Keväällä tullut puhelinsoitto alkaa muuttua puheista teoksi. Olisiko ollut maalis- tai huhtikuu kun sain puhelinsoiton, jossa kyseltiin halukkuutta lähteä mukaan alkukesän melonta/patikonti retkelle Ivalojoelle. Varmaan puolen minuutin miettimisen jälkeen vastasin että ilman muuta lähden mukaan.Perustimme whasapp ringin ja retken valmistelu tapahtui sujuvasti sen välityksellä, "matkanjohtaja" oli jo valmiiksi miettinyt reittisuunnitelman, joten siihen ei tarvinnut käyttää yhteistä aikaa.
Vaelluksen miesvahvuudeksi muodostui viisi henkeä, kaksi kanoottia/2 miestä per kanootti sekä auton siirtäjä. Reissu suunniteltiin niin että auton siirtäjä pääsee osalliseksi retkestä mahdollisimman paljon.
Ruokailusta taas sovimme niin, että jokainen valmistaa päivän pääruuan kerran retken aikana ja ennakkoon varmistelimme että saamme erityyppisiä ruokia päivittäin. Aamupalat ja lounaat taas sovittiin hoidettavaksi kanoottikunnittain ja patikoitsija vastasi omista aamu ja päiväpaloistaan.
Pari viikkoa ennen lähtöä linkitin porukalle arvioitavaksi varustelistan johon täydensimme yhteiset varusteet porukalla ja jokainen katsoi omat tavaransa muuten oman harkintansa mukaan.
Yhteisiä varusteita mm. kanootit, melat, majoitteet, pari keitintä, tynnyrit, ...
Oman varustelistan mukaan suoritin muutamia retkivarusteiden täydennyksiä, mutta pääosa varusteista oli luonnollisesti valmiiksi jo olemassa, ennen lähtöä vain listan mukaan varusteiden pakkaus.
Vähän sama malli ruuan hankinnan kanssa, lista koneelta ulos ja alkuviikosta kuivat muonat ja loppuviikosta loput tavarat. Sunnuntaina aamusta tavarat ja ruuat kyytiin ja aloitimme kokoontumisajot kohti Joensuuta, ensimmäinen kokoontumispiste oli noin puolivälissä lähtöpisteeni ja Joensuun välillä, johon pääosa joukosta kokoontui.
Sunnuntai-iltana varusteiden pakkaus autoon lähtövalmiiksi ja kanootit auton katolle, sitten muutamaksi tunniksi nukkumaan, että jaksamme startata aikaisin aamulla liikkeelle.
6.6.
Heräsin aamulla jo vähän jälkeen klo 04. Keittelin aamukahvit, että jaksan keittää muille kahvit aamulla klo 05. Aamukahvin ja aamupalan jälkeen startti n. 5:45, alustava arvio matka-ajaksi 12h.
Matka eteni mukavasti hyvien tarinoiden kera, Puolangalla kahvitauko, Rovaniemellä kauppareissu ja ruokatauko ja Sotajoen ja Kutturan tien risteyksessä jalottelutauko n. 16:50 ja Kutturassa veneen laskupaikalla n. 17:15, eli kuljettaja hoiti hommansa varsin reippaasti.
lähtöpaikka
melontareitin "nuotit", eli edessä 26 koskea, nivaa tai köngästä noin 60 km matkalla.
Ivalojoki ja sivun kautta löytyvien linkkien kautta paljon mielenkiintoista luettavaa kultahistoriasta
Ivalojoen tehdaspiirit 1870 luvulla
Ivalojoen nimistö Kutturasta alavirtaan
Lähes kaikki Ivalojoen kosket ja sivupurot Kutturasta Ritakoskelle ovat saaneet nimensä kultaryntäyksen alkuvuosien henkilöiden tai tapahtumien perusteella. Ennen sitä kaikkia noin 30 koskea kutsuttiin Porttikoskiksi, joiden kautta jokiuoma koversi tiensä syvässä kanjonissa Inarijärveä ja sen tasaisia rantamaita kohti.
- Porttiniva 350/1,4 m = alkuperäinen (kosken pituus/korkeusero)
- Porttikoski 1400/5,3 m = alunperin koko koskiosuutta tästä Ritakoskelle kutsuttiin Porttikoskiksi
- Kyläjoki = alkuperäinen, myös Sids(u)orro
- Kummitusoja = Rulloja;Truollo = piru, paholainen saameksi
- Timanttiköngäs , -oja = löydettiin titaanirautaa1874
- Väänäseniva 700/1,6 m, -oja = Pekka Väänänen 1916-
- Möllerinkoski 550/1,4 m, -oja, -niva = kauppias G . Möller 1870-
- Saarnaköngäs 70/1,2 m= saarnastuolimainen hiidenkirnu könkään alla
- Yrjönoja, -vaara = Yrjö Heikkinen 1890-
- Surmaköngäs 500/2 m = kuusi hukkui 1872
- Ruikanmutka, -oja = Matti Ruikka ja hänen poikansa 1870-
- Penttilänkoski 900/3,7 m = Pehr Bengtilä työnjohtaja ja yhtiömies 1870- Robert Snellmanin tehdaspiirissä
- Saarikorva = saari koskessa, Penttilänkosken jatke
- Anellinkorvat 150/0,8 m= O. U. Anell 1870
- Appisjoki, -köngäs 250/0,7 m = Appisjoki, Abbesjohka alkuperäinen
- Korhosenkoski 1250/8,4 m, -oja = Otto Korhonen 1870
- Saunakoski/ Savonakoski 150/0,8 m = päättyy Kultalan saunasuvantoon
- Kultalan nimistöä: Paavonkallio, Lihrin kallio, Kartano-oja, Kotioja, Paavonoja
- Kultalankoski 350/2,5 m
- Kolmoskoski t. Kolmosenkoski 350/1,3 m =kosken rannalla sijaitsi vuodesta 1870 lähtien tehdaspiiri eli valtaus numero 3.
- Rovaniemenkoski 200/0,8 m= rovaniemeläinen Matti Korva 1870
- Björklundinoja, -koski 500/2 m = Frans Björklund 1870. Björklundinojan esiintyy myös Pataojan nimellä=Patatunturilta tuleva haara
- Grönholmankoski 800/3,8 m, -oja = Fredrik Grönholm 1870
- Yliansajoki
- Ylialaoja
- Merimiestenkoski t. Merimieskoski 200/1 m = raahelaiset merimiehet 1871
- Hunajanpisama = pieni puro Ivalojoen pohjoisrannalla Sotajoen suun vastarannalla
- Sotajoenkoski 700/2,4 m
- Vaskisjoki = Alaoja
- Sotajoenniva 500/0,5 m =Mattleininkoski ; J.G. Mattlein Ekbergin työnjohtaja 1882
- Iisalmenoja, -vaara = Iisalmelainen kauppias Auugust Nylundin tehdaspiiri 1870
- Ritakoski 1400/6,5 m, -oja = alkuperäinen
- Palsinoja = alkuperäinen
- Louhioja = alkuperäinen
- Nulkkamukka = paikka, missä poro saattoi juosta eli nulkata; tasainen ja mutkainen jokiranta
Vesi vaikutti olevan varsin alhaalla , tietojen mukaan virtaama Ivalon Pajakoskella n. 40m3/s. Melomaan pystyi hyvin, mutta mela kolisi tämän tästä pohjakiviin. Alasuvantoon päästyä tilanne helpotti kun veden syvyys kasvoi. Alkumatkan melonta osuus oli ennakkoon tiedossa helpoksi, joten emme vaihtaneet märkäpukuja päälle, vaan lähdimme liikkeelle vaellusvaatteissa.
Ensimmäiset merkit edessä olevista maisemista saimme kun meloimme Porttinivalle ja pääsimme katselemaan Porttikallion jylhiä seinämiä.Sitten olikin enää melonta Kyläjoen suulle, jossa Kyläjoen päivätupa odotti meitä.
Varusteet pois kanooteista, tulet nuotioon ja ensimmäisen päivän "päivällisvastaava" aloitti työnsä.
Jonkin ajan kuluttua joen takaa käytiin kanootilla hakemassa autonkuljettajakin mukaan illan rientoihin.
Tänään oli ruokalistalla oikein aito hampurilainen, viivottimella piti suun vapaata aukkoa mittailla, että haukkaako koko hampurilaisesta palasen vai vai osasta siitä.
Iltaruuan jälkeen oli hyvää aikaa tutustua lähiympäristöön, kiipeillä rantatörmillä katselemassa ja kuvailemassa. Vastarannalta näkyi löytyvän kullan kaivuun jälkiä ja rakennelmia, joten seuraavalle aamulle oli yksi tutustumispaikka siis jo valmiiksi tiedossa.Alkuyöstä asetuimme yölevolle Kyläjoen päivätuvan lattialle, josta löytyi viidelle miehelle hyvin nukkumatilat.
7.6.
Heräsin aikaisin aamulla n. klo 03 seutuvilla ja hiippailin varovaisesti pihalle. Ilma oli upea, taivas sininen, lämpötila lähellä nollaa. Kuljeskelin kamera kainalossa ihmettelemässä alkukesän ihmeitä, joki virtasi, mutta tuuli oli täysin tyyntynyt. Joku yölaulajakin viritteli huiluaan. Nousin kämpän viereiselle rantatörmälle katselemaan ympärillä avautuvaa maisemaa.Reilun tunnin ihmettelyn jälkeen palasin vielä hetkeksi nukkumaan.
Uusi herääminen noin klo 07 aikoihin ja pikkuhiljaa toisetkin alkoivat heräilemään upeaan aamuun ja aamupalalle.
Kävimme vastarannalle katselemassa kullankaivajien asumusten jäänteitä ja kullankaivajien aikaansaamien kivirakkojen ihmeellistä maailmaa. Yön aikana joen vesipinta oli edelleen vain jatkanut laskuaan, mutta tiesimme sateitakin olevan tulossa. Noin puolenpäivän aikoihin olimme valmiit jatkamaan matkaa märkäpuvut päällä ja oikeaoppisesti kypärät päässä. Tämän päivän tavoitteena oli meloa Kultalaan ja automiehen tavoitteena oli siirtää auto Pahaojalle ja patikoida sieltä illaksi myös Kultalaan.
Aluksi loivahko S-kirjaimen mallinen Kyläjoen niva, sen jälkeen Timanttiköngäs ja sitten Väänäsen niva. Nivan jälkeen hieno rantakallio länsirannalla. Itärannalla jokeen liittyi Väänäsen oja ja rantauduimme katselemaan sen hienoja pieniä putouksia. Sieltäkin löytyi jonkun kullankaivajan työmaa, näytti ainakin siltä että siellä oli työskennelty aivan viime vuosinakin.Leppoisasti eteenpäin, Möllarin koski ja sen jälkeen rantauduimme länsirannalle Saarnakönkään yläpuolella. Kävelimme katselemaan köngästä, siellä olevia hiidenkirnuja sekä nousimme ylös kallioille ihailemaan jokivarren maisemia.
Samalla tutkimme könkään laskureitin valmiiksi.
Sitten olikin jo lounasaika. Meloimme joen vastarannelle hienolle hietikolle valmistamaan lounasta, kovaa hommaa tämä koskimelonta, kun ei oikein tahdo ehtiä syöntien välissä edes huokaista. Paikalta löytyi parikin valmista nuotiopaikkaa.Lounastauon jälkeen matka jatkui ja laskimme könkään alas, Yrjön suvannon jälkeen edessä oli Surmaköngäs ja kohta sen jälkeen Ruikanmukka.
Mutkassa länsirannalla on erakko Unto Koivusen mökki ( Koivusen haastattelu ), pihapiiri vaikutti ainakin vauhdilla ohi meloessa niin hoidetulta, että jäin miettimään että asuuko paikalla vieläkin joku.
Koivusen kämpän jälkeen lähes kilometrin mittainen Penttilänkosken lasku ja sen jatkona Anellinkorvat ja tämän koskijakson lopuksi Appisköngäs.
Sen jälkeen joki kääntääkin suunnan itä- länsi "akselille", Appissuvannon rauhallinen osuus Appisjoen suulle.
Täällä rantauduimme noin klo 17 ja kävimme katselemassa Anna Kaapin vanhaa kotakenttää.
Sitten olikin enää jäljellä reilun kilometrin mittainen Korhosen koski, sen laskun aikana tuli Kultalan riippusilta näkyviin. Viimeisenä koskena tälle päivälle vielä lyhkäinen Saunakoski jonka laskemisen jälkeen rantauduimme saunarantaan.
Vuokrakämpällä oli majoittuneena pari miestä. Tämän päivän "päivällisvastaava" aloitti oman työnsä ja meillä muilla oli aikaa tutustua ympäristöön. Mielenkiintoista oli käydä katselemassa Kultalan rakennuksia tarkemmin.
Kultala
Pizza valmistui illan aikana ja autonsiirtäjäkin saapui sopivasti paikalle noin klo 21 tietämissä syömään oman osuutensa pizzasta. Ilma oli hieno ja sopivan lämpöinen, istuskelimme nuotiolla puolille öin ennen kuin siirryimme nukkumaan autiotuvan sänkyihin.
8.6.
Aamusta keli oli jo merkittävästi huonontunut ja lämpötila oli lähellä 0 astetta. Nousin ylös noin klo 05 ja lähdin aamulenkille. Kävelin riippusiltaa joen toiselle puolen. Kuljin jokivartta vanhan kartan mukaiselle Lihrinojalle Kultalan asemakaava, jonka vartta lähdin nousemaan Lihrinkalliolle. Juuri kun pääsin ylös vaaralle alkoi taivaalta satelemaan vettä. Ylhäältä avautui mukavat maisemat jokivarteen ja Kultalan rakennukset näkyivät sinne myös hyvin.
Pahaojalta Kultalaan tuleva reitti kulkee täältä päältä ja siirryin reitille ja laskeuduin 561 askelmaa alaspäin päästäkseni Kultalan sillalle.
Palasin takaisin autiotuvalle katsomaan että löytyiskö sieltä seuraa aamukahville.
Keli paheni, tuuli yltyi ja sade muuttui osittain räntäsateeksi. Tämän päivän suunnitelmissa oli alunperin kulkea maastossa ja mahdollisesti nousta Kehäpäälle, mutta sää ei oikein houkutellut toteuttamaan tätä suunnitelmaa. Päivä kuluikin osin nuotiolla, osin lukemisen ja osin vain rentoutumisen parissa. Iltapäivällä aloittelin oman osuuteni ruuan valmistelusta, tälle päivälle ruuan valmistusvuoro sattui minun kohdalleni.
Sadetta ja tuulta riitti koko päiväksi ja vielä illaksi, vastarannalta näkyi rinteessä oja, jonka vartta olin aamulla noussut. Koko oja kuohui valkoisena virtaavasta vedestä. Illalla joen rantaan laitettiin vesirajaan merkki keppi jotta voisimme seurata joen veden korkeuden muutosta aamuun mennessä.
9.6.
Heräsin aamulla noin klo 06, maa oli lumesta valkoisena ja rannasa käynnillä saattoi todeta että joen vedenpinta oli noussut yli 60 cm.
Rauhassa aamupala ja noin klo 11 seutuvilla olimme valmiina jatkamaan matkaa, tänään tavoitteena Ritakoski. Autonsiirtäjä jatkoi omaa matkaansa jokivartta pitkin tavoitteena myös Ritakosken kämppä.
Kosken laskunuottien mukaan tiedossa oli, että Kultalankoskessa on runsaalla vedellä "hyviä" hyökyaaltoja. Toisessa kanootissa oli kokeneet melojat ja heillä kanootissa hyvä aukkopeite, minä taas vähiten kokemusta omaavana pääsin keulamiehenä aitiopaikalle kosken laskuun. Parin kunnollisen hyökyaallon jälkeen kanootti olikin aikalailla reunoja myöten täynnä vettä ja jos vajautta vielä jäi, niin hetkessä oli se hoidettu kuntoon. Onnistuimme kuitenkin melomaan kanootin kaatumatta kosken alle rantaan, jossa pääsimme tyhjentämään kanootin. Varusteet oli vesitiivisti pakattu ja kaikki varusteet kanootissa hyvin kiinni, joten siltä osin oli hyvä jatkaa matkaa.Heti perään Kolmosenkoski, siitä selvisimme vähän vähemmällä vedellä, mutta silti kävimme rannalla tyhjentämässä kanootin ja matka jatkui.
Märkäpuvut päällä tilanne oli ihan ok, tosin voimakas vastatuuli teki olosuhteista hieman kylmän.
Sitten selvitimme Rovaniemen kosken ja Björklundin kosken, nyt riitti jo äyskäri kanootin tyhjennykseen.
Jälkikäteen tarkastettuna tiesimme, että puolessa vuorokaudessa joen virtaama noin nelinkertaistui, eli tästä eteenpäin veden vähyydestä ei ollut enää ongelmaa.
Sitten olikin päivatauon paikkaa ennen enää vajaan kilometrin mittainen Grönholman koski ja Merimiesten koski, jonka jälkeen Sotajoki laskee Ivalojokeen. Meloimme voimakkaasti virtaavan Sotajoen suun yli vastarannalle ja rantauduimme.Vaihdoimme lämmintä päälle ja siirryimme vajaa puolikilometriä Sotajoen vartta ylävirtaan Liljeqvistin kämpälle. Liljeqvistin kämppä
historiallinen autiotupa
Valmistimme tuvalla lounaan ja katselimme kämpän ympäristössä näkyviä kullankaivamisen aikaansaamia jälkiä luonnossa. Juuri kun olimme lähdössä, kuului radiopuhelimesta ääni, että patikoitsija kertoi ohittavansa Sotajoen suuta Ivalojoen vastarannalla. Kävelimme Sotajoen suulle ja ihmettelimme vielä siellä Suupankin käsittämättömiä kivirakkoja, jotka kullankaivuun jäljiltä on sinne jääneet. Varusteiden vaihto ja taas melomaan, samalla patikoitsija ilmoitti odottavansa Vaskisjokisuulla kanoottikuljetusta tulvivan joen yli päästäkseen. Mies siirrettiin kanootilla ja rinkka märkäpukupäällä kävellen joen toiselle puolen ja jatkoimme matkaa.Sotajoen kosken ja nivan jälkeen olikin pari kilometriä rauhallisempaa menoa ja nousimme rannalle ihmettelemään Liljeqvistin ruoppaajaa.
Lapin kultahistorian suurin harha vai sittenkin totuus??
Sitten olikin enää jäljellä vajaan 1,5km Ritakoski, jonka noin puolivälissä pohjoisrannalla on Ritakosken autio ja varaustupa. Tänne saavuimme noin klo 17 seutuvilla. Tuvalla oli pari kaveria lähtövalmisteluissa, he olivat lähteneet Pahaojalta liikkeelle, käyneet Hammastunturin maisemissa ja nyt olivat palailemassa Kultalan kautta takaisin.
Varsin pian automiehemmekin saapui paikalle, hän aloitti yhteisen päivällisen valmistelun, saunamajuri aloitti telttasaunan lämmityksen ja me "laiskimukset" vain nautimme olostamme.Päivällisen jälkeen meni vielä muutama tunti saunan kiukaan lämmittelyssä ennenkuin viritimme tarppikankaat valmiin saunarungon päälle ja pääsimme kylpemään n. 22:30.
Löylyt olivat upean pehmeät, jos löylyn heittäjä vain malttoi ruokkia kiuasta sopivilla vesimäärillä. Liian isot löylyvesi annokset taas saivat kiukaan kiukuttelemaan kuumilla löylyillä.
10.6.
