Monenlaisia ajatuksia on tämäkin vaellusreissu jättänyt päähän pörräämään ja yritän tässä niitä vähän purkaa sieltä ulos.
Inarijärvi:
Ensimmäinen melontareissu tänne järvelle, mutta toivottavasti ei viimeinen. Kommentit siis vain tällä vähäisellä kokemuksella.
Upea järvi joka antaa upeat puitteet melontaharrastukselle. Järven koko ja nopeasti vaihtuvat olosuhteet huomioiden en jatkossakaan olisi valmis lähtemään sinne melomaan yksin tai vain yhden kanootin voimin. Kun mukana on kaksi kanoottia, niin se antaa jo aivan erilaiset mahdollisuudet toimia mahdollisissa poikkeustilanteissa. Sen kokoinen vaellusryhmä löytää myöskin helpommin hyviä leiripaikkoja kuin isohko ryhmä, olosuhteet voivat nimittäin paikoitellen olla haastavat, mikäli haluaa löytää tasaisen leiriytymispaikan.
Itselle tyypilliseen tapaan olen tehnyt aluelle runsaasti karttavaelluksia ja todennut että järvi antaa oikeastaan rajoittamattomat mahdollisuudet toteuttaa mitä erilaisimpia melontaretkiä.
Järven upea saaristo antaa myöskin upeat puitteet ja samalla ne antavat hyvää suojaa tuulilta, jos on valmis muuttamaan omia suunnitelmiaan olosuhteiden vaatimusten mukaisesti.
Päivittäisen melontaosuuden pituus:
Yksi osa nautinnollista retkeä on mielestäni juuri se, kun retkeilyssä säilyy sopivan rento ote. Tällä reissulla molemmille kanootti"kunnille" sopi rytmi, että herätys aamulla n. klo 07 ja aamupalan jälkeen liikkeelle. Sääennustekin tuki tätä rytmiä hyvin, kun useammalle päivälle lupailtiin tuulten voimistuvan puolen päivän seutuvilla.
Kun melontaan käytettävä aika oli päivässä muutamia tunteja, niin päivittäisen melontaosuuden jälkeen jäi hyvää aikaa vain ottaa rennosti, valokuvailla, ihmetellä ympärillä olevaa luontoa tai vaikka tehdä ilman kuormaa vielä jonkinlainen melontaretki lähiympäristöön.
Nyt kaksikkona melottaessa melontanopeus taisi olla n. 4 - 5km/h ja se nopeus tuli ilman isompia ponnisteluja. Eli päivässä voi hyvin siirtyä n. 12 - 20 km ilman isompia otsan rypistyksiä. Samoin melontapäivän aikana oli mukava välillä rantautua pitämään taukoa ja jalottelemaan. Itselle ainakin tuntuu melontaretkellä sopivan juurikin tällainen retkeily, siirrytään sopivasti ja tuumaillaan välillä joko rannalla tai kanootissa.
Paljon yksin kulkevan ajatuksia "ryhmässä" kulkemisesta:
Kun ryhmässä mennään, on hyvä että useampi pyrkii "pysymään kartalla". Silloin on helppo välillä varmistaa toisilta, että olemmeko menossa haluttuun suuntaan.
Kanoottikaksikossa tai yhtälailla muutenkin vaeltaessa "kaksikkona"tai ryhmässä, on hyvä mahdollisuus antaa vähemmän kokemusta omaavien kulkijoiden harjoitella suunnistamista. Siinäkin tilanteessa vaikka suunnistusvastuu olisi kokeneemmilla on hyvä käydä toisten kanssa läpi kuljettuja ja kuljettavia reittejä, niin että kokemattomampikin voi niistä jotain oppia. Erinomainen vaellusmuoto vähemmän vaelluskokemusta omaavalle oppimismielessä.
Sen enempää sopimatta tällä reissulla molemmat kanoottikunnat hoitivat leiriytymiset, ruokailut yms asiat itsenäisesti ja omaan tahtiin. Samoin majoittumisessa emme edes yrittäneet hakea paikkoja, joissa majoittuminen olisi ollut ihan vierekkäin. Molemmat saivat elää siinä mielessä leirissä omaa "elämäänsä". Luonnollisesti yhteisellä iltanuotiolla oli mukava istuskella turinoimassa.
Itse kukainenkin näytti välillä istuskelevan itsekseen jonkun kiven tai kannon nokassa ihmettelemässä ympärillä olevaa luontoa tai muuten vain omien ajatustensa kanssa. Eli kyllä ainakin tämänkokoisessa ryhmässä jää hyvät mahdollisuudet nauttia myöskin omasta rauhasta.
Reissua oleellisesti helpotti, että Jouni oli tehnyt kohtuullisen tarkan reittisuunnitelman ja selvitellyt kartoista ja ilmakuvista sopivat majoittumissaaret. Tältä osin tämä ennakkosuunniteltu reitti toimi erittäin hyvänä runkona, pientä hienosäätöä luonnollisesti teimme olosuhteiden mukaan. Muuten tästä reittiasiasta ei reissun aikana ollut mitään tarvetta käydä keskustelua. Eli tässä retkeilymuodossa on varmasti hyvä että reissun perusrunko on kohtuu selkeästi sovittu. Tosin hyvin tärkeä on muistaa, että olosuhteet voivat laittaa tämän suunnitelman uusiksi ja suunnitelman vuoksi ei kannata ottaa liian suuria riskejä vaan muuttaa tarvittaessa suunnitelmaa.
Ryhmässä kulkemiseen kuuluu mielestäni myöskin oleellisesti ajatus "kaveria ei jätetä".
Upea reissu, kyllä joskus voi kaverilta kysyä, että saako liittyä seuraan. Siitä voi seurata mukava yhteinen vaellusreissu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti