lauantai 4. toukokuuta 2019

Ropin autiotuvan saneeraus

Valmistelua
(blogin kuvat aukeavat isommaksi, kun niitä napsauttaa hiirellä)

Ennen pääsiäistä olin vielä puhelinyhteydessä Käsivarren alueesta vastaavaan kenttäpäällikkö Antti Ohenojaan. Kävimme vielä kerran läpi talven aikana suunniteltua talkoilla tehtävää autiotuvan saneerausta.
Hän kertoi että rakennustarvikkeet on siirretty Ropin autiotuvalle ja samalla hän kertoi huolensa lumien nopeasta sulamisesta. Kävimme vielä läpi tarvittavat työkalut ja varmistimme vielä että mitä työkaluja metsähallitus huolehtii paikanpäälle ja mitä tuomme mukana.
Pääsiäis maanantaiksi ajoimme Ropinsalmeen Ropinpirtille, mistä meille oli varattu majoitus, aamupalat ja päivälliset talkoiden ajaksi. Viime metreillä yksi talkoolainen joutui perumaan lähtönsä, joten meitä talkoolaisia oli yhteensä neljä miestä. 
Iltapäivällä myös Antti saapui paikanpäälle, teimme tarvittavat talkootyösopimukset ja saimme reittiluvat joka mahdollisti virallisesti kulkea moottorikelkalla autiotuvan ja Ropinsalmen väliä. Etäisyyttä autiotuvalle on tien laidasta melko tarkasti 10 km. 
Juuri kun olimme lähdössä tutustumiskäynnille tienlaidasta kahdella moottorikelkalla, joista toinen veti isoa rekeä, sai Antti tiedon pelastustehtävästä, minne hänen täytyi välittömästi lähteä. 
Me talkoolaiset lähdimme kuitenkin viemään jo osan työvälineistä ja tutustumaan kohteeseen. 
Jo matkalla näki selvästi että tälle keväälle talkoita ei olisi juuri myöhempään ajankohtaan enää voinut suunnitella, niin vähänä lumet oli maastossa ja aurinko ja lämpö sulatti lunta nopeasti.
Alunperin olimme Antin kanssa varanneet talkoisiin neljä päivää aikaa, mutta omissa suunnitelmissa olin miettinyt tavoitteeksi että hoidamme sen kolmessa päivässä. Reissun jatkosuunnitelmat olin miettinyt sen mukaan. 
Vain kerran saimme moottorikelkan reen tarttumaan pehmeään lumeen, mitä koivikosta löytyikin melko vahvasti, mutta pienen taistelun jälkeen pääsimme Ropin autiotuvalle. 
Katselimme paikkoja ja huomasin että olin saanut mukaani kolme "epäilevää tuomasta". Miehet tuumivat työhönsä sitoutuneena että hoidetaan ensin tämä talkoohomma pois ja jos aikaa jää, niin lähdetään sen jälkeen tunturiin hiihtämään.
Paluumatka sujui jo vähän paremmin, kun kelkat olivat tiivistäneet märkää lunta hieman ajouralla. 


23.4. Purkamista ja rakentamista
Päästäksemme aamusta hyvissä ajoin liikkeelle, sovimme Ropinpirtin pitäjän kanssa että hän antaa aamupala tarvikkeet meille jo illalla ja teemme aamupalan itse. Lähtöajaksi sovimme klo 07 ja päivällinen oli sovittu klo 18, niin saadaan työpäivälle sopivasti pituutta.
Jotain kevyttä purtavaa ja kahvit varasimme mukaan päivätauoille. 
Moottorikelkan ja reen kanssa pääsimme aamukylmällä nyt helposti kämpälle ja aloimme töihin.
Olin valmiiksi miettinyt työjärjestyksen ja sen mukaan lähdimme liikkeelle.  
Ensimmäiseksi kämpän tyhjennys. Emme tienneet ennakkoon että onko nykyiset laverit koottu ruuveilla vai nauloilla, niin paikanpäälle oli varattu tarvikkeet myös uusia lavereita varten. Laverit oli hyvässä kunnossa, ruuveilla kasattu ja seisoivat omilla jaloillaan, niin päätimme että emme suotta tee uusia lavereita, vaan päätimme siistiä vain nämä vanhat laverit. 
Hormi ripustettiin kuormaliinalla kämpän kattoon kiinni, niin saimme kaminan irroitettua ja siirrettyä pihalle. Varsin nopeasti oli kämppä tyhjänä, tein työnjaon että kaksi miestä alkoi purkamaan kämpän lattiaa ja minä neljännen miehen kansssa aloitimme nostamaan kämppää irti maasta. 

Kämpän takaseinän ja osittain myös sivuseinien hirret makasivat kiinni kosteassa maassa, lattian purkamisen yhteydessä sen huomasi hyvin kun takakulmassa lattiarakenteet olivat nytkin aivan märät. 
Metsähallitus oli hankkinut nostotyöhön hyvät tunkit, joilla nostaminen sujui hyvin. Kämpän pitkän sivun hirret olivat alimmaisena hirsikertana, joten kun nostimme sivuseiniä, niin pääty- ja takaseinä nousivat automaattisesti samalla mukana. Kun hirret olivat maanneet maata vasten niin alimmat hirret olivat paikoitellen aika pehmeässä kunnossa, mutta nyt ei ollut tarkoituksena uusia hirsiä vaan nostaa kämppä ylös ja uusia lattiat. 

Kaminan ympäristössä lattialaudat olivat aivat lahot. Kaminan alla oleva rakenne voi olla osa syynä, ainakin sitä kannattaisi ehkä jatkossa kehittää vähän erilaiseksi. Mietin että onko kaminan hormin kautta tullut lattialle kosteutta vai onko kaminan ympärillä pidetyt märät kengät yms aihettanut tämän lahoamisen. Kämppä oli etuseinälle päin kallellaan, sekin on voinut vaikuttaa asiaan, kun mahdolliset vedet valuvat kämpän etuseinälle päin. Kaminan alusrakenne on seuraavanlainen: suojapelti palosuojauksena ja sen alla vaneri, joka oli suoraan lattialautojen päällä. Kosteus on päässyt vanerin ja lautojen väliin ja lahottanut laudat. Parannusehdotuksena voisi tähän miettiä että kannattaisiko kaminan suojapellin alla oleva pohjalevy nostaa esim rimoilla vähän ylöspäin, jolloin suojavanerin alapuoli pääsisi tuulettumaan. Nyt toteutimme rakenteen samalla tavalla kuin se oli aikaisemminkin ollut, sama vaneri ja sama palosuojapelti takaisin uusilla nauloilla. 

Myyrät olivat pitäneet lattiaeristeitä omana valtakuntanaan, jätösten määrä oli järkyttävän suuri ja eristeiden kunto heikko.  Paikoitellen lattiasta löytyi myös sienikasvustoa ja kämpän takaosassa lattiarakenteen alimpana olevat laudoituset olivat osin myös lahonneet. 

Lattianiskat olivat pääosin hyvässä kunnossa, takimmainen niska oli lahonnut ja päätimmekin että emme suotta uusi terveitä lattianiskoja vaan vaihdetaan vain lahonneet osat. 
Lattiaeristeet kerättiin isoihin kuljetussäkkeihin ja vanhat puutavarat poltettiin samantien nuotiossa kämpän takana.

Työ sujui hienosti, klo 10:09 lähetin Antille viestin että kämppä alkaa olla nostettuna, seuraavaksi perustuskivien asennukset ja lattiakin alkaa olla purettuna.


Vanhat lattianiskat olivat 75x150 puutavaraa ja uudet niskat olivat 48x148 lankkua.  Teimmekin takimmaisen lattianiskan kahdesta lankusta yhteen naulaamalla. 
Paikanpäälle oli tuotu vanhoja sähkötolppia, pujotimme lattianiskojen alle yhden sähkötolpan vielä lisätueksi suunnilleen kämpän keskiosalle. Ennen klo 11 oli lattianiskat korjattu ja lisätuki asennettu. 

Seuraavaksi oli vuorossa lattiaan alimmaksi asennettavien vanereiden asennus, vanereille leikkasimme moottorisahalla uran hirteen, niin saimme vanerin asennettua tiiviisti hirttä vasten. Ja sitä mukaan kun vanereiden asennus eteni, niin me kämpän nostajat asensimme jo lattiaeristeitä paikoilleen. Noin 13:30 oli lattiat eristettynä odottamassa seuraavaa vaihetta. 
Muutamat kahvi ja evään puraisutauot oli jo pidetty, mutta nyt oli aika pitää taas kahvitauko. 
Klo 14 seutuvilla aloitimme
lattian tekemisen, ilmansulkupaperi eristeiden päälle ja lattialankkua perään. Työjako oli selkeä, kaksi miestä asensi lattialautoja, yksi sahasi sopivia osia ja yksi mies toimi lattialankkujen välittäjänä. Noin klo 16 lattia oli listoja myöten valmiiksi asennettu.

Tässä vaiheessa "epäilevät tuomaksetkin" jo hymyilivät tyytyväisenä, vaikka olihan päivän ahkeran tekemisen mukana ollut mukava ja iloinen tunnelma kokoajan. 

Siistimme vähän paikkoja ja lähdimme kohti tienvartta, sulaminen oli edennyt aurinkoisen päivän aikana melkoista vauhtia ja vesi valui tunturista alas laaksoihin kovaa kyytiä.

Ropinsalmen päässä loppui meillä rohkeus, kun koko järvi oli vesillä. Emme uskaltaneet suoraan lähteä vetämään isoa rekeä järven yli, kun pelkäsimme että saamme sen sinne kiinni. Järven ylitys on n. 2 km ja moottorikelkalla käytiin nakkaamassa ensimmäinen mies yli.
Minulla oli lisähaasteena reissukaveri Soolo, päätimme kuitenkin että yli on mentävä. Tulipahan testattua sekin että n. 40 kg painava uros saksanpaimenkoira voi istua isännän sylissä moottorikelkan kyydissä, kun sillä ajetaan vauhdikkaasti jäällä, minkä päällä on paikon vahvasti vettä. Eihän se Soolo kyydistä nauttinut, mutta niin vain siitäkin selvittiin. 
Paikalliset kokeneemmat kulkijat rohkaisivat meitä kaupunkilaisia, että kyllä se rekikin siitä menee ja lopuksi kelkkakuskimme kävi hakemassa vielä reen järven takaa.
Ensimmäisen talkoopäivän jälkeen olimme selkeästi edellä ajattelemaani aikataulua, omissa kaavailuissani tässä vaiheessa olisi pitänyt olla vasta kämppä nostettuna ja lattianiskat asennettuna. 

24.4.  Viimeistelyä ja rahtarinhommia
Aamulla sama rytmi kuin edellisenä aamuma, yöllä oli ollut pieni pakkanen joten maastossa kulkeminen oli helpompaa. Ajattelin hyödyntään aamun hyvän kelin ja ehdotinkin että ajetaan heti aamusta roskakuorma ja osa ylimääräisistä eristeistä tienvarteen. 
Olin nimittäin ajatellut että jos ylimääräiset eristeet jäävät kesäksi tunturiin, niin ne kyllä menevät takuuvarmasti pilalle. 
Samaan aikaan tyhjensin tuulikaapin ja purin osan sen lattiasta. 
Taas uusi työnjako, vielä vähän perustuskivien korjaamista, laverit sisälle ja niiden kasaaminen. 
Kaminan alustan tekeminen kuntoon ja kaminan asennus. Kaminan asennuksen jälkeen kävin vielä katolta varmistamassa että hormi on asettunut kunnolla paikoilleen. 
Yksi mies tekemään tuulikaapin lattiaa, toinen mies fiksaamaan kalusteita ja itse siirryin lakkaushommiin kämpän sisälle. Lakkasin ensin vanhat laverit, yksi apupöytä oli sen verran huonossa kunnossa, että puuseppämme teki uuden. Lakkasin sen  ja sen jälkeen laverin alustat, sisäpuolelta ikkunoiden alapuolella olevat sisälaudat, joka altistuu ikkunasta valuvalle vedelle. 
Sitten kämpän puolen lattioiden lakkaus valmiiksi ja lopuksi tuulikaapin lattian lakkaus.
Vanhasta pöydästä ja penkeistä hiottiin tasot nauhahiomakoneella puhtaaksi ja sen jälkeen niiden lakkaus. 

Sen verran kämppä oli noussut suhteessa maastoon että oli pakko tehdä uudet ulkoportaat. Päätimme toteuttaa ne tuulikaapin levyisenä, niin saadaan hyvää tilaa esim rinkoille tai kengille ulko-oven viereen. Ikkunoihin oli toimitettu vesipellit, joten nekin taiteiltiin paikoilleen. 
Pöydän ja penkit laitoimme tuulikaappiin lautojen varaan kuivumaan ja noin 14:30 totesimme että meidän osuutemme varsinaisesta korjaustyöstä on suoritettu. Talkootyön lopuksi ruuvasimme poikittaisen laudan ulko-oven eteen, että lakkaukset saisivat riittävästi aikaa kovettua.

Päätimme kyllä samalla että huolehdimme vielä loput eristeet tienvarteen. Keräsimme jäljelle jääneet puutavarat yhteen kasaan ja suojasimme ne mahdollisimman hyvin. Sähkötolpat ja painekyllästetyt lankut jätimme omaan kasaansa. Keräsimme työkalut kyytiin ja lähdimme kohti tietä. Kevät eteni vähintäänkin yhtä nopeasti kuin talkootyömme. Paikoin lunta löytyi vain ajouralta kelkan levyisesti, vettäkin oli monin paikoin maastossa runsaasti. Pääsimme kuitenkin tienlaitaan, tyhjensimme reen työkaluista ja kelkka lähti vielä hakemaan loput eristeet sieltä tienlaitaan. Reitin varrella on yksi puurakeneinen silta joen yli. Paluumatkalla vesi oli joessa noussut jo lähelle sillan kantta, mutta eristeiden tuontimatkalla tunturista valuvat vedet virtasivat jo sillan yli.

Noin klo 18 olimme valmiina aloittamaan ruokailua tyytyväisenä, talkootyö valmistui jopa päivää nopeammin kuin mitä olin sitä itse kaavaillut. 
Eli pääsimme siirtymään seuraavana päivänä suunnitellusti kevätvaelluksen pariin Kilpisjärven tuntureille.




PS.  Talkoiden aikaan maa oli vielä jäässä, todennäköisesti kun routa sulaa, niin kämpän perustuskivien kanssa täytyy tehdä jossain välissä vielä hienosäätöä

Täältä löytyy valokuva-albumi, mistä löytyy nämä blogissa olevat kuvat + jonkin verran muitakin kuvia. 





4 kommenttia:

  1. Hienoa työtä, täytyy hattua nostaa! Kelpaa taas majoittua Ropin autiotuvalla.

    ps. Huomasin muuten kulkiessani, että Kaskasjoen ja Pakanajoen kämppien ikkunoiden välissä oli kosteutta ja pientä kosteusvauriota.Luultavasti johtuu siitä, että sekä ulompi että sisempi karmi on tiivistetty eikä ikkunan väliin kertyvä kosteus pääse poistumaan. Tästä voisi välittää tiedon alueen tupia huoltaville Metsähallituksen miehille.

    VastaaPoista
  2. * Meni nimet sekaisin. Tarkennettakoon, että kyseessä oli siis Kaskasjoki sekä Kutukosi. Pakanajoen vuokrakämpällä en moisia ongelmia huomannut.

    VastaaPoista
  3. Eikös tuo puhelinpylväs lattian alla nosta kosteutta lattianiskoihin ja lahota niitä ajan kanssa? Vai onko välissä huopaa?

    VastaaPoista
  4. Hei. Kävimme viime viikonloppuna Ropin tuvalla, joka oli todella hienosti uudistettu. Mutta voi voi, kämpän peräpää oli taas painunut niin että oli varmaan 10-20 cm alempana ovipäätä. Pitäis varmaan laittaa noita siellä olevia pitkiä pylväitä alle, kantaisivat ehkä paremmin kuon kivikasat.

    Matti

    VastaaPoista