Mä oksalla ylimmällä, oon harjulan seljänteen...

Sainpas lähilaavuretkeilyn avattua tälle kesälle. Hieno lauantai-ilta, upea auringonlasku, kuikka viereisellä lammella, makkarat paistuivat nuotiolla...

Nokipannukahvit maistuu aina yhtä hyvältä, höystämisohje on, että kaadetaan höystöjä niin kauan, että näyttäisi olevan riittävästi. Tulee vahvaa ja hyvää kahvia.

Polunvarressa räkättirastas hautoi pesässä munia, vain pää näkyi, kun se tarkkaili mahdollista uhkaajaa. Siinä sitten hetken silmäilimme toisiamme silmiin.
Telkkä kiersi kehää lammenpäällä, lintujen kansallisorkesteri soitti lähimetsissä sinfoniaa.

Tähän aikaan on vielä joitakin sääskiäkin matkaseurana, puolenyön aikaan alkaa olla sen verran hämärä, että piti paluumatkalla katsoa jo vähän tarkemmin, mihin jalkansa asettaa.

Näillä pikareissuilla retkeilykuume alkaa helposti nousemaan.

Kesä on tullut, tuomi kukkii, mustikan kukinta taitaa olla jo loppusuoralla, kotipihalla viinimarjapensaissa valtavasti kukkia, luumupuu kukkii, omenapuukin avaa kohta kukkansa, pääskyset kirmaavat taivalla...

Nyt on kesä.