Muokkasin tämän blogin muotoon kerhoillan jälkeen ja täydensin samalla vähän esitystä ja myös kuvia.
Tässä linkki kuva-albumiin , tekstissä linkit jokaiseen kuvaan erikseen.
Mitä minä tässä esityksessä tarkoitan vastuullisuudella?
Blogikirjoitukseniu on vain minun kokemuksiini perustuvaa pohdintaa, ei mitään ainoita oikeita ratkaisuja tai mielipiteitä ja vastuullisuudella tarkoitan mm. sitä että retkeily pitää olla myös parhaalle vaelluskaverille, koiralle miellyttävää. Toiseksi sitä että meidän retkeily ei saa aiheuttaa toisille vaeltajille ylimääräistä vaivaa, meidän on tärkeää huomioida kaikki muutkin retkeilijät. Kaikkia et voi koskaan miellyttää mutta toimi kuitenkin niin että koirallisille ja koirattomille jää positiivinen mielikuva koiran kanssa retkeilystä. Ja se tarkoittaa myös sitä että noudatat kulloisellakin retkeilyalueella sinne "säädettyjä" sääntöjä ja ohjeita. Ja erityisesti pohjoissuomessa se tarkoittaa sitä että otat retkeilyssäsi huomioon porot, siinä on kysymys eläinten hyvinvoinnista ja toisten ihmisten toimeentulosta. Näistä kaikista lisää tuolla myöhemmin.
Retkeily koiran kanssa: 1.dia
Koirat herättävät usein ihmisissä voimakkaita tunteita, myönteisiä tai kielteisiä. Sama näkyy myös retkeilynkin yhteydessä. Aika kiivaastikin välillä otetaan asioihin kantaa, puolesta ja vastaan eri tilanteissa.
Millainen on hyvä retkikoira? 2.dia
Lyhyesti sanottuna sellainen koira joka soveltuu juuri sellaisille retkille ja vaelluksille, mitä sen omistaja tekee. Oma ajatukseni siihen on että ihmiselle, jota en tunne, en myöskään osaa suositella mitään tiettyä koirarotua retkeilykoiraksi. Eikä joku tietty koirarotu tee automaattisesti koirasta hyvää vaelluskoiraa. Me ihmiset olemme erilaisia, teemme erilaisia vaelluksia, sama koskee myös koiria.Mutta millaisia voisivat olla hyvän vaelluskoiran ominaisuudet? dia 3
Hyvät ominaisuudet tai vaatimukset vaelluskoiralle riippuu koiran omistajan tavasta retkeillä ja tietysti myös siitä, että mitä muuta hän koiransa kanssa harrastaa. Erilaiseen retkeilyyn vaaditaan koiraltakin erilaisia ominaisuuksia ja tietysti myös erilaisia varusteita. Luonnollisesti eniten siihen vaikuttaa se, millaisia vaelluksia koiran kanssa tehdään: melontaretkiä dia 4 , päiväretkiä, pitempiä tai lyhempiä kesävaelluksia dia 5 , talvivaelluksia tai dia 6 millaisiin maastoihin vaellukset suuntautuvat, jne
Varmasti tärkein vaelluskoiran ”ominaisuus” on, että koira omien ominaisuuksiensa puolesta selviää kohtuudella sellaisista vaellusreissuista mitä sen omistaja tekee ja vielä parempi on jos koira nauttii samanlaisista vaelluksista kuin sen omistaja. Kovin työlääksi menee vaeltaminen, jos isokokoista koiraa joutuu kuljettamaan omassa rinkassaan tai jos isokoira istuu ahkiossa, dia 7 jota isäntä vetää. Ja oma lisärasitteensa on myös siitä, jos omistaja joutuu itse kantamaan kaikki koiran ruuat ja varusteet omassa rinkassaan, ison koiran kanssa se voi tarkoittaa viikon vaelluksella helpostikin yli 6Kg lisää kuormaa. dia 8 Tässäkin tietysti myös koiran koolla on oma merkityksensä.
Sää voi vaihdella rajustikin vaelluksen aikana, dia 9 erityisesti jos puhutaan lappiin suunnatuista vaelluksista. Sen vuoksi koiran turkin ominaisuuksilla on iso merkitys vaelluskoiralle. Meillä on koiria joilla on ns. säänkestävä turkki, niillä on näkyvän pintakarvan alla vahva pohjavilla, joka suojaa koiraa märältä ja kylmältä. Koiran turkin olisi hyvä olla sellainen, että se selviää vaikeissakin olosuhteissa ja jos näin ei ole, niin mukana on tarvittavat varusteet, jotta koira voi nauttia reissusta kaikissa odotettavissa olevissa sääolosuhteissa.
Tässäkin tietysti kesäretkeilyssä on vähän eri tilanne kuin talvella, mutta ettei asia ole liian helppo, niin kesäretkelläkin voi pohjoisessa joskus olosuhteet olla talviset. Omalle koiralleni olen talviretkeilyssä varannut mukaan, tossut ja talvitakin, jotka voi tarvittaessa pukea koiran päälle ja lisäksi yöllä käytän teltassa koiralle lisäpeittona omaa pitkää untuva taukotakkiani. Kesällä taas kuljetan mukana ns. taukotakkia, eli puen koiralle päivän vaelluksen päätteeksi takin päälle, ensinnäkin se pitää rasituksen jälkeen koiran lihakset lämpöisenä ja esim minun käyttämällä takilla on lisäominaisuuksia jotka auttavat koiran lihaksia palautumaan päivän rasituksista paremmin. dia 10
Luonnollisesti koiran pitää muutenkin olla ominaisuuksiltaan sellainen, että kestää vaelluksen rasitukset. Jos koira ei ole kotiolosuhteissa tottunut pitkiin päivämatkoihin, niin vaikea sitä on siltä vaatia myöskään vaelluksilla.
Rodunomaiset piirteet: on
paimenkoiria, jäljestäviä koiria, noutavia koiria, ajavia koiria,
pysäyttäviä koiria, ylösajavia koiria,vesikoiria, seurakoiria,
haukkuvia koiria, jopa haukuttavia koiria … Omat kokemukseni ovat
hyvin rajoitetut, onhan minulla ollut vain saksanpaimenkoiria, nyt on
viides koira ja niitä on minulla ollut reilusti yli 30 vuoden ajan. Kun itsellä on ollut vain yhden rotuisia koiria niin luonnollisesti se näkyy myös omissa ajatuksissa koiran kanssa retkeilyssä.
Kuten totesin, koiran rotu ei automaattisesti tee koirasta hyvää
tai huonoa vaelluskoiraa.
Rodun perimästä ja -alkuperäisestä
käyttötarkoituksesta tulevat ominaisuudet on hyvä tiedostaa, ne
vaikuttaa esim tuolla edellä mainitun turkin ominaisuuksiin ja myös koiran käyttäytymiseen erilaisissa tilanteissa. On
hyvä pyrkiä koulutuksella vaikuttamaan niin, että opitut taidot
myös tukevat koiran retkeilyharrastusta.
Esimerkiksi paimenkoiralle näyttää
välillä tuovan haasteita, kun retkellä vaellusryhmä syystä tai
toisesta kulkee hajallaan tai hajaantuu. Se haluaisi pitää lauman
koossa, mutta jos "lauma" haluaa hajota, osalle paimenkoirista
tämä oikeasti todellinen haaste.
Samoin koirat, joilla on vahva
riistavietti, tuo riistan esiintyminen varmasti omat haasteensa,
joissa koiran tottelevaisuus on koetuksella.
Mikäli koiran hankkiessaan tietää (toivoo) koirasta tulevan vaelluskaverin, niin tämä on hyvä huomioida koiran kanssa toimiessa jo pennusta asti. Hyvänkin koiran voi omistaja omalla toiminnallaan pilata, mutta keskinkertaisestakin koirasta voi hyvällä toiminnalla saada koulutettua erittäin hyvän retkeilykoiran. Kannattaa miettiä minkälaisiin tilanteisiin koira vaelluksilla voi joutua ja niihin liittyvien taitojen harjoittelun voi aloittaa jo pentuvaiheessa.
Koiralle koulutettavissa olevia hyviä retkeilytaitoja dia 11
Koira on hyvä saada opetettua niin, että se ei ole omistajastaan niin riippuvainen, ettei se pärjää joutuessaan eroon omistajastaan. Aika usein leiripaikalla joudutaan touhuamaan erilaisia asioita, joita on helpompi tehdä ilman koiraa, teltan pystystytä, ruuan valmistusta, veden hakua, polttopuiden keräilyä jne... dia 12Aika paljon helpompaa niitä on tehdä, jos voi jättää koiran rauhassa levähtämään omalle paikalleen.
On hyvä että koiran voi jättää joko ulos kiinni tai esim telttaan sisälle, vaikka omistaja itse kokkailisi tai keskustelisi esim. autiotuvassa sisällä dia 13 tai esim avotunturissa on välillä haasteellista saada koiraa kiinnitetyksi mihinkään. Silloin on hyvä jos koira viihtyy myös yksin teltassa. dia 14
Samoin välillä tulee vaelluksella
vastaan tilanteita, että joutuu käymään vähän etukäteen
tiedustelemassa sopivaa kulkureittiä, tyypillisin erimerkki tästä on ehkä
isommat kahlaukset, hyvä jos voi jättää koiran odottamaan
tiedustelun tulosta. Välillä olen myös haastavimmissa kahlauksissa käynyt ensin viemässä
oman rinkkani joen yli ja palannut sen jälkeen hakemaan koiraa ja koiran
varusteita.
Meillä voi myös olla vaellusreittejä, joissa
joudutaan ylittämään vesistöjä esim riippusiltoja pitkin. dia 15 Työlääksi ja menee ylitys, jos koira pelkää korkeita
paikkoja tai jos koira pelkää vettä. Ei ole kovin kahdehtittava
osa, jos joutuu kantamaan vaikka 30kg koiraa, joka koko ajan yrittää
paeta tilanteesta. Korkeiden paikkojen sietämistä ja myös koiran kantamista on hyvä testailla ja harjoitella
etukäteen tai toisinpäin käännettynä, kun tuntee koiransa
ominaisuudet, heikkoudet ja vahvuudet, ne voivat vaikuttaa
merkittävästi vaelluksen reittisuunnitteluun.
Koiran kohtuullinen tottelevaisuus
on välttämätöntä. Koiran pitäisi tehdä ja toimia niin, kuten
sen omistaja sen käskee toimivan. Oma haasteensa on yllättävät
tilanteet ja esim. toiset eläimet. Koiran tottelevaisuus on
koetuksella, kun sen lähietäisyydeltä pakenee jokin eläin.
Yksi erittäin tärkeä asia on pohjoisessa retkeillessä, jos koirastaan saa koulutettua ns. porovapaan, dia 16 joillekin roduille se tulee jo perimässä, mutta toisille se on melkoinen haaste.
Käsivarren alueella on keväällä
välillä todella paljon koiravaljakoita liikkeellä, dia 17 itse
olen yrittänyt olla aktiivinen väistäjä, eli jos näen että
valjakko tai valjakkoja on samalla reitillä kuin minä, niin yhden
koiran kanssa on helpompi väistää sivuun. Omat kokemukseni valjakoista on varsin myönteiset, koirat toimivat hyvin ja noudattavat hyvin ohjaajiensa ohjeita.
Yksi erittäin
hyvä taito on se, että koira osaa käskystä kulkea omistajansa
takana.dia 18 Esim. kohdatessaan polulla toisen kulkijan,
ohitustilanne menee näin sujuvammin. Samoin joskus voi joutua
maastoon missä on todella tiheä puusto/risukko, niin on helpompi
edetä kun koira seuraa omistajaansa perässä hihnassa, kuin että
se kulkee edellä eri reittiä ja kiertäisi hihnan puiden ympärille.
Rakkakivikoissa on kaatumisen riski huomattava, jos iso koira kulkee
edellä ja nykäisee sopimattomalla hetkellä. Tai jos on pieni koira
niin koiran ohjaaja voi puolestaan nykäistä koiraa vastaavasti juuri väärällä
hetkellä. Samoin jyrkät laskut voivat olla todella vaarallisia, jos
koira on vetämässä etupuolella. Ja tietysti myös pienemmissä kahlauksissa on helpompi edetä kun koira tulee perässä.
Hyvä ominaisuus on myös, jos
koira jää odottamaan käskystä paikalleen ja tulee vasta luvan
saatuaan. Joskus esim vaativissa jokien ylityksissä joutuu itse
hakemaan sopivaa reittiä, niin siinä ei kaipaa enää koiraa
tuomaan lisähaastetta.
On hyvä jo etukäteen varmistaa
suunnitellun vaellusalueen ja reitin osalta että koira selviää siellä vastaan tulevista tilanteista. Luonnollisesti isompi koira selviää esim. jokien
ylityksistä paremmin kuin pieni koira. Mutta pienempi koira on taas
tarvittaessa helpompi kantaa.
Hyvin tärkeä
ominaisuus on, että koira on sosiaalinen.dia 19 Sen on hyvä
tulla toimeen vieraiden ihmisten kanssa sekä tietysti myös toisten koirien kanssa.dia 20 Koiran sosiaalisuus on osittain rodun
ominaisuus, mutta tähän voi myöskin itse vaikuttaa, kunhan
aloittaa tämän työn heti kun koiranpennun on saanut kotiinsa.
Koiran tottelevaisuuteen liittyy myös se että joskus vaelluksella voi tulla vastaan tilanteita, että turvallisuussyistä joutuu päästämään koiran irti. Esim leveän tai voimakkaan ja syvän joen ylityksessä voi olla koiralle ja sen omistajalle turvallisempaa, kun talutushihna ei ole rajoittamassa kahlausta. Niissä tilanteissa pitää koiran omistajan olla varma, että koira pysyy isännän hallinnassa myös niissä tilanteissa.
Koiran omistajalle on taas hyödyllinen taito
oppia ”lukemaan” omaa koiraansa. Jokaisella koiralla on omat
tapansa ilmaista eleillä erilaisia asioita. Koira voi kertoa lähestyvistä ihmisistä tai miksei myös eläimistä vaikka ne olisi vielä kilometrin päässä. Viime syksynä Kemihaaran
erämaa-alueella iltanuotiolla totesin toiselle vaeltajalle, että
taidamme saada kohta vieraita. Noin 15 minuuttia myöhemmin ne sitten
saapuivatkin paikalle.
Kun tuntee hyvin koiransa ja oppii
tulkitsemaan sen eleitä ja reaktioita, niin vaelluksilla huomaa ja
löytää myöskin sellaisia asioita, jotka jäisivät muuten
huomaamatta. Oma puukko kokoelma on esim täydentynyt jollakin
puukolla koiran ansiosta. Ja joskus olemme käyneet hillasuolta
etsimässä marjan kerääjän sinne pudottamat silmälasit. Eli jos
on hyvä hukkaamaan tavaroita, niin siitä saa hyvän syyn hankkia
itselle vaelluskaveriksi vaelluskoiran.
Sitten vielä mielestäni vaelluskoiralle opetettavista taidoista yksi tärkeimmistä on se, että koira osaa rauhoittua ja olla tekemättä mitään.dia 21 Kun pysähdyt tauolle, niin on todella tärkeää että myös koira pitää silloin tauon, eikä koko ajan touhua jotain. Kesävaelluksilla itsellä on tapana että aina kun pudotan tauolla rinkan itseltä selästä niin myös koiralta otetaan laukut silloin pois. Itse asiassa tämä tekemättömyyden taito on todella tärkeä taito koiralle myös kotona. Aika usein kuulee koirista, jotka yksi ollessaan tekevät tuhoja ja siihen ”lääkkeenä” yritetään järjestää koiralle aktiviteetteja yksin olon ajaksi. Itse taas yritän ihan pennusta asti toimia koiran kanssa niin että se osaa rauhoittua ja olla välillä tekemättä mitään. dia 22
Mitä asioita on tärkeää huomioida koiran kannalta kun on lähdössä vaellukselle?
Alue ja säännöt dia 23
Ensinnäkin retkeilyalueen säännöt, esim Kansallispuistot, luonnonpuistot tai luonnonsuojelualueet. Kansallispuistojen säännöissä taitaa kaikissa lukea, että koirat pitää olla kytkettynä. Eli ei ole annettu sitä lievennystä, mikä muutoin on yleensä käytössä: koira pitää olla kytkettynä tai välittömästi kytkettävissä. (metsästyskoirien ja esim poromiesten porokoirien osalta tästä on säännöissä yleensä poikkeus). Eli esim. kansallispuistoissa lienee kaikissa sama sääntö: koira pitää olla kytkettynä.
Mitä asioita pitää huomioida kun koira on mukana vaelluksilla Suomessa ja lähialueilla. dia 24
Itse en retkeile koiran kanssa Ruotsin puolella, syynä on koiran lääkitykseen liittyvät rajoitukset. Tällä hetkellä Ruotsiin mennessä ja sieltä palatessa ekinokokki lääkityksen hoitaminen annettujen ohjeiden mukaisesti olisi sen verran työlästä, että pääsee helpommalla kun jätän Ruotsin käynnit tekemättä. Norjan puolelle poikkeaminen on taas helppoa, riittää kun koiralla on suomessa vaadittavat rokotukset kunnossa, sinulla mukana siitä todistukset, koirapassissa ne näkyy hyvin ja tietysti itsellä henkilötodistus.
Retkeilyvarusteet: dia 25
Koirankin varusteet täytyy ”ajaa sisään” ennen vaellusta. Et voi pukea koiralle lähtiessä uusia valjaita tai uutta reppua. Niiden sopivuus täytyy testata jo etukäteen. Ja pitäähän koiran myös totutella repun kantamiseen etukäteen. Tai jos koira vetää ahkiota,dia 26 niin tärkeää on harjoitella ahkion vetämistä riittävästi kotona. Siinä rasitus kohdistuu koiralle eri lihaksille kuin mitä normaalissa kävelemisessä.
Melontareissuja ennen on hyvä varmistaa että koira osaa rauhoittua myös melontavälineen kyytiin dia 27 ja tottuu pitämään pelastusliivejä. dia 28 Jos meille sanotaan että kengät on sisäänajettava, niin sama koskee koiran tossuja, koiran täytyy ennakkoon totutella liikkumaan myös tossut jalassa. Koiran kynsisakset kuuluu myös omiin vakiovarusteisiin, samoin turkin hoitamiseen tarvittava kampa, sakset löytyy aina ensiapuvälineistä. Samoin ensiapuvälineissä on syytä huomioida myös koiran mahdolliset ea-välineet. Tassurasva on koiralle ainakin yhtä tärkeää kuin ihmiselle käsirasva tai aurinkovoide. dia 29 Varusteiden rikkoutumisriski on myös syytä miettiä, mieti jo etukäteen kuinka toimit jos joku päivittäin käytössä oleva varuste rikkoutuisi, tarvitaanko varatalutin tai vara flexi, kiinnitys naru tai vaijeri, …
Valmistaudu jo ennakkoon mahdollisiin haasteisiin ja myös siihen että reittisuunnitelmiin voi joutua tekemään muutoksia dia 30
Koiran
suhteen kannattaa käyttää samaa ennakointia vaelluksen
suunnittelussa kuin omankin retken suunnittelussa, varaudu pahimpaan
ja mieti jo etukäteen miten siinä tilanteessa aiot
toimia.
Vaelluksilla on tärkeää muistaa, että
vaelluksessa mennään koiran ehdoilla.
Eräänkin kerran olen
joutunut olosuhteista johtuen muuttamaan omia vaellussuunnitelmiani,
ei siksi etten itse olisi niissä olosuhteissa voinut mennä
suunnitelman mukaan, mutta koiralle ne olisi aiheuttaneet turhia haasteita.dia 31 Samaankin vuoden aikaan olosuhteet
voivat vaihdella huomattavasti. Erityisesti talvivaelluksilla lumen
kantavuudella on oleellinen merkitys koiran liikkumiselle sen sille aiheuttamille rasituksille.dia32 dia 33 Ja taas kesällä voi
maaston pinnoilla ja reittivalinnoilla olla huomattava vaikutus esim
koiran tassuille tulevaan rasitukseen. dia 34 Pitkä matka isoista
kivistä muodostuvalla rakkakivikolla on erityisen haastava koiran
tassuille. dia 35
Tunne myös oma koirasi siinä mielessä että miten se suhtautuu vieraisiin ihmisiin jos koiran omistaja loukkaantuu vaelluksen aikana. Salliiko se auttajien tulla auttamaan? Ja jos ei salli niin mikä sitten ohjeeksi auttajille? Tämäkin kannattaa miettiä jo etukäteen.
