Kansainvälinen tilanne kiristyy, miehet ja naiset linnoitustöissä Mallan luonnonpuistossa :)

Muistutuksena, että kun klikkaat valokuvaa, niin se avautuu suuremmaksi.

Joskus keväällä tai alkukesästä satuin näkemään metsähallituksen sivuilla ilmoituksen Mallan luonnonpuistossa järjestettävistä sodanaikaisen korsun kunnostustalkoista.
Vaikka olinkin jo sopinut syksylle yhdet talkoot Korvatunturin maisemiin niin tätä ei tarvinnut edes harkita, välittömästi soitto vastuuhenkilölle ja ilmoittautuminen talkoisiin oli kunnossa.

Heinäkuun kahdeksaspäivä kolahti sähköpostilaatikkoon viesti, jossa osallistuminen talkoisiin vahvistettiin ja samalla kerrottiin muutkin talkoisiin mukaan tulevat. Hyvin näki ilmoittautuneiden asuinpaikoista, että tällaisiin talkoisiin ei kovin läheltä "kannata" lähteä. Maksoi mitä maksoi, mutta talkoisiin pitää päästä.
Oulu näytti olevan pohjoisraja talkoolaisten joukossa.

Nyt jo tavaksi tullut hitaasti kiiruhtaminen sopi hyvin aikatauluuni ja lähdinkin kohti pohjoista pari päivää ennen talkoiden alkua. Tulipa taas vilkaistua Oulun toria ja rotuaarikin piti tarkastella ylhäältäpäin. Seuraavaksi Kemin pienvenesatama kaupungin keskustan vieressä tuli tutuksi vanhoine puurakennuksinee.
 Viisikymmentäkilometriä ennen Kilpisjärveä "pakollinen" munkkikahvitauko Ropinpirtillä. Mukava oli taas vaihtaa ajatuksia ja käydä myös kertomassa että keväällä ohikulkemiseni ajottuivat aukioloaikojen ulkopuolelle. Sitten vielä loppusuora Kilpikselle. Olin valinnut reitin Rovaniemen ja Kittilän kautta välttääkseni pahimmat tietyöt ja valinta osoittautui oikeaksi. Ennen Kilpisjärveä pysähdyin vielä Saarikoskella vaihtamaan ajatuksia tämän perän viimeisen katoavan kansanperinteen harrastajan kanssa. Kun hän sulkee matkamuisto myymälänsä oven, niin tämän elämäntavan harratajat loppuvat siihen. Ensimmäisestä tapaamisestamme lienee aikaa yli 40vuotta ensimmäisellä lapinmatkallani. Vuosien varrella olemme sen jälkeen tavanneet usein, milloin tienvarressa milloin tunturissa.
Pikkuhiljaa talkoolaisia alkoi ilmestyä paikalle ja he siirtyivät varatuille majoituspaikoille malttamattomana odottamaan seuraavaa aamua.

Siitä se sitten lähti liikkeelle.

5.8. aamulla klo 09 olimme malttamattomana odottamassa ovien aukeamista Kilpisjärven Retkeilykeskuksella. Ensin tukeva aamupala ja sen jälkeen vielä kokoontuminen talkoiden läpikäymiseen sekä talkoolaisten esittelyn merkeissä.

Tämän jälkeen siirtyminen Mallan luonnonpuiston parkkipaikalle, varusteet mukaan ja n. 4km kävely ja 220m nousu korjattavalle korsulle (ja tietysti paluu illalla. Hyvää kuntoilua siis joka päivä)

Etukäteen oli talvella paikalle viety tarvittavat materiaalit ja työkalut oli toimitettu paikalle ennen talkoita. Sopivasti taukoja pitäen siirryimme upealle maisemapaikalle korsun viereen joka sijaitsi 700m:n korkeudessa. Muutama kuva alkutilanteesta ja väki ryhtyi töihin. Teimme myöskin vähän suojakatosta siltä varalta että sattuisimme saamaan sateita niskaamme.

Korsu on siis saksalaisten rakentama, tämä kyseinen korsu on tutkimusten mukaan todennäköisesti ollut majoituskäytössä. Saksalaiset olivat yrittäneet tuhota korsun räjäyttämällä, takaseinä oli osittain sortunut sisään, etuseinä oli varsin laho ja lattiarakenteet olivat lahonneet. Osa kaarista oli vaurioitunut ja poissa paikaltaan.

Esimmäinen urakka olikin todella ankara. Korsu piti kaivaa maansisältä esille, jotta teräskaarista tehdyt seinä/kattoosat saadaan purettua. Syvimmillään kaivuusyvyyttä oli reilusti yli kaksimetriä ja kun täyttönä oli aikanaan räjätystyössä syntynyttä louhintajätettä maalla tiivistettynä, niin homma ei ollut kovin helppoa.  Lapiolla sai ruokaluksikallisen kokoisia palasia irtoamaan, joten lähes kokoajan piti rautakangella väännellä maata löyhäksi, että lapion heiluttajat saivat maa-ainesta heiteltyä pois seinän vieriltä. Ja mitä alemmas kaivu eteni,sitä korkeammaksi maakasat vieressä kasvoivat. Luulenpa että monen talkoolaisen mielessä liikkui ensimmäisenä päivänä, että mitenkähän meidän aikataulumme mahtaa riittää.
Klo 18 oli aikataulutettu ruokailu Retkeilykeskukselle, joten enemmän ja vähemmän lihakset kipeänä väki lähti siirtymään kohti ruokailua, saunaa ja lepoa.

Itse tosin käytin tilaisuutta hyväkseni ja ruokailun jälkeen käytyäni pikasuihkussa siirryin vielä nauttimaan Kilpisjärven näkymistä veden päältä käymällä melontaretkellä tuulisella Kilpisjärvellä. En ollutkaan aikaisemmin katsellut näitä maisemia vedenpäältä.









6.8.
Talkooväki oli aamusta reippaana taas aamupalalla ja sen jälkeen "nopeasti" siirtyminen talkoopaikalle. Mukanani lähes aina kulkeva päävalvoja Soolo-koiran kiinnitin hyvälle valvontapaikalle valvomaan toteutettavaa työtä.
Korsua lähestyessämme ihaillen katselimme korkealle lentäviä lapiolliskaaria, kun metsähallituksen kenttäpäällikkö oli ottanut vähän ennakkoa ja oli jo aloittanut päivän työt.
Aamupäivällä pääsimme irrottamaan jo ensimmäiset seinäkaaret ja kaivutyön edistyessä loputkin. Samoin kaikki lattiaan liittyvät puurakenteet purettiin. Jo etukäteen oli ajateltu että yritämme parantaa alkuperäistä korsua niin että saisimme kaivannon salaojitettua ja näin ollen jatkettua lattiarakenteiden ikää.  Samoin paikanpäällä teimme maan alle piiloon jäävien rakenteiden osalta muutoksen niin että sijoitimme suunniteltujen poikittaisten niskojen alle pitkittäiset niskat, jotta alapuolella valuvat sulamisvedet pääsisivät hyvin valumaan sieltä pois.
Taas tarvittiin rautakangen kääntämistä ja vääntämistä, jotta salaoja saatiin johdettua riittävän syvälllä ulos kaivannosta ja tehtyä vesille "imetyskaivo".
Alimmat lattianiskat tuettiin kivien päälle niin että ne eivät olleet suoraan kosketuksessa maahan. Lisäksi puuosat suojattiin sivuilta vielä kattohuovalla.
Samaan aikaan irrotettuja kaaria korjailtiin. Pitihän varmistaa että rakenteesta saadaan riittävän turvallinen, olihan tavoitteena että ohikulkevat voivat tutustua turvallisesti korsuun.
Työpäivän jälkeen lattiarakenteet olivat lähes valmiina kaarien takaisin asentamista varten.
Nyt varmasti monien talkoolaisten mielikuva aikataulusta oli jo paljon positiivisempi kuin edellisen päivän jälkeen.










7.8.
Aamutouhut jo totuttuun tapaan, vahvistustakin saatiin talkoojoukkoihin.
Ensimmäiset kaaret saatiin sovitettua yhteen, seuraavien kanssa näytti olevan vähän tuskaa ja ehkäpä taas jonkin mieleen vähän nousi epätoivonkin ajatuksia, että kuinkahan meidän näiden kaarien kanssa mahtaa käydä. Mutta uskomattoman monitaitoisen ja sitkeän talkoojoukon riveistä löytyi aina sopiva henkilö jokaiseen haasteeseen ja homma taas eteni. Turvallisuussyistä päätimme tehdä alkuperäisestä korsusta poiketen kaarien sisäpuolelle kurkihirsirakenteen varmistamaan ettei kaaret missään tilanteessa pääsisi kaatumaan sisällepäin. Päivän aikana kaaret hakivat paikkansa, takaseinä saatiin syntymään puusta ja täyttötyöt saatiin hyvään alkuun. Samaan aikaan tehtiin valmistelutöitä jo laverien, etuseinän ym osalta seuraavalle päivlle.
Päivä oli sään puolesta ehkäpä tyypillinenkin tunturisää. Nimittäin keli vaihteli todella nopeasti, aamusta oli sumuista, päivällä sateli vettä, iltapäivällä saimme vähän ukkosta ja lopuksi upeaa auringonpaistetta.Ukkoskuurolta menimme suojaan jo pystytettyn korsun alle.
Tämän päivän talkoiden lopuksi osa talkooväestä poikkesi ihastelemaan vielä Kitsiputousta.
Kuten aikaisemmissakin talkoissa olen huomannut niin samoin kävi täällä. Jossain vaiheessa väki on epäileväinen tavoitteeseen pääsemisestä ja jossain vaiheessa tapahtuu käänne, jonka jälkeen siihenkin asti uskomattoman ahkera talkooväki löytää itsestään vieläkin lisää tehoa ajatuksella, me kyllä hoidetaan tämä homma.

8.8.
Viimeinen virallinen talkoopäivä
Aamulla väki tuskin malttoi syödä aamupalan kun jo kiirehdittiin kohti työmaata.
Lapiot heiluivat, kivet liikkuivat, syntyi
etuseinää, laveria, ovea, ilmahormin viimeistelyä, kaminan savupiipun suojalevy löysi paikkansa jne... Työinto oli valtava, väki piti suorastaa komentaa tauolle.
Ulkopuolen täyttötyö pyrittiin tekemään niin, että alaosaan jäisi hyvin vettä läpäisevat kerrokset mahdollisia sulamisvesiä varten ja yläpuoli tiivistettiin maa-aineksella niin että pääosa sulamisvesistä ohjautuisi rakenteen ulkopuolelle.
Nyt oma muistini pätkii, mutta muistaakseni se oli tämä päivä (tai edellinen) kun pääsimme talkoiden yhteydessä ihastelemaan myöskin kotkan kaartelua. Se suoritti ylvään ylilennon ja arvioi työmme tuloksia ylhäältä päin. Totesimme tässä vaiheessa että pieniä viimeistelytöitä jäisi kesken, mutta talkooväestä löytyi vielä vapaaehtoisia, joilla oli mahdollisuus tulla seuraavana päivänä tekemään loput viimeistelytyöt. Talkoiden järjestäjät olivat nimittäin ajatelleet tarjota meille mahdollisuuden poiketa Pikku-Mallan suunnalla katselemassa upeita maisemia talkoiden päätökseksi.
Kunnostuksen päävalvoja Soolo kävi heittämässä päänsä varjon Saanan kylkeen, onneksi se ei jäänyt sinne pysyvästi.
Talkoiden päätökseksi siirryimme lopuksi Kilpisjärven matkailuhotellin rantasaunalle saunomaan ja sen jälkeen ravintolaan syömään upea päivällinen.








Jos jotain negatiivista tästä talkoista haluaa löytää, niin lyhyesti vielä siitä. Lapin Sotahistoriallisen seuran puheenjohtaja (joka aktiivisesti oli koko ajan talkoissa mukana kaikissa töissä) oli aluella tehdyissä tutkimuksissaan löytänyt alkuperäisen kaminan, joka olisi soveltunut asennettavaksi korsuun. Kaminan sijainti ja kaminan kunto oli asianmukaisesti dokumentoitu, jolloin tulevaisuudessakin sen perusteella olisi voinut tehdä arkelogisia päätelmiä siitä ja sen sijainnista. Kysyttäessä tämän alueen arkeologisista asioista vastaavalta henkilöltä mahdollisuutta siirtää tämä kamina tänne korsuun, oli vastaus kielteinen. Oma koulutukseni ei anna tietenkään riittävää arviointikykyä tieteellisesti tätä arvioida, mutta maalaisjärkeä ehkä vähän osaan käyttää. Tämä päätös tarkoittaa että tulevaisuudessa tämä kamina tuhoutuu tai pahimmassa tapauksessa sen joku varastaa. Kun nyt esitetyssä vaihtoehdossa se olisi saatu pelastettua nähtäväksi  ihmisille tässä kunnostetussa korsussa nyt ja tulevina vuosina. Tämä asia harmittaa, lisäksi tämän tyyppinen toiminta voi saada aikaan muutenkin negatiivisia asioita. Voi olla että amatöörien mielenkiinto ilmoittaa mahdollisista
 löydöistään voi laskea, jos ammattilaisten suhtautuminen amatöörien tekemisiin on kovin nihkeää.







Uskomattoman upea reissu, mielenkiintoista oli taas huomata, että tällaisiin talkoissa on aina sama tilanne. Pääset tutustumaan upeisiin ihmisiin, jotka ovat täydellä sydämellä ja ainakin 150% teholla mukana yhteisessä ponnistuksessa. Kiitokset talkoiden järjestäjille metsähallitukselle ja erityisesti sen kenttäpäällikkö Antti Ohenojalle, Lapin Sotahistorialliselle seuralle ja sen puheejohtaja Jari Leskiselle sekä Järämän sotahistoriallisen museon museopäällikölle Reijo Mannelle.
Ja erityinen kiitos kaikille teille upeille talkoolaisille kenen seurassa sain viettää nämä ikuisesti mieleen jäävät upeat päivät.

Tällaisiin talkoisiin kannattaa tulla mukaan. Helpolla siellä ei yleensä pääse, mutta kaikki se positiivisuus mitä sieltä saat on jotain sellaista mitä ei rahalla saa kaupasta ostettua.

Tässä vielä linkki kaikkiin reissukuviini tältä reissulta.Valokuvat