Vätsärin ruuhkissa

 Reissun suunnittelua

Jo monilta melontareissuilta tutun kaverin, Petrin kanssa sovittiin että tämän kesän melontareissu suuntautuu taas Vätsäriin. Saimme reissulle vielä vahvistukseksi Jaskan niin lähtökohdat reissun suunnitteluun oli olemassa. Meillä Petrin kanssa on Advanced Elements convertible kajakit ja Jaskalla on inkkari kanootti. Ajateltiin suunnitella reissu niin että inkkaria ei oteta mukaan. Päädyin sitten ratkaisuun hankkia itselleni  Saimaa Trek packraft in. Hankinta "listalla" packraft on ollut jo pitempään ja päädyin tähän ajatuksella että hankin niin kevyen ja pieneen tilaan pakattavan, että sen voi halutessaan pakata mukaan rinkkaan joskus jos vaelluksella on tiedossa vesistöjen ylityksiä. Lisäksi tähän valintaan oli helppo päätyä, kun kajakkimme on helposti muutettavissa yksiköstä kaksikoksi. Se antoi mahdollisuuden tarvittaessa muuttaa packraft  hinattavaksi tavaran kuljetus lautaksi.

Reissun suunnitteluun liittyi muutamia perusajatuksia: suorittamaan ei olla lähdössä, sen voi tehdä kotona. Lähtöpaikka Semekurtan poroerotuspaikka, kun meistä vain minä olin vieraillut Routasen kurulla ja nyt se oli reissun "pääkohde". Ei mitään tarkkoja päiväsuunnitelmia, mennään tilanteen ja tuntemusten mukaan, nautiskellen, aikaa reissuun oli varattu 6 - 8 pv. Ja myös niin että reissun noin puoliväliin on varattu aikaa myös jalkaisin tutustua ympäristöön. Ajankohta jo aiemmista reissuista hyväksi havaittu heinä-elokuun vaihde, silloin ei yleensä hyttyset juurikaan kiusaa reissussa.

Reissuruuat: sama jo perinteinen kaava, jokainen huolehtii vuorollaan koko porukan pääruuan, tällä kertaa se tarkoitti että jokainen mietti ruuat kahdelle päivälle ja loput tarvittaessa soveltaen. Matkalla mietitään muut kuin kylmänä säilytettävät ja kuivatut ruuat ja hankintaan ne yhdessä. Ruokiin liittyy myös usein käyttämäni ajatus, reissussa ei saa syödä huonommin kuin kotona. Hyväksi havaittu tapa kesäretkeilyyn on ollut että viedään ruuat jäisenä maastoon, niin ei tarvi kaikkia reissueväitä kuivatella. Ruokalistalle kertyi parille eka päivälle hyvät hirvenliha pihvit muusin ja kermakastikkeen kera, sitten oli vuorossa kanafileet uusien perunoiden kera, tämän jälkeen naudan filepihvit edelleen uusien perunoiden kanssa ja sen jälkeen siirryttiin kuivattuihin ruokiin. Myöskin grillimakkarat, levitteet yms lähti jäisenä maastoon, varovaisesti laskien kylmälaukussa oli lähtiessä jäisenä 2kg lihaa, 3kg grillimakkaraa, 1kg levitteitä, vajaa 700g pekonia. Muut ruuat perinteen mukaan Ivalosta ruokakaupasta.

Reittisuunnitelma: Yritin miettiä jotain uutta aiemmista reissuista poiketen, ettei tarvi koko reissua tehdä tutuissa maastoissa. Luonnollisesti väkisinkin tulee kuljettavaksi myös tuttuja paikkoja, kun melonta osuudet suoritetaan pääosin vettä pitkin, joka tosin ei ole niin itsestään selvää kun ollaan Vätsärissä. Alla kuvassa reissusuunnitelma, kuvat avautuu omalle sivulleen isompana, kun sitä klikkaa hiirellä.

 

Viikko ennen lähtöpäivää oli ollut pohjoisessa todella lämmin ja lähes koko lapinläänin alueella oli metsäpalovaroitus joka ennusteiden mukaan jatkuisi koko reissumme ajan, joten varauduimme siihen että saamme kaikki syömiset valmistettua kaasukeittimellä. Samoin varasin reissulle mukaan veden puhdistusvälineet (minulla vastaava kuin linkissä, mutta 10 L pussilla) kun oletimme järvien vesien olevan huomattavan lämpimät ja halusimme minimoida mahataudin riskit. Ennuste näytti meille että parin todella lämpöisen päivän jälkeen lämpötila alenisi miellyttävämmälle tasolle, päivisin alle 20 astetta.

26.7. Reissun lähtöpäivä

Petri starttasi Vihdistä aamupäivällä, nappasi Jaskan kyytiin Hämeenlinnasta ja suurinpiirtein suunnitellusti puolen päivän maissa pääsimme pakkaamaan varusteita retkeilyautooni. Vielä ruuan syönti ja lähtökahvit ettei tarvi olla heti pysähtymässä. Startti noin klo 13, tässä kohti arvio että noin puolenyön maissa olisimme Sodankylän kohdalla. Sieltä oli nimittäin tarkoitus saada takaisin kaverille lainaamani Garminin satelliitti gps, niin ei olla turvallisuusmielessä vain kännyköiden varassa. Muutama jalottelutauko ja samalla kuskin vaihto ja suunnitellusti puolenyön maissa Sodankylässä. Sitten vielä pikkupätkä ajoa (n. 40km) ehkäpä jo perinteiselle yöpaikalle Vajukosken rannalle Cafe Mariannan viereiselle parkkipaikalle.

27.7.

Aamulla noin klo 08 olimme Ivalossa ja kävimme syömässä Hotelli Kultahipussa aamupalan. Vaikka aamupala seisovasta pöydästä on varmasti riittävän tukeva, niin mielestäni se on huomattavan ylihintainen, voi olla että tämä kerta oli tähän hätään viimeinen aamupala tuossa paikassa. Tämän jälkeen kauppaan tekemään viimeiset hankinnat. Ivalossa ja Inarissa on hyvätasoiset S-marketi ja K-kaupat, joten sen puolesta voi kaikki muut kuin jäädytetyt ruuat hankkia paikallisesti. Sitten vielä pikku ajomatka lähtöpaikalle, vain reilu 150km ja noin 2h. 

Semekurtan poroerostuspaikalla olimme joskus puolen päivän seutuvilla, autoista päätellen näytti muitakin olevan maastossa. Varusteiden läpikäynti ja katsoimme vielä että mitä yhteisiä varusteita otetaan mukaan ja mitä ylimääräistä jätetään autolle. Vätsärin melontavaellus tarkoittaa ainakin meillä sitä, että varusteet pitää olla niin pakattuna että ne on helppo pakata melonnan ajaksi ja myös helppo nostaa kantoon maakannaksille. Hyvin toimivaksi on osoittautunut tapa pakata kaikki varusteet rinkkaan, kylmälaukku jää erilliseksi kannettavaksi, niin saa pidettyä kaikki kylmät eväät samassa "paketissa" ja kyseisen päivän tarvikkeet pakataan omaan pieneen kylmälaukkuun.

Hyväksi aiemmin havaitsemamme reitin mukaan parkkipaikalta n. 1,2km matka ensimmäisen vesistön rantaan. Ensin varusteet lähtöpaikalle, juuri ennen perille tuloa ensimmäiset kohtaamiset, kaksi miestä myös lähtöpuuhissa. Sanoivat olevansa tekemässä nyt viimeistä reissua Vätsäriin, kuulemma ikä painaa (tosin totesin heidän olevan minua nuorempia) Sen jälkeen palasimme hakemaan kajakit, jotka vedimme lähtöpaikalle. Aluenperin tuo reitti löytyi oman "karttatiedustelun" avulla, kun erilaisten Youtube kanavien kertomat vaihtoehdot osoittautuivat varsin haastaviksi vaihtoehdoiksi, edelleen suosittelen tätä.

Tapaamiemme miesten alkureitti Sollomusjärvelle asti oli sama kuin meillä, he näyttivät juuri rantautuvan ensimmäisen lammen yli melonnasta vastarannelle kun saavuimme rantaan kajakkien veto puuhasta. Laitoin packraftiin ilmat ja lastasimme varusteet kyytiin. Noin 2h autolta lähdön jälkeen olimme valmiina ensimmäiseen melontapätkään, 500m melontaa, 100m tavaroiden siirtoa, 400m melontaa, 200m tavaroiden kantamista, Sollomuslompolon rantaan, sellaista on melontaretkeily Vätsärissä. Sitten hyvin ansaittu kahvitauko ja samalla kannaksella näytti taukoilevan myös edellämme lähteneet. Mittasimme järviveden lämpötilan ja se oli oli n. 24 astetta, tämä vahvisti ajatuksen suodattaa kaikki juomavesi, mitä ei keitetä. Kahvin jälkeen pienet nokoset, varusteet kulkupeleihin ja eteenpäin, mutta ei se aina niin helppoa ole. Sain jalkani tarttumaan istuimen kiinnitysliinaan ja sukelsin pää edellä järveen. Uinti rantaan ja uusi yritys, kunnes huomasin että silmälasit puuttuu. Lasien metsästys pohjasta vei tovin aikaa ja niiden sukellus sieltä sitten ylös ja taas eteenpäin. Tauolla olimme sopineet että heti kun löytyy hyvä leiripaikka niin jäämme siihen yöksi. Pieni kannas ylitettäväksi ja siirryimme Sollomusjärvelle. Vastarannalla näkyi mukavan näköinen hiekkaranta vähän sivussa suunnitellulta jatkoreitiltä. Suuntasimme sinne, löytyi vanha leiripaikka, valmis tulisija jota tosin emme voineet nyt käyttää kun on metsäpalovaroitus päällä. Syöntiä, turinointia ja ympäristöön tutustumista. Mukava harju rantakaistaleen takana, poro ja kuukkelit kävivät toivottamassa tervetulleeksi Vätsäriin. Upea ilta ja auringon lasku, aurinko horisontin takana tähän aikaan jo melkein puolituntia.Kuvassa eteläisempi viiva Sollomusjärvellä on aloitusreitti ja keltainen nuoli näyttää 1. yöpymispaikan.

28.7. 

Heräsimme noin klo 07, aamupala, leirin purku ja liikkeelle n. 8:30. Pikku melonta pätkä, maakannaksen ylitys, pikku melonta, sitten 500mm tavaroiden kantamista ja Kantapääjärvellä pääsimme melomaan jo yli kilometrin pätkän. Itärannalla näytti olevan ainakin kahden teltan leiri ja muutama ihminenkin siellä näytti olevan. Sadan metrin kannas ja noin kilometrin melonta Saarijärveä pitkin, josta parin kannaksen kautta Peten Harrijärvelle. Peten Harrijärven pohjoispäästä suunta itään ja kohti Pikku Tuulijärveä. Jos Peten Harrijärvi oli heinäinen ja matala niin Pikku Tuulijärvi oli upean karu ja se liittyy pienen kosken kautta Tuulijärveen. Tuulijärven lounaiskulmassa kosken juurella pidimme kahvinkeitto tauon, sen jälkeen olikin edessä reissun tähän asti pisin melontapätkä, noin 5km. Lievää jännitystä melontaan toi selän takana jyrisevä ukkonen, tummat pilvet ja näkyvät sateet kauempana selän takana. Meloimme järven kaakkoisrannan tuntumassa ja olimme valmiina rantautumaan, mikäli ukkonen olisi meidät saavuttanut. Nyt oli hyvä vertailla kajakkien ja packraftin melonta ominaisuuksia, Jaskaan verrattuna, jolla oli vähän pidennetty mela, minun piti meloa lähes tuplaten nopeammalla tahdilla ja Petriin verrattuna noin 50%, enkä siltikään oikein pysynyt mukana. Tässä kohti olimme jo sopineet, että kun saavumme Iso Rovijärvelle lähtevän ylityspaikan luo niin katselemme siitä sopivan leiripaikan. Tuulijärvi oli täältä koillisrannaltaan oikeastaan koko matkan todella matala, rannoilla pitkästi hienoja hiekkarantoja.