Toisten vaeltajien huomioiminen
On ehdottoman tärkeää muistaa
vaelluksilla, että toiset vaeltajat tulevat huomioiduksi.
Koirapelkoista ihmistä ei paljon lohduta, jos kohti juoksevan koiran
omistaja huutelee sadan metrin päästä, että se on kiltti koira,
ei sitä tarvitse pelätä. dia 36
Pääsääntönä pitäisi mielestäni
olla, että ns. "törmäystilanteissa" olkoot se mikä
tahansa, niin koira ja koiran omistaja on se joka väistää.
Autiotupa käyttäytyminen:
Kuten jo aiemmin totesin, oma ajatukseni on että jos joku väistää niin se on koira ja koiran omistaja
Lähtökohtaisesti lähes kaikkiin autiotupiin dia 37 saa viedä sisälle koiran, samoin nykyisin isoon osaan vuokratuvista. Mutta varaustupiin koiria ei saa viedä sisälle. Varmista kuitenkin aina etukäteen retkeilyalueesi säännöt ja ohjeet, kuten jo tuolla edellä totesin.
Autiotupaan koiran vieminen sisälle edellyttää että se sopii kaikille autiotuvassa oleville tai sinne jälkikäteenkin tuleville.Tämä on syy että et voi suunnitella koiran kanssa vaellusta jossa lähtökohtaisesti tukeudut autiotupiin.
Oma kokemukseni ihmisten suhtautumisesta vaelluksilla koiriin on erittäin positiivinen. Toistuvasti olen ollut tilanteessa että toiset autiotuvassa olevat pyytävät minua hakemaan koiran sisälle tupaan. Erityisesti vilkkailla autiotuvilla en itse ole innokas tuomaan koiraa sisälle, koska se on aikamoinen rasite sekä minulle että koiralle. dia 38. Jokaiselta tulijalta kun täytyy erikseen kysyä, että onko ok pitää koiraa sisällä. Ja onhan se koirallekin haaste, yleensä melko ahtaissa tiloissa kun sisälle ja ulos menee toistuvasti vieraita ihmisiä. Esim nyt syyskuun alun vaellusella Käsivarren alueella poikkesin kahdella autiotuvalla: Lossujärvellä ja vaelluksen loppupuolella Saarijärven autiotuvalla. Lossulla ei ollut ketään muita ja muutenkin rauhallinen kämppä niin otin tauon aluksi koiran sisälle. Varusteiden kuivatuksen vuoksi laitoin kaminaan tulen, niin kohta koira siirtyi itse kämpän ulkopuolelle makaamaan, hakien tuulisessa kelissä tuulensuojaa kämpän takaa, eli ei se kämppä ole välttämättä koirankaan kannalta paras paikka. Saarijärvellä jätin koiran kämpän ulkopuolelle kiinni, jossain vaiheessa useampi kämpässä oleva pyysi minua hakemaan koiran sisälle ja näin useamien pyyntöjen jälkeen hain Iskun sisälle. Sen jälkeen kämpässä kävi useita ihmisiä, jokaiselta sisääntulijalta täytyi kysyä että onko ok, kun koirani on sisällä ja aina vastaus oli myönteinen. Sitten tupaan tuli yksi mies neljän miehen ryhmästä ja hän kertoi että heidän ryhmässään on yksi koirapelkoinen henkilö. Kiitin tiedosta ja kerroin että onneksi koira voidaan helposti laittaa ulos. Hän oli sitä mieltä että kun asiasta puhutaan niin koira voi jäädä sisälle. Mutta itse taas ajattelin että miksi häiritä koirapelkoista ihmistä ja kun hän saapui kämpälle niin siirsin koirani samantien ulos. Mukavempi minulle ja hänelle.
Välillä olen joutunut itse puuttumaan toisten koiranomistajien toimintaan, kun mielestäni toiminta ei ole ollut sellaista miten itse ajattelisin koiran kanssa toimittavan. Kaksi esimerkkiä, toinen todella mielestäni paha ja toinen varmaan ns. harmaalla alueella.
Olin aika vilkkaalla autiotuvalla, en ollut edes harkinnut oman koirani sisälle tuomista. Illalla tuvalle kuitenkin tuli pariskunnan mukana kaksi todella isoa koiraa. He kertoivat että koirat eivät oikein pärjää ulkona niin saivat luvan tuoda ne sisään. Isot koirat ja ahdas autiotupa ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Aamulla koirien väistelijöitä riitti kun koirat makoili lattialla ja niiden omistajat laverilla. Viimeinen pisara minulle oli sitten hieman myöhemmin kun huomasin että koiranomistaja käytti kämpän kattilaa koiran ruokakuppina.Täytyy sanoa että en siinä tilanteessa ollut kovin kohtelias tai koiranomistajaa puolustava. Kattila meni pesuun koiranomistajan toimesta aika nopeasti.
Toinen varmasti mielipiteitä jakava asia on koiran ottaminen kämpän laverille. Itse en hyväksy sitä että koirat opetetaan makaamaan laverille, missä toiset ihmiset nukkuvat. Siksi olen välillä esittänyt toisille koiranomistajille toiveen että olisiko fiksua siirtää koira sieltä laverilta kämpän lattialle. Oma mallini on että vaikka olen autiotuvalla yksin, niin koiran paikka on lattialla.
Koiranomistajan vastuulla on toimia niin, että myönteinen suhtautuminen koiriin vaeltajien keskuudessa mieluummin lisääntyy kuin vähenee.
Huomioitavia asioita eri vuodenajan retkeilyissä:
Kesäretkeily
Hyttyset ja mäkärät: kuinka siihen voit varautua? dia 39
Ensinnäkin älä ajele koiran turkkia liian lyhyeksi ennen retkeä, turkki antaa kohtalaisen hyvän suojan koiralle, mutta tarkkaile erityisesti koiran mahan alustaa.
On olemassa suojaavia lääkityksiä ja aineita, mutta itse olen ratkaissut tämän niin että en lähde koiran kanssa pahimpaan räkkä aikaan vaelluksille ja jos retki ajoittuu niin että tämä riski on vielä jossain määrin olemassa niin varaan koiralle rankisen mukaan, jolloin se pääsee tarvittaessa sen alle hyttysiltä suojaan. dia 40
Reitin alustan vaikutukset koiran tassuille, esim rakkakivikot (tossut, tassurasva)
Tässäkin ennakointi on tärkeää ja on hyvä tehdä etukäteen jo sellaisia lenkkejä koiran kanssa, missä sen anturat joutuvat jo vähän koetukselle. Samalla pääsee itse arvioimaan että kuinka ne rasitusta kestää.
Jokien ylitykset. dia 41 Ensinnäkin ne on todella paljon koirasta ja mihin se on tottunut. Ja reittivalinnoilla voi helpostikin vaikuttaa siihen millaisista paikoista esim jokien ylitykset tulee tehtäväksi. Välillä on koskia tai virtapaikkoja, joissa voi ylityksen tehdä kiveltä kivelle. Toisinaan joutuu vähän kahlaamaan ja joskus kahlaus voi olla pitkä tai syvä ja pahimmillaan vielä voimakkaasti virtaava.
Koiran laukut dia 42 . Laukkujen vedenpitävyys on hyvä ominaisuus, samoin se että kuinka helppo ne on pukea ja ottaa pois ja miten helposti ne on säädettävissä koiralle. Itsellä on tapana tauolla ottaa koiralta aina reppu pois selästä kun itse pudotan rinkan omasta selästäni, molemmat on taukonsa ansainneet. Silloin repun kiinnitysten ja säädettävyyden helppoudella on iso merkitys.
Koiran makuualusta. dia 43 On ehkä hyvä testata etukäteen miten koira suhtautuu ajateltuu retkialustaan ja mielestäni on reilua vaelluskaveria kohtaan että myös sille on varattu oma makuualusta mukaan.
