Helmikuussa jo mennään ja retkeilyt on jääneet aivan olemattomaksi, melkein sohvaperunaksi olen jämähtänyt.
Sentään jotain merkkejä edes tulevasta, kun eilen innostuin jatkamaan aikaisemmin jo aloitettua ahkion korjausprojektia.
Ahkion pohjamuovi ja jalakset oli jo todella huonossa kunnossa, olihan sitä kiskottukin jo arviolta n.  2000km. Välillä on tullut mentyä melkoisissa kivikoissa ja avotunturi on siinä mielessä petollinen, että joskus terävän kivennokan päällä on vain sen verran lunta, että kivi ei näy, mutta hyvin se silti raapaiseen.
Aikaisemmin olin irrotellut pohjan, nyt poistin ahkiopeitteen ja uusin samalla vähän ahkion "kylkiluita". Yksi oli mennyt jossain vaiheessa pohjan keskeltä poikki.
Samalla vähän muovasin ahkion keulaa, (sen minkä sain sitä kohtuudella puristimilla pakotettua)sen vuoksi tein yhden uuden vähän erimallisen "kylkiluun" ja lisäsin vielä yhden tueksi vähän muuttuneelle keulan muodolle.

Tarkoitus on vielä vähän muuttaa ahkion jalaksia aikaisemmasta.  Aikaisemmin jalakset jatkuivat ahkion perästä keulaan asti, tosin keulasta ne taipuivat ahkion keulan muotoon.
Nyt olisi tarkoitus laittaa jalakset noin metrin pituisesti ja siitä keulaan pohjamuovin kiinnityksen varmistaminen tapahtunee ehkä laittamalla pohjamuovin päälle matalat reunalistat esim pohjamuovista.  Tässä vaiheessa kuvittelen, että se voisi vähän helpottaa ahkion kääntymistä.
Jos olen oikein reipas, niin ehkä viikon päästä pääsen sitä testaamaan ja ken tietää vaikka siitä sitten viikon päästä viikonlopuksi maastoon testailemaan ahkiota ja kotaa.

Huolestuttavan lähellä jo alkaa olla jo perinteinen kevätvaellusreissukin. Jos suunnitelmat toteutuu, niin kymmenenviikon päästä olen ollut jo pari yötä tunturissa ja päässyt sen verran siirtymään syrjään, että vastaantulijat ovat sen jälkeen harvinaisuuksia. 17vrk on suunnitelmissa viipyä tunturissa, jos pääsen suunnitellusti lähtemään.