Rantautumispaikan vieressä olevalla varsin suositulla leiripaikalla pitkässä niemennokassa näytti olevan pari kanoottia ja telttaa ja jos oikein muistan niin kuusi ihmistä. Iso-Rovijärvelle lähtevän polun läheisyydestä, sen eteläpuolelta metsästä löysimme sopivan suojaisen leiripaikan niin asetuimme sinne. Tuulijärveltä Iso-Rovijävelle on polkua pitkin hieman vajaa 2km matka ja nousumetrejäkin kertyy n. 45m. Välillä on kolme lampea, jotka ajattelimme mennä meloen. Ruokailun jälkeen kävimmekin hoitamassa melontavälineet ensimäisen lammen rannalle, sinne kun reilun 500m:n matkalla kertyy tuosta kokonaisnoususta jo yli 30m, se helpottaisi merkittävästi aamun lähtöä. Sen verran nettikin toimi, että pääsimme päivittämään sääennusteen ja huomasimme iloksemme että metsäpalovaroitus oli nyt poistunut. Valmistimme mahdollisimman turvallisen tulisijan, kiven päälle kivillä ympyröiden, mutta nuotion kanssa emme jaksaneet tänä iltana alkaa värkkäämään. Ennen nukkuman menoa kävimme vielä uimassa, toiveena että se vähän viilentäisi ennen nukkumaan menemistä. Seuraavalle päivälle pitäisi olla jo tiedossa vähän viileämpää keliä. Kuvassa alla päivän kulkureitti.

29.7.

Yöllä taas sateli jossain välissä vettä, unta riitti noin klo 06 jonka jälkeen rauhallinen aamu. Tavarat kantoon vähän ennen klo 09, kantamista, melomista, kantamista, vetämistä, jne  ja noin kahden tunnin kuluttua olimme Iso-Rovijärven rannalla. Totesimme että kahvin edestä on kyllä nyt tullut ja pidimme kahvitunnin, sen se ainakin vaati aikaa. Sitten olisi edessä reissun pisin melontaosuus (palatessa sama myös takaisin) noin 6,5km. Olin ajatellut että leiriydymme kahdeksi tai kolmeksi yöksi Pikku-Rovijärven itäpään seutuville. Hetken melottuamme tuli ensimmäinen vastaantulija tälle päivää, yksinäinen miesmeloja packraftilla. Noin puolitoista kilometriä melottuamme näimme pohjoisrannalla kahden teltan leirin,  missä näytti olevan pari kanoottia ja puolikymmentä henkilöä. Siitä hetken päästä meloi meitä vastaan kaksi miestä packrafteilla. Päästyämme Iso-Rovijärven itäpäässä olevalle järven kapeammalle osalle, katselimme sopivan paikan pysähtyä makkaranpaisto tauolle, se tauko kestikin lähes 1,5h. Tauon aikana ohi meloi aiemmin näkemämme leirin väkeä, ensin toisessa kanootissa kaksi miestä ja jälkimmäisessä kolme miestä, näytti olevan uistimen veto käynnissä. Mukava edetä nautiskellen, kun ei ole kiirettä minnekään. Sitten oli edessä Iso-Rovijärven ja Pikku Rovijärven väliset kannakset, joiden yli vetäisimme kajakit ja nostin packraftin. Hyvissä ajoin iltapäivällä olimme päivän melontatavoitteessa ja hyvä leiripaikka löytyi ennakkoon ajattelemastani paikasta. Rakensimme leirin pystyyn, ruokailua ja ruuan laittoa varten oma katos, siitä vähän matkan päähän vaelluskota yöpymistä varten ja Jaska viritteli riippumaton sopivaan paikkaan siihen lähelle. Ruokailimme ja katselmoimme ympäristöä, kalastaakin yrittelimme, huonoin tuloksin, Petri sai yhden hauen, muuta kalaa ei tarttunut kiinni. Sekin tuli todettua että kun leiripaikasta nousi n. 150m harjun päälle, niin puhelimeen löytyi 4g-verkko. Aika monessa muussakin paikassa tuntui puhelimen kuuluvuus löytyvän, onneksi puhelinta voi pitää lentotilassa. 

Illan aikana leiripaikan ohitti vielä pari kulkijaa, jotka olivat matkalla kohti Jäämerta, toinen meloi packraftia ja toinen sub-lautaa. Olimme tässä vaiheessa jo todenneet että olemme melkoisella ruuhka-alueella vaikka luulimme olevamme erämaassa. Myöhemmin illalla lähdimme vielä patikointi reissulle, kiersimme järven eteläpuolelle ja nousimme Hirvasselän päälle. Täältä löytyikin hienoa tunturinummea, joka poikkeaa melkoisesti Vätsärin tunnetummasta kivierämaasta. Täältä avautui muutenkin hienot maisemat, poikkesimme katsomassa Hirvajärveen puron kautta laskevia lampia ja sen jälkeen siirryimme Hirvasjärvelle. Sen itäpäässä näytti olevan myös telttaleiri, ilmeisesti ainakin kota ja teltta. Heittelimme virveleillä jonkin aikaa ja pari alamittaista taimenta kävi rannalta hakemassa vauhtia. Muutamia tärppejä ja uistimen seuraajiakin näkyi, mutta kovin oli hiljaista. Lieneekö lämpimillä vesillä ja koillistuulella siinä joku osuus? Paluumatkalla oli vielä hyvä kuvailla pohjoiseen avautuvaa maisemaa ja alhaalla olevaan leiriämme. Nyt ilma oli jo selkeästi viilemäpi ja jäämereltä puhaltava tuuli tuntui varsin raikkaalta. Kuvassa päivän melonnat ja iltalenkki.

30.7.

Aamulla taas varhain ylös, aamupala ja päivärepun pakkaus. Tänään tavoitteena katsella Routasen kurun maisemia. Lähdimme kahdella kajakilla liikkeelle, toinen kaksikkona ja toinen yksikkönä. Meloimme neljän eri lammen itäpäähän päätyen Ristijärven länsipuolella olevalle 152.2 korkealla olevan järven itäpäädyn eteläreunaan. Siitä patikoimme Ristijärven rannalle ja kiersimme sen rantoja pitkin Ristijärven etelä "siiven" suu aukolle. Samalla näimme leiripaikkamme ohi meloneiden kavereiden katselevan Ristijärveä sen pohjoisreunalta. Siitä kiipesimme ylös katsomaan jylhiä maisemia pitemmälle etelään. Sopivaa kivisiltaa pitkin pääsimme siirtymään tämän etelähaaran itäpuolelle ja patikoimaan sieltä vesiliukumäkenä tunnetun vesiputouksen kohdalle. Tässä näytti olevan vanha nuotiopaikka ja katselimme ympäristöstä sen verran puuta, että saimme makkarat paistettua ja keitettyä kahvit. Tauon aikana nämä aiemmin näkemämme melojat meloivat järven luoteiskulmaan ja lähtivät siitä siirtämään tavaroitaan kohti Routasenkurua. Tauon jälkeen kiersimme järven 137.1 sen länsipäädyn kautta ja jatkoimme Routasen kurun alkupäähän ihmettelemään sinne virtaavaa putousta ja kurun jylhiä seinämiä. Siellä ollessamme oli ylävirran puoleiselle tasanteelle ilmestynyt kaksi ilmeisesti patikoimalla kulkevaa vaeltajaa. Lähdimme paluumatkalle oikaisten ensin järven 137.1 luoteiskulmaan ja siitä edelleen länteen olevan kurun kautta kajakeille. Kaverit keräili samalla maastosta kajakin kannelle vähän kelopuita leiripaikan polttopuuksi.  Mahdollisesti reissumme aikana oli leiripaikkamme järven toiselle puolen tullut kolmen nuoren miehen ryhmä. Ihmettelimme että mistä kuuluu puhetta ja hetken päästä näkyi miehet rannalla. Taas kerran leppoisa ilta ja hyvissä ajoin nukkumaan. 

31.7.

Paluumatkalle

Edellisinä päivinä jo alkanut voimakas koillistuuli jatksoi vaan puhaltaa, tuulen nopeus n. 6 - 7m/s.  Reittimme kannalta se tarkoitti alkumatkasta sivu taka tuulta, Iso Rovijärven loppupäässä aika reipasta sivu tuulta ja jos jatkaisimme Tuulijärven yli niin siellä tuuli saisi kerättyä voimaa jo noin kahden kilometrin matkalta. Pikku Rovijärven länsipäädyn lähelle laskee Hirvasjärveltä laskupuro. Puron suulla näytti olevan retkeilyryhmä sen näköisenä että päättelimme heidän odottavan lentokyytiä. Iso Rovijärven leveämmälle osalle meloessa totesimme että tulomatkalla näkemämme leiri oli purkuvaiheessa. Loppupätkä Iso Rovijärveä oli reipasta keliä, kun koillistuuli sai jo vähän toistakilometriä etäisyyttä kerätä voimiaan. Äänistä päätellen vesitaso kävi hakemassa kyytiä odottavat matkaansa. Hieman ennen rantautumista näimme kun järven länsirantaa kohti koillista kulki rinkan kanssa kulkija. Rantautumisen jälkeen siirryimme läheiselle vanhalle nuotiopaikalle kahvinkeitto ja makkaran paisto tauolle. Tauon aikana saapui samaan valkamaan aiemmin näkemämme leirin väki, viisi miestä ja kaksi kanoottia. He lähtivät viemään omat varusteensa Tuulijärvelle ja tauon jälkeen mekin lähdimme samoissa merkeissä liikkeelle, me tosin veimme omat varusteet ensin noin 500m:n päässä olevan lammen rantaan ja palasimme hakemaan kajakit. Packraft huilasi vetämisen aikana toisen kajakin päällä. Sitten varusteet kyytiin, pätkä melontaa, vajaa 100m kantamista, 150m melontaa, 50m kantamista ja 250m melontaa. Näillä main takaa ilmeistyi pari rinkan kantajaa, joilla oli sama suunta kuin meillä. Noin 500m matka alamäkeen varusteiden kanssa, jotka jätimme vähän matkan päähän rannasta, ajatuksella että jos yöpyisimme samassa paikassa kuin tulomatkalla. Palatessamme hakemaan kajakkeja, tuli kanoottiporukan kanootit ja miehet meitä jo vastaan. Vedimme kajakit Tuulijärven rantaan ja katselimme sääennustetta että tuuli ei heikkene edes yöksi niin päätimme vielä ylittää Tuulijärven. Kanoottiporukka löysi telttasaunan kiukaan ja -rungon niemennokasta ja päättivät jäädä siihen saunomaan. Haimme tuulensuojaa itärannalta pistävästä niemennokasta ja samalla pääsimme tekemään tuon pahimman ylityksen taka sivutuuleen, vaahtopäät olivat täällä jo kohtalaiset, kun tuuli sai melkein 2km tilaa kerätä voimiaan. Ylityksen jälkeen siirryimme vielä Pahtareikäjärven puolelle ja sen pohjoisrannalta ensimmäisestä niemennokasta löytyi sopiva suojainen leiripaikka. Nousin illan aikana leiripaikan itäpuolella olevan harjun huipulle. Silläkin harjulla on hieno pahtaseinä länsirinteessä, vaikka karttaan sitä ei ole merkitty. Harjun huipulta avautuu puiden välistä näkymä Tuulijärvelle. Täältä löytyy myös hyvin kelottunutta puuta, jos jollain on leiripaikalla pula polttopuusta. Illan aikana vastatuuleen kohti Tuulijärveä ponnisteli kaksi packraft melojaa, kello oli silloin jo n. 20:00 seutuvilla niin koitimme arvella että minne he olivat menossa yöpymään. Tuulijärven ylitys ei liene olisi kovin helppo ja tuulesuojaisen yöpaikan löytyminenkään ei kovin helppo tehtävä. 

1.8.

Viiden maissa loppui uni ja vähän ennen klo 08 olimme jo melomassa. Pahtareikäjärven jälkeen maakannaksen ylitys pikku lammelle ja sen jälkeen n. 400m:n vähän haastavampi maakannas, jyrkkä nousu, kivinen reitti ja erittäin jyrkkä lasku Pätsikotajärven itäpäähän. Pohdittiin vielä kerran aiemmalla reissulla tekemämme reissuvalinta, missä kiersimme korkeimman vaaran pohjoispuolelta. Kultaako aika muistot vai muistammeko oikein, mielestämme se oli parempi reitti vaikka olikin vähän pitempi. Maasto antoi melko hyvin tuulensuojaa melontaan, mutta Pätsikotajärven länsipäässä tuuli pääsi jo hieman puhaltamaan, onneksi selän takaa. Pieni kannas ja Kurttejärvelle. Siinäkin alkuosa tuulensuojassa mutta noin puolivälistä alkaen vaahtopäät antoivat meille vauhtia kohti järven lounaispäätyä. Rantautumisen jälkeen pakkasimme päiväreppuun ruoka- ja kahvitarpeet ja kävelimme autiotuvalle tauolle. Tupakirjan mukaan varsin vilkas autiotupa, mutta nyt ei ketään paikalla. Siellä ollessa yksi rinkka vaeltaja poikkesi paikalla mutta jatkoi kohta matkaa kohti Semekurttaa. Tauon jälkeen taas vesille, Sollomusjärvelle myötätuuleen melomaan. Suunnilleen samoihin aikoihin vastarannan suunnalta näytti tulevan melojia meitä vastaan. Kauempaa katsoen näytti että liikkeellä oli kaksi melojaa kanootilla ja yksi packraftilla. Meidän katsoman  mukaan näytti että he yrittivät nousta vastatuuleen mutta lopulta käänsivät kuitenkin suunnan etelään saaden myötätuulen ja rannan antaman suojan. Pieni kannas Sollomuslompolon koilliskulmaan, melonta lompolon yli, toiseksi viimeinen kannaksen ylitys, pätkä melontaa siirtyminen viimeiselle lammelle. Rantautumisen jälkeen varusteet kantamiskuntoon ja kohti autoa. Sitten kajakkien vetäminen vielä autoille ja reissu alkoi olla paketissa. Mukava reissu hyvässä porukassa.

Nitsijärvelle saunomaan, Inariin syömään ja pätkän matkaa ajoa kotiinpäin.

2.8. Aamusta liikkeelle, illaksi kotiin. 

Ajatuksia reissusta: 

Reissu meni suurinpiirtein suunnitellusti, tämän reissun perusteella kahdelle miehelle voisi olla hyvä kombinaatio yksi ilmatäytteinen kajakki ja yksi packraft ja kolmelle juuri tämä millä olimme liikkeellä. Koko menomatkan meloin packraftia ja sen perusteella omat kokemukseni siitä on, että se on helppo väline noille maakannaksille. Nopea lastattava (nostaa vain rinkan kyytiin), suuntavakaus heikohko, voimakkaaseen vastatuuleen  todella haastava melottava. Mutta yhdistettynä kaksikkoon antaa hienon mahdollisuuden soveltaa sitä tilanteen mukaan joko melontaan tai tavaroiden hinaukseen. 

Erämaassa oltiin, mutta ei se siltä aina tuntunut, tuntui että oli paikoitellen tungosta. Johtuneeko gps-häirinnästä vai mistä, niin isoja matkustaja lentokoneita lensi tämän tästä poikkeuksellisen matalalla kohti pohjoista. Ihmisiä tuntui alueella olevan todella paljon liikkeellä, taisimme ainakin parina päivänä nähdä noin kymmenen kanssa kulkijaa. Tuli reissun jälkeen vielä piirreltyä kartalle kaikki tekemäni reissut Inarijärvelle ja Vätsäriin. Tuntuu aika uskomattomalta että usein on saanut Inarijärvellä meloa rauhallisemmassa ympäristössä kuin nyt Vätsärissä. Alla kuvissa tähän astiset reissut tälle alueelle, luulen että Inarijärvi voi olla jatkossa kiinnostavampi vaihtoehto kuin Vätsäri jos puhutaan melontareissuista.

 

Tässä vielä linkki reissukuviin: Vätsäri 27.7. - 1.8.2024  

Lähes kaikissa kuvissa on sijainti nähtävillä ja kuvissa lisätiedoissa lyhyt selvitys kuvasta