Ruokakuppi ja koiran juottaminen jos maastossa ei ole vettä tarjolla. Yleensä kesäisin vaellusmaastoista löytyy hyvin juomavedet koiralle mutta välillä olosuhteet tai maasto voi olla sellainen että koirankin vesi täytyy kuljettaa mukana. Nyt heinä-elokuun vaihteessa kun olin noin viikon vaelluksella ja lämpötilat oli lähes koko reissun ajan lähellä 30 astetta. Oli pakko varmistella että esim tuntureille noustessa löytyy joku puro mihin koira pääsi viilentelemään itseään ja juomaan vettä tai juomavedet piti olla mukana.dia 44 Koiran lämpöhalvauksen riski on noissa keleissä todellinen.Talvella osa koirista oppii syömään lunta, niin omatkin koirat. Mutta talvella tarjoilen aina ruuan lämpimän veden kera ja esim paistinrasvat ym lisään aina koiran juomaveteen varmistaakseni että se saa varmasti riittävästi nestettä.
Melontaretket, dia 45(dia 41)melontaväline valikoituu vähän reissun ja koiran koon ja ominaisuuksien mukaan. Tiedän useita retkeilijöitä jotka retkeilevät pienen koiransa kanssa kajakilla. Itsellä kun koirat on isompia niin vaihtoehtona on ollut joko kanootti tai packraft. Joskus olen tehnyt kanootilla retken myös kahden koiran kanssa. Itse olen toiminut niin että niin lyhyttä melontamatkaa ei ole ettei itselle ja koiralle tarvi pukea pelastusliivejä päälle.
Talviretkeily
Kuinka hyvin koiran turkin ominaisuudet soveltuvat talviretkeilyyn? Ja onhan koira tottunut viettämään aikaa ulkona pakkasessa. Varaa mukaan koiran taukovaatteet ja tarvittaessa myös liikkumisen aikana puettavat vaatteet. dia 46 Valmista mukaan lumiankkuri, millä saat helposti koiran kiinni leiripaikalla tai autiotuvan pihapiirissä.Itse olen tehnyt sellaisen alumiiniputkesta, sen saan lumilapion ja muutaman puupalikan avulla nopeasti ja helposti ankkuroitua lumeen. Autiotupien käyttämisen varaan ei voi koiranomistaja talviretkiään suunnitella, kuten jo aiemmin todettiin.
Kuka vetää ahkion, miten se onnistuu sujuvasti? Kuinka koira on kiinnitettynä hiihtämisen aikana? Mitä se tarkoittaa kun reitillä on jyrkkiä ylä- tai alamäkiä? dia 47Miten olet varautunut jos ahkion vetäjää täytyykin vaihtaa kesken vaelluksen? Omat ratkaisuni tässä on seuraavat. Varaan aina mukaan vetoaisat sekä itselle että koiralle, jos tarkoitus on että koira vetää ahkiota. Lisäksi itse kiinnitän itseni silloin flexillä ahkion keulaan, silloin voin jyrkissä laskuissa toimia jarrumiehenä ahkion takana ja taas jyrkissä nousuissa voin hiihtää koiran etupuolelle ja voimme vetää ahkiota yhdessä.
Erityisen tärkeää on keväällä porojen vasomisajan läheisyydessä huomioida porot. Jos suunnitellulle reitille sattuu osumaan porotokka, niin silloin koira ja koiran omistaja kiertää ja porotokan yritetään antaa olla rauhassa. Itsellä on tapana aina poromiehiä tavatessani kysellä että missäpäin heillä nyt porot ovat ja myös kiikarilla tulee katseltua ennakkoon edessä olevia maastoja. Ja usein poromiehet taas kyselevät minulta, että haukkuuko koira poroja. Varsinkin keväällä seuraukset voivat olla aika karut, jos koira saa hätisteltyä porotokan pakenemaan. Välillä tulee tilanteita vastaan että joutuu tämän vuoksi muuttamaan suunniteltua reittiä, ettei vaan häiritse porotokkaa. dia 48
Lopuksi:
Ei syyttä sanota että koira on ihmisen paras kaveri, erityisesti vaelluskaveri. Erityisesti yksin kulkevalle koira on verraton vaelluskaveri. Sen tyytyväisempää vaelluskumppania ei voi löytää dia 49. Aamusta se on valmiina lähtöön, kaikkien suunnistusvirheiden ja huonojen reittivalintojen jälkeen se vain tyytyväisenä nuolaisee omistajansa kättä ja odottaa että minne nyt lähtisimme eksymään. dia 50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti