Tämä vuosi sen sitten on todistanut, vaikka pahaa olen peljännyt jo aikaisemminkin.
Lapinkuume, siihen ei pure burana eikä mitkään ennaakoonkaan otetut rokotukset.
Taudin voi välttää kun muistaa vältää lapissa käynnit.
Tänä vuonna olen yrittänyt tautia hoitaa oikeastaan yliannoksia sisältävällä lääkityksellä, mutta oireet vain pahenee. Käyntien lisäksi on tullut luettua aiheeseen liittyviä kirjoja, katseltu kuvia, käyty keskusteluja. Ei näköjään edes "terapiasta" ole mitään apua. Tänäänkin kesken työpäivän ajatukset kulkivat jo ensi kevääseen ja tuli mieleen välitunturin ja yliperän väliset hiljaiset ja turisteista lähes vapaat maisemat. Sinnekköhän ne suksen kärjet ensi keväänä taas suuntautuu? Ja sieltä kohti pohjoista? Pitänee taas siirtää kartat sängyn vierelle.
Toukokuusa kaksi viikkoa käsivarressa, kesäkuussa viikko Ivalojoella, heinäkuussa vajaa viikko Pallaksen maisemissa, elo-syyskuun vaihteessa tuli kierrettyä teitä pitkin ympäri lappia, mutta ei mitään apua.
Uutta reissua vaan pitää suunnitella, jos suunnitelmat toteutuu niin reilun kolmen viikon päästä taas nokka kohti pohjoista, tällä kertaa on tarkoitus taas maastoutua. Ja tämän maastoutumisen tarkoitus on selvitellä asioita että olisi taas syy mennä maastoon.
Samaan aikaan on pohdinta käynnissä että viettäisikö joulua oikeassa talvessa vai täällä jossa ei etukäteen tiedä että tuleeko talvea lainkaan.
Voiko tämän parempaa sairautta olla olemassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti