Kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa

Joskus vaan sanat eivät riitä kertomaan niitä asioita joita sisällään tuntee, eikä sanoin voi kuvata niitä hetkiä mitä on saanut hyvän kaverin kanssa yhdessä kokea. 

Varmaan kaikki on sen huomanneet, mutta silti varalta, napsauttamalla kuvaa se suurenee isompaan kokoon. 

7.7.2007 sain puhelinsoiton, jossa sain tiedon koiranpentujen syntymisestä. 

Siitä viiden viikon päästä lähdin ensimäistä kertaa katsomaan pentuetta. Samalla reissulla valitsin pentueesta itselleni tulevan koiran.Vuoden päivät oli ehtinyt vierähtää siitä kun olin hyvästellyt edellisen koirani Jenin, jonka elämä oli päättyi lähes 12 vuoden yhteisen taipaleen jälkeen.

Noin seitsemän viikon ikäisenä kävin sen hakemassa tulevaan kotiinsa ja samalla reissulla taloon saapui vuorokauden nuorempi mutta paljon pienempi koira  kääpiöpinseri Zeus.

                                                                                                    5 vk

Ronin nimi oli silloin vielä hakusessa, viimeisinä vaihtoehtoina
oli Ropi ja Roni, rohkeuteni ei riittänyt antamaan sille tunturin nimeä, mutta näin jälkikäteen huomaa että se olisi ollut sille todella hyvä nimivaihtoehto.

9 vk, Roni ja Zeus



                                                                   

                                                   11vk


 4kk ikää, retkeilyä pitää jo opetella

Roni ja vuorokauden nuorempi Zeus 5kk, kavereita läpi elämän

                                             8,5 kk






reilu vuosi jo ikää

päiväretkellä parillakin laavulla

ikää vajaa 1,5 v

Ronin ensimmäinen talvivaellus käsivarteen huhtikuussa 2009,
ikää n. 1 8kk. Käsivarren erämaa-alueen tutkiminen saatiin jo melko hyvin alkuun.
Torisenon ylityskin sujui riippusiltaa pitkin aivan hyvin






Nyt ikää jo vähän yli 2v







ahkion vetoharjoittelu on nyt aloitettu, ikää 2v 8 kk




reilu kuukausi myöhemmin ensimmäisen kerran tosi toimessa



Kaksi huippua, Roni ensimmäisen kerran suomen huipulla 19.4.2010.
Ronin nousunumeroksi tuli tällä kertaa 97589

3v

                                                               3,5 v











Ronin kolmas kevätvaellus käsivarren alueelle, aina vaan laajemmin tuli alue Ronille tutuksi.

Vierailimme upeissa maisemissa myös norjan puolella. Reisadalenin laakso taustalla, Jiertan huipulta kuvattuna
                                                                                                              Matkalla Kobmajoelle








Samalla reissulla Urtaslaaksoa ihmettelemässä laakson reunalta

4v, Roni on ollut aina kaikkien kaveri, niin ihmisten kuin eläinten.

                                                                                                                 

 Syksy 2011 syysvaelluksella käsivarressa

Keväällä 2012 tutuissa maisemissa, mutta nyt Roni joutui välillä oikein tosi hommiin. Uutta lunta oli satanut yhtäkkia n. 40 cm. Päivätauolla pääsin kuuntelemaan että kyllä se koirakin osaa kuorsata.

Loppukesä 2012, retkellä Repovedellä. Täälläkin pääsimme kokeilemaan riippusillan ylitystä ja edelleenkin se sujui ilman mitään ongelmia.

Maaruskaa ihailemassa käsivarressa myöhemmin syksyllä 2012

Keväällä 2013 jälleen kerran hienoissa maisemissa

Kesällä 2013 opettelimme uuden harrastuksen. Ronilla on tähystäjän osa ja minä toimin moottorina

Keväällä 2014 nousimme ihailemaan käsivarren maisemia ehkäpä yhdelle sen vaikuttavimmista paikoista. Govdosgaisin huipulle, taustalla Urtaspahdat


 Roni riemuitsemassa vaelluksen lomassa yhden lukuisista vaelluksillaan saamiensa ystävän kanssa.

Touko- kesäkuun vaihteessa kävimme toisen kerran itäkairan maisemissa

Ja syksyllä Ronilla oli vaativa tehtävä toimia Manto-ojan autiotuvan talkoiden päävalvojana. Kuten kuvasta näkee, niin voimille se näyttää ottavan.

Myöhemmin syksyllä 2014 kävimme ihailemassa maisemia pilvien yläpuolella Aakenustuntureilla

Vuoden vaihteessa kävimme vielä koillismaalla nautiskelemassa kunnon pakkasista

Kevätvaellus 2015, tutuille tuntureille. Tällä reissulla näkyi ensimmäiset merkit siitä että matkan vaivat alkoivat pikkuhiljaa painamaan. Mutta vaelluksen loppua kohti Roninkin hyvänolon tunne näytti lisääntyvän, kuten viereistä kuvasta voi sen hyvin nähdä.

Alkusyksystä poikkesimme Posion ja Kemijärven rajaseudulla muutaman päivän retkellä, osa matkasta kanootilla edeten ja osa jalkaisin. Roni näytti nuoremmalle mallia, kuinka pitää nämä retkeilyt hoitaa.

Viimeisen eli kymmenennen yhteisen vaellusreissumme Käsivarren alueelle teimme syksyllä 2015. Vietimme muutaman päivän välituntureiden maastossa. Ensimmäisen vaelluspäivän jälkeen jo näytti että Roni ei kykene jatkamaan vaellusta, mutta siitä se sitten pikkuhiljaa taas sai itsensä liikkeelle ja selvisimme muutaman päivän vaelluksesta aivan hyvin.









Rohkenen väittää että vähän on niitä retkeilijöitä, jotka ovat nähneet suomen suurtuntureiden ympäristöä niin laajasti, kuin mitä Roni on sitä nähnyt. Muutenkin olemme saaneet viettää luonnossa uskomattoman määrän yhteistä aikaa.
Vuosien varrella se omalla olemuksellaan on löytänyt tuntureilta käsittämättömän määrän hyviä ystäviä, jotka sen tunnistivat vuodesta toiseen.
Samoin monissa vaeltajien yhteisissä tapaamisissa se on saanut nauttia hienosta seurasta, kiitokset teille kaikille ystävyydestä Ronin puolesta.

Ei suotta sanota että koira on ihmisen paras kaveri ja mielestäni ehdottomasti kaikkein paras vaelluskaveri. Ronista ei vaelluskaveri voi enää parantua, näin ainakin uskon.

Vaikka se toisaalta jaksoi talvella vielä aktiivisesti touhuta, niin usein olimme samassa tilanteessa kuin syksyn vaelluksella, helpompi oli maata kuin lähteä liikkeelle.


Keväällä totesin että Roni ei voi enää lähteä tunturiin, eikä sen tarvitse enää tietää että minä olen sinne menossa. Sen vaellukset ja vaivat ovat nyt ohi.

Kiitos uskomattoman hienoista yhteisistä hetkistä ja ajasta jonka saimme yhdessä kulkea.

Roni 07072007  -  28.4.2016