Tänne kesäpäivän pitäjään ei näköjään tänäkään vuonna tullut kunnon talvea, ellei ns. takatalvi iske jossain vaiheessa. Lunta on vain nimeksi ja sääennuste lupailee +4 astetta lähipäiville lämpöä.
Edellisenä viikonloppuna pääsin kuitenkin suksille ja ahkion vetopuuhiinkin, kun kävin ensivierailulla Konneveden kansallispuistossa. Perinteet kunniaan, sitä kait tämäkin lienee oli. Vuosien ehkäpä jo yli 10 vuoden ajan on vaelluksen harrastajia kokoontunut muutaman kerran vuodessa ihan vaan keskenään turisemaan elävän tulen ympärille pari kertaa vuodessa. Siitä nytkin oli kysymys ja tähän talvikokoontumiseen kertyi yhteensä 17 vaelluksen harrastajaa ja Soolo taisi olla se kahdeksastoista.
Alunperin olin ajatellut pääseväni perjantaina hyvissä ajoin liikkeelle, mutta eräs kokous muutti sen verran aikatauluja, että liikkeelle lähtö onnistui vasta illansuussa. Huoleton lähtövalmistelu, eli aamulla kaivoin ahkion autotallista pihalle ja vaelluskodan ym sälää sinne valmiiksi. Työpäivän jälkeen pakkailin vähän varavaatteita, hiihtovarusteet, keittovehkeet kyytiin ja tietysti Soolon varusteet ja auton nokka kohti Konnevettä. Matkalla poikkesin vielä ruokakaupassa pikaisesti hakemassa viikonlopun eväät.
Itselle nämä siirtymätaipaleet on jo osa retkeä, nautin hiljaisuudesta, joten yleensä ajon aikana autossa ei radio laula eikä puhu ja omatkin laulamiset jää hyvin vähäiseksi. Yksi osa matkaa on yleensä ajatuksissa varusteiden läpikäymistä ja melko usein onkin pitemmille vaelluksille mennessä käynyt niin, että matkalla on pitänyt poiketa kaupassa täydentämässä varusteita, jotka on unohtuneet kotiin. Tässä mielessä varustelista, johon on pakkaamisen aikana merkinnyt pakatut tavarat on osoittautunut hyväksi tavaksi. Joskus vaan matkan aikana oivaltaa että listastakin voi puuttua jotain.
Tosin viimeaikoina nämä ns. huolettomat lähdöt on uhkaavasti lisääntyneet.
Noin 2,5 h ajon jälkeen oli suunnitellussa paikassa Hanhitaipaleen kalasatamassa ja kello oli varmaankin lähelle 21:00.
Ahkio ulos autosta, varusteet kyytiin, sukset jalkaan ja Soolo flexiin ja menoksi. Ympärillä lähes täydellinen pimeys, keli vähän pakkasen puolella ja lumen pinta jäässä. Olipa mukava lähteä hiihtelemään pimeälle järvelle, jostain kuului vähän koiran haukuntaa, mutta muuten ympärillä oli mukava pimeys ja hiljaisuus. Valoja tuikki ympäristöstä sieltä täältä, ilmeisesti mökeistä ja taloista joita täällä luonnollisesti on kohtuullisen paljon. Olisinko noin tunnin leppoisaan tahtiin hiihdellyt, kun ohittaessani Kaappisaaren sen länsipuolelta alkoi edessäpäin tuikkia valoa. Matkaa valonlähteelle oli tästä vielä noin kaksi kilometriä ja ajattelin mielessäni sen olevan nuotiosta tulevaa valoa. Välillä joku otsalamppukin näytti siellä vilkkuvan ja hiihtelin vielä tuon loppumatkan perille. Yllätyksekseni tämä majakka, jota kohti hiihtelin olikin pieni ulkotuli, mutta hyvin sen valo riitti ohjaamaan minut perille. Osa paikalle tulleista oli jo asettunut yön levolle omiin majoitteisiin, mutta paikanpäällä olevasta pienestä kämpästä löytyi avotakan ympäriltä turisemasta vielä puolikymmentä ns. savusilmää. Jonkin aikaa itsekin siinä istuskelin, mutta sitten piti lähteä katselemaan itselle sopivaa majoituspaikkaa ulkoa. Järven jäältä rannan läheltä löytyi sopiva paikka.
Järven jäänpäällä oli noin 10cm pakkaslunta, joten lumiankkureilla majoitteen ankkurointi teetti vähän töitä, mutta kohtuuhyvin se onnistui enkä alkanut "piikkaamaan" kotaani jäähän kiinni. Ahkio kotaan sisälle, itselle ja Soololle petipaikat valmiiksi ja nukkumaan. Ensimmäinen ulkoyöpyminen meille tälle vuodelle.
Aamupalan värkkäsin kodassa, kun ajattelin etten mene häiritsemään kämpässä yöpyneitä.
Tälle päivälle väkeä tuli vielä lisää ja päivän aikana kävimme tutustumassa muutamiin alueen laavuihin ja samalla saimme nautiskella kauniista talvisäästä ja hienoista maisemista.
Ohessa linkki valokuviin reissulta.
Illalla lämmitimme vanhan savusaunan, johon on jälkikäteen lisätty jatkuvalämmitteinen kiuas. Nokiset seinät ja savusaunan tuoksu oli hyvin säilynyt ja saunan ilmanvaihto oli savusaunojen tapaan hyvin kunnossa. Ja luonnollisesti hyvien tarinoiden parissa meni muutenkin lauantai-ilta mukavasti.
Sunnuntaina aamupalan jälkeen pikkuhiljaa varusteet kasaan ja jossain vaiheessa äänsin ksukset paluumatkalle. Mukava oli taas nauttia ulkoilmasta ja hyvästä seurasta.
Maisemat oli mukavat ja luulen että joskus tulevaisuudessa palailen noihin samoihin maisemiin kanootin kanssa ihmettelemään luonnon kauneutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti