja kuuntelee koiran unen läpi myöskin tätä kaikkea.
Kohta alkaa iltanäytös, yölaulajat aloittavat oman konserttinsa.
On hienoa saada olla paikalla tässä ensi-illassa joka on aina yhtä uusi.

Reissu jatkuu ehkäpä jo huomenna kohti pohjoista ja käyn tarkistamassa että onhan se kesä jo sinnekin tullut, mutta nyt nautitaan tästä hetkestä.

Olen etuoikeutettu että minulla on mahdollisuus tähän kaikkeen, mutta mielelläni suon tämän myös kaikille muille.  Lähtekää luontoon, jättäkää kiire pois matkasta.