Näköjään aamu-unisuus tarttuu, nyt heräsin vasta klo 07, keittelin aamukahvit ja lähdin tutustumaan lähiympäristöön. Ensin nousin jokivartta Ritakosken niskalle, jokivarren polun viereltä löytyi vanhoja kaivoskuilun suuaukkoja ihmeteltäväksi. Sen jälkeen suuntasin kulkuni Ritavaaran lakia kohti. Alkumatkan rinne oli varsin jyrkkä ja melko kivinenkin mutta yläosa vaarasta oli todella miellyttävää kulkumaastoa. Maisemallisesti sieltä ei avautunut mitään erikoista maisemaa, kun puusto esti näkyvyyden, puiden välistä joki sentään pilkotteli. Palasin takasin kämpälle ja muutkin olivat jo nousseet ylös. Kuukkelipariskuntakin kävi meitä pihapiirissä tervehtimässä.Puolen päivän seutuvilla lähdimme jatkamaan matkaa, ensin Ritakosken loppulasku, kosken alta automies vietiin kanootilla vastarannalle ja hän lähti patikoimaan poroaidan vierustaa kohti Pahaojan autiotupaa.
Palsinojan ohitus, sitten Kuivaniva ja sen jälkeen Nulkkamukka
Poikkesimme ensimmäisen kultalöydön muistomerkillä, täällä huomasi ilman jo selvästi lämmenneen, kun ensimmäiset verenimijäsääsket yrittivät käydä päälle.
Vielä kerran pääsimme herkuttelemaan hyvän päivällisen sekä jälkiruuan kanssa. Upea ilta ja reissun viimeinen ilta.11.6.
Heräsimme kaikki aamulla noin klo 07 aamupalalle upeaan aamuun. Ennen klo 09 olimme jo melomassa viimeistä osuutta. Auringonpaistetta, kohtalaisen lämmintä ja jokivarsi oli muuttunut kanjonista hiekkatörmäiseksi. Pari nivaa ennen Toloskoskea. Maakotkakin näyttäytyi jokivarressa,mutta piti sen verran etäisyyttä etten saanut siitä kunnollista kuvaa otettua.
Rantauduimme Toloskosken niskalle ja kävelimme tarkastelemaan koskea. Jo ylemmän kosken osalla näytti että kanootillemme olisi tiedossa kohtuulisen haastavia kuohuja, kun taas toisen kanootin melojat katselivat koskea innostuneena, että lopultakin vähän haastetta. Päätimmekin että me hoidamme tämän kosken uittamalla kanootin haastavimpien paikkojen ohi ja melomalla vain ne osuudet, jotka on helppo meloa. Toinen kanootti lähtikin laskemaan ensimmäisen osuuden koskesta etukäteen ja jäivät odottelemaan meitä kosken mutkaan. He odottelivat niin kauan että pääsimme kosken alaosaan kuvaamaan heidän viimeistä laskuaan. Annoimme melalla lähtömerkin ja pojat pääsivät nautiskelemaan kunnon kuohuihin, tosin haaste jäi täälläkin kuulemma vähäiseksi.Kosken alla vielä kerran vaatteiden vaihto ja miellyttävimmissä retkivaatteissa lähdimme loppumelonnalle Toloskylän ohi kohti veneiden nostopaikkaa.
Leppoisaa meloskelua, välillä muutama sadekuurokin kulki ja sitten rantautuminen. Vielä kerran ruuan laitto ja lopuksi reissun ainoa kalustotappio. Kävelin veneiden laskupaikasta tienvarteen ja aloin näppäilemään autonkuljettajan puhelinnumeroa. Puhelin lipsahti kädestä ja putosi näyttöedellä suoraan kivikkoon. Ei näköjään ole tarkoitettu puhelinta kivikkoon pudotettavaksi.
Järjestelimme varusteet valmiiksi autoon lastausta varten ja auton tulon jälkeen ei varmaan mennyt kuin 15 minuuttia, kun olimme valmiina kotiin lähtöön.
Toisille koskien lasku voi olla reissun päätarkoitus, minulle melonta on vain yksi väline päästä tarkkailemaan luontoa ja ympäristöä. Kumpikaan vaihtoehto ei ole toistaan parempi, me ihmiset vain olemme onneksi erilaisia ja haemme reissuiltamme erilaisia kokemuksia.
Ivalojokivarresta löytyy upeita maisemia, hienoja paikkoja, todella miellyttäviä kulkumaastoja, upeita luonnon yksityiskohtia, rauhallisia paikkoja, rauhallista luontoa, virtaavia vesiä, elävää tulta,...
Suosittelen
Valokuvat reissusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti