Maanantaina lopetettuani työt, tuntui siltä että nyt pitää päästä katselemaan nuotiota.
Vaihdoin nopeasti vaatteet, siitäkös Roni heti innostui, ja ajelin kaupan kautta lähelle erästä lähilaavuista.
Hämärässä kuljeskelin laavulle, virittelin tulet ja istuskelin sitä katselemassa muutamia tunteja.
Tietysti samalla paistelin vähän makkaraa, katselin välillä kirkastunutta tähtitaivasta ja nautin rauhasta. Pilkkopimeässä sitten palailin autolle ja kotikulmille.
Elävä tuli, siinä on sitä jotain.
Tuo on sitä parasta rauhoittumista mitä tiedän. Useasti itsekkin tulee lähdettyä rauhoittumaan työpäivän jälkeen jonnekkin jossa voi istua nuotioon tuijotellen.
VastaaPoista