Sooloilua ja yhdessä tekemistä

Retkeilyyn liittyvä päättyvän vuoden yhteenveto tulikin melko kattavasti tehtyä tuolla edellisessä päivityksessä. Nyt näin joulun alla sitten vähän muuta kuin retkeilyä.
Useamman vuoden ajan olin mielessäni ajatellut lähteväni seuraavan koiran kanssa mukaan uuden harrastuksen piiriin. Mistä tämä ajatus oli tullut, sitä en tiedä, liikkuuhan tuolla päässäni paljon muutakin sellaista mitä en ymmärrä.

Roni oli vielä hyvässä kunnossa, mutta mielessäni olin laskenut sen ikää (s. 070707), että viimeistään kun se täyttää 8v pitäisi minulla olla kasvamassa uusi harrastuskoira sen rinnalla. Ajatus eli ja talvella 2015 pääsin mukaan ns. koirattomana harjoittelemaan pelastuskoiratoimintaa yhden harjoitusryhmän matkaan. Pirkanmaan pelastuskoirat oli yhdistys joka oli tämän toiminnan takana. Heti alusta asti tunsin että kyseessä on harrastus joka tuntuu "omalta".  Oli hienoa nähdä osaavien koirien ja ohjaajien harjoittelevan tavoitteenaan saada osaaminen sille tasolle, että hädän hetkellä voisivat auttaa apua tarvitsevaa.

Uuden koiran haku oli aktiivisesti "päällä" keväästä 2014, mutta sitä omaa ei vaan sattunut kohdalle. Suunnitelmissa oli kevään 2015 vaellusreissu, kun huomasin että  Sissinheimon kennelistä oli tulossa pentue keväällä. Roni oli isänsä puolelta Sissinheimon sukua ja tiesin kasvattajan pitkäaikaisen kokemuksen sekä koirista että pelastuskoirista. Asia oli sitä myöten selvä, tuolta minulle koira jos se vaan kasvattajalle sopii. Monien mutkien kautta asia järjestyi ja kun vaellusretken päättyessä avasin puhelimen, niin siellä oli odottamassa mieluinen viesti, uroskoiran pentu on minua odottamassa.

Kasvattaja Sirpa tiesi tavoitteeni koiran suhteen ja hän omalla ammattitaidollaan teki koiran valinnan minulle helpoksi. Hän esitteli minulle kaksi vaihtoehtoa, jotka hänen mielestään sopisi parhaiten juuri tähän harrastukseen. Valinta oli helppo ja näin jälkikäteen olen moneen kertaan ollut kiitollinen siitä että minulle on annettu tällainen mahdollisuus.

Kevätvaellus oli omalta osaltaan tuonut myös esille elämän raadollisuuden, ensimmäiset merkit Ronin vanhenemisesta tuli esille tämän reissun aikana. Keväällä 2016 olin vaikean päätöksen edessä ja siitä kertoo enemmän kirjoitukseni Roni 070707 - 28.4.16

8vk iässä Sissinheimon Solo tai paremmin suuhun sopiva Soolo saapui kotiin ja oikeastaan samantien sain luvan ottaa sen mukaan pelastuskoiraharjoituksiin. Niin ohjaajan kuin koiran osalta harjoittelua on riittänyt. Oma retkeilyharrastukseni ja tottumus liikkua maastossa on omalta osaltaan helpottanut omaa harjoittelua, mutta koiran kanssa yhdessä toimimista ja koiran kouluttamista on riittänyt ja riittää. Pelastuskoirapuolella eteneminen vaatii pitkäaikaista sitoutumista, ohjaajan taidot kehittyvät pikkuhiljaa samoin koiran. Mahdollisesti vuosien harjoittelun jälkeen voi koiran ja ohjaajan taidot olla sellaisella tasolla, että tasomittausten jälkeen heidät voidaan hyväksyä mukaan todellisiin etsintöihin. 

Vapepa on uskomattoman hienoa toimintaa ja pelastuskoiratoiminta sen osa-alueena erinomainen apu viranomaisille todellisissa etsintätilanteissa.

Uskomaton määrä onneksi löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita uhraamaan omaa aikaansa ja taloudellisia varojaan tässä toiminnasa mukana olemiseen. Mukana oleminen nimittäin edellyttää osaamisen pitämistä sillä tasolla, että todellisessa tilanteessa voit olla avuksi.

Viikottain suomessa taitaa olla satoja koirakoita jotka harjoittelevat omien yhdistystensä järjestämissä harjoituksissa tunnista toiseen pelastuskoiratoimintaa. Yhden ryhmän harjoitus voi helposti viedä useita tunteja, kun yksi koirakko kerrallaan suorittaa oman harjoituksensa toisten ohjaajien avustuksella. Siitä jos edes vähän haluaa laskeskella, niin se tekee jo viikossa varmastikin muutaman satatuntia vapaaehtoista harjoittelua. Näiden koulutusten ansiosta viranomaisten apuun on 24/7 ns. hälytysvalmiudessa kymmeniä koirakoita eri puolilla suomea.

Sitoutumisaste on todella korkea, aika usein nämä hälytykset tulevat yöllä, vaikeissa keliolosuhteissa jne...  Heräät sikeästä unesta puhelimeen tulleeseen viestiin, mietit että voitko lähteä. Samaan aikaan oman hälytysryhmän ihmiset päivittävät toisille tietoja omasta tilanteestaan ja valmiudestaan. Ja yleensä merkittävä osa hälytysryhmän ihmisistä ja koirista on hetken kuluttua valmiina lähtöön auttamaan viranomaisia välillä todella haastavissakin tilanteissa. Usein tämän toiminnan ansiosta kadonneet löydetään ja parhaimmissa tapauksissa pelastetaan ihmishenkiä.

Mukana olevana en tuota sitoutumista ihmettele, mutta sitä olen monesti ihmetellyt että kuinka vähän tätä aikaa vievää ja merkittävästi kunkin henkilökohtaisia taloudellisia varoja vievää pelastuskoiratoimintaa taloudellisesti tuetaan. Sitä ei nimittäin ainakaan omalla toiminta-alueellani tueta taloudellisesti oikeastaan lainkaan. Ajattelisin että tässä olisi näin joulun alla monissa eri järjestöissä sekä viranomaisten puolella miettimisen paikka. Ehkä kannattaisi joskus jopa kysäistä pelastuskoirayhdistyksistä että kuinka voisimme olla tukemassa toimintaanne. Tänä päivänä löytyy hyviä järjestelmiä, joiden avulla esim etsintätilanteissa voisi toiminnan kulkua nykyistä paremmin seurata ja ohjata ja sitä kautta tehostaa suoritettavia etsintöjä. Yksittäisen harrastajan hankkimana nämä lisäinvestoinnit on todella kalliita ja kokonaisjärjestelmän toimivuuskaan ei näin onnistu. 

Tässäpä olisikin pohdinnan paikkaa niille erilaisissa järjestöissä toimiville, jotka toivottavati tätä tekstiä joskus lukevat. Voisitte viedä viestiä eteenpäin päättäjillenne, että voisitteko jotenkin olla apuna tässäkin koko yhteiskuntaa palvelevassa toiminnassa. 

Hyvää ja rauhallista Joulunaikaa